Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Ihmisten liikkuvuuden ja kansainvälistymisen myötä kielitaidosta on tullut yksi tärkeimmistä taidoista elämän eri osa-alueilla. Julkisessa keskustelussa on kuitenkin viime aikoina ollut pinnalla huoli suomalaisten kielten osaamisen yksipuolistumisesta, jonka yhtenä syynä voidaan pitää englannin kielen kasvavaa asemaa Suomessa. Englanti on nykyään ylivoimaisesti suosituin vieras kieli suomalaisten peruskoululaisten ja lukiolaisten keskuudessa sekä puhutuin ja osatuin vieras kieli suomalaisten aikuisten keskuudessa. 

TUTKIMUSTEHTÄVÄ

Englannin kielen aseman vahvistumisen ja kieltenopetuksen varhentamisen takia on tärkeää tehdä katsaus luokanopettajien käsityksiin omasta kielten osaamisestaan ja siihen, miten he suhtautuvat englannin kieleen. Tutkimuksen tehtävänä oli kuvailla, analysoida ja tulkita luokanopettajien käsityksiä heidän kielten osaamisestaan ja englannin kielestä. Lisäksi tuloksia vertailtiin aiempaan tutkimukseen sekä virkaiältään nuorten opettajien ja kokeneiden vastauksia vertailtiin keskenään.

MENETELMÄT

Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä toimi kyselylomake, johon vastasi yhteensä 32 luokanopettajaa. Kyselylomake koottiin valmiista mittareista, joita sovellettiin. Tutkimuksessa luokanopettajat itse arvioivat oman kielten osaamisensa tason ja vastasivat erilaisiin väittämiin liittyen englannin kieleen. Aineiston analysoinnissa käytettiin luokittelua. 

TULOKSET

Tutkimuksen perusteella luokanopettajat kertoivat osaavansa useita vieraita kieliä. Lähes kaikki kertoivat osaavansa vähintään kolmea vierasta kieltä. Luokanopettajien osatuin vieras kieli oli englanti ja valtaosa arvioi osaavansa sitä joko hyvin tai erinomaisesti. Virkaiältään nuoret opettajat arvioivat englannin ja espanjan osaamisensa korkeammalle tasolle kuin kokeneemmat opettajat, kun taas kokeneet opettajat arvioivat ruotsin ja saksan osaamisensa korkeammalle tasolle kuin nuoret opettajat. Vastausten perusteella luokanopettajat suhtautuivat pääosin myönteisesti englannin kieleen, ja sitä pidettiin yleisesti ottaen tärkeänä taitona kaikenikäisille. Virkaiältään nuorten opettajien ja kokeneiden opettajien suhtautumisessa oli havaittavissa hieman eroja, sillä tulosten perusteella kokeneemmat luokanopettajat suhtautuivat englannin kieleen kielteisemmin kuin nuoremmat opettajat.  

Tutkimuksesta voisi olla hyötyä esimerkiksi opettajankoulutukselle ja kieltenopetuksen täydennyskoulutukselle sen suhteen, miten luokanopettajien kielten opiskelua voisi rohkaista ja tukea. Tällä hetkellä luokanopettajien tutkintoon kuuluu vain yksi pakollinen vieraan kielen kurssi. ja tämän perusteella luokanopettajat ovat siis muodollisesti kelpoisia opettamaan vieraita kieliä alakoulussa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että luokanopettajat ovat sitoutuneita varhennettuun kieltenopetukseen, sillä heidän odotukset omasta kielten osaamisestaan oli korkealla tasolla ja he pitivät vieraiden kielten osaamista tärkeänä taitona. 

Meeri Nokelainen 

Luokanopettajien käsitykset omasta kielten osaamisestaan ja englannin kielestä

Perusopetuksella ja varhaiskasvatuksella on todettu olevan merkittävä vaikutus lapsen hyvinvoinnille ja osaamiselle. Varhaiskasvatuksella ja perusopetuksessa luodaan perustaa elinikäisellä oppimiselle, myöhemmälle työuralle sekä tasa-arvoiselle yhteiskunnalle. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittäminen on noussut yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi, sillä huoli eriarvoistumisesta on nostanut päätään kasvatus- ja opetusalalla. Kasvatus- ja koulutusjärjestelmän laatuun tuleekin panostaa, jotta lapsille pystytään tarjoamaan yhdenvertaiset ja optimaaliset mahdollisuudet koulutielle ja työuralle.

