Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Korkeakouluopinnoista työelämään siirtyminen on valmistuvalle suuri harppaus kohti seuraavaa elämänvaihetta. Monet tekevät tämän muutoksen sujuvasti ilman sen kummempia haasteita, mutta osalle opiskelijoista tämä voi tuntua haastelliselta. Yliopistot tarjoavat työllistymiseen tukea urapalveluiden muodossa, ja tarjolla on laaja kirjo erilaisia palvelumuotoja aina työnvälityssivustoista henkilökohtaiseen uraohjaukseen. Omassa pro gradu -työssäni tarkastelen tätä siirtymää yliopistosta työelämään autismikirjolla olevan opiskelijan näkökulmasta. Olin erityisesti kiinnostunut siitä, kuinka urapalveluiden tarjoama tuki vastaa kohderyhmän tuen tarpeisiin työnhakuvaiheessa.

Autismikirjolla olevien korkeakoulutettujen työllistyminen

Tutkimusten mukaan autismikirjolla olevien korkeakouluopiskelijoiden määrä on kasvussa. Tästä osa kiitoksesta kuulunee aiempaa paremmille tukitoimille perusopetuksessa, jossa saatu kohdennettu tuki mahdollistaa jatko-opinnot. Korkeakoulut ovat myös kiinnittäneet aiempaa enemmän huomiota opiskelijoiden tukemiseen heidän opinnoissaan. Korkeakoulutuksen tiedetään lisäävän työllisyyttä
Tästä huolimatta autismikirjoon kuuluvien opiskelijoiden siirtymää korkeakoulusta työelämään on tutkittu vasta vähän. Yleisesti tiedetään autismikirjon henkilöiden kohtaavan haasteita työllistymisessä ja sama vaikuttaa olevan tilanne myös korkeakoulutettujen autismikirjoon kuuluvien henkilöiden kohdalla. Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella rakenteita, joiden on tarkoitus tukea heidän siirtymistään työelämään. Vaikka autismikirjo ilmenee jokaisella yksilöllisesti, yhteisiä piirteitä ovat sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon liittyvät haasteet sekä toistuva ja/tai rajoittunut käyttäytyminen. Nämä piirteet voivat näyttäytyä pulmina myös työnhaussa. Tutkimusten mukaan erityisesti työnhaku ja siihen liittyvät prosessit ovat monelle autismikirjolla olevalle este työllistymisessä. Osalle kynnykseksi muodostuu jo työnhakuilmoitus, jossa painotetaan monia pehmeitä taitoja, kuten hyviä kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja, vaikka ne eivät olisi itse työtehtävässä suoriutumisen kannalta olennaisia. Erityisesti työnhakudokumentit ja haastattelu ovat tutkimusten mukaan autismikirjon henkilöille haastavia ja sama näkyi myös oman tutkielmani tuloksissa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielman aineisto on koottu osana laajempaa Improving Employability of Autistic Graduates in Europe (IMAGE)-hanketta (imageautism.com). Osallistujina oli suomalaisia autismikirjolla olevia yliopisto-opiskelijoita tai valmistuneita (n=7) sekä urapalveluiden työntekijöitä (n=5). Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla kevään 2019 aikana. Aineisto litteroitiin ja analysoitiin käyttämällä grounded theory -analyysimenetelmää.

Analyysissa selvisi, etteivät autismikirjolla olevat opiskelijat juurikaan käyttäneet yliopiston tarjoamia urapalveluita, vaikka tunnistivat tuen tarpeita työnhakuun liittyen. Opiskelijoiden urapalveluihin hakeutumiseen vaikuttivat 1) tuen tarve ja sen tunnistaminen, 2) tuen tarpeeseen vastaaminen sekä 3) tuen saavutettavuus. Urapalveluiden tarjonta vastasi moniin opiskelijoiden tuen tarpeisiin, mutta palvelun saavutettavuuteen liittyvät ongelmat muodostivat esteitä tuen saamiselle. Palveluihin oli tunnistettavissa sisäänheittorakenteita, mutta tuen piiriin pääseminen edellytti opiskelijalta aktiivista avun piiriin hakeutumista, mikä voi olla autismikirjolla oleville opiskelijoille haastavaa.

