Tekijä: graduparaati

Tutkimuksen taustaa

Yhteiskunta on jakautunut yhteiskuntaluokkien välillä monella tavalla. Alueellinen segregaatio kasvaa, koska vanhempien tuloerot jatkavat kasvua ja lasten koulutustaso sekä tulevaisuuden tulotaso määräytyvät koko ajan enemmän vanhempien taustan mukaan. Koulutus luo mahdollisuuden sille, että yksilö voi hankkia lisää tietoa ja taitoja taustastaan riippumatta. Koulutus auttaa tavoittelemaan parempia työpaikkoja ja parempaa elämää. Suomessa nuori, jonka kumpikaan vanhemmista ei ole korkeasti koulutettu, päätyy keskimääräistä harvemmin lukioon ja jää keskimääräistä useammin vaille toisen asteen tutkintoa. Tutkinnon puuttuminen johtaa haavoittuvuuteen työmarkkinoilla. Yhteiskuntamme hyvinvointimalliin kuuluu tasa-arvoisuuteen pyrkiminen. Koulu on paikka, joka luo mahdollisuuden tasa-arvolle ja sosiaaliselle liikkuvuudelle. Koulu ei kykene tarjoamaan hyvää taloudellista pääomaa oppilailleen, mutta se on kuitenkin paikka, joka tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden sosiaalisen pääoman kartuttamiseen ja onnistumiseen. Tämän takaa oppilaan oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Hyvä kouluhyvinvointi mahdollistaa oppimisen ja edistää nuoren kasvua. Kouluhyvinvointi on yhteydessä suoraan ja välillisesti nuoren henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Kouluhyvinvointi on myös yhteydessä elämäntyytyväisyyteen. Kaikilla lapsilla ja nuorilla tulisikin olla mahdollisuus saavuttaa riittävän hyvä kouluhyvinvointi.

Tutkimustehtävä

Tämän kvantitatiivisen tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka sosioekonominen taustan on yhteydessä oppilaan subjektiiviseen kokemukseen kouluhyvinvoinnista. Sosioekonomisen aseman vaikutusta kouluhyvinvointiin tarkasteltiin kouluinnon ja koulu-uupumuksen avulla. Tutkielman tavoite oli tarkastella nuoren sosioekonomista taustaa selittävänä muuttujana. Tutkielmassa sosioekonominen tausta koostui taloudellisen pääoman ulottuvuuksista. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa peilattiin oppilaan sosioekonomisen aseman ja sosiaalisen pääoman merkitystä kouluhyvinvointiin. Sosioekonomisen aseman vaikutusta oppilaan kokemukseen kouluhyvinvoinnista peilattiin ekologisen systeemiteorian (Ecological Systems Theory) kautta. Sosiaalisen pääoman ja kouluhyvinvoinnin yhteyden selittävänä mallina ekologisen systeemien eri tasojen välillä toimi Demeroutin ym. (2001) työn vaatimusten ja voimavarojen malliin (Job demands – resources model JD-R) perustuva opiskeluhyvinvoinnin vaatimusten ja voimavarojen malli.

Tulokset

Tulokset osoittivat, että koti, joka tarjoaa nuorelle taloudellisesti vakaat lähtökohdat, luo oppilaalle paremmat resurssit koulunkäynnille. Tulokset osoittivat myös, että vaikka perheen taloustilanne ei olisi kaikilta osin vakaa, mutta oppilas itse kokee oman toimeentulonsa verrattain hyväksi suhteessa muihin, on tämä yhteydessä lisääntyvään kouluintoon ja matalampaan koulu-uupumukseen. Näin ollen oppilaan taloudellinen huolettomuus ennustaa oppilaalle parempaa kouluhyvinvointia. Tutkimustulokset myötäilevät aikaisempia tutkimustuloksia.
Koen, että tämä tutkimus antaa tärkeää tietoa ja lisää yhteiskunnallista ymmärrystä niitä oppilaita kohtaan, joilla ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia koulupolulla. Erityisen tärkeää on, että niin yhteiskunnalliset päättäjät kuin arjessa toimivat opettajat tiedostavat eriarvoisuutta ja sosiaalista liikkuvuutta estävät tekijät. Tieto mahdollistaa muutoksen.

Johtopäätökset

Aiheesta on tärkeää käydä yhteiskunnallista keskustelua ja tehdä jatkotutkimusta, jotta yhdenvertaisuus mahdollistuu tulevaisuudessa. Sosioekonomisen taustan ja hyvinvoinnin jatkotutkimuksia olisi tärkeä tehdä erityisesti tämänhetkisten kaikkia koskevien talouspaineiden takia. Myös koronapandemian tuottamien sosiaalisten ja taloudellisten haittojen vaikutuksia suhteessa lapsiin ja nuoriin olisi syytä tutkia. Yhteiskunnalliset talouspaineet ja pandemian tarkastelu korostaa entisestään tasa-arvoa tukevien ratkaisuiden löytämisen tarvetta, niin lasten ja nuorten kuin varhaiskasvatus- ja kouluyhteisöjen näkökulmasta. Koulutusjärjestelmä ei pysty yksin tasoittamaan oppilaiden taustan tuottamia lähtökohta eroja. Osaamisen ja hyvinvoinnin erojen tasoittamiseksi olisikin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota koulutusjärjestelmän kykyyn reagoida sosiaalisen ja alueellisen eriytymisen tuottamiin eroihin perusopetuksen resurssitarpeissa.

Laura Madetoja
Yhdenvertainen kouluhyvinvointi: sosioekonominen tausta kouluhyvinvoinnin selittäjänä

Taustaa

Kuluttajakasvatus on nähty tarpeelliseksi kautta aikojen. Suomessa kuluttajakasvatuksen tarve tunnistettiin jo 1800-luvulla, kun kotitalousopetuksessa alettiin opettaa säästäväisyyttä sekä raaka-aineiden huolellista käyttöä. Kotitalousopetuksen onkin havaittu olevan keskeisessä roolissa peruskoulun kuluttajakasvatuksessa. Vaikka kuluttajakasvatus on ollut esillä pitkään, kuluttajakasvatuksen opetusta ei ole vielä kovinkaan tutkittu. Sen sijaan tutkimuksen tarve kuluttajakasvatuksen opetuksesta oli havaittu.