Miten tutkimus toteutettiin?
Tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaista laadun kehittäminen on varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen johtamistyössä sekä millaisia haasteita johtajat kokevat laadun kehittämisen suhteen. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita päiväkodin johtajien ja rehtoreiden kokemuksista. Tutkimuksen aineisto on tuotettu EduLeaders-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää johtamisen opintoja kasvatus- ja opetusalalla. Tutkimuksen aineisto koostui yhdeksästä ryhmähaastattelusta ja tutkimuksen kohdejoukko koostui päiväkodin johtajista sekä rehtoreista.

Mitä tutkimus osoitti?
Tutkimus osoitti, että laadun kehittäminen on varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen johtamistyössä varsin samanlaista. Myös johtajien kokemat haasteet liittyivät samoihin aiheisiin, mutta haasteet myös osaltaan erosivat toisistaan.

Tutkimusten tulosten mukaan laadun kehittäminen on varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen organisaatioissa yhteisön yhteinen prosessi. Molempien alojen johtajat korostivat myös opettajan roolia laadukkaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tuottajana. Toimivat johtamisrakenteet tukivat osaltaan laadukasta varhaiskasvatusta ja perusopetusta, sillä toimivien johtamisrakenteiden kautta oli mahdollista johtaa yhteistä keskustelua sekä jakaa johtajuutta.

Laadukasta varhaiskasvatusta ja perusopetusta voidaan tukea johtajien ja opettajien riittävällä osaamisella ja koulutuksella, mutta tutkimuksen mukaan koulutus näyttäytyi osittain puutteellisena. Tutkimuksen mukaan laadun kehittämistä myös haastoi toimintatapojen liiallinen juurtuminen, yhteistyön puute organisaation sisällä ja ulkopuolella sekä puutteelliset arviointikäytännöt. Lisäksi yhteiskunnan kasvavat vaatimukset ja toimialalla tapahtuvat muutokset aiheuttivat haasteita laadun kehittämiselle varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa.

Miten tästä tulisi jatkaa?
Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laadun kehittämiseen tulee saada entistä parempaan yhteistyön eri tasojen toimijat ja myös vuoropuhelua hallinnon ja kentän toimijoiden välillä tulee kehittää. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen organisaatioihin tulee myös kehittää yhteistoimintaa ja yhteistyötä tukevia johtamisrakenteita.

Lisäksi kasvatus- ja opetusalan johtajien koulutusta tulee kehittää, sillä johtamistyössä tarvitaan monipuolista osaamista. Myös varhaiskasvatuksen opettajien johtamisosaamista tulee vahvistaa. Sekä johtajien että varhaiskasvatuksen opettajien peruskoulutusta ja täydennyskoulutusta tulisi arvioida ja koulutusta tulisi myös kehittää vastaamaan kentällä työskentelevien osaamistarpeita.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen arviointiin tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen arviointiin tulee kehittää toimivat arviointikäytänteet. Arvioinnin kautta varmistetaan toiminnan laadukkuus ja mikäli kansallinen ohjaus ei ole varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen arviointiin riittävää niin valtakunnallisella tasolla olisi aika pohtia, tulisiko arviointia ohjata vahvemmin esimerkiksi kuntatasolla.

Amanda Perho
Pro gradu -tutkielma: Laadun kehittäminen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen johtamistyössä

Lukiolaisten oppimisen ja opiskelun tuen tarpeita on käsitelty jonkin verran mediassa ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Toinen lukio-opintoihin liittyvä esillä oleva aihe on kouluhyvinvointi, erityisesti opinnoissa jaksaminen sekä niissä uupuminen. Näitä on käsitelty myös juuri uudistunutta lukiolakia kehittäessä, sillä nämä teemat ovat myös lakimuutoksen keskiössä. Siksi myös tässä tutkielmassa haluttiin pureutua sekä oppimisen ja opiskelun että kouluhyvinvoinnin kysymyksiin.

Tutkimustehtävät ja tutkittavat henkilöt

Koulumaailmaa tutkittaessa on edelleen melko yleistä, että erilaiset asiantuntijat tai opettajat kertovat näkökulmansa tutkittavasta aiheesta. Tässä tutkimuksen tarkoituksena oli kuitenkin saada opiskelijoiden oma ääni kuuluviin. Mitä he ajattelevat lukiossa saamistaan tukitoimista? Millaisia tuen tarpeita opiskelijat nimeävät heillä olevan? Entä mitkä keinot opiskelijoiden mielestä parantaisivat lukiossa oppimista, opiskelua sekä kouluhyvinvointia?

