Tekijä: graduparaati

Julkaistu

Laulut kielenoppimisen tukena perusopetukseen valmistavassa opetuksessa

Tutkimuksen taustaa

Pro gradu -tutkielmassani selvitettiin, miten laulut voivat opettajien kokemusten mukaan tukea kielenoppimista perusopetukseen valmistavassa opetuksessa. Kielenoppimisen tukeminen tässä yhteydessä on hyvin tärkeää, sillä perusopetukseen valmistavan opetuksen tarkoituksena on antaa vastasaapuneille esiopetus- ja oppivelvollisuusikäisille lapsille ja nuorille tarvittavat valmiudet esi- tai perusopetukseen siirtymistä varten. Kielenoppiminen on yhteydessä myöhempään koulumenestykseen, kotoutumiseen sekä mahdollisuuksiin vaikuttaa ja olla osallisena yhteiskunnassa. Tämän vuoksi on välttämätöntä pyrkiä löytämään erilaisia keinoja, joilla kielenoppimista voidaan sen alkuvaiheessa helpottaa. Aiemman tutkimuksen perusteella musiikki voi vaikuttaa myönteisesti kielenoppimiseen. Tässä työssä selvitettiin perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajien tapoja hyödyntää lauluja uuden kielen oppimisen tukena sekä heidän perustelujaan laulujen hyödyntämiselle opetuksessa.

Tutkimuksen toteutus ja tutkimustulokset

Haastattelin tutkimusta varten kahdeksaa opettajaa, joilla oli kokemusta laulujen hyödyntämisestä peruskouluikäisten lasten ja nuorten perusopetukseen valmistavassa opetuksessa. Haastattelut toteutettiin etäyhteyksien avulla tammikuussa 2021. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmiä hyödyntäen.

Tulosten perusteella valmistavan opetuksen opettajat hyödynsivät lauluja opetuksessaan monin eri tavoin, mutta yleisin tapa oli tutustuttaa oppilaita uusiin sanoihin laulujen kautta tai kerrata opiskeltavaan teemaan liittyviä sanoja ja fraaseja laulujen avulla. Lisäksi lauluja liitettiin usein osaksi arjen rutiineja ja siirtymätilanteita. Toisaalta lauluja voitiin sisällyttää opetukseen myös erilaisilla spontaaneillakin tilannekohtaisiin tarpeisiin vastaavilla tavoilla tai osana pidempiä oppilaslähtöisiä projekteja. Nuorempien oppilaiden kanssa toimiessa korostuivat laululeikit ja vanhempien oppilaiden kanssa lauluista keskusteleminen sekä oppilaiden oman tekijyyden tukeminen.

Opettajien perustelut laulujen opetuskäytölle liittyivät usein laulujen parissa saatuihin hyviin kokemuksiin. Laulujen hyödyntämistä perusteltiin esimerkiksi sanojen muistamisen helpottumisella ja ääntämisen harjoittelemisella. Lisäksi laulujen koettiin monissa tapauksissa lisäävän oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä motivaatiota kielenoppimista kohtaan. Osa opettajista korosti nimenomaan musisoimisen yhteisöllisyyttä ja osallisuutta vahvistavaa merkitystä. Laulamisen ja musiikin koettiin liittyvän myös koulussa viihtymiseen, oppimistilanteen rentouttamiseen, tunteiden käsittelemiseen sekä itsetunnon vahvistamiseen.

Opettajat tarkastelivat uuden kielen oppimista kiinteänä osana kaikkea koulussa tapahtuvaa arkista toimintaa. Esimerkiksi tunteet ja oppilaiden erilaiset taustat ja elämäntapahtumat kulkevat koulussa mukana ja vaikuttavat siten myös kykyyn sekä valmiuteen oppia ja käyttää uutta kieltä. Tämä ajatus tuli esille myös opettajien perusteluissa hyödyntää laulamista valmistavassa opetuksessa. Opettajien kokemusten mukaan lauluvalinnassa tuli ottaa huomioon oppilaiden taitotaso ja kiinnostuksen kohteet, sillä lauluvalinnalla oli merkitystä sekä oppimisen että opetustilanteen ilmapiirin kannalta. Sopivien laulujen koettiin edistävän kielenoppimista, mutta epäkiinnostavat laulut saattoivat vähentää motivaatiota.

Tämänkaltaisen tutkimuksen avulla voidaan pyrkiä lisäämään tietoisuutta  vastasaapuneiden kielenoppimisen tukemiseen soveltuvista keinoista perusopetuksessa. Tulokset antoivat tietoa opettajien näkemyksistä koskien niitä valmistavan opetuksen erityispiirteitä, joilla laulujen sisällyttämistä opetukseen voidaan perustella. Näitä olivat esimerkiksi yhteisen kielen mahdollinen puuttuminen, muodostuneen ryhmän moninaiset taustat sekä äskettäin koettu suuri elämänmuutos. Lisäksi saatiin tietoa asioista, jotka opettajien mukaan voisivat helpottaa laulujen opetuskäyttöä. Näitä olivat esimerkiksi laulujen liittäminen osaksi opetettavaa teemaa sekä yhteissuunnittelu ja -opetus mahdollisuuksien mukaan. Toiston ja laulumallin matkimisen sekä lauluihin yhdistettyjen liikkeiden ja kuvien koettiin edistävän laulujen oppimista. Oppilaille itselleen tärkeää musiikkia kannattaisi opettajien mukaan hyödyntää, ja oppilaat voivat harjoitella laulujen tekemistä myös itse. S2-opetukseen sopivia valmiita lauluja ja niihin liittyvää muuta materiaalia kaivattaisiin enemmän erityisesti vanhemmille oppilaille.

