Tutkielman taustaa
Liikunnan terveyttä ja hyvinvointia edistävistä vaikutuksista on vahvaa tutkimusnäyttöä jo pitkältä ajalta. Liikunnan tärkeyttä yksilön kokonaisvaltaisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä terveellisen ja turvallisen kasvun ja kehityksen pohjana ei voida kieltää. Liikunnan avulla voidaan parantaa tuki- ja liikuntaelimistön kuntoa, hengitys- ja verenkiertoelimistön terveyttä, mielenterveyttä ja sen rooli eri sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa on merkittävä. Niin ikään liikunnalla on löydetty olevan positiivisia yhteyksiä aivojen toimintaan, kuten muistin, vireystilaan ja keskittymiskykyyn, luovuuteen, oppimiseen ja motivaatioon. Suomessa lainsäädäntö luo hyvät edellytykset terveyttä ja hyvinvointia edistävälle liikunnalle. Suomen perustuslain mukaan liikunta luetaan sivistyksellisiin perusoikeuksiin.
Lasten luonnollinen tapa purkaa energiaa ja tunteita on liikkuminen. Varhaislapsuuden liikuntakasvatuksella on kaksi tavoitetta; oppia liikkumaan ja oppia liikunnan avulla. Monipuolinen liikunta kehittää lasta kokonaisvaltaisesti ja edistää lapsen persoonallisuuden kehittymistä. Liikunnan vaikutukset hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä näkyvät lapsessa nyt ja tulevaisuudessa.
Varhaislapsuudessa omaksutut liikuntatottumukset, myönteinen asenne ja elämäntapa jatkuvat todennäköisemmin aikuisenakin. Harvoin kuitenkaan monipuoliset terveysvaikutukset motivoivat lasta liikkumaan, vaan pikemminkin liikunnan hauskuus ja riemu innostavat lasta liikkumaan ja toimimaan. Liikunnan tulee olla mielekästä, iloista sekä lapsen kasvulle ja kehitykselle sopivaa. Lasten liikuntamotiivit ovat erilaisia kuin aikuisten, sillä lasta ei yleensä tarvitse motivoida liikkumaan. Tärkeää lasten liikuttamisessa on tarjota jokaiselle riittävän haastavia tehtäviä, kuitenkin niin, että onnistumisen kokemukset ovat kaikille mahdollisia. Kokemukset, joita lapset saavat ensimmäisistä harrastuksistaan ovat merkittävässä asemassa tulevien liikuntatottumuksien kannalta. Esiopetusikäinen lapsen liikkumista tukee se, että hän saa vaikuttaa ja osallistua häntä koskeviin asioihin ja tekemisiin.
Tutkielman tavoite
Monissa varhaiskasvatuksen tutkimuksissa, joiden tutkimuskohteena on lapsi, heidän oma näkökulma ja mielipide jäävät usein kysymättä. Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää esikoululaisten ajatuksia liittyen fyysiseen aktiivisuuteen ja liikkumiseen. Aihe on ajankohtainen ja merkittävä, sillä alle kouluikäisistä lapsista vain 10-20 prosenttia saavuttaa normaalia kasvua ja kehitystä edellyttävän fyysisen aktiivisuuden määrän.
Haastattelututkimuksessa kysytään millaisia ajatuksia ja tunteita fyysinen aktiivisuus lapsissa herättää. Tutkimuksessa hahmotellaan laajemmin; millainen esiopetusikäinen lapsi on ja mitä merkitystä fyysisellä aktiivisuudella on lapselle. Tutkimuksessa avataan myös liikuntakasvatusta esiopetuksessa sekä millaisia ohjaavia asiakirjoja ja lakeja tätä säätelee. Tutkimuksessa pohditaan myös sukupuolinäkökulmaa. Liikuntakasvatuksessa lapset jaotellaan mielellään joko tytöiksi tai pojiksi, joita varten on omat kilpailunsa, luokkansa ja joukkueensa. Kaksiluokkainen sukupuolikäsitys ilmenee monin tavoin myös suomalaisessa liikuntakasvatuksessa, vaikka usein esiopetuksen liikuntatuokioilla lapset saavat liikuntakasvatusta yhteisopetuksena. Liikunnassa sukupuolta käytetään kuitenkin muihin oppiaineisiin verrattuna poikkeavasti ryhmien erittelyperusteena. Sukupuolen ymmärtäminen kaksiluokkaiseksi heijastuu liikuntalajeihin ja sitä kautta myös lasten liikkuneisuuteen. Liikuntataidot ja odotukset ovat usein erilaisia tytöillä ja pojilla.
Tulokset ja jatkotutkimus
Tutkimustuloksina voidaan todeta, että liikunta on iloinen asia lapsille. Vain harva lapsi kokee pelko liikkuessaan. Kaikki esiopetusikäiset lapset osaavat kuvata jollain tavalla omaa liikkumistaan ja reilusti yli puolilla on liikunnallinen harrastus. Suurin osa esiopetusikäisistä lapsista pitää liikunnasta ja kokee olevansa siinä hyvä. Sukupuolen välillä tuloksissa on eroja, tässä tutkimuksessa pojat kokevat liikunnan positiivisempana, kun tytöt. Tytöt liikkuvat enemmän ryhmässä kuin pojat ja täten myös harrastavat enemmän liikunta ulkopuolisten järjestöjen ja seurojen kanssa.
Mielestäni nämä tiedot auttavat lasten lähellä olevien aikuisten kuten varhaiskasvatuksen opettajan ja huoltajien liikunnan suunnittelua nimenomaan aktiivisemman elämän puolesta. Kun tiedetään miten ja millä keinoin lapsi kokee ja pitää liikunnan, häntä pystytään tukemaan ja ohjaamaan paremmin häntä kiinnostavien asioiden pariin.
Salla-Maj Saresvuo
Esiopetusikäisten lasten käsityksiä liikunnasta