Yliopiston olisi tärkeää luoda systemaattisia rakenteita, jotka auttavat tukea tarvitsevia avun piiriin mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Vaikka autismikirjoa esiintyy vain noin 1 % kaikista ihmisistä, monia autismikirjon henkilöillä esiintyviä haasteita esiintyy laajemminkin populaatiossa. Kuten eräs uraohjaaja totesi: ”Monesti nää asiat mitä tehdään autismikirjon ihmisille auttaa meitä kaikkia.”

Minja Lahdelma

Pro gradu: Yliopisto-opintojen ja työelämän nivelvaiheessa: Kuinka tukea autismikirjolla olevaa opiskelijaa työnhaussa?

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia systemaattisella kirjallisuuskatsauksella musiikin kuuntelun vaikutuksia matemaattiseen testiahdistukseen. Tutkimuskysymykset olivat: 1.      Onko eri musiikkityyleillä eroa, kun pyritään vaikuttamaan matematiikka-ahdistukseen? 2.      Onko taustamusiikista hyötyä ahdistuksen alenemiseen matemaattisessa testitilanteessa? Taustamusiikin vaikutuksia matematiikka-ahdistukseen on tutkittu maailmanlaajuisesti hyvin vähän. Sen vuoksi tähän tutkimukseen sisältyi ainoastaan seitsemän tutkimusta. Tämän tutkimuksen perusteella rauhallisen klassisen musiikin todettiin vähentävän ahdistusta matemaattisessa testitilanteessa erityisesti henkilöillä, joilla mitattiin voimakas matematiikka-ahdistus. Tutkimuksessa nousi esiin taustalla vaikuttava Mozart-efekti, mutta tämän tutkimuksen tulosten perusteella myös muu hidastempoinen klassinen musiikki vaikuttaa ahdistusta alentavasi. Sen sijaan nopeatempoinen, ennalta-arvaamaton musiikki joko ylläpiti ahdistusta tai lisäsi sitä. Hidastempoisessa klassisessa musiikissa vaikuttaisi olevan elementtejä, jotka vaikuttavat matematiikka-ahdistukseen sitä alentavasti. Lisätutkimusta tarvittaisiin kuitenkin siitä, miten ihmisten omat musiikkimieltymykset tai musiikkihistoria vaikuttavat matematiikka-ahdistuksen vähentämiseen. Voisiko omalla mielimusiikilla saavuttaa ahdistusta alentavia vaikutuksia esimerkiksi luokkahuoneessa matematiikan kokeen aikana? Tässä tutkimuksessa koehenkilöt olivat iältään 20-30 -vuotiaita. Lisätutkimusta tarvittaisiin siitä, miten taustamusiikki vaikuttaa lasten matematiikka- ahdistukseen? Voisiko taustamusiikilla vähentää alakoululaisten matematiikka-ahdistukseen matematiikan kokeen aikana?   Laura Maukonen

Tutkimustehtävä

Elämme maailmassa, jossa jatkuvat muutokset ja tiedon lisääntyminen ovat nykypäivää. Laaja-alaisuus ja ilmiöiden monimutkaisuus ovat vahvasti esillä alasta ja aiheesta riippumatta, jonka vuoksi ilmiöt, monialaisuus ja eheyttäminen ovatkin saaneet yhä enemmän tilaa myös koulutusta koskevissa keskusteluissa. Vuoden 2016 syksyllä astui voimaan uusi perusopetuksen opetussuunnitelma, jossa kouluja velvoitetaan edistämään eheyttämistä ja monialaisuutta järjestämällä monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Opetussuunnitelmauudistus herätti paljon huomiota kotimaisen median lisäksi myös kansainvälisissä lehdissä. Suurimpana ihmettelyn aiheena maailmalla uutisoitiin kokonaisvaltaisesta oppiaineista luopumisesta, mutta näin radikaalista muutoksesta ei opetussuunnitelmauudistuksessa todellisuudessa ollut kyse. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien tarkoituksena on rakentaa kokonaisuuksien kokonaisvaltaisempaa ymmärtämistä kokoamalla uutta tietoa valitusta aiheesta käsin ja ottaen huomioon useamman oppiaineen näkökulman. Kiinnostuin aiheesta sen ajankohtaisuuden vuoksi. Lisäksi monialaisia oppimiskokonaisuuksia ja niiden toteuttamista koskevaa tutkimusta on verrattain vähän, sillä opetussuunnitelmauudistus on ollut osa koulujen arkea vasta noin neljä vuotta.