Tutkimustehtävä ja aineisto

Tutkimuksen tarkoituksena olikin vastata tähän havaittuun tietoaukkoon ja tarpeeseen tutkia kuluttajakasvatuksessa käytettyjä opetuksen menetelmiä sekä selvittää millä tavoin kuluttajakasvatusta toteutetaan. Halusin siis selvittää, millä tavoin kotitalousopettajat toteuttavat kuluttajakasvatusta kotitalousopetuksessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistona oli kolme erillistä aineistoa, joista kaksi oli Biocolour- hankkeessa tuotettuja. Ensimmäinen aineisto oli kyselytutkimusaineisto, joka sisälsi avokysymyksen kuluttajataitojen opettamisesta (Biocolour). Toinen aineisto oli haastatteluaineisto, jolla pyrittiin täydentämään kyselytutkimusaineistoa (Biocolour). Kolmas aineisto kerättiin kotitalousopettajien Facebook- ryhmässä julkaistulla verkkokyselyllä. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tulokset kiteytyivät opettajien näkemyksiin kotitalousopetuksen kuluttajakasvatuksessa käytetyistä opetuksen sisällöistä sekä opetusmenetelmistä. Opettajat näkivät kuluttajakasvatuksen tärkeänä lähtökohtana tavoitteen kestävästi toimivasta kuluttajasta, joka osaa tehdä sekä omaa että ympäristön hyvinvointia edistäviä ratkaisuja. Lisäksi opettajat pitivät tärkeänä, että kuluttajakasvatuksen sisältöjen tulisi olla nuorten arkea lähellä.

Opettajien käyttämät yleisimmät opetuksen sisällöt olivat talouden hallintaan, budjetointiin ja hintavertailuun liittyvät oppimistehtävät. Tutkimuksessa tuli esille myös kuluttajakasvatuksessa käytettyjä opetusmenetelmiä, joita käytettiin opetuksessa monipuolisesti. Hyödyllisinä ja toimivina menetelminä opettajat kuvasivat vierailut, pelilliset elementit, digitaalisuuden sekä oppiaineyhteistyön.

Tutkimuksen tuloksista voidaan tulkita, että kotitalouden opetuksessa kuluttajakasvatusta toteutetaan monipuolisien opetusmenetelmien avulla. Opetuksen sisällöt ovat opetussuunnitelman tavoitteita vastaavia, mutta joiltain osin kuluttajakasvatuksessa on myös kehitettävää.

Johtopäätökset

Vaikka tutkimus osoitti, että kuluttajakasvatusta toteutetaan monipuolisten sisältöjen ja opetusmenetelmien avulla, jatkossa olisi tärkeää tutkia aihetta lisää. Sekä tässä tutkimuksessa, että aiemman tutkimuksen pohjalta on noussut huolet kuluttajakasvatuksen määrän vähäisyydestä sekä opetuksen sisältöjen hajanaisuudesta. Näyttäisi myös siltä, että kuluttajakasvatuksen sisällöt ja toteutus nojaavat vielä liian paljon yksittäisten opettajien valintoihin toteuttaa kuluttajakasvatusta. Jatkossa olisikin hyödyllistä kehittää opettajille kuluttajakasvatukseen tarkempia sisältömääritelmiä sekä materiaaleja opetuksen tueksi. Jatkossa olisi myös hyödyllistä tutkia oppiaineyhteistyön potentiaalia kuluttajakasvatuksen toteutuksessa.

Enni Jurmu

Kotitalousopettajien näkemyksiä kuluttajakasvatuksen sisällöistä ja opetusmenetelmistä

Oletko koskaan miettinyt, miten koulun liikuntatunnit voivat vaikuttaa oppilaiden sosiaalisiin suhteisiin, itsetuntoon ja liikuntamotivaatioon? Maisterintutkielmani syventyy juuri tähän aiheeseen, tarjoten katsauksen siihen, miten oppilaat itse näkevät erilaiset pelit ja kilpailun muodot. Tässä blogikirjoituksessa jaan tutkielmani keskeisiä oivalluksia ja innostavia hetkiä, toivoen rohkaisevani sinua tutustumaan tutkielmaani tarkemmin.

Kilpailun monet kasvot

Liikuntatunneilla kilpailu ilmenee monin eri tavoin. Oppilaat voivat ottaa toisistaan mittaa pingisturnauksissa, erilaisissa joukkuepeleissä kuten jalkapallossa ja jopa kuntopiiriharjoituksissa, missä jokainen suoritus lasketaan ja toistoja vertaillaan. Tutkielmassani havainnollistan erilaisia oppitunneilla esiintyviä kilpailuja ja niiden vaikutuksia oppilaisiin. Erilaiset kilpailun muodot nähdään hyvin eri tavalla. Esimerkiksi joukkueena kilpailussa yhteistyö ja yhteisöllisyys voivat korostua samalla kun omien suoritusten vertaaminen nakertaa oppilaiden itsetuntoa. Kilpailulliset elementit voivat sekä innostaa että aiheuttaa jännitteitä oppilaiden välillä.

Erityisen mielenkiintoista on seurata, kuinka oppilaat suhtautuvat kilpailuun eri tavoin. Jotkut ottavat pelit vakavasti ja pyrkivät parantamaan suoritustaan jatkuvasti, kun toiset taas keskittyvät enemmän pelin sosiaaliseen luonteeseen, pelleillen ja kommentoiden leikkisästi toistensa suorituksia.

Yhteistyö ja yhteisöllisyys

Tutkielmani avaa sitä, kuinka yhteistyölliset pelimuodot, kuten joukkueiden väliset pelit tai ryhmäliikuntaharjoitukset, edistävät sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Havainnoidessani oppilaita liikuntatunneilla ja haastatellessani heitä niiden jälkeen, huomasin kuinka tärkeää yhteistyö ja yhteisöllisyys on. Havainnoimillani oppitunneilla joukkueet kannustivat toisiaan, ja jopa kilpailun hetkellä vertaisille annettiin positiivista palautetta. Tämä oli oppilaille tärkeää ja moni korosti myönteisen ilmapiirin tärkeyttä haastatteluissa.