Tähän tutkimukseen osallistui 29 lukiolaista pääkaupunkiseudulta. Aineisto on kerätty fokusryhmähaastatteluilla sekä sähköisellä kyselyllä. Tutkittavat osallistuivat näistä kumpaankin.

Tutkimustuloksia sekä johtopäätöksiä

Oppimisen ja opiskelun tukea kuvattiin tämän tutkimuksen vastauksissa konkreettisilla esimerkeillä ja toiveilla, jotka usein kohdennettiin tiettyyn lukion ammattiryhmään. Kouluhyvinvointiin liittyvissä vastauksissa taas korostui laajemmin koko kouluyhteisön merkitys tietyn ammattiryhmän sijasta. Yhteistä kaikille tutkimustuloksille oli, että lukiolta toivotut tukimuodot olivat maltillisia ja jopa arkisia. Lukiolaiset nostivat tärkeäksi muun muassa henkilöstön ajan ja läsnäolon, tuen henkilökohtaisuuden ja toimivan tiedotuksen tukitoimien mahdollisuuksista oppimisen, opiskelun sekä kouluhyvinvoinnin edistäjinä. Samalla esiin nousi oman tiedonhaun merkitys tuen saamiseksi: opiskelijoille ei aina ollut selvää, kehen lukion henkilökunnasta voisi ottaa yhteyttä tukiasioissa. Kouluhyvinvoinnin edistäjäksi nostettiin myös fyysinen ympäristö aina puhtaasta sisäilmasta kouluruokailun merkitykseen. Myös koulukaverit sekä muu lähipiiri nähtiin vastauksissa olennaisena osana kouluhyvinvoinnin edistämistä.

Kaiken kaikkiaan lukiossa esiintyvä tietynlainen pärjäämisen kulttuuri näkyi myös näissä tutkimustuloksissa. Uupumisen oireita saatetaan usein pitää lukiossa normaalina tilana, eikä mahdollisia oppimisen pulmia tai uupumisen merkkejä aina haluta tuoda esille. Siksipä tässäkin tutkimuksessa lukiolaisten oppimisen, opiskelun ja kouluhyvinvoinnin tukeminen näyttäytyy kaikkien yhteisenä asiana: niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin.

Uuden lukiolain mukaista kouluarkea aletaan toteuttaa viimeistään elokuussa 2021. Sen jälkeiset tutkimukset ovatkin mielenkiintoisia: millaisena opiskelun, oppimisen ja hyvinvoinnin tuki silloin näyttäytyy? Milla tavalla lukiolaki vaikuttaa näihin aiheisiin lukiolaisten näkökulmasta?

 

Mari Koponen

Pro Gradu: Tuen tarpeet ja tuen tarjonta lukiokoulutuksessa – lukiolaisten näkemyksiä ja kokemuksia

Under utbildningen lär sig klasslärarstuderanden teori och färdigheter som de kan tillämpa i arbetslivet. De skapar sig även en bild av hur vardagen i klassrummet ser ut och hurdan roll de själv har som lärare. Verkligheten stämmer inte alltid överens med bilden som studeranden har. Det finns en skillnad mellan teori och verklighet, teorier är ofta ganska abstrakta medan verkligheten är mera komplex. Konsten att reflektera kan fungera som en brygga mellan det som studeranden har lärt sig under utbildningen och arbetet som klasslärare.

Traditionellt har praktiker gett studeranden möjligheter att träna färdigheten att reflektera och att utveckla sig som lärare. Praktiker har dessvärre sina begränsningar. Oftast går man bara några enstaka gånger på praktik under utbildningen. Tiden för praktiken är begränsad. Och praktiker kan medföra vissa etiska dilemman, man vill kanske inte utsätta eleverna på praktikplatser för vad som helst. Det kan också vara så att praktiken är relativt enformig och inte ger studeranden de erfarenheter som den skulle behöva. Datorsimuleringen skulle kunna ge studeranden möjligheten att erfara en större variation av situationer som de kan stöta på i och utanför klassrummet. Detta har varit utgångspunkten för studien.

Målet med studien var att undersöka vad som händer när studeranden jobbar med en simulering och att analysera hur de reflekterar. Om man förstår processerna bättre skulle man också kunna göra simuleringar bättre.

