Tausta
Lukutaito on yksi keskeisimmistä arjen avaintaidoista ja sitä tarvitaan lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Sitä tarvitaan esimerkiksi ruokakaupassa tuoteselosteita lukiessa, harrastusmahdollisuuksista tai vaaliehdokkaista tietoa hankkiessa, ystävien kanssa viestitellessä sekä uuden ruokalajin valmistusohjetta lukiessa. Yhteiskunnassa tehokkaasti osallistuminen sekä toimiminen edellyttävät lukutaitoa. Sitä vasten heikko lukutaito puolestaan altistaa yksilön syrjäytymisriskille.
Korkea lukutaidon taso on osa suomalaisten kansallisidentiteettiä. Suomalaiset ovat taitavia lukijoita ja siitä ollaan myös ylpeitä. Kansainvälisten tutkimusten perusteella Suomi on yksi lukutaidon kärkimaista. Korkeasta osaamistasosta huolimatta suomalaisten lukutaito on kuitenkin heikkenemässä. Erityisesti heikkojen lukijoiden määrä kasvaa kovaa vauhtia ja lukutaidon eriytyminen heikkojen ja taitavien lukijoiden välillä on suurempaa kuin koskaan aikaisemmin.
Lukutaidon heikkeneminen herättää suomalaisissa paljon mielipiteitä viimeisten vuosien mediakirjoitusten perusteella. Tutkimukseni kannalta merkittävä mediateksti on Helsingin Sanomissa julkaistu Silvia Hosseinin essee Oikein pitkä tie (2.1.2022), joka käynnisti vauhdikkaan lukutaitoon liittyvän julkaisujen ketjun.
Tutkimuksen toteutus
Tarkastelin tutkimuksessani lukutaitoa ja lukutaidon merkitystä siis sanomalehtikirjoitusten avulla. Median ja erityisesti kansalaiskeskusteluiden näkökulma yhteiskunnallisiin teemoihin on tarpeellinen, sillä media, yhtä lailla kuin kieli yleensäkin, luo todellisuutta sekä uudistaa sosiaalisia käytänteitä. Tutkimukseni tavoitteena oli analysoida diskurssianalyysin keinoin Hosseinin esseen innoittamaa julkaisujen ketjua Helsingin Sanomissa vuoden 2022 alussa.
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää millaisia lukutaitoon ja lukemiseen liittyviä diskursseja näissä kirjoituksissa esiintyi sekä kuvata näitä teemoja kohtaan ilmenevää asennoitumista ja merkityksellistämistä.
Tutkimukseni aineisto koostui vuoden 2022 tammi-helmikuussa Helsingin sanomissa julkaistuista lukutaitoon ja lukemiseen liittyvistä kolmestakymmenestäkuudesta artikkelista. Näistä yksi oli essee, kaksikymmentäkahdeksan lukijan mielipidekirjoituksia, yksi pääkirjoitus, yksi kuukausiliite, yksi kolumni sekä viisi uutista. Aineistoa kertyi noin 60 liuskaa eli vajaat 15 000 sanaa.
Tulokset ja johtopäätökset
Diskurssianalyysin keinoilla pystyin jäsentämään kansalaiskeskustelua ja löytämään siitä eri ulottuvuuksia. Muodostin aineistosta yhteensä yhdeksän diskurssia. Näistä neljä oli vastakkaisista tai toisistaan poikkeavista näkökulmista muodostettuja jännitepareja ja yksi oli itsenäisempi diskurssi. Osa diskursseisra vaikutti rinnakkan ja päällekkäin, ja osa puolestaan kilpaili keskenään.
Ensimmäinen diskurssipari muodostui lukemisen itsesarvoisuuden ja välinearvon välille. Lukeminen on elämää -diskurssissa korostettiin lukemisen itseisarvoa ja kritisoitiin lukemisen hyötyjä korostavaa kirjallisuuskeskustelua. Lukemisesta on hyötyä -diskurssissa lukemista puolestaan merkityksellistettiin välineisarvona, sillä siinä tuotiin vahvasti esiin lukemisen tuomia hyötyjä.
Seuraava diskurssipari muodostavat jännitteen yhteiskunnassa lukutaidon kautta osallistumiselle. Kansalaistaitodiskurssissa lukutaito kuvattiin kansalaistaitona, joka mahdollistaa yhteiskunnassa tehokkaasti osallistumisen. Lukemiselle tarvitaan vaihtoehtoja -diskurssissa puolestaan haastettiin ajatusta siitä, että kansalaisuus edellyttää hyvää lukutaitoa. Diskurssissa peräänkuulutettiin sekä esiteltiin tapoja tukea heikkoa lukijoita arjen lukutaitoa vaativissa tilanteissa.
Kolmas diskurssipari käsittelee lukutaidon eteen tehtyjä toimenpiteitä. Toimenpidediskurssissa lukutaidon kriisin ratkaisemiseksi tehtyjä toimia sekä toimijoita kyseenalaistettiin ja kritisoitiin. Työtä tehdään -diskurssissa lukutaitotyöhön ja -hankkeisiin puolestaan suhtauduttiin positiivisesti.
Viimeinen diskurssipari liittyy digitaalisuuteen ja sen vaikutuksiin lukutaidolle. Kilpailu digitaalisuuden kanssa -diskurssissa digitaaliset laitteet nähtiin lukutaito vahingoittavana asiana, joita tulisi rajoittaa. Nyt on uusi aika -diskurssissa sen sijaan digitaalisuus kuvattiin mieluisana ja nähtiin sen mahdollistavan lukemiseen liittyviä positiivisia asioita ja tilanteita.
Viimeisessä diskurssissa, nimeltään eriytyvä lukutaito, korostettiin yhteiskuntaluokan ja perhetaustan merkitystä lukutaidon määrittäjänä.
Lukutaidosta ja lukemisen aiheesta keskusteltiin siis monipuolisesti. Aineistossa oli vahvasti läsnä huolehtuneisuus, mutta diskusseissa näkökulmat huoleen vaihtelivat. Tutkimukseni mukaan lukutaito rakentuu suomalaisessa yhteiskunnassa merkittäväksi tekijöksi niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Lukutaidon heikkenemisen trendi nähdään ongelmana, joka on ratkaistava.
Kiese Peti-Peti