Tutkielmassa esitän esimerkkejä siitä, kuinka ohjaamalla oppilaita kunnioittamaan toisiaan ja arvostamaan jokaisen yksilöllistä edistymistä, opettaja voi luoda turvallisen ilmapiirin myös kilpailutilanteessa. Myönteinen ilmapiiri ei ainoastaan edistä kilpailutilanteen onnistumista, vaan myös opettaa oppilaille tärkeitä sosiaalisia taitoja, kuten empatiakykyä ja konfliktien ratkaisutaitoja.
Kilpailutilanteet ovat kuitenkin jossain määrin vaaranpaikkoja liikunnan oppitunneilla. Jos kilpailua ei toteuteta harkitusti, saattaa se aiheuttaa myös eripuraa oppilaiden välille ja heikentää luokan yhteishenkeä. Erilaiset kilpailutilanteissa syntyneet konfliktit saattavat saada oppilaat vetäytymään sivuun ja epäröimään osallistumista kokonaan. Oppilaiden näkemysten mukaan, sosiaaliset haasteet ovat kilpailutilanteiden ydinongelmia.

Haasteet ja mahdollisuudet

Kilpailu liikunnassa luo ainutlaatuisia haasteita, mutta myös erityisiä mahdollisuuksia opetukselle. Oppilaat voivat kohdata kilpailuissa epäonnistumisia, mutta niiden käsittely voidaan ottaa keskeiseksi osaksi oppimiskokemusta. Tutkielmassani tarkastelen, kuinka opettajien antama tuki ja kannustus sekä kilpailutilanteiden organisointiin liittyvät valinnat muovaavat oppilaiden suhtautumista näihin tilanteisiin. Esimerkiksi oppilaan kokiessa häviön, opettaja voi auttaa häntä näkemään sen vain osana liikuntaa ja oppimista. Kun kilpailuun ei suhtauduta liian vakavasti liikunnassa, kaikki voivat pitää hauskaa ja nauttia olostaan.
Mitä tutkielmasta voi oppia?
Tämä tutkielma ei vain valaise liikunnanopetuksen nykykäytäntöjä, vaan tarjoaa myös konkreettisia ehdotuksia siitä, miten liikunnanopettajat voivat entistä paremmin tukea oppilaiden kehitystä. Se antaa äänen niille monille oppilaille, jotka kohtaavat säännöllisesti kilpailutilanteita koululiikunnassa, ja auttaa meitä ymmärtämään heidän kokemuksiaan. Tutkielma herättää pohtimaan, millaista kilpailua liikuntatunneilla kannattaa järjestää ja miten tilanteet tulisi organisoida.

Iina Lappi – Kuudesluokkalaisten näkemyksiä koululiikunnassa esiintyvästä kilpailusta

Tutkielmani tavoitteena oli selvittää opettajien käsityksiä inkluusiosta, yhteisopettajuudesta ja niiden välisistä yhteyksistä. Aihetta oli mielestäni tärkeä tutkia, sillä inkluusion käsite on julkisessa keskustelussa usein melko epämääräinen eikä opettajien inkluusiokäsityksistä ole aiemmin tehty näin tarkkaa tutkimusta. Aiemmat tutkimukset kertovat, että yhteisopettajuus edesauttaa inkluusion toteutumista, mutta halusin selvittää, mitä käsityksiä aiheesta ilmenee aivan lähellä kosketuspintaa, eli mitä luokanopettajat ajattelevat yhteisopettajuudesta ja sen suhteesta inkluusion toteutumiselle.
Tutkielman aineistoa varten haastateltiin kymmentä suomalaista luokanopettajaa. Haastattelut toteutettiin keskustelunomaisina teemahaastatteluina ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografiaa. Haastattelua varten etsittiin suomalaisia luokanopettajia sosiaalisen median avulla ja haastattelut toteutettiin etänä eri videopuhelupalveluiden kautta.
Tulokset
Tutkielmassa ilmeni luokanopettajien keskuudessa vallitsevan kolme eri käsitystä inkluusiosta: säästökeinokäsitys, yhdenvertaisuusilmiökäsitys ja integraation kaltainen käsitys. Ensimmäisen käsityksen mukaan inkluusio on keino säästää rahaa ja resursseja. Toisen käsityksen mukaan inkluusio on laajempi yhteisöllinen ilmiö, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja yksilöä palvelevaa opetuskulttuuria. Tämä käsitys vastasi eniten inkluusion määritelmää tieteellisissä tutkimuksissa. Kolmannen käsityksen mukaan inkluusio on sitä että erityisen tuen oppilaat laitetaan opiskelemaan yleisopetukseen.
Lähes kaikilla opettajilla oli myönteinen käsitys yhteisopettajuudesta ja sen koettiin tukevan inkluusion toteutumista. Tutkielmassa selvisi, että yhteisopettajuus vaatii onnistuakseen tietyt edellytykset. Esimerkiksi riittävät resurssit, hyvä henkilökemia kollegoiden välillä ja joustavat opetustilat nostettiin tärkeiksi edellytyksiksi yhteisopettajuuden onnistumisen kannalta. Kielteisesti koetun yhteisopettajuuden vaikutus inkluusioon ilmeni neutraalisti tai lievästi edesauttavasti. Kielteisiä kokemuksia oli aineistossa kuitenkin sen verran vähän, että niiden vaikutuksista inkluusion toteutumiselle tulisi tehdä vielä lisää tutkimusta luotettavien johtopäätösten luomiseksi.
Lopuksi
Tutkielman tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa ja niiden perusteella yhteisopettajuus tukee inkluusion toteutumista. Yhteisopettajuus ilmeni tutkielman aineistossa myönteisessä valossa, mutta aineiston perusteella yhteisopettajuuden tulisi perustua vapaaehtoisuudelle ja kollegoiden väliselle kunnioitukselle sekä luottamukselle. Tutkielmani tuloksista voi olla hyötyä esimerkiksi jos työyhteisössä halutaan kokeilla yhteisopettajuutta tai jos ollaan siirtymässä yksin opettamisesta yhteisopettajuuden toimintamalleihin. Tutkielmastani voi saada viitteitä siitä, mistä asioista tulee huolehtia, jotta yhteisopettajuus voi onnistua. Opettajien eriävät inkluusiokäsitykset ovat mielestäni tärkeä löydös, sillä ne auttavat hahmottamaan ja ymmärtämään julkisesti käytyä inkluusiokeskustelua.
Mielestäni olisi tärkeä tehdä lisätutkimusta siitä, miten inklusiivisessa opetuksessa huomioidaan lahjakkaat tai tyypillisesti oppivat oppilaat. Tässä tutkielmassa heidän asemansa inklusiivisessa opetuksessa ei juurikaan tullut ilmi. Inkluusio on kuitenkin kaikkia oppilaita koskettava asia ja jokaisella oppilaalla tulisi olla mahdollisuus yksilölliseen oppimiseen. Inkluusiokeskusteluissa keskitytään yleensä tukea tarvitsevien oppilaiden asemaan inklusiivisessa opetuksessa ja inklusiivisten toimintamallien vaikutusta lahjakkaiden tai tyypillisesti oppivien lasten koulunkäyntiin ei juurikaan ole tutkittu.