Under studien har jag observerat studeranden medan de jobbade med en simulering. De jobbade i par och jag bad dem att tänka högt. På det viset fick jag en inblick i deras reflektioner. Efter simuleringen diskuterade vi deltagandes reflektioner, och efter det intervjuade jag dem. 

Jag har använt olika kategorier av reflektion som analysverktyg. Reflektion kan man dela in i olika former (reflektion-i-handling, reflektion-över-handling och reflektion-för-handling) och olika nivåer (teknisk, praktisk och kritisk). Med hjälp av analysverktyget identifierade jag teman som studeranden reflekterade över.

Resultaten av studien visar att simulering väcker ett brett spektrum av reflektioner. Därmed kan man konstatera att simulering stöder studerandes reflektion, inte minst kritisk reflektion. Reflektionerna tangerade ofta elevens behov och på det viset är studien helt i linje med målsättningen för dagens lärarutbildning. Simulering kan med andra ord användas för att stöda denna målsättning.

Simuleringen som användes i studien handlade om ett samtal med en elev. Samtidigt nämnde flera deltagare att de under sina praktiker inte hade haft möjligheten att ha samtal med enskilda elever. På det sättet visar studien också att simulering mycket riktigt kan bidra till en större variation av erfarenheter.

Sander Siebrand

Pro Gradu: Klasslärarstuderandes reflektion vid simulering av pedagogiska möten

Nykypäivän keskustelussa yhä enemmän kuuluu kuluttajien kaipuu ekologisempiin pakkausmateriaaleihin. Jätemeressä muovipusseihin tukehtuvat kilpikonnat vaikuttavat meihin kaikkiin populaarikulttuurin kuvista tieteellisten artikkelien otsikoihin. Mutta mitä ajatuksia opiskelijoilla on aiheeseen? Tutkimuksessani tutkittiin yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä ja toimintatapoja kierrättämiseen, sekä sitä, onko opiskelijoilla kiinnostusta hankkia ekologisempia pakkausmateriaaleja. Mielenkiinnonkohteena oli myöskin kuulla, minkä syiden takia opiskelijat kokivat kierrättämisen tärkeänä, jos he niin ajattelivat.

Aiempien tutkimusten mukaan korkeammin koulutetut henkilöt kierrättävät enemmän vähemmän koulusta saaneet. Elintarvikepakkauksien valintaa koskien on tutkimuksissa käynyt ilmi, että kuluttajat yhä enemmän toivovat hankkimiltaan tuotteilta ekologisuutta myöskin pakkauksien osalta. Kierrättämisen toteutumiseen vaikuttaa esimerkiksi kuluttajan tiedot ja taidot, kokemus kierrätyksen tärkeydestä ja helppo pääsy kierrätysmahdollisuuksien pariin. Kestävän kehityksen toimintatapoja, ja sitä kautta myöskin kierrättämisen taitoja voidaan opettaa koulussa, esimerkiksi kotitalousopetuksessa.

Kyselytutkimuksella tarkastelemaan opiskelijoiden asenteita

Opiskelijoiden asenteita ja toimintatapoja kierrättämiseen sekä mielipiteitä elintarvikepakkauksien kierrättämisestä on tutkittu melko vähän, Suomessa ei oikeastaan ollenkaan. Tutkimuksella pyrin kartoittamaan tilannetta, millaisia asenteita tulevaisuuden korkeakoulutetuilla on kierrättämiseen, ja sitä valitaanko elintarvikkeita niiden kierrätettävien pakkauksien vuoksi. Lisäksi kartoitettiin sitä, että mitkä materiaalit koettiin helposti kierrätettäviksi ja mitkä tekijät erityisesti vaikuttavat elintarvikkeiden valintaan.

Tutkimus toteutettiin netissä täytettävänä kyselynä. Vastaajat rekrytoitiin suljettujen kanavien kautta Helsingin yliopiton ja Aalto yliopiston opiskelijoista. Yhteensä vastauksia saatiin 31 kappaletta. Vastaajaksi saatiin 16 miestä ja 15 naista, ja he edustivat useita eri tiedekuntien opiskelijoita. Iältään vastaajat olivat 19–28-vuotiaita, ja asuivat kaikki Helsingissä.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneista pitivät kierrättämistä tärkeänä