Tutkimuksessani olin kiinnostunut luokanopettajien käsityksistä ja kokemuksista monialaisista oppimiskokonaisuuksista sekä niiden toteuttamisesta. Tutkimuskysymykseni olivat:

1.Millaisia kokemuksia luokanopettajilla on monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisesta?

– Mitä etuja ja/tai haasteita luokanopettajat näkevät monialaisissa oppimiskoko-naisuuksissa?

2.Millaisia näkemyksiä luokanopettajilla on omasta osaamisestaan monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa?

3.Mitä merkityksiä luokanopettajat kokevat yhteistyöllä olevan toteuttaessa monialaisia oppimiskokonaisuuksia?

Tutkimusmenetelmät

Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena ja tutkimukseni lähtökohdat nojaavat fenomenologiseen tutkimusperinteeseen, jossa ollaan nimenomaan kiinnostuneita tutkittavien kokemuksista. Keräsin tutkimukseni aineiston sähköisen kyselyn avulla keväällä 2020. Sähköinen kysely toteutettiin e-lomakekyselyllä, jonka jaoin kahteen eri kasvatusalan ammattilaiselle suunnattuun Facebook-ryhmään. Sähköisessä kyselyssä suurimpana hyötynä näen kyselylomakkeen helppouden tavoittaa suuri määrä osallistujia, mikäli vain löytää oikeat kanavat, jotka tavoittavat tutkimuksen kohderyhmän. Tutkimukseeni osallistui 40 luokanopettajaa. Aineiston analyysiin käytin laadullista sisällönanalyysiä, jonka tarkoituksena on pyrkiä luomaan tutkittavasta ilmiöstä kuvaus yleisessä ja tiiviissä muodossa. Laadullinen sisällönanalyysi mahdollisti aineiston analysoinnin systemaattisesti ja objektiivisesti.

Tulokset ja pohdinta

Tutkimukseni perusteella voidaan sanoa, että luokanopettajat kokivat monialaiset oppimiskokonaisuudet positiivisena osana koulujen arkea, etenkin oppilaiden näkökulmaa tarkasteltaessa. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien nähtiin vaikuttavan myönteisesti koko koulun yhteisöllisyyteen sekä oppilaiden kouluviihtyvyyteen lisääntyneen motivaation ja innostuneisuuden kautta. Lisäksi monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa nähtiin isompien projektien toteuttamisen mahdollisuus sekä kokonaisuuksien opiskelu ja hahmottaminen laajemmin monipuolisia toimintatapoja hyödyntäen. Jatkotutkimuksissa olisi kiinnostavaa tutkia oppilaiden omia kokemuksia ja näkemyksiä monialaisista oppimiskokonaisuuksista ja vertailla niitä luokanopettajien näkemyksiin etenkin yhteisöllisyyden ja motivaation näkökulmista.

Etujen lisäksi luokanopettajat kertoivat monialaisten oppimiskokonaisuuksien tuovan myös haasteita koulupäiviin. Mielenkiintoista oli, että oppilaiden näkökulmaa tarkasteltaessa luokanopettajat mainitsivat monialaisten oppimiskokonaisuuksien tuovan etuja huomattavasti enemmän kuin haasteita. Ainoastaan muutama opettaja toi esiin haasteita, jotka liittyivät levottomuuteen rutiinien muuttumisen myötä. Luokanopettajien omaa näkökulmaa ja työtä tarkasteltaessa haasteet taas saivat suuremman roolin kuin edut. Monialaiset oppimiskokonaisuudet nähtiin luokanopettajan työtä kuormittavana suunnittelun työläyden vuoksi. Muutamien luokanopettajien vastauksissa tuli esiin myös, että opetussuunnitelman oppiainekohtaiset tavoitteet nähtiin haastavina yhdistää osaksi käsiteltävää monialaista kokonaisuutta, mutta myös pari luokanopettaja koki sisältöjen ja tavoitteiden olevan helposti yhdistettävissä monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin. Haasteista huolimatta kiinnostavaa oli, että luokanopettajat kokivat omaavansa tarpeeksi osaamista toteuttaa monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Vain muutama luokanopettaja toi esiin, että kaipaisi lisää varmuutta kokonaisuuksien toteuttamiseen.