Annika Hovinen

Laulut uuden kielen oppimisen tukena – Opettajien käytänteitä ja kokemuksia perusopetukseen valmistavassa opetuksessa

Julkaistu

Ammattikorkeakouluopettajien työstressi ja palautuminen

Tässä pro gradu-tutkimuksessa selvitän ammattikorkeakouluopettajien työstressikokemuksia ja stressistä palautumista. Haastatellut ammattikorkeakouluopettajat kuvaavat työnsä stressaaviksi elementeiksi mm. suuren työmäärän ja epätasaisen kuormituksen ja työstressin vaikuttavan heihin ennen kaikkea psyykkisesti. Fyysisistä vaikutuksista varsinkin uneen liittyvät haasteet vaikuttavat opettajien kokemuksiin palautumisesta.

https://youtu.be/_cvtnjsSNsU

Riikka Tuominen

”Tää työ ei niinku lopu ikinä” – ammattikorkeakouluopettajien stressikokemukset ja työstä palautuminen

Julkaistu

Luovaa oppimista alkuopetuksen teknologiakasvatuksessa teknologiaulottuvuuksien jäsentämänä

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Luovuus oppimisen välineenä ja teknologian ymmärtäminen ovat nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisten tulevaisuuden taitojen tärkeimpiä sisältöjä (Opetushallitus, 2014). Luovuuden ja teknologian korostuminen on seurausta teknologian monimuotoisesta yleistymisestä, jonka  myötä teknologiaa esiintyy arjessa varhaisesta iästä alkaen. Tukeaksemme kestävää tulevaisuutta, tulee teknologiaa opettaa oppia ymmärtämään sekä soveltamaan omassa toiminnassa luovuuden ja innovatiivisuuden työkaluna. Suomen perusopetuksessa luovaa teknologian hyödyntämistä opetetaan teknologiakasvatuksen avulla.

Ensimmäisillä vuosiluokilla aloitetun luovan teknologiakasvatuksen on todettu edesauttavan luovaa toimintaa ja teknologian luovaa hyödyntämistä myös aikuisuudessa. Teknologian luovaa hyödyntämistä on kuitenkin tutkittu vasta vähän pienillä oppilailla. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää alkuopetuksen luovan teknologiakasvatuksen luonnetta  ja luovuuden merkitystä pienten oppilaiden teknologiakasvatuksessa. Luovan teknologiakasvatuksen jäsentämiseen hyödynnettiin luovan oppimisen teknologiaulottuvuuksia.  Luovan teknologiakasvatuksen näyttäytymistä ja teknologiaulottuvuuksien ilmenemistä tarkasteltiin monialaisen Tämä Toimii! –teknologiakasvatusprojektin avulla. Tämä Toimii! –teknologiakasvatusprojekti on Teknologiateollisuuden (2020) kehittämä luova teknologiakasvatuskokonaisuus ensimmäisille vuosiluokille.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen kohteena oli keskisuuren kaupungin keskisuuren koulun yksi ensimmäinen luokka, jonka oppilaat ja opettajat osallistuivat Tämä Toimii! –teknologiakasvatusprojektiin. Teknologiakasvatusprojekti toteutettiin oppilaiden käsityötuntien aikana, kerran viikossa yhdeksän viikon ajan. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin Tämä Toimii! –kokonaisuuden aikana hyödyntämällä videointia ja tutkijan suoraa havainnointia, sekä tuettiin opettajan muistiinpanoilla. Kerätty aineisto analysoitiin kokonaisuudessaan hyödyntämällä sähköistä Atlas.ti laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysiohjelmaa, joka on tarkoitettu testi-, video-, ääni- ja kuva –aineiston analyysiin. Tutkimuksen videoaineisto avattiin räsymattoanalyysin ja monitasoisen videoanalyysin avulla.

Tutkimustulokset

Tutkimustuloksista ilmenee luovan Tämä Toimii! –teknologiakasvatusprojektin näyttäytyminen tutkimukseen osallistuneen oppilasryhmän kohdalla, sekä teknologiaulottuvuuksien esiintyminen kokonaisuuden aikana.  Tämä toimii! -kokonaisuuden aikana ensimmäisen luokan oppilaat pääsivät tutkimaan tiedettä, materiaaleja ja rakenteita, valmistusprosessin ja tuotteiden taustoja, luomaan luovaa suunnittelua ja tekemistä, sekä toteuttamaan ongelmanratkaisua eri teemojen kautta. Tämä toimii! -kokonaisuus piti sisällään laajasti erilaista luovaa teknologista toimintaa ja teknologista tietoutta opettavaa ja kehittävää toimintaa, mutta myös opetti kasvamaan ihmisenä ja ryhmän jäsenenä. Oppilaiden luovuuden ja mielikuvituksen tukeminen edisti oppilaiden persoonallisuuden kehittymistä ja edesauttoi oppimista. Teknologiaulottuvuudet olivat vahvasti läsnä kokonaisuuden aikana. Tuloksien perusteella voidaan todeta luovan oppimisen ja teknologiakasvatuksen yhdessä tukeneen kokonaisvaltaisesti alkuopetuksen oppimiselle asetettuja tavoitteita.

 

Annmari Holopainen

Luova teknologiakasvatus ensimmäisellä luokalla -Tämä toimii! oppimiskokonaisuus ja sen teknologiaulottuvuudet

Lähteet:

Opetushallitus (2014) Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Helsinki.

Teknologiateollisuus (2020) Tämä toimii! -teknologiakasvatusprojekti ekaluokkalaisille. Helsinki.

 

 

 

 

 

Julkaistu

Avoimen opintotarjonnan laajentaminen – puolesta vai vastaan?