Siiri Krohn
Luokanopettajien käsityksiä inkluusiosta, yhteisopettajuudesta ja niiden välisistä yhteyksistä

Taustaa
Talvella 2023 osallistuin kurssille ’Sukupuoli, moninaisuus ja johtaminen’. Tuolla kurssilla kuulin ensikertaa termin lasihissi-ilmiö ja kiinnostukseni heräsi. Aloin jo tuolloin kaavailemaan aiheesta gradua, jotta voin syventyä aiheeseen tarkemmin. Syksyllä 2023 gradun kirjoittaminen alkoi.

Lasikattoilmiö on varmasti monelle tuttu konsepti. Naiset miesvaltaisilla aloilla kokevat haasteita urallaan etenemisessään ja heidän yllään sanotaan olevan lasikatto, joka heidän kuvannollisesti tulisi murtaa yltääkseen samoihin tehtäviin kuin miehet.

Mikä sitten on lasihissi-ilmiö? Lasihissi-ilmiössä kuvataan miesten nopeaa urakehitystä naisvaltaisilla aloilla. Miehet saattavat kokea suosimista naisvaltaisille aloille hakeutuessaan, jo rekrytointivaiheessa. Maskuliinisuus ja maskuliiniset ominaisuudet nähdään yhteiskunnassamme monella saralla arvokkaampana, ja näin ollen miehet naisvaltaisella alalla saatetaan nähdä pätevämpinä. Näin ollen heitä suositaan vaativampiin tehtäviin ja maskuliinisuuden mukana tuomaa oletettua johtamiskykyä arvostetaan, kun ylennyksiä jaetaan. Lasihissi-ilmiöön kuuluu myös ns. ”miesten enklaavit”, eli tietyt erikoisalat (sairaanhoidossa esimerkiksi psykiatria ja ensiapu) joihin miehet keskittyvät. Miehet naisvaltaisilla aloilla siis astuvat (tai heidät työnnetään) lasihissiin, joka nousee organisaatiohierarkian kerroksia ylöspäin.

Tutkimus
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella seuraavia aiheita; onko miesten ja naisten välillä havaittavissa eroa urakehityksen nopeudessa, sijoittuvatko miehet ja naiset eri osastoille tai eri työtehtäviin alalla, ovatko miehiä ja naisia suhteessa yhtä paljon alan eri tasoilla sekä onko teorian esiin nostamia ilmiöitä havaittavissa tutkimuksen aineistossa.
Suoritin tutkimukseni kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, tarkastelemalla yhden yliopistollisen sairaalan valikoitujen osastojen sukupuolirakennetta sekä ammattisegregaatioon liittyviä oheisilmiöitä. Kyselyn aiheita oli esimerkiksi alalle päätyminen, osasto jolla vastaaja työskentelee, työtehtävä, valmistumisvuosi, määräaikaisuus/vakituisuus työsuhteissa, vanhempainvapaan käyttö sekä vastaajien itse kokema etenemismahdollisuus ja sen tärkeys, sekä sukupuolen itse koettu vaikutus etenemiseen.

Tulokset ja pohdinta
Tuloksissa lasihissi-ilmiötä ei sellaisenaan ollut havaittavissa. On kuitenkin otettava huomioon, että vastaajien tunnistamattomuuden säilyttämiseksi en voinut tarkastella kuin sairaanhoitajia, apulaisosastonhoitajia sekä osastonhoitajia. On mahdollista, että näitä korkeammissa tehtävissä se voisi olla havaittavissa. Lasihissiin liittyviä oheisilmiöitä kuitenkin näkyi. Akutti- sekä psykiatrinen osasto muodosti selkeän miesten enklaavin, kun taas naiset olivat jakautuneet tasaisemmin osastojen välillä.

Yksi mielenkiintoinen ilmiö aineistossani oli, että vuosina 2000–2019 valmistuneista miehistä huomattavasti suurempi osa työskenteli apulaisosastonhoitajina naisiin verrattuna. Esimerkiksi 2010–2019 valmistuneista 23 prosenttia miehistä olivat apulaisosastonhoitajia, kun naisilla vastaava luku oli n. 3 prosenttia. Osastonhoitajissa puolestaan eroa sukupuolten välillä ei ollut havaittavissa. Tätä ilmiötä pohdin gradussani esimerkiksi palkkakehityksen kannalta.

Mielenkiintoista oli myös huomata, että aineistossani miehet näyttäytyivät kokevan etenemismahdollisuutensa sekä niiden tärkeyden negatiivisempina kuin naiset. Miehet myös kokivat sukupuolellaan olevan yleisesti ottaen negatiivisempi vaikutus etenemiseensä kuin naiset. Teoriassa todettiin, että miehet nimenomaan hakeutuvat alalle nopean oletuksenaan alalla nopea eteneminen. Aineistossani havaittu ilmiö voisi viitata lasihissiteoriassa esiintyvään negatiivisten stereotypioiden vaikutukseen.

Lasihissiteorian kehittäjä palasi tarkastelemaan aihetta 20 vuoden jälkeen ja totesi ettei lasihissi-ilmiö ole riittävä termi kuvaamaan moderneissa organisaatioissa havaittavaa ammattisegregaatiota sekä siitä syntyviä ilmiöitä. Alkuperäisessä teoriassa ei myöskään huomioitu intersektionaalisuutta. Olisi siis tärkeää tehdä laajempi tutkimus tämän päivän epätasa-arvoon johtavista ilmiöistä työelämässä, jossa voitaisiin ottaa huomioon muuttuvat työmarkkinat sekä sukupuolen moninaisuus.

