Halusin tutkimuksellani selvittää, miten matematiikan oppimistulokset jakautuvat kaupungin sisällä eri asuinalueilla kuudennen luokan oppilailla. Selvitin oppimistulosten jakautumista myös luokkien ja sukupuolten välillä. Aihetta oli tärkeä tutkia, koska kevään mittaan medioissa on kirjoitettu paljon siitä, että kaupunkien sisällä kouluissa olisi suuria osaamiseroja. Silti tutkimukseni tuloksena oli, että osaaminen on todella tasaista eri koulujen ja luokkien välillä digitaalisen matematiikkaa mittaavan testin perusteella. Yksi luokka erottui hieman muista, koska siellä kaikki osasivat melkein yhtä hyvin, mutta yleisempää oli, että luokilla suurin osa oppilaista osasi melko hyvin ja muutamat olivat erinomaisia tai heikkoja matikan osaajia.
Miten suomalaiset kaupunkikoulut eroavat toisistaan?
Usein kuulee puhuttavan, että jokin koulu olisi parempi kuin toinen. Tutkimus ei kuitenkaan antanut tukea tälle väittämälle. Koulujen oppimistulosten eriytyminen ei tapahdu Suomessa koulujen välillä, mutta jotkut yksilöt ovat erityisen taitavia ja joidenkin osaaminen on heikkoa. Sen takia olisikin ensiarvoisen tärkeää tukea niiden oppilaiden oppimista, kenen edellytykset ovat siihen lähtökohtaisesti heikommat.
Sukupuolten välinen osaamisero
Alueellisen osaamisen eriytymisen sijaan havaitsin, että pojat näyttävät osaavan matematiikkaa selkeästi tyttöjä paremmin! Poikien keskiarvot olivat siis yleensä parempia kuin tyttöjen keskiarvot. Jaoin tytöt ja pojat osaamisryhmiin heidän matematiikan testituloksen keskiarvon perusteella. Heikossa osaamisryhmässä oli suhteellisesti enemmän tyttöjä, kun taas hyvän ja erinomaisen osaamisen ryhmässä oli enemmän poikia. Tyttöjen osaamisen esteenä saattaa olla se, etteivät tytöt usko omiin kykyihinsä yhtä paljon kuin pojat, vaikka itse asiassa osaisivat matematiikkaa yhtä hyvin kuin pojat. Osaamisen sanotaankin olevan sukupuolittunutta, silloin kuin sukupuolella on jokin erityinen merkitys osaamisen jakautumisessa. Se ei niinkään liity yksilöiden biologiseen sukupuoleen, vaan sukupuoleen yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Tytöiltä ja pojilta voidaan odottaa erilaisia asioita ja heitä voidaan kohdella eri tavalla.
Koulun ja opettajien rooli sukupuolittuneen osaamiseron ehkäisyssä
Onko siitä jotain erityistä haittaa, että pojat osaavat matematiikkaa tyttöjä paremmin? Suomessa monet ammatit ovat jakautuneet voimakkaasti mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Olisikin tärkeää, että tulevaisuudessa kaikkia töitä tekisivät mahdollisimman moninaiset ihmiset. Meidän koulutusjärjestelmämme tuleekin taata, että lapset voivat aikuistuttuaan valita juuri sen alan, joka heitä kiinnostaa eniten. Jotta tähän päästään, tulee lapsilla olla ollut edellytyksiä oppia kaikkia kouluaineita. Opettajat ovat Suomessa todella koulutettuja ja osaavia, mutta usein kouluissa ajatellaan, että sukupuolten tasa-arvo olisi jo saavutettu. Voisiko olla, että opettajat saattaisivat tukea poikien matematiikan taitojen kehitystä eri tavoin kuin tyttöjen?
Usein syvällinen perehtyminen johonkin asiaan nostaa esiin sen, kuinka laajoja ja monisyisiä ilmiöt pohjimmiltaan ovatkaan. Myös minun tutkimukseni nosti esiin uusia kysymyksiä, joita toivoisin selvitettävän. Jäin pohtimaan, millaisilla toimilla voisimme taata kaikille tasa-arvoiset edellytykset oppia eri oppiaineita sekä mikä peruskoulussa vaikuttavien tekijöiden ja toimijoiden rooli on sukupuolittuneen osaamisen eriytymisen synnyttäjänä ja siten myös ehkäisijänä. Ratkaisut näihin kysymyksiin voisivat muuttaa maailmaa paremmaksi.
Sari Janhonen
”Matemaattinen osaaminen ala- ja yläkoulun nivelvaiheessa – Kaupunkikoulujen eriytymistarkastelu”