Luokanopettajien antamat merkitykset yhteistyölle opettajien kesken korostuivat tutkimukseen osallistuneiden vastauksissa. Yhteistyö nähtiin erittäin tärkeänä, jotta eheässä monialaisessa oppimiskokonaisuudessa voitaisiin onnistua. Vastauksissa tuli esiin myös työtaakan ja vastuun jakaminen sekä niiden yhteys omaan työssä jaksamiseen. Opettajan työssä jaksaminen on ollut viimeisen vuoden aikana paljon esillä mediassa etenkin työyhteisön ja sosiaalisen tuen puuttumisen vuoksi keväällä 2020, sillä luokanopettajat toimivat tuolloin etäopetuksessa koronaviruksen jyllätessä. Opettajien työssä jaksamisesta oltiin huolissaan, sillä uuden työskentelytavan tuomien haasteiden lisäksi opettajat eivät saaneet samanlaista tukea työyhteisöltään, johon he ovat työssään tottuneet. On hienoa huomata, että yhteissuunnitteluun liittyvistä haasteista huolimatta tutkimukseeni osallistuneet luokanopettajat toivat esille myös työyhteisön tärkeyden opettajan työssä.

Aliisa Okkonen

Pro gradu: Luokanopettajien kokemuksia monialaisista oppimiskokonaisuuksista.

 

Yksilön eri elämänvaiheisiin liittyvät siirtymät, kuten siirtymä opinnoista työelämään, muutto omaan kotiin tai vanhemmaksi tuleminen, ovat ihmisen olettamuksiin, rutiineihin, ihmissuhteisiin sekä rooleihin vaikuttavia muutoksia. Yliopisto-opinnoista valmistuminen ja työelämään siirtyminen on yksi näistä elämän tärkeistä risteyskohdista, jossa opiskelija pysähtyy miettimään, mitä hän tulevalta uraltaan haluaa. Omaan uraan liittyvät kysymykset eivät kuitenkaan nouse esille vasta opintojen loppuvaiheessa, vaan omaa uraa koskevat pohdinnat kohdataan jo opintojen alkuvaiheessa, jolloin opiskelijat aloittavat oman opintopolkunsa luonnostelun valitsemalla heitä kiinnostavat kurssit ja opintokokonaisuudet, joista heidän asiantuntijuutensa yliopisto-opintojen aikana vähitellen rakentuu.

Siirtymävaihe yliopisto-opinnoista työelämään ja sen yksittäiset tapahtumat voivat herättää paljon erilaisia tunteita ja siksi ymmärrys opiskelijoiden tunteista siirtymävaiheessa on tärkeää esimerkiksi yliopisto-opetuksen kehittämisen kannalta. Yksilöiden tunteiden huomioinen niin yliopisto-opetuksessa kuin työelämässäkin on tärkeää, sillä tunteet vaikuttavat opiskelussa ja työssä muun muassa motivaatioon, oppimisstrategioiden käyttöön ja keskittymiseen. Lisäksi tunteiden tutkiminen siirtymävaiheessa yliopisto-opinnoista työelämään on aiheena hyvin ajankohtainen, sillä työelämän kytköksen tärkeys korkeakouluopin-noissa on huomioitu myös uusissa koulutusala-arviointien kehittämissuosituksissa, joiden mukaan muun muassa yhteistyötä työelämän kanssa tulisi kehittää.

Tutkimustehtävä ja menetelmä

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaisia tunteita yleisen ja aikuiskasvatustieteen maisteriopiskelijat ja hiljattain työelämään siirtyneet maisterit kokevat siirtymävaiheessa työelämään ja mihin tilanteisiin tunteet kytkeytyvät.

Tutkimukseen osallistui 9 opintojen loppuvaiheessa ja työelämässä olevaa yleisen ja aikuiskasvatustieteen maisteriopiskelijaa sekä 11 hiljattain työelämään siirtynyttä yleisen ja aikuiskasvatustieteen maisteria, joiden valmistumisesta oli aikaa enintään 15kk. Tarkastelemalla maisteriopiskelijoiden ja valmistuneiden tunteita, saatiin mahdollisimman laaja kuva tutkittavasta ilmiöstä. Aineisto kerättiin yhteistyössä toisen pro gradu -tutkielmaa tekevän opiskelijan kanssa haastattelemalla tutkittavia heille tärkeistä tilanteista siirtymässä yliopisto-opinnoista työelämään. Analyysi tapahtui sisällönanalyysia hyödyntäen, ja sen avulla selvitettiin millaisia tunteita tutkittavat kokivat sekä mihin siirtymävaiheen tilanteisiin tunteet kytkeytyivät.