Taustaa ja tutkimuksen tavoite

Käynnissä on  jatkuvan oppimisen uudistus, jolla vastataan jatkuvaan tarpeeseen kehittää ja uudistaa osaamista. Tarve syntyy muun muassa työelämän muutoksista. Vuoteen 2035 mennessä Suomen työvoimasta arvioidaan poistuvan noin miljoona henkilöä, kun taas työssäkäyvien määrä lisääntyy vain noin 100 000 hengellä. Työpaikkoja syntyy korkean osaamisen aloille ja katoaa matalan osaamisen aloilta. Väestörakenteen muutos aiheuttaa sen, että on kehitettävä jo työmarkkinoilla olevien osaamista. Kouluttautumisen tarve kohdistuu erityisesti matalasti  koulutettuihin sekä kasvualoille syntyviin työpaikkoihin.

Hallitusohjelman tavoitteena on kehittää korkeakoulujärjestelmää siten, että sekä tutkinto-opiskelijat että opiskelupaikkaa vailla olevat oppijat voisivat suorittaa opintoja kaikkien Suomen korkeakoulujen tarjonnasta. Hallitusohjelma kannustaa avaamaan koulutustarjontaa mahdollisimman laajasti muillekin kuin tutkinto-opiskelijoilleen sekä järjestämään opetusta yhteistyössä muiden korkeakoulujen kesken. Helsingin yliopisto vastaa kansalliseen jatkuvan oppimisen haasteeseen vuonna 2019 käynnistyneellä projektilla jatkuvan oppimisen kehittämiseksi. Projektin keskeisenä tavoitteena on laajentaa yliopiston jatkuvan oppimisen tarjontaa.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten Helsingin yliopiston tiedekunnissa perustellaan avoimen opintotarjonnan laajentamista tai rajoittamista. Taustalla on teoria jatkuvasta oppimisesta, johon perehdyin muun muassa elinikäisen oppimisen käsitteen avulla.

Menetelmät

Tutkimukseen osallistui kaksi opetusvaradekaania ja yksi opintoasianpäällikkö Helsingin yliopiston tiedekunnista. Tutkittavat tiedekunnat olivat kasvatustieteellinen, oikeustieteellinen sekä matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Aineisto hankittiin teemahaastattelulla ja analysoitiin argumentaatioanalyysilla noudattaen Stephen Toulminin argumentaatiomallia.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseni perusteella opintotarjontaa voidaan monissa tapauksissa avata. Keskeisiä kohderyhmiä, joille opintoja voidaan avata, olivat nuoret ja opiskelemaan hakevat sekä työikäiset. Perusteita avoimen opintotarjonnan laajentamiselle olivat muun muassa taloudelliset resurssit, avoin ilmapiiri ja aktiiviset opettajat sekä toimiva yhteistyö avoimen yliopiston kanssa. Opintotarjonnan rajoittamista perusteltiin sillä, että tiedekuntien koulutusohjelmissa on opintoja, jotka eivät voisi olla kaikille avoimia esimerkiksi kelpoisuuden tuottamisen takia. Esille nousi myös opettajien kuormittuneisuus sekä kurssien huono skaalautuminen suurille joukoille. Opettajat eivät myöskään välttämättä ajattele jatkuvan oppimisen toimintaa koulutusohjelman toimintana. Jatkuvan oppimisen toimintaa pyritään kehittämään matemaattis-luonnontieteellisessä sekä kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Tutkimukseni toi esiin tärkeää tietoa siitä, mitä esteitä tiedekunnissa on opintotarjonnan laajentamiselle. Kun esteet ovat tiedossa, on niihin mahdollista vaikuttaa. Havaitsin tutkielmaa tehdessäni myös, että tiedekunnilla on suunnitteilla monia hyviä ratkaisuja, jotka edistäisivät opintotarjonnan laajentamista. Näistä olisi hyvä käydä keskustelua myös tiedekuntien välillä. Tulevaisuudessa aiheeseen liittyvää tutkimusta voisi laajentaa  muihin korkeakouluihin Suomessa. Toinen näkökulma olisi tutkia jatkuvan oppimisen uudistuksen toteutumista työelämän näkökulmasta käsin esimerkiksi tutkimalla yritysten ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä.

Oona Väänänen

Avoimen opintotarjonnan laajentaminen tai rajoittaminen Helsingin yliopiston tiedekunnissa

Julkaistu

3–4-vuotiaiden lasten kielellisten ja matemaattisten taitojen yhteys

Tutkimuksen tausta

Lapsen kielelliset taidot yhdistyvät lähes kaikkiin varhaisiin matemaattisiin taitoihin. Pieni lapsi tarvitsee kielellisiä taitoja mm. lukujonon luettelemiseen ja matemaattisten suhteiden hallitsemiseen. Matemaattisiin suhdetaitoihin kuuluvat vertailu, luokittelu ja sarjoittaminen. Kun lapsi tekee vertailuja, hän tarvitsee kielellisiä taitoja ymmärtääkseen, mitä esimerkiksi ”enemmän” ja ”vähemmän” tarkoittavat. Kielelliset taidot mahdollistavat myös esineiden ja asioiden luokittelun vaikkapa värin, koon ja muodon mukaan. Sarjoittaminen sen sijaan voi olla esineiden laittamista suuruusjärjestykseen.

Kielen on tutkitusti todettu olevan vahva ennakoiva tekijä matemaattisissa taidoissa, mutta aiempia 3–4-vuotiaita suomenkielisiä lapsia koskevia tutkimuksia on olemassa vielä vähän tai yhteyttä ei ole tutkittu näin tarkasti osa-alueittain. Tämän tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan tietoa, voiko yhteyttä käyttää tulevaisuudessa matemaattisilta taidoiltaan heikkojen lasten tunnistamiseen, mikä on hyödyllistä tukitoimien varhaisessa ja oikeassa kohdentamisessa.