Maria Högberg

Olen erityisopettajana työskennellessäni kohdannut erilaisia ja monenlaisilla tavoilla haastavasti käyttäytyviä oppilaita. Toiset purkavat oloaan aggressiivisesti, mm. heittelemällä tavaroita tai huonekaluja ja pyrkimään satuttamaan muita tai itseään. Toisaalta haastava käyttäytyminen voi näkyä myös oppilaan välinpitämättömyytenä, kieltäytymisenä yhteistyöstä tai annetuista tehtävistä, omaan maailmaansa käpertymisenä ja yhteisestä tekemisestä ulos jättäytymisenä.

Opettajahuoneissa käydään keskustelua mm. oppilaiden monenlaisesta oireilusta ja käyttäytymisen haasteista. Keskusteluissa kuuluu opettajien kokemus siitä, että oppilaiden haastava käytös vie opettajien resursseja pois itse opettamisesta. Olen lukenut mediasta opettajien uupuvan työssään yhä enemmän tai harkitsevan alan vaihtoa. Onkin pohdittu, onko juuri entistä laajemmin esiintyvät haasteet oppilaiden käyttäytymisessä syynä opettajien uupumiseen.

Mikä sitten on haastavaa käyttäytymistä koulussa? Yksinkertaisimmillaan sitä käyttäytymistä, jota ei kouluympäristössä toivota. Häiritsevä käyttäytyminen lisää työrauhaongelmia, jotka stressaavat niin oppilaita kuin opettajiakin. Käyttäytymisen häiriöt estävät opetusta ja haittaavat oppilasryhmän keskinäisiä vuorovaikutussuhteita ja luokan ryhmädynamiikkaa. Eriasteiset käyttäytymisen haasteet näkyvät peruskoulussa kaikissa opetusryhmissä jollain tavoin.

Joillakin oppilailla on haasteita käyttäytyä koulussa vaaditulla tavalla ja toisaalta oppilaiden käyttäytymistä myös arvioidaan, joten onkin tärkeää löytää toimivia keinoja myönteisen käyttäytymisen tukemiseen. Muiden tieteenalojen ohella myös kasvatustieteissä vallitsee käsitys siitä, että käytettävien menetelmien tulee perustua tutkimuksista saatuun tietoon.

Käyttäytymisen pulmien ehkäisyyn ja vähentämiseen käytetään interventioita. Koska tulen jatkossakin työskentelemään syystä tai toisesta haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa, halusin tarkastella näiden interventioiden eli harjoitusohjelmien raportoinnin laatua. Halusin tutustua erityisesti sellaisiin harjoitusohjelmiin, jotka kohdistuvat ympäristön tai aikuisten toiminnan muokkaamiseen.

Toteutin aineiston keruun systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui satunnaisotoksena 6 tutkimusta, joiden tarkastelu pohjautui arviointimenetelmään The Effective Public Health Practice Project, EPHPP. Tuloksena totean raportoinnin laadun vaihtelevan. Esimerkiksi näihin tutkimuksiin oli valikoitu juuri ne oppilaat, joilla oli haasteita käyttäytymisessä. Verrokkiryhmiä ei ollut, mutta harjoitusohjelmat olivat kohdistuneet juuri heihin, joihin oli tarkoitettukin.

Havaitsin, ettei tieteelliseen näyttöön perustuvien harjoitusohjelmien löytäminen ja käyttöönotto ole helppoa. Harjoitusmenetelmätutkimukset olivat kaikki yhdysvaltalaisia, joten niitä ei voi suoraan ottaa käyttöön Suomessa. Myös termistö ja määritelmät voivat erota kansainvälisissä ja suomalaisissa tutkimuksissa. Miten löytää ne tutkimusperustaiset menetelmät, joilla voidaan vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin luokassa myönteisiä käyttäytymismalleja tukemalla? Käyttäytymisen haasteisiin tulee vaikuttaa tehokkailla ja tutkimusnäyttöön perustuvilla menetelmillä. Näin koko luokka voi paremmin, niin aikuiset kuin oppilaatkin.

 

Katja Salo

Peruskouluikäisten haastavaan käyttäytymiseen vaikuttavien interventiotutkimusten laadun arviointi – systemaattinen kirjallisuuskatsaus.

Taustaa

Lukutaito luo perustan kaikelle oppimiselle ja kouluttautumisille, ja erityisesti nykypäivän tekstien täyteisessä yhteiskunnassa se on korostuneessa roolissa myös työelämässä ja arjessa pärjäämisen kannalta. Vaikka suomalaislasten ja -nuorten lukutaito on edelleen kansainvälisessä vertailussa erinomaisella tasolla, on siinä kuitenkin tuoreimpien PIRLS- ja PISA-tutkimusten mukaan tapahtunut laskua, ja erityisesti tuoreimmat PISA-tulokset heikkojen lukijoiden määrän merkittävästä kasvusta herättävät huolta. Samaan aikaan on saatu tuloksia siitä, että lapset ja nuoret lukevat vapaa-ajallaan yhä vähemmän. Vapaa-ajan lukemisen aktiivisuudessa tiedetään olevan eroja erilaisten oppilasryhmien välillä, samoin kuin siinä, millaisten tekstien lukemista suositaan. Lukutaidon ja vapaa-ajan lukutottumusten väliset yhteydet ovat vahvoja, ja paljon lukevien oppilaiden lukutaidon on toistuvasti todettu olevan parempi kuin vähemmän lukevien. Erilaisten tekstien lukemisen osalta yhteyksiä on aiemmassa tutkimuksessa kuitenkin lähestytty erityisesti luetun ymmärtämisen näkökulmasta.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tämän tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa, millaisia ovat suomalaisten alakoululaisten vapaa-ajan lukutottumukset 2020-luvun alussa. Lukutottumusten osalta haluttiin selvittää, kuinka usein oppilaat lukevat erilaisia tekstejä vapaa-ajallaan. Lisäksi haluttiin selvittää, onko lukutottumusten osalta havaittavissa eroja tyttöjen ja poikien, eri luokka-asteella opiskelevien oppilaiden ja lukusujuvuuden tasoltaan heikkojen ja tyypillisten oppilaiden välillä. Tutkielman tarkoituksena oli myös selvittää, miten vapaa-ajan lukutottumukset yhteydessä lukusujuvuuteen alakouluiässä, ja eroavatko mahdolliset yhteydet tyttöjen ja poikien tai eri luokilla opiskelevien oppilaiden välillä.