Tutkimuksen tulokset ja pohdintaa

Tutkimuksen tulokset osoittivat yleisen ja aikuiskasvatustieteilijöiden tunteiden olevan sekä yliopisto-opintojen että työelämän siirtymävaiheen merkityksellisissä tilanteissa pääosin positiivisia. Työelämän merkityksellisiin tilanteisiin kytkeytyi yliopisto-opintoja enemmän positiivisesti aktivoivia tunteita, jotka tutkittavien kokemuksen mukaan vaikuttavat heidän motivaatioonsa. Yliopisto-opinnoissa negatiivisista tunteista koettiin eniten ahdistusta ja työelämässä epävarmuutta.

Tutkimustuloksista näkyy, että varsinkin yliopisto-opintojen loppuvaiheessa ahdistusta ja turhautumista koetaan erityisesti gradun tekemisen eri vaiheissa varsinkin silloin, jos opiskelija on jo pääosin siirtynyt työelämän puolelle. Lisäksi tuloksista ilmeni, että työelämäkytköksen vähyys aiheuttaa negatiivisia tunteita jo opintojen alkuvaiheessa. Tutkimustuloksia voitaisiin siis hyödyntää esimerkiksi yliopisto-opintojen ja työelämän kytköksen kehittämisessä. Panostamalla yliopisto-opintojen ja työelämän väliseen kytkökseen jo opintojen alkuvaiheessa voisi negatiivisten tunteiden ilmeneminen opintojen loppuvaiheessa olla vähäisempää.

Maria Partanen

Pro gradu : ” Yleisen ja aikuiskasvatustieteilijöiden tunteet siirtymävaiheessa yliopisto-opinnoista työelämään”

Tutkielmani käsittelee, millaisia kokemuksia laaja-alaisilla erityisopettajilla oli työstään kevään 2020 tapahtuneen COVID-19:n aiheuttamasta etäopetuksesta, sekä miten he työstään palautuivat tuona aikana. Tutkielmassa tarkastellaan myös laaja-alaisten erityisopettajien ajattelutapoja ja suhtautumista työhönsä etäopetuksen aikana.

Tutkielman esittelyvideo on nähtävillä kesäkuun 30. päivä 2021 saakka osoitteessa https://youtu.be/c-63GSKi2ls

Emmi Hurmeranta, Pro gradu: Laaja-alaisten erityisopettajien työn kuormitus ja palautuminen sekä ajattelutavat COVID-19-pandemian aiheuttaman etäopetusjakson aikana: kokemusten tarkastelua Coping-Competence-Context-mallin avulla.

Tutkin pro gradu-tutkielmassani erityisluokanopettajien käsityksiä liikuntakasvatuksesta. Aihe on minulle tärkeä, sillä olen paitsi itse liikunta-addikti, myös vannoutunut liikunnan hyödyistä ihmisen hyvinvoinnille. Tutkimuksen mukaan liikunnan kokonaisvaltaiset hyödyt ihmisen terveydelle ja toimintakyvylle ovat kiistattomat. Sen sijaan liikkumattomuus aiheuttaa erinäisiä terveysvaivoja ja täten vähentää myös tasa-arvoa.

Tutkimus on mielestäni tärkeä, sillä viimeisen kymmenen vuoden aikana lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus näyttäisi laskeneen ja passiivinen aika päivässä näyttäisi lisääntyneen. Vaikka tutkimusta liikunnan vaikutuksista ihmisen toimintakyvylle onkin runsaasti, tarvitaan mielestäni vielä enemmän käytännön tietoa siitä, miten liikunta-aktiivisuutta voitaisiin lisätä, kun kyseessä ovat lapset.

Toteutin aineiston laadullisena kyselytutkimuksena (N=19). Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana käytin fenomenografista tutkimussuuntausta. Aineiston analyysikeinona käytin sisällönanalyysin ja kategorisoinnin yhdistelmää. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytin ihmisen perustarpeisiin perustuvaa itsemääräämisteoriaa sekä merkitysulottuvuuksiin perustuvaa liikuntasuhdenäkökulmaa.