 

Tutkimuksen toteutus ja analysointi

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä on 3-vuotiaan lapsen kielen ymmärtämisen yhteys matemaattisiin suhdetaitoihin ja kuinka paljon 4-vuotiaan lapsen kielen ymmärtäminen ja lukivalmiudet selittävät lapsen matemaattisia suhdetaitoja ja lukujonotaitoja. Tutkimuksessa käytettiin Toimi ja opi –tutkimusaineiston 3 ja 4-vuotiaiden lasten (N = 345) kielen ymmärtämisestä, matemaattisista taidoista ja lukivalmiuksista saatuja tuloksia. Näiden taitojen yhteyttä etsittiin tilastollisin menetelmin korrelaatioiden ja lineaarisen regressioanalyysin avulla.

 

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksen tulokset osoittivat voimakkaan tai melko voimakkaan yhteyden kaikissa tapauksissa 3–4-vuotiaiden lasten kielen ymmärtämisen ja matemaattisten taitojen välillä. Voimakkain ja selkein yhteys havaittiin kuitenkin 4-vuotiaiden lasten kielen ymmärtämisen ja matemaattisten suhdetaitojen välillä. Tulos viittaa siihen, että lapsen saattaa olla vaikeaa oppia matemaattisia suhdetaitoja, jos hänellä on vaikeuksia ymmärtää kieltä. Toinen voimakas yhteys havaittiin 4-vuotiaan lapsen lukivalmiuksien ja lukujonotaitojen välillä. Tämä tulos voi tarkoittaa sitä, että jos lapsella on 4-vuotiaana vaikeuksia lukivalmiuksissa esimerkiksi kirjainten nimeämisessä, saattaa hänellä olla myös haasteita lukujonotaidoissa.

Näiden tutkimustulosten valossa voi olla järkevää, että huomatessaan haasteita lapsen kielen ymmärtämisessä, varhaiskasvatuksen henkilöstön tulisi kiinnittää myös huomiota lapsen varhaisiin matemaattisiin taitoihin ja arvioida niiden kehittymistä. Lapsen lukujonon luettelemisen taito on esimerkiksi perustana usean muun matemaattisen taidon oppimiselle. Kun lapsen tuen tarve näissä matemaattisissa taidoissa huomataan tarpeeksi varhain, pystytään kohdentamaan tuki oikein ja ehkäisemään matemaattisia oppimisvaikeuksia myöhemmin.

Minna Tetri

Pro gradu: Varhaisten kielellisten ja matemaattisten taitojen yhteys 3–4-vuotiailla lapsilla

 

Julkaistu

Luokanopettajien näkökulma alakoulun oppilashuoltoon

Tutkimuksen taustaa

Pro gradu -tutkielmani aiheena oli moniammatillisen oppilashuollon toteutuminen alakoulussa. Halusin tutkia aihetta luokanopettajien näkökulmasta ja selvittää, mitkä asiat heidän mielestään edistävät tai estävät moniammatillisen oppilashuollon toteutumista. Asuinalueiden eriytyessä ja lasten ja nuorten elinolojen polarisoituessa, oppilaiden hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden tutkiminen on hyvin tärkeää. Oppilashuollon tavoite on luoda mahdollisimman terve ja turvallinen oppimis- ja kouluympäristö sekä suojata oppilaiden mielenterveyttä, ehkäistä syrjäytymistä ja edistää koko kouluyhteisön hyvinvointia. Oppilashuollon toimilla pyritään myös edistämään oppimista ja tunnistamaan sekä ehkäisemään oppimisvaikeuksia ja koulunkäyntiin liittyviä ongelmia. Myös opettajien uupumus on ollut paljon esillä ja varsinkin nuoret opettajat ylikuormittuvat työtaakan ja vastuun alle. Oppilashuolto ja siihen kuuluvat ammattilaiset eivät olekaan edistämässä ainoastaan oppilaiden hyvinvointia, vaan heidän olisi tarkoitus ottaa osaa myös luokanopettajien vastuuseen. Oppilaiden tulisi olla koulun henkilökunnan yhteinen vastuu, joiden hyvinvoinnin eteen kaikki tekevät yhdessä töitä.

Tutkimuksen toteutus ja tutkimustulokset

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jonka kohteena oli yhtenäiskoulu Helsingistä. Haastattelin viittä eri opettajaa eri luokka-asteilta, heistä neljä oli luokanopettajia ja yksi erityisluokanopettaja. Osa opettajista oli ollut kyseisessä koulussa ja työelämässä jo yli vuosikymmenen, osa vasta pari vuotta. Tulokset analysoitiin laadullisin menetelmin, sisällönanalyysia käyttäen.

Tuloksista ilmeni, että koulun oppilashuollossa työskenteli todella ammattitaitoista henkilökuntaa ja mahdollisuudet oppilashuollon toteutukseen olivat erinomaiset – teoriassa. Käytännössä opettajat kuitenkin kokivat kuitenkin oppilashuollon ammattilaiset todella kaukaisiksi omasta ja oppilaidensa arjesta. Tuloksista ilmeni myös, että oppilaat eivät ole tietoisia kaikista palveluista, joihin he ovat oikeutettuja eivätkä tunne oppilashuollon henkilöitä.  Oppilashuolto ei ota osaa oppilaiden arkeen eikä jalkaudu luokkiin tai käytäville tarpeeksi. He auttavat opettajia tarvittaessa pedagogisten asiakirjojen ja oppilaspalavereiden kanssa, mutta eivät tule luokkiin tutustumaan oppilaisiin tai vietä heidän kanssaan riittävästi aikaa. Vastuu oppilaista jää pääosin opettajalle itselleen. Opettajat toivoivat, että oppilashuollon jäsenet tekisivät itsensä näkyviksi. Näin oppilaatkin tietäisivät kenen puoleen tarvittaessa kääntyä ja kokisivat heidät tuttuina ja turvallisina aikuisina.