Tutkielma toteutettiin osana Niilo Mäki Instituutin ja Helsingin yliopiston Nimeämi- sen, sanasujuvuuden ja lukemisen taidot koulussa (NISULUKO) -hanketta. Aineistona käytettiin lukusujuvuutta mittaavan Luksu-testin avulla kerättyä luku- sujuvuuspisteytystä sekä oppilaiden huoltajien täyttämiä kyselylomakkeita. Aineisto kerättiin kevään 2023 aikana seitsemästä eri puolella Suomea sijaitsevasta koulusta. Tutkimukseen osallistui 239 oppilasta. Otoksesta tyttöjä oli 48% ja poikia 52%. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti IBM SPSS Statistics 28 -tilasto-ohjelmalla keväällä 2024.

Tulokset ja johtopäätöksiä

Tutkielman tulokset osoittivat, että oppilaat lukivat annetuista tekstivaihtoehdoista eniten läksyjä, ja omaksi iloksi tapahtuva vapaa-ajan lukeminen jäi vähäisemmäksi. Kirjallisuuden lajeista suosituimmiksi nousivat kaunokirjallisuus ja sarjakuvat, ja tietokirjallisuus ja lehdet jäivät vähemmälle suosiolle. Tytöt lukivat poikia useammin kaunokirjallisuutta ja paperisia lehtiä, ja pojat taas tyttöjä useammin sarjakuvia. Tyypilliset lukijat lukivat heikkoja lukijoita enemmän kaunokirjallisuutta, sarjakuvia ja paperisia lehtiä. Eri luokalla opiskelevien oppilaiden väliltä eroja löytyi ainoastaan läksyjen lukemisen osalta. Kaikkien muiden tekstien, paitsi digitaalisten lehtien ja muiden digitaalisessa muodossa olevien tekstien lukemisen aktiivisuus oli yhteydessä lukusujuvuuteen. Yhteys oli negatiivinen ainoastaan äidinkielen lukuläksyjen osalta. Yhteyksistä löytyi eroavaisuuksia tarkasteltaessa erikseen tyttöjä ja poikia ja eri luokalla opiskelevia oppilaita.

Tulokset olivat pääosin linjassa aiemman kirjallisuuden kanssa digitaalisia tekstejä koskevia tuloksia lukuun ottamatta: digitaaliset tekstit eivät nousseet tutkielmassa suosituimpien tekstivaihtoehtojen joukkoon, vaikka esimerkiksi tuoreimpien PIRLS-tulosten mukaan ne olivat ylivoimaisesti suosituin tektsityyppi alakouluikäisten keskuudessa. Jatkotutkimuksissa olisikin syytä huomioida kattavammin lukemisen monipuolistuneet formaatit, sekä erityisesti erilaisten digitaalisten tekstien kirjo. Vapaa-ajan omaehtoinen lukeminen jäi tutkielman tulosten mukaan kuitenkin verrattain vähäiseksi, ja lukemisen aktiivisuuden tukemisen keinoja tulisi edelleen pohtia, ja erityistä huomiota tulisi kiinnittää heikkojen lukijoiden lukuharrastuksen tukemiseen.

Ellamari Perttu
Alakoululaisten lukutottumukset ja niiden yhteys lukusujuvuuteen – Tarkastelussa vapaa-ajan lukemisen aktiivisuus erilaisten tekstien osalta 1., 2., 3. ja 5. luokalla

Koulukiusaaminen on ajankohtainen, yhteiskunnallinen ongelma. Kouluilla ja niiden opetushenkilöstöllä on tärkeä tehtävä pyrkiä ehkäisemään kiusaamista sekä puuttua siihen aina, kun kiusaamista tapahtuu. Jotta opetushenkilöstö pystyy ehkäisemään kiusaamista ja puuttumaan siihen, tarvitaan kunnolliset toimintamallit. Kiusaaminen on ilmiönä hyvin laaja ja monimuotoinen, joka tuo haasteita sen havaitsemiseen ja puuttumiseen. Kiusaamista voi tapahtua tänä päivänä hyvinkin monenlaisilla eri tavoilla, joista meidän jokaisen tulisi olla tietoisia, jotta osaisimme kiinnittää siihen paremmin huomiota.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälaisia toimintamalleja koulut käyttävät kiusaamisen vastaisessa työssä ja kuinka nämä toimintamallit ovat toimineet. Tämän lisäksi tavoitteena oli selvittää minkälaista oppilaiden välinen kiusaaminen on tänä päivänä ja millä tavoin se ilmenee. Toteutin tutkimuksen laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Keräsin aineiston puoli strukturoiduilla haastatteluilla, joihin osallistui yhteensä kuusi (6) opetushenkilöstönjäsentä kolmesta eri koulusta pääkaupunkiseudulta. Analysoin aineiston aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tähän tutkimukseen osallistuneilla kouluilla ja niiden opetushenkilöstöllä oli hyvin samankaltaisia toimintamalleja ja keinoja ehkäistä kiusaamista ja puuttua siihen. Toimintamalleihin oltiin myös suurimmaksi osaksi tyytyväisiä ja niiden koettiin toimivan kiusaamisen vastaisessa työssä. Kiusaamista ennaltaehkäistiin muun muassa jatkuvalla ryhmäyttämisellä, tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelulla ja positiivisella pedagogiikalla. Kiusaamiseen puututaan heti ja ensimmäisenä keskustellaan osapuolten kanssa ja pyritään selvittämään tilanne. Jos tilanne ei kuitenkaan ratkea keskustelulla, jokaisessa koulussa tapaus siirretään erilaisiin kiusaamisen vastaisten tiimien käsittelyyn. Jokaisessa koulussa myös jälkiseurattiin kiusaamisen todellista loppumista esimerkiksi kuulumisten kyselyillä sekä virallisilla jälkiseurantatapaamisilla tapauksesta riippuen. Tutkimuksen tulokset myös osoittivat kokemukset KiVa Koulu-ohjelmasta olevan suurimmaksi osaksi myönteisiä kiusaamisen vastaisessa työssä. Positiivista palautetta sai muun muassa KiVa-oppituntien sisällöt ja tuntirakenteet, materiaalien helppokäyttöisyys ja KiVa-tiimit. Pientä kritiikkiä ohjelma sai muun muassa sen lisäämästä paperityöstä ja materiaalien epäsopivuudesta isommille, yläkouluikäisille oppilaille. Tämän tutkimuksen tulokset myös vahvistivat aikaisempia tuloksia siitä, että oppilaiden välinen kiusaaminen on tänä päivänä hyvin monimuotoista. Erityisesti tuloksissa nousi epäsuoran kiusaamisen havaitsemisen ja siihen puuttumisen haastavuus, sillä epäsuora kiusaaminen voi tapahtua hyvinkin hienovaraisesti ja piilossa, jota on sivullisena vaikea tunnistaa. Epäsuoraa kiusaamista tapahtuu tämän tutkimuksen tulosten mukaan enemmän verrattuna suoraan kiusaamiseen, joten on tärkeää lisätä tietoisuutta epäsuorasta kiusaamisesta ja sen ilmenemismuodoista, jotta siihen osattaisiin kiinnittää paremmin huomiota ja sitä myöten puuttua. Myös somekiusaamisen lisääntyminen nousi tuloksissa huolenaiheeksi ja osa haastateltavista koki ettei somekiusaamisen havaitsemiseen ja puuttumiseen ole välttämättä kovinkaan paljon keinoja sen monimuotoisuuden vuoksi.