Valikoin tutkimushenkilöikseni alakoulussa työskentelevät erityisluokanopettajat, jotka ovat opettaneet työssään myös liikuntaa oppilaille. Tutkimukseni keskeinen anti oli saada empiiristä tietoa koulumaailman kentältä siitä, millaisen roolin liikuntakasvatus saa tutkimushenkilöiksi osallistuneiden erityisluokanopettajien työssä ja millaisia keinoja opettajat pyrkivät käyttämään työssään lasten liikunnallisen elämäntavan tukemiseksi ja koulupäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Lisäksi halusin tietää, onko liikuntakasvatus samanlaista erityisen tuen tarpeessa oleville oppilaille kuin yleisopetukseen osallistuville oppilaille.

Tutkimuskysymykseni tarkentuivat seuraavasti:

1. Miten erityisluokanopettajat kuvailevat omaa liikuntakasvattajuuttaan?
2. Miten erityisluokanopettajien mielestä oppilaiden fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä?
3. Millaisia käsityksiä erityisluokanopettajilla on erityisen tuen tarpeista liikuntakasvatuksessa?

Erityisluokanopettajien liikuntakasvatus rakentuu aineistoni perusteella opettajan henkilökohtaisiin lähtökohtiin, tavoitteisiin, kokemuksiin, toimintatapoihin ja didaktiikkaan liikuntakasvattajana, konkreettisina liikunnan lisäämisen keinoina sekä erityisen tuen tarpeen huomioimisena liikuntatilanteissa. Aineiston perusteella liikunnan lisäämisen keinoja on moninaisia, kuten toiminnallinen opetus, välituntitoiminnan kehittäminen, ulkona opettaminen sekä liikuntatuokioiden (kuten taukojumppien tai liikuntapalkkioiden) lisääminen. Erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden kohdalla liikuntatilanteissa korostettiin selkeyden, ajan, ohjauksen, struktuurin, rutiinien, turvallisuuden sekä suunnitelmallisuuden merkitystä. Kaiken kaikkiaan lasten liikunta-aktiivisuuden lisääminen koettiin tärkeänä tavoitteena ja tutkimukseni antoikin erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä siitä, millaisilla konkreettisilla keinoilla tätä voitaisiin tukea.

Pro gradu-tutkielma: ”Lapset liikkeeseen! Erityisluokanopettajien käsityksiä liikuntakasvatuksesta”

Amanda Haapaniemi

Itämeren ekologinen tila on heikko ja kalastuspaine kohdistuu merellä pääosin isompiin petokaloihin. Suomalaisen luonnonkalan suosio on romahtanut, vaikka tietyt kalalajit edesauttavat vesistöjen rehevöitymistä. Silakkasaaliita käytetään edelleen pääosin turkiseläinten rehuksi ja kalajauhon raaka-aineeksi. Nykyään vain 3 % silakkasaaliista hyödynnetään kotimaisena elintarvikkeena. Silakkaa olisi järkevää syödä, sillä saaliita saadaan edelleen runsaasti. Silakka on ympäristöystävällinen kala ja siitä ei synny vesistöihin rehujäämiä. Silakka on raaka-aineena edullista ja terveellistä.

 Tutkimustehtävä ja tutkimusmenetelmä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää silakan syömiseen ja ympäristövaikutuksiin liitettäviä mielikuvia. Olin myös kiinnostunut kalalajien suosimisen perusteita. Kalankulutuksen vaihtelevuus, tiettyjen lajien suosiminen ja kalaan liitettävät mielikuvat herättivät mielenkiintoni. Suomalalaisen luonnonkalan suosiota olisi hyvä lisätä, sillä erityisesti särjen ja silakan kalastus pienentää vesistöjen ravinnekuormitusta. Silakka sitoo itseensä paljon fosforia ja liian suuret fosforin ja typen pitoisuudet rehevöittävät vesistöjä. Kestävällä kalastuksella voidaan puhdistaa merta liikaravinteista.

Suoritin kotitalousopettajan opintoihini kuuluvan viimeisen harjoittelun aikuispuolella vapaassa sivistystyössä ja päätin yhdistää harjoittelukokemukseni tutkielman aineistonhankintaan. Tutkimusaineisto kerättiin vapaasta sivistystyöstä kahdelta aiheeltaan erilaiselta kotitalouden opetuskerralta. Aineistonkeruun menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavina oli viisi 60-80 -vuotiasta pääkaupunkiseudulla asuvaa henkilöä. Aineisto litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysillä.