Oppilashuollon palvelut olivat ruuhkautuneet. Vaikka koululla on läsnä kuraattori ja psykologi joka päivä, on oppilasmäärä ja oppilaiden tuen tarve niin suuri, ettei heillä ole kaikkeen tarvittavaan aikaa. Opettajista tuntui, että se yhteistyö mitä esimerkiksi psykologin tai kuraattorin kanssa on tehty, on ollut hyvää. Vakituisten hoitosuhteiden käynnistäminen tai aina edes yksittäisten tapaamisten saaminen ei ollut helppo prosessi. Esimerkiksi psykologilta oli vaikeaa saada henkilökohtaisia tapaamisaikoja eikä hänellä ollut aikaa tulla luokkaan seuraamaan oppilaan työskentelyä.

Oppilashuollon toteutumisella oli siis valitettavasti enemmän estäviä, kuin edistäviä tekijöitä. Koululla oli muutamia toimivia yhteisöllisiä käytänteitä, kuten KiVa Koulu ja Pro Koulu. Kuitenkin resurssipula, oppilashuollon ruuhkautuneisuus, konsultaatioaikojen puute sekä liian vähäinen yhteistyö laaja-alaisen erityisopettajan kanssa olivat todella estävässä roolissa asianmukaiselle oppilashuollon toteutumiselle. Opettajat kuitenkin nostivat haastattelun teemojen ulkopuolelta esiin edistäviksi tekijöiksi kollegiaalisen tuen ja yhdessä tekemisen meiningin. Vaikka ne eivät ole moniammatillisia, eivätkä kuulu oppilashuoltoon, ne nähtiin omaa arkea kannattelevana ja jaksamista edistävinä tekijöinä, jotka edistävät myös oppilaista huolehtimista.

Anna Mäkelä,

Moniammatillisen oppilashuollon toteutuminen alakoulussa

Julkaistu

Kosmetiikkapakkaukset osana arjen estetiikkaa

Kosmetiikka liitetään mediassa ja markkinoilla usein ylellisiin kokemuksiin. Visuaalisesti miellyttävän näköiset ja väriset kosmetiikkapakkaukset herättävät kuluttajan mielenkiinnon kaupassa, ja pakkauksen ulkoiset ominaisuudet vaikuttavat kuluttajan mielikuviin tuotteesta sekä itse pakkauksesta. Materiaalien ja värien perusteella kuluttajat tekevät päätelmiä esimerkiksi tuotteen laadusta ja hinnasta. Tänä päivänä kosmetiikkamarkkinoilla ylellisyyden rinnalla ovat vahvistuneet ekologiset arvot, mikä on suunnannut sekä kuluttajien että tutkimuksen kiinnostusta kohti ympäristöystävällistä kosmetiikkaa ja pakkauksia.

Kosmetiikkaa käytetään päivittäin ja sen käyttö painottuu kotiin. Tutkimustehtävänäni olikin tarkastella, mitä kosmetiikkapakkausten visuaalisuus, värit ja materiaalit merkitsevät kuluttajille kodin piirissä ja arjen estetiikan ja ekologisuuden näkökulmista. Arjen estetiikka on keskeinen osa ihmisen arkea, vaikka sen merkityksiä ei aina tunnisteta, ja aihe on myös jäänyt vähäiseksi kotitaloustieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimus lisää ymmärrystä kosmetiikkapakkausten estetiikkaan ja ekologisuuteen liitetyistä mielikuvista ja merkityksistä kuluttajien kotona.  Arjen estetiikan ja kestävän elämäntavan tukeminen ovat kotitaloustieteen keskeisiä teemoja, joiden kautta voidaan tukea ihmisten hyvinvointia ja hyvää arkea.

Tutkimusote oli laadullinen ja tutkimusaineisto kerättiin parihaastatteluina.  Haastateltavia oli 12 ja he olivat iältään 26–67-vuotiaita. Haastatteluissa hyödynnettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua sekä virikemateriaalina biohajoavia kosmetiikkapakkauksia. Virikemateriaalin kautta keskusteltiin erityisesti pakkausväreistä, pakkauksen muotoilusta ja biohajoavuudesta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Mielihyvän kokemuksia ja kodin estetiikkaa

Tulosten mukaan kosmetiikkapakkaukset tarjoavat kuluttajille mielihyvän ja nautinnon kokemuksia. Kuluttajat halusivat pakkausten ja värien miellyttävän itseä ja toivat esiin esteettisesti miellyttävän pakkauksen aikaan saamia luksuskokemuksia. Vaikka pakkausta ei katsoisi kotona kukaan muu, pakkausten estetiikka miellettiin tärkeänä henkilökohtaisena kokemuksena.

Pakkausten visuaalisuus ja värit osoittautuivat merkitykselliseksi myös kodin sisustuksessa, jolloin kokijoina ovat yksittäisen kuluttajan lisäksi myös muita kodissa asuvia tai vierailevia henkilöitä. Esimerkiksi käsisaippuan haluttiin miellyttävän silmää ja sopivan sisustukseen. Kosmetiikkapakkausten yhteneväinen värimaailma nähtiin tärkeänä ja pakkauksia myös sommitellaan kotona väreittäin. Kauniita kosmetiikkapakkauksia kerrottiin käytettävän myös kodin koriste-esineinä ja säilytysastioina, kun taas rumat pakkaukset piilotettiin.

