Tutkimuksen tausta ja tarkoitus
Ammatillinen koulutus on ollut viime vuosina muutosten kohteena. Muutosten tarkoituksena on ollut uudistaa opetusta yksilöllisemmin opiskelijan tarpeita sekä työelämän muutoksia huomioivaksi ja oppivelvollisuusiän 16 vuodesta 18 vuoteen noston myötä tavoitellaan jokaiselle peruskoulun päättäneelle vähintään toisen asteen koulutuksen suorittamista. Ammatillinen koulutus on ollut erityisesti em. aiheiden osalta mediassa aika ajoin. Olen huomioinut kielteiset uutisoinnit työssäoppimisjaksoille tulleiden ”amisnuorten” heikoista työelämätaidoista ja opiskelijoiden vanhempien kritiikistä ammattikoulun opetuksen tasosta. Autoilevana pohdin varsin arvokkaiden ja kiihtyvään tahtiin uusiutuvien nykyautojen ominaisuuksia ja loin mielikuvia ammattikoulun käyneen nuoren niitä huoltamassa. Halusin selvittää ajoneuvoalan kehitysnäkymiä sekä opiskelijoiden ohjaamista tavoittelemaan tulevaisuudessa alalla tarvittavia työelämätaitoja.
Tutkimuksen toteutus
Haastattelin kuutta ajoneuvoalan ammatillista opettajaa keväällä 2023. Halusin kuulla, miten he visioivat opetettavan alan tulevaisuutta ja sen osaamistarpeita sekä alalla tarvittavia tulevaisuuden työelämätaitoja. Halusin myös tietää, miten opettaja opettaa ja valmentaa nyt opiskelijoita kohtaamaan tulevaisuuden työelämä. Tulevaisuus oli haastattelussa tarkennettu kymmenen vuoden päähän.
Ajoneuvoala on murroksessa
Opettajien mukaan ajoneuvoala on murroksessa ja sen tulevaisuuden ennakoiminen on haastavaa. Siitä kuitenkin he ovat vakuuttuneita, että tulevaisuudessa ajoneuvoalalla tulee olemaan yhä vaativampia töitä, jotka edellyttävät työntekijöiltä paljon uutta osaamista. Osa töistä katoaa koska esimerkiksi autojen sähköistyminen vähentää huoltotöitä. Tilalle tulee uusia ammatteja ja uusia työtehtäviä. Teknologia ja tekoäly muuttavat töitä, mutta kuitenkaan teknologia ja koneet eivät kokonaan korvaa ihmistä. Ajoneuvoalalla on tulevaisuudessakin edelleen käsillä tehtäviä perinteisiä töitä. Kaikki työntekijät eivät voi hallita kaikkea alalla tarvitsemaa osaamista, joten työntekijöiden tulevaisuudessa on erikoistuttava omille sektoreille. Ajoneuvoalan tulevaisuudessa tarvitaan jatkuvaa uuden oppimista.
Opetuksen arki ei salli tulevaisuuden tavoittelua
Opetuksen arjessa ei ole mahdollisuus kurkotella kauemmaksi tulevaisuuteen. Opettajat noudattavat opetussuunnitelman kirjauksia ja opettavat ”kuin käskettyinä” opiskelijoita tämän hetken työelämän tarpeisiin. Siksi haastatteluista välittyi opettajien tulevaisuuden tarkastelu lähitulevaisuuteen. Opettajien ei ole mahdollista opettaa kaikkea tarpeellista, vaan joudutaan ajan puutteen ja opiskelijoiden eritasoisten omaksumiskykyjen vuoksi opettamaan lähinnä alan perusasiat. Sitten työelämässä opettajien mukaan laajennetaan sitä osaamista työelämän tarpeiden mukaan. Yleiset työelämätaidot jäivät enemmän taustalle opettajien puheessa. Tuli ilmi, että joku muu opettaa oppilaitoksessa ns. yleisiä työelämätaitoja ja muutoinkin ajoneuvopuolen opettajat kokivat tärkeämmäksi keskittyä opettamaan niitä juuri ajoneuvoalan erityisiä osaamisia.
Opetuksen arjen haasteet
Tulevaisuuden työelämään ohjaamista hidastaa monenkirjavat ja usein isot opiskelijaryhmät. On haasteellista huomioida yksilöllisesti opiskelijoita. Opettajien mukaan oppivelvollisuuden laajenemisen myötä ovat opetustilanteiden häiriöt ja kasvatushaasteet lisääntyneet. Turvallisuuskin huolettaa, sillä kuolemanvaara on läsnä ajoneuvopuolen opetuksessa. Sähköautot vaativat erityistä huolellisuutta niitä käsiteltäessä, eivätkä ”ei mitää välii” -opiskelijat vähennä opettajien turvallisuushuolia.
Opettajan työaika ei riitä päivittämään omaa asiantuntijuutta
Ajoneuvojen uudistuminen edellyttää opettajan oman osaamisen päivittämistä. Kiireisen työn vuoksi oman asiantuntijuuden uusiminen vaatisi viitseliäisyyttä ja myös opettajan oman vapaa-ajan käyttöä.
Lopuksi
Mielestäni opettajien puhe siitä, että pitäisi pyrkiä kehittämään ammatillista koulutusta siten, että opetusryhmät olisivat heti opetuksen alusta lähtien enemmän yhteneväisiä ja riittävän pieniä ja joissa myös olisi oikeasti mahdollista huomioida eri ikäiset ja erilaiset oppijat, tulisi ottaa vakavasti. Opetusryhmien eriyttäminen voisi mahdollistaa tehokkaamman opettamisen ja oppimisen. Ammattitaitoisesta työvoimasta on Suomessakin huutava pula ja siksi tarvitsemme kaikki mukaan työelämään. Ammatillisen opetuksen arjen sujuvoittaminen palvelisi jokaisen opiskelijan myötä myös koko yhteiskuntaa.
Tuula Friman
Työelämän muutokset ja tulevaisuuden työelämätaitojen huomioiminen opetuksessa ammatillisen opettajan näkökulmasta