Keskeisimmät tulokset

Silakkaa pidettiin maukkaana ja sesonkiluontoisena luonnonkalana, jonka syömiseen liittyi vahvat perinteet ja tottumukset. Silakkaa syötiin pääosin kotona ja sitä pidettiin ikäihmisten ruokana. Silakan syömisen vähäisyyttä selitettiin muuttuneella ruokakulttuurilla, nuorten kielteisellä silakka-asenteella, kalan hajulla sekä ruotoisuudella. Tutkittavien kalaruokavalintoja selitti pääosin taloudellisuus ja saatavuus. Tutkittavat käyttivät tavallisimmista kalalajeista useimmiten lohta. Lohta oli kaupoissa eniten saatavilla ja sitä sai usein edullisesti. Tulos on osittain ristiriitainen, sillä silakka on tavallisesti lohta edullisempaa.

Pohdintaa

Silakan ympäristömyrkyt ovat vaikuttaneet kalan maineeseen. Haitallisten yhdisteiden kertymät ovat laskeneet silakoissa merkittävästi 2000-luvun aikana, joten silakkaa voi syödä turvallisesti kalalajeja vaihdellen. Kalankulutusta olisi hyvä lisätä erityisesti sen suotuisan rasvakoostumuksen vuoksi. Suomalaisen luonnonkalan käyttöasteesta ja sen kehittämisestä kannattaisi tehdä tutkimusta tulevaisuudessa useista syistä. Vesistöjen tutkiminen ja toiminnan rahoittaminen on tärkeää niiden ekologisen hyvinvoinnin kannalta. Kala-aterioiden lisääminen ruokavalioon pienentää hiilijalanjälkeä ja lisää kansanterveydellisiä hyötyjä. Valtaosa Suomeen kuljetetusta kalasta tuodaan muualta, vaikka Suomessa eletään vesistöjen ympäröimänä. Suomalaisen luonnonkalan hyödyntämisen parissa tulisi tehdä töitä, sillä sitä kautta voitaisiin vähentää rehevöitymistä, lisätä työpaikkoja sekä edistää kansanterveyttä.

Lotta Kankaanpää: Silakkaan liitettyjä mielikuvia

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tunnesäätely voi edistää yksilön hyvinvointia ja auttaa selviytymään vaikeistakin tunteista. Hyvinvointia voidaan siis mahdollisesti parantaa tukemalla tunnesäätelyä eri tavoin. Myös vahva itsemyötätunto tukee hyvinvointia, ja tutkimusten mukaan opettajan hyvä itsemyötätunto voi auttaa sietämään stressiä sekä suojata työuupumukselta. Itsemyötätunnolla tarkoitetaan yksilön taitoa kohdata itsensä myötätuntoisesti epäonnistuessaan.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin opettajan itsemyötätunnon ja erilaisten tunnesäätelyn keinojen yhteyttä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää alakoulussa työskentelevien opettajien keinoja tukea oppilaiden tunnesäätelyn kehittymistä. Tämän lisäksi tutkittiin opettajien itsemyötätunnon yhteyttä heidän pystyvyyteensä ja keinoihinsa tukea oppilaan tunnesäätelyä.

Aineistonkeruu toteutettiin verkkokyselyllä touko-kesäkuussa 2020. Kyselyyn vastanneet opettajat (N = 30) työskentelivät alakoulussa pääasiassa luokan-, erityisluokan- tai erityisopettajana. Tutkielman aineisto analysoitiin laadullisin ja määrällisin menetelmin. Aineiston laadullinen analyysi suoritettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, joka pohjautui Grossin (1998) tunnesäätelyn prosessimalliin. Itsemyötätunnon mukaan rakennettujen ryh mien välinen tarkastelu tehtiin määrällisillä parametrittomilla menetelmillä, kuten Mann-Whitneyn U-testillä ja Kruskal-Wallisin testillä.

Opettajat voitiin jakaa tavallisen ja korkean itsemyötätunnon ryhmään heidän itsemyötätuntoarvonsa perusteella. Yksikään opettaja ei sijoittunut alhaisimpaan ryhmään. Opettajien itsemyötätunnon ja sukupuolen, opetuskokemuksen tai työnkuvan väliltä ei löytynyt tilastollista yhteyttä.  Nämä taustamuuttujat eivät siis olleet yhteydessä opettajan itsemyötätuntoon. Oppilaiden tunnesäätelyn keinojen tukemisen tarkastelu osoitti, että opettajat käyttivät laajasti erilaisia tunnesäätelyn prosessimallin keinoja. Keinot ja niiden yleisyys eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi ryhmien välillä. Opettajien itsemyötätunnon havaittiin olevan yhteydessä siihen, millaiseksi he kokevat pystyvyytensä tukea oppilaan tunnesäätelyn kehittymistä. Korkean itsemyötätunnon ja pystyvyyden väliltä löytyi tilastollisesti merkitsevä yhteys. Tutkimustulokset osoittavat, kuinka eri tavoin oppilaiden tunnesäätelyn kehittymistä tuetaan. Tämän lisäksi tutkimus antaa arvokasta tietoa siitä, millaisia hyötyjä opettajan itsemyötätunnolla voi olla oppilaan tunnesäätelyn kehittymisen tukemiseen.