Pakkaukset luovat mielikuvia

Pakkauksen ulkonäön ja värien perusteella tehtiin päätelmiä pakkauksen sopivuudesta itselle. Kuluttajat hankkivat kosmetiikkapakkauksia, joiden he kokevat sopivan omaan elämäntyyliinsä ja identiteettiinsä. Kuluttajat tekivät myös eroa pakkauksen värien, materiaalin, muotoilun ja fontin perusteella ylellisen ja laadukkaan, tavallisen ja arkisen sekä ekologisen pakkauksen ja kosmetiikan välillä. Esimerkiksi väreistä musta ja kulta viestivät kuluttajalle ylellisyydestä, kun taas valkoisuus arkisesta ja halvasta. Materiaaleista taas lasi miellettiin ylellisenä ja muovi arkisena. Ekologiseen pakkaukseen liitettiin maanläheisiä ja luontoon yhdistettäviä värejä, kuten ruskea ja vihreä sekä värin epätasaisuus, ja materiaaleista pahvi ja kartonki. Ekologisen pakkauksen tunnistaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Pakkausten säilytysratkaisujen avulla kuluttajat voivat välittää näitä kokemuksiaan muille, ja tehdä näin omaa arvomaailmaansa ja elämäntyyliänsä sosiaaliselle yhteisölle näkyväksi.

Tulevaisuuden uudenlainen estetiikka

Pakkausten estetiikkaan liittyviä kokemukset herättävät kiinnostuksen kohti uudenlaista, vihreää estetiikkaa. Yhtäältä kuluttajat hakevat kosmetiikkapakkauksista luksuskokemuksia ja ylellisiä materiaaleja ja värejä, toisaalta he ovat huolissaan pakkausten ympäristövaikutuksista. Pakkaussuunnittelua tulisi kehittää kohti ympäristöystävällisiä ja esteettisiä ratkaisuja. Kiinnostavaksi tulevaisuuden tavoitteeksi nousee ympäristöystävällisten pakkausten ja houkuttelevan kuluttajaestetiikan kohtaaminen kuluttajien arjessa, jossa pakkaukset osallistuvat paitsi kuluttajien arjen estetiikan luomiin kokemuksiin myös omien arvojen ilmaisemiseen muille.

 

Josefiina Iivanainen

Kuluttajien näkemyksiä kosmetiikkapakkausten estetiikasta, materiaaleista ja väreistä

Julkaistu

Ymmärretäänkö veganismi varhaiskasvatuksessa?

Tutkimuksen taustaa

Veganismi on yleistyvä elämäntapa, joka ei perustu pelkästään ruokavalioon vaan eettiseen vakaumukseen. Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatuksen perusteiden mukaisesti eettiset vakaumukset tulisi huomioida myös varhaiskasvatuksessa. Vegaaniruuan saatavuus monessa kuntien ja yksityisten päiväkodeissa onkin lisääntynyt viime vuosina, mutta veganismin huomioiminen kokonaisvaltaisena elämänkatsomuksena on saattanut jäädä vähemmälle huomiolle.

 

Tutkielman tarkoitus

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, otetaanko veganismi huomioon varhaiskasvatuksessa kokonaisena elämäntapana, sekä minkälaisia henkilökohtaisia näkemyksiä varhaiskasvattajilla on veganismista ja lapsen vegaanisesta ruokavaliosta. Myös, miten vegaanivanhemmat kokevat oman elämäntapansa huomioitavan varhaiskasvatuksessa ja minkälaisia kokemuksia heillä on varhaiskasvatuksesta.

 

Menetelmät

Tutkielman aineisto on kerätty kahdella e-lomakkeella. Lomakkeet ovat erilliset sekä vegaanivanhemmille että varhaiskasvattajille. Kyselylomakkeita on jaettu keväällä 2019 sosiaalisen median kautta. Lomakkeella oli sekä strukturoituja, puolistrukturoituja sekä avoimia kysymyksiä. Avointen kysymysten vastauksia on analysoitu laadullisesti ja strukturoitujen määrällisesti.

 

Tulokset

Tuloksien perusteella veganismia elämäntapana ei nähdä tarpeeksi laajasti varhaiskasvatuksessa. Veganismi ulottuu ruokavalion lisäksi myös muihin elämän osa-alueisiin mitkä varhaiskasvatuksessa voivat tarkoittaa retkikohteita, askarteluja, lauluja ja leikkejä, sekä vaatetusta. Vaikka ruokavalio huomioitiin ja sen merkitys ymmärrettiin, niin veganismin muut osa-alueet jäivät vähemmälle huomiolle.

Varhaiskasvattajien henkilökohtaiset mielipiteet veganismista ja lapsen vegaanisesta ruokavaliosta olivat vaihtelevia, mutta suurimmaksi osaksi positiivisia. Tietämys veganismin muista osa-alueista oli kuitenkin suppeaa, jonka takia veganismi kokonaisena elämäntapana jää varmasti huomioimatta.

Vegaanivanhemmat pitivät tärkeimpänä, että lapsi saa varhaiskasvatuksessa vegaanisen ruuan, vaikka toivatkin esiin veganismin muita osa-alueita ja varhaiskasvattajien koulutustarpeen koskien erilaisia elämänkatsomuksia. Myös varhaiskasvattajat toivoivat, että aiheesta olisi enemmän koulutusta tai tietoutta saatavilla. Vegaanivanhemmat toivoivat ruokavalioon myös samankaltaisuutta sekaruuan kanssa, ettei lapsi erottuisi ruokavalionsa takia muusta ryhmästä.

 

Tutkimuksen merkitys

Koska varhaiskasvatuksessa tulisi huomioida jokaisen lapsen uskonnollinen ja vakaumuksellinen tausta, tulisi myös veganismi huomioida kokonaisena elämänkatsomuksena. Veganismi on yleistyvä elämäntapa, joka tulisi sen kaikilla osa-alueilla huomioida eettisin vakaumuksiin pohjautuen. Tutkimus tuo tietoutta siitä miten veganismi voidaan ottaa huomioon varhaiskasvatuksessa. Vegaanivanhemmille heidän elämäntapansa huomioiminen on tärkeää ja myös varhaiskasvatuksen perusteet velvoittavat ottamaan jokaisen lapsen kulttuurisen taustan huomioon.