Tähän tutkimukseen osallistuneilla kouluilla ja niiden opetushenkilöstöllä oli toimintamallit kiusaamisen vastaiseen työhön ja jokaisessa koulussa opetushenkilöstö oli suhteellisen tyytyväinen koulunsa kiusaamisen ehkäisy- ja puuttumiskeinoihin. Jokainen kuitenkin pystyi myöntämään sen, että kiusaamista tapahtuu toimintamalleista huolimatta. Jatkotutkimuksien kannalta olisikin mielenkiintoista seuraavaksi tutkia kyseisten koulujen oppilaita ja heidän kokemuksiaan siitä, miten koulu ja sen opetushenkilöstö ehkäisee ja puuttuu koulukiusaamiseen ja miten heidän mielestä siinä on onnistuttu. Mediassa on ollut paljon keskustelua siitä, että lapset ja nuoret kokevat etteivät opettajat tai koulu puutu kiusaamiseen eikä kiusaamisesta kerrota, koska sen ei koeta auttavan mitään. Kiusaamisen ollessa erityisesti epäsuoraa, siitä voi olla hyvinkin vaikea kertoa, jonka vuoksi tarvitaan aikuisille lisää tietoisuutta kiusaamisen eri muodoista, jotta niihin osataan kiinnittää paremmin huomiota. Toivon, että tämä tutkielma lisäisi tietoisuutta kiusaamisesta ja esimerkiksi koulut ja niiden opetushenkilöstö voisivat hyödyntää tutkimuksessa esiin tulleita kiusaamisen ennaltaehkäisyn ja puuttumisen keinoja omassa työssään.

Sara Sonninen

“Enkä mä tiedä kuinka paljon kiusattais, jos meillä ei olisi mitään näitä malleja” – Koulujen tarjoamat toimintamallit kiusaamista vastaan

Taustaa

Erilaiset teknologiset laitteet kuten kodinkoneet ja viihde-elektroniikka ovat nykyään melko yleinen näky suomalaisilla mökeillä. Aikaisemmista tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että teknologian ei ole perinteisesti nähty kuuluvan mökeille. Mökkielämään liitetäänkin usein mielikuva yksinkertaisesta elämästä luonnon ääressä. Vaikka mökkeily yhtenä asumisen muotona on ollut jo usean vuosikymmenen ajan oleellinen osa vapaa-ajan viettoa, mökkeilyn ja teknologian välistä suhdetta on tutkittu melko vähän. Tutkimus avaa uusia näkökulmia erityisesti kotitaloustieteen kontekstissa, jossa asumisen teknologiaan liittyvät tutkimukset ovat painottuneet ensisijaisen kodin ympäristöön.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkimustehtävänäni oli selvittää, miten mökkiläiset suhtautuvat teknologiaan mökeillä. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, miten mökkiläiset perustelevat mökeillä käyttämäänsä teknologiaa tai sen puutetta. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla yhtätoista aikuista, jotka käyvät säännöllisesti joko heidän omalla tai heidän lähipiiriinsä kuuluvan henkilön mökillä. Haastateltavien joukkoon lukeutui melko laajalta ikäjakaumalta ihmisiä. Lisäksi haastateltavien kuvailemat mökit olivat varustetasoltaan erilaisia vaihdelleen hyvin vaatimattomasta ja sähköttömästä mökistä erittäin laajasti varusteltuihin mökkeihin. Mökkiläisten haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.

Tutkimustulokset ja johtopäätöksiä

Mökkien teknologiaa tai sen puutetta koskevat perustelut jakautuivat tutkimuksessa kolmeen; käytettävissä oleviin resursseihin sekä asumisen tarpeisiin tai henkilökohtaisiin mieltymyksiin liittyviin syihin. Mökkiläisten käytettävissä olevat resurssit sekä tarpeet asettavat mökin varustetasolle tietyt reunaehdot, kun taas henkilökohtaisiin mieltymyksiin liittyvät syyt ovat enemmän mökkiläisten omista toiveista ja niihin liittyvistä valinnoista kiinni.

Tuloksissa nousi esille, että mökkiläiset suhtautuvat mökin teknologiaan vaihtelevasti. Kotitöissä ja ansiotöissä käytettäviin laitteisiin kuten kodinkoneisiin ja kannettavaan tietokoneeseen suhtauduttiin aineiston perusteella kuitenkin pääosin myönteisesti. Sen sijaan ajanvietteeksi tarkoitettua teknologiaa kuten televisioita tai pelikonsoleita kohtaan ollaan kielteisempiä, etenkin jos niiden koetaan häiritsevän esimerkiksi perheen yhdessäoloa. Mökin teknologista tasoa koskeva suhtautuminen sisältää myös ristiriitaisuutta. Ajatus mökeistä ilman teknologiaa on siis edelleen pitänyt pintansa, vaikka todellisuudessa useilta mökeiltä löytyy monenlaista teknologiaa. Tutkimuksesta onkin pääteltävissä, että mökkeilyä koskevat mielikuvat kulkevat mökkikulttuurin todellista kehitystä jäljessä. Tuloksista on kuitenkin havaittavissa, että osa mökkeilijöistä myös haastaa perinteistä näkemystä mökkielämästä ilman teknologiaa ajattelemalla, että teknologia kuuluu ensisijaisen kodin tavoin myös mökille. Tulevina vuosikymmeninä nähdään, muuttuko mökin teknologiaa koskeva suhtautuminen suopeammaksi ja mahdollisesti uudeksi normiksi.