Salli Pylvänäinen

Forskningsuppgift och genomförande

Alla barn har rättigheten till en trygg skolgång och möjligheten att utveckla till sig fullt ut. Trots detta förekommer nätmobbning i våra skolor, vilket strider mot barnens rättigheter. Forskare är oeniga om skillnaderna mellan nätmobbning och traditionell mobbning, och vilken betydelse dessa skillnader för med sig. Forskare är dock ense om att nätmobbning har specifika kännetecken som inte gäller för traditionell mobbning.

Syftet med min undersökningen var att titta närmare på skolornas riktlinjer och förebyggande åtgärder för nätmobbning samt att undersöka hur skolpersonalen uppfattar att det förebyggande arbetet fungerar. Sju personer (rektorer, kuratorer och klasslärare) i två grundskolor tog del i undersökningen. Flera personer i samma skola intervjuades för att få en bredare bild av skolans förebyggande arbete mot nätmobbning. Datainsamlingen skedde genom semi-strukturerade intervjuer och materialet analyserades med hjälp av tematisk analys.

Resultat och slutsatser

Resultatet visar att inga omfattande definitioner av begreppet nätmobbning var inkluderat i skolornas anti-mobbningsplaner. Skolorna nämnde nätmobbning i sin anti-mobbningsplan men det finns inga särskilda riktlinjer för nätmobbning. Riktlinjerna som gällde för traditionell mobbning gällde även för nätmobbning, ansåg informanterna.

Skolornas förebyggande arbete skedde främst på gruppnivå i form av diskussion med eleverna. Båda skolorna hade inplanerade lektioner om mobbningsrelaterade ämnen under skolåret. I de här lektionerna ingick även nätmobbningsförebyggande arbete. Det framkom inte att eleverna skulle ha haft möjligheten att påverka hur skolan förebyggde nätmobbning. Den ena skolan involverade dock eleverna genom att  äldre elever berättade för yngre elever om nätetikett och nätmobbning. Det fanns variation bland informanterna hur involverade vårdnadshavarna var i det förebyggande arbetet. En del uttryckte att de var involverade medan andra upplevde att det inte gjordes något specifikt i skolan för att involvera vårdnadshavarna.

Skolpersonalen upplevde att skolans förebyggande arbete mot nätmobbning fungerade hyfsat bra men största delen upplevde att skolorna kunde tydliggöra i skolans anti-mobbningsplan hur de arbetar mot nätmobbning. Det framkom i intervjuerna att det fanns varierande uppfattningar om vems ansvar det var att ingripa i nätmobbning, då nätmobbning skedde utanför skolan.

Med hänseende till tidigare forskning och studiens resultat skulle det vara viktigt att klargöra hur skolan förebygger nätmobbning och hur skolan går tillväga i olika situationer. Just nu förekommer det osäkerhet om vem som bär ansvaret om diverse saker gällande nätmobbning t.ex. vems ansvar det är att ingripa. Skolorna borde även inkludera elevernas åsikter i riktlinjerna, vilket även står i lagen om den grundläggande utbildningen. Tydligare riktlinjer skulle underlätta skolpersonal, elever och vårdnadshavare att få en förståelse hur skolan arbetar gällande det förebyggande arbetet mot nätmobbning.

Den här avhandlingen ger en inblick hur det förebyggande arbetet mot nätmobbning kan se ut i två skolor i Finland. Skolor och vårta beslutsfattare måste se till att alla elever ska känna sig trygga i skolan. För att möjliggöra detta skulle det vara viktigt att veta skolpersonalens möjligheter för fortbildning och hur mycket nätmobbning behandlas i respektive utbildningar.

 

Sonja Larma

Pro gradu: Förebyggande av nätmobbning – Skolpersonalens uppfattningar om skolans förebyggande arbete