 

Jenni Hildén

Veganismi varhaiskasvatuksessa-varhaiskasvattajien ja vegaanivanhempien näkemyksiä

Julkaistu

Korona-ajan opetuksesta

Sataa ja tuulee. Tuntuu syksyltä, vaikka onkin loppukesä. Koulut ovat juuri alkaneet, toinen viikko lukuvuotta käynnissä. Kouluissa eletään koronavalmiudessa, pohditaan tuleeko etäopetusta ja kuinka moni voi osallistua ruokailuun kerrallaan. Mieleeni tulee muitakin aiheita, joita olisi syytä miettiä. Kuten esimerkiksi se, miten saadaan korjattua vajeet nuorten oppimisessa, sosiaalisessa kanssakäymisessä ja hyvinvoinnissa.

Tänä kesänä aloitin urani opettajana. Tosin vain tuntiopettajana kahtena päivänä viikossa, mutta aloitin kumminkin. Opetan maski kasvoilla ja suunnittelen opetusta varmuuden vuoksi myös etänä toteutettavaksi. Olen opetellut silmillä hymyilyä, se vaikuttaa olevan yleinen keskusteluteema opettajanhuoneessa – kuinka välittää tunteita ilmeillä, kun ihmisestä näkyvät vain silmät, kulmakarvat ja otsarypyt. Etäopetuksessa oppilaille pystyi näyttämään sentään koko kasvot.

Vuorovaikutus ihmisten välillä on tärkeää. Se koostuu vuoropuhelusta, tunteista, auktoriteetin kokemuksesta ja ihmisten yksilöllisistä ominaisuuksista. Tein maisterin opinnäytetyöni teemoina etäopetus ja vuorovaikutus. Opinnäytetyön perustana olivat vuorovaikutus, vuorovaikutus opetuksessa, etäopetus ja tunteet.

Opinnäytetyössäni selvisi, että nuoret kokevat monenlaisia tunteita etäopetukseen liittyen. Useimmille oli tärkeää tuntea, että kuului oppilasyhteisöön ja että opettaja oli kiinnostunut sekä välitti oppilaansa oppimisesta. Suuri osa haastatelluista nuorista nautti siitä, että koulumatkoihin käytettyä aikaa säästyi ja että pystyi heräämään vasta hieman ennen koulun alkua. Koulun joskus mutkikkaat ja hankalat ihmissuhteet pysyivät poissa arkipäivästä eivätkä toiset oppilaat häirinneet oppituntia.

Moni kuitenkin harmitteli eristäytyneisyyttä ja toisten oppilaiden poissaoloa. Etäoppitunnilla kaikilla oli kamerat kiinni, joskus opettajallakin (!). Paradoksaalisesti kukaan ei kuitenkaan halunnut pitää kameraa päällä tai olla äänessä etätunnilla. Haastatellut oppilaat itsekin ymmärsivät ristiriidan oman käytöksen ja toiveen välillä. Oppilaat kuitenkin kokivat uhkia verkko-oppimisessa yksityisyyteen liittyen. Verkkoympäristö ei tuntunut yhtä turvalliselta osallistua, kuin luokkaympäristö koulussa.

Turvallisuuden tunne on oppimisessa tärkeää. Voimme rentoutua ja osallistua ympäristössä, jossa tiedämme ettei meitä pilkata tai tuomita. Mitä osallistavampia tehtäviä opettajina oppilaille teetämmekään, sitä turvallisempi ympäristön on oltava. Etenkin, jos odotamme oppilaiden osallistuvan. Tämän olen saanut jo kokea hyvin lyhyen opettajan urani ensitunteina. Odotin oppilailta suurta uskaltautumista esittelytehtävässä. Onneksi kuitenkin tajusin virheeni, enkä lähtenyt pakottamaan tai painostamaan ketään. Verkkoympäristössä turvallisuuden ja osallisuuden tunteen rakentamista on syytä tutkia enemmän. Mitkä tekijät saavat nuoret uskaltautumaan osallistumaan?

Opinnäytteen tekemisen sanotaan olevan prosessi. Sellaiseksi se osoittautuikin. Matka oli mielenkiintoinen, innostava, monia epävarmuuksia herättävä sekä lopulta tyydyttävä. Opin paljon tutkimuksen tekemisestä, aikataulutuksesta, itsestäni sekä tietenkin itse aiheesta. Prosessi on jatkunut opinnäytteen palauttamisen jälkeen ja olen palannut sen teemoihin useamman kerran työn palauttamisen jälkeen kesän töissä hoitoalalla sekä nyt aloitettuani opettamisen. Törmään päivittäin vuorovaikutuksen ja turvallisen ympäristön väliseen yhteyteen. Monesti riittää se, että istuu alas ja kuuntelee. Maski kasvoilla, hymyillen rauhallisesti silmillä, kulmakarvoilla ja otsarypyillä.

Reeta Vähämäki

”Ei silleen ihan samalta tuntunut kuin koulussa” Oppilaiden kokemuksia etäopetuksesta keväällä 2020

Julkaistu

Työrauha käsityönopettajien kokemana työuransa alkuvuosina

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Useissa tutkimuksissa on todettu työrauhaongelmien olevan erityisesti uraansa aloittelevien opettajien ongelma. Koen, että työrauhaan liittyviä asioita käsitellään vain vähän käsityönopettajien koulutuksessa ja tutkimusaihe työrauhasta on myös tässä kontekstissa tutkimattomampi. Kiinnostus tutkielman aiheeseen on lähtenyt halustani kehittää omaa opetustani ja ammattitaitoani haastavissakin opetustilanteissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa tämänhetkisestä tilanteesta kentällä ja auttaa muita samassa siirtymävaiheessa olevia, pian valmistuvia käsityönopettajia. Toivon tutkimuksen tarjoavan tietoutta ja rohkaisua, vertaistuellista näkökulmaa tuoreille käsityönopettajille. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa työuransa alussa olevien käsityönopettajien käsityksiä työrauhasta sekä selvittää heidän käsitystensä mukaisia työkaluja työrauhan saavuttamiseksi.