Loviisa Léman – Mökkiläisten suhtautuminen teknologiaan vapaa-ajan asunnolla

Johdanto

Koulukiusaaminen on valitettavan yleistä ja sillä on kauaskantoiset vaikutukset pitkälle ihmisen elämään. Kiusaaminen on määritelty muun muassa henkiseksi väkivallaksi, joka on toistuvaa kielteistä ja epäeettistä käyttäytymistä toista kohtaan, se ilmenee henkisenä tai fyysisenä vahingoittamisena (Jokinen, 2007). Kiusaaminen jättää aina jäljen kiusattuun ja se vaikuttaa mm. kiusatun itsetuntoon ja ihmissuhteisiin (Kaski & Nevalainen, 2017; Rigby, 2003). Kiusaamisella on myös yhteiskunnallisia vaikutuksia taloudellisten ja sosiopoliittisten seurausten kautta (Hamarus, 2008).

Tässä maisterintutkielmassa tarkoituksena oli tutkia koulukiusaamisen vaikutuksia aikuisiällä keskittyen erityisesti ihmissuhteisiin, terveyteen sekä opiskeluun ja työelämään. Tarkoituksena oli nostaa kiusaamisen vaikutuksia esiin uudesta näkökulmasta ja ehkä myös muuttaa maailmaa, vaikka ihan yhden ihmisen kokemusten verran. Vahva toiveeni on, että tämä teksti herättäisi ajatuksia siitä, miten minä, yhteisön jäsenenä, voin vaikuttaa kanssaihmisten hyvinvointiin, niin hyvällä kuin vahingoittavalla tavalla.

Tutkimustehtävä

Tutkimuksessa tutkittiin, mikäli lapsuudessa koetuilla koulukiusaamiskokemuksilla on vaikutusta kiusatun aikuiselämään, tarkemmin ottaen ihmissuhteisiin, terveyteen, opiskeluun ja työelämään. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja narratiivista lähestymistapaa. Aineiston keruumenetelmänä toimivat haastattelut ja tarkoituksena oli tarkastella haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia sekä näiden kokemusten merkitystä heidän elämässään. Tutkimukseen osallistui neljä työelämässä olevaa naista, jotka ovat kokeneet lapsuudessa ja/tai nuoruudessa koulukiusaamista. Haastatteluaineistoni analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustulokset & Johtopäätökset

Oma tutkimukseni tuki aikaisempia tutkimustuloksia ja tämän tutkimuksen tuloksena onkin, että kiusaamisella on vaikutusta aikuisiällä ihmissuhteisiin, terveyteen sekä opiskeluun ja työuraan. Ihmissuhteissa koulukiusaamisen vaikutukset näkyvät luottamuspulana ja negatiivisena käsityksenä itsestä, mikä aiheuttaa haasteita syvien ihmissuhteiden luonnille. Terveyteen liittyen esiin nousivat mielenterveydelliset haasteet sekä koulukiusaamisen myötä syntyneen itseinhon ja itsekriittisyyden ilmentyminen mm. itsensä rankaisemisena, esimerkiksi viiltelynä tai syömishäiriönä. Terveydellisiä vaikutuksia kiusaamiskokemuksista olivat myös fyysiset, mahdollisesti pitkäkestoisetkin, ahdistustilat, jotka ovat osin tiedostamattomia ja aiheutuvat pelon tunteesta. Opiskeluun ja työuraan kiusaamiskokemuksilla nähtiin olevan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Positiivisina vaikutuksina koettiin, että kokemukset ovat ohjanneet haastateltavia toivomilleen työurille, missä voivat auttaa ihmisiä. He kokevat kokemustensa tuoneen heille herkkyyttä ja ymmärrystä ihmisten eri tilanteisiin, ja kokevatkin olevansa työssään hyviä. Kiusaamisen kokemukset kuitenkin vaikuttavat kuormittavana heidän työssään mm. itsekriittisyyden ja miellyttämisen tarpeen myötä, koska eivät siedä itsessään virheitä ja pelkäävät tuottaa toisille pettymyksiä.

Koen tämän tutkimuksen erittäin arvokkaaksi ennen kaikkea kasvatus- ja opetustyöhön. On tärkeää, että opettajat, vanhemmat ja oppilaat saavat kuulla oikeita ja konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kouluajan tapahtumat ovat muokanneet henkilöiden elämää pitkällä aikavälillä. Toivoisin, että nämä pysäyttävät esimerkit laittaisivat ajattelemaan omaa arkea osana yhteisöä.

Koulukiusaamisen terveydellisiä vaikutuksia tutkitaan parhaillaan mm. väitöskirjatutkimuksessa, missä pyritään selvittämään koulukiusaamisen vaikutuksia kiusatun aivotoimintaan. Mielestäni nämä jatkotutkimukset ovat hyvin relevantteja, jotta pystytään tunnistamaan ja sitä kautta ennaltaehkäisemään mm. koulukiusaamisen neurologisia vaikutuksia.

Koulukiusaamisella on vakavat seuraukset pitkälle kiusatun elämään. Koulukiusaamisen uhrit saattavat kokea itsensä aikuisena osittain rikkinäisinä. Toivoisinkin tältä tutkimukselta, että kiusatut ymmärtäisivät olevansa ennen kaikkea selviytyjiä ja antaisivat itselleen ansaitsemansa arvon, sen, että heillä on oikeus olla olemassa, omana itsenään.

Anne-Maria Paavola

RikkiNainen? Koulukiusaamisen vaikutukset aikuisuudessa – ihmissuhteet, terveys, opiskelu ja työelämä