Tutkielmassa selvitettiin lisäksi käsityönopettajien kokemia selviytymiskokemuksia työrauhatilanteiden hallintaan liittyen. Kokemuksia peilattiin Albert Banduran (1977) luomaan teoriaan ja käsitteeseen minäpystyvyydestä ja sen neljästä ominaisuudesta, jotka liitetään sen muotoutumiseen. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Albert Banduran (1977) luomaa käsitettä yksilön käsityksistä ja uskomuksistaan liittyen omiin kykyihinsä, kuinka yksilö arvioi omia kykyjään toimiakseen tietyllä tavalla. Minäpystyvyys on opettajien näkökulmasta katsottuna tilannesidonnainen ja siihen vaikuttavat niin omat henkilökohtaiset kokemukset ja käsitykset kuin eletty elämäkin. On tyypillistä, että tuntemukset omasta kyvykkyydestä ovat tilannesidonnaisia. (Bandura, 1997, 194-200).

 

Menetelmät

Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin hyödyntämällä metodologisena lähestymistapana fenomenografiaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta. Aineisto kerättiin huhti-toukokuun 2021 aikana internetissä ja kyselylomake toteutettiin avoimin, standardoiduin kysymyksin. Kyselylomaketta levitettiin harkinnanvaraisesti internetin ja sosiaalisen median kautta paikkoihin, joiden ajateltiin tavoittavan potentiaalisia, työuransa alussa olevia käsityönopettajia. Lomaketta levittivät tutkijan puolesta jäsenilleen eteenpäin muun muassa Helsingin yliopiston alumnitoiminta sekä Punomo ry. Tutkimukseen osallistui yhteensä 12 käsityönopettajaa, joille oli karttunut kokemusta opetustyöstä enintään viisi vuotta. Kerätty aineisto analysoitiin hyödyntämällä sekä fenomenografista analyysiä että sisällönanalyysiä.

 

Tutkimuksen tulokset, hyödyt ja mahdolliset jatkotutkimusaiheet

Työrauhalla tutkimukseen osallistuneet käsityönopettajat tarkoittivat ensisijaisesti sitä, etteivät häiriötekijät keskeytä opetusta. Työrauha yhdistettiin myös keskittymiseen, työn tekemisen sujuvuuteen sekä hyvään ja turvalliseen ilmapiiriin. Käsityönopettajat suosivat työrauhan hallinnassa enemmän ennaltaehkäiseviä kuin korjaavia keinoja. Yhteisten sääntöjen noudattaminen muodostui käsityönopettajien käytetyimmäksi ennaltaehkäiseväksi keinoksi ylläpitää työrauhaa. Käytetyin korjaava keino puuttua sanattomasti työrauhahäiriöön oli luokan hiljentymisen odottaminen ennen opetuksen aloittamista. Sanallisista korjaavista keinoista käsityönopettajat olivat käyttäneet eniten säännöistä muistuttamista, positiivisten ilmausten käyttämistä opetuksessa sekä kahdenkeskistä keskustelua oppilaan kanssa. Käytetyimmät seuraamukset työrauhan rikkomisesta oli viedä oppilas eri tilaan sekä ottaa yhteys huoltajaan. Käsityönopettajat kokivat, että heidän selviytymis- ja minäpystyvyyskokemuksiinsa työrauhan hallintaan liittyen vaikuttivat eniten mallintaminen (esimerkiksi kokeneempien kollegojen työtavat) sekä sosiaalinen kannustus ja tuki.

Työrauhaan liittyvää tutkimusta, erityisesti työuransa alussa olevien käsityönopettajien näkökulmasta ei ole juuri tehty Suomessa.  Tutkimuksen tarkoituksena oli uuden tiedon lisäämisen lisäksi toimia ikään kuin vertaistuellisena tukimateriaalina ja apuna valmistumassa oleville ja työelämän alkutaipaleella oleville käsityönopettajille, sillä muun muassa työrauhaan liittyvien keinojen käsittelyn on tutkimuksissa todettu jäävän opettajankoulutuksessa vähemmälle.

Aiheen tutkimista voisi jatkaa esimerkiksi vertailemalla kahden eri oppiaineen opettajien kokemuksia työrauhasta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu oppiaineen vaikeaselkoisuuden ja teoreettisuuden aiheuttavan työrauhahäiriöitä. Näin ollen voisi olla kiinnostavaa tutkia, esiintyykö käsityön oppitunneilla kenties vähemmän työrauhaan liittyviä häiriötekijöitä verrattuna johonkin toiseen oppiaineeseen. Tutkimusta voisi olla mielenkiintoista jatkaa myös pitkittäistutkimuksena ja tutkia kuinka opettajat ovat kehittäneet työrauhanhallinnallisia keinojaan vuosien varrella. Vertailevaa näkökulmaa voitaisiin hyödyntää ottamalla tutkimukseen mukaan kokeneempia opettajia, joiden työrauhanhallinnallisia työtapoja verrattaisiin noviisikäsityönopettajien työtapoihin.

Lähteet: Bandura, A. (1997). Self-efficacy: the exercise of control. New York: W. H. Freeman and Company.

Bandura. A. (1977). Self-efficacy: Toward a Unifying Theory of Behavioral Change. Psychological Review 84, 191–215.

 

Aino Paulus

Työrauha käsityönopettajien kokemana työuransa alkuvuosina: käsitykset, työkalut ja selviytymiskokemukset