Tutkimuksessa selvisi, että tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista kaikki, paitsi yksi vastaaja piti kierrättämistä tärkeänä. Kierrättämistä pidettiin jokaisen henkilön vastuuna. Kierrättäminen oli vastaajien mielestä tärkeää erityisesti luonnon ja ympäristön vuoksi. Lisäksi haluttiin omalta osalta pienentää jätekuormaa, ja toivottiin käytettyjen materiaalien olevan sellaisia, että niitä voidaan käyttää uudestaan. Ekologisimpana elintarvikepakkausmateriaalina pidettiin kartonkia. Toisaalta vastauksissa pohdittiin myös sitä, että ekologisin materiaali on sellainen, joka parhaiten suojaa pakattua elintarviketta. Joissain tilanteissa sen todettiin olevan myös esimerkiksi muovi.

Muovin kierrätystä pidettiin hankalana, sillä muovin kierrätyspisteitä ei löydy läheskään jokaisesta taloyhtiöstä. Vastaajista suurin osa valitsi elintarvikkeita ekologisen pakkausmateriaalin perusteella ainakin silloin tällöin. Vastanneilla opiskelijoilla kuitenkin erityisesti elintarvikkeen valinnassa valintakriteerinä painoi maku ja hinta. Kuitenkin,  jos hinta oli sama, kyselyyn vastanneet opiskelijat mielellään valitsivat ekologisemmin pakattuja elintarvikkeita, esimerkiksi ympäristön vuoksi, ja koska luonnon suojelua pidettiin tärkeänä.

Kierrätyksen haasteeksi muodostui esimerkiksi muovinkierrätyspisteiden puuttuminen ja pienten opiskelija-asuntojen tilat, joissa erilaisten lajittelujakeiden säilyttäminen on haasteellista. Asenne kierrättämiseen oli tutkimukseen osallistuneiden opiskelijoiden joukossa kuitenkin hyvin korkea. Tutkimuksessa näkyi myös erityisesti koulutuksen merkitys; monet kyselyyn vastanneista kokivat oppineensa kierrätyksen taitoja erityisesti koulussa. Peruskoulun kotitalousopetuksessa voidaan opettaa taitoja, jotka kantavat ja vaikuttavat kestävissä toimintatavoissa vielä aikuisuudessakin.

Hanna Antola

”Sillä voin tehdä oman osani tämän maapallon pelastamiseksi’’ Opiskelijoiden näkemyksiä ja toimintatapoja elintarvikepakkauksien kierrättämisestä

I Österbotten bor det ställvis lika många svenskspråkiga personer i kommunerna som på Åland. Det är vanligt att man på de här områdena endast använder sig av svenska för att sköta dagliga ärenden. Finskan känns mer eller mindre obekant för en del, eftersom de så sällan kommer åt att använda den. Detta kan lätt leda till att unga människor inte uppfattar ett behov av att lära sig finska i skolan.  

Frågorna… 

Jag ville ta reda på hurdan motivation enspråkigt svenska elever i Österbotten har för att lära sig finska. Samtidigt var jag intresserad av att få veta hur lärarna beaktar elevernas motivation i planeringen av finskundervisningen. Är det så att finskan känns onödig och svår bland eleverna i landets svenskspråkiga delar? Om så är fallet – vilka bakomliggande orsaker finns det? Vad gör finsklärarna på orten för att locka eleverna till att vilja lära sig finska? För att få svar på mina frågor intervjuade jag elever i årskurs åtta och därtill även finsklärare som undervisar dessa. Samplet kom att bestå av åtta elever och fyra finsklärare. Intervjuerna gjordes under åren 2005 och 2018 med lärarna och 2019 med eleverna.  

Den teoretiska referensramen i min forskning utgörs av Självbestämmandeteorin av Deci och Ryan (2002) och  Eccles och Wigfields (2000) teoretiska modell för Förväntan-värdeteorin. Jag har med kvalitativa metoder försökt förstå lärarna och eleverna utgående från deras respektive perspektiv. Min analysmetod är tematisk, vilket innebär att jag plockat fram återkommande teman som både lärarna och eleverna berättar om i intervjuerna. Jag ville att frågorna skulle vara så öppna och intressanta för informanterna som möjligt för att ge rum åt varje enskild lärares och elevs tankar. Detta var ett koncept jag följde vid samtliga intervjutillfällena. 

…och svaren. 

Ord som “svårt”, “frustrerande”, “måste”, “behöver finskan i framtiden”, “grammatik lösryckt från talandet” är sådant som kom fram i både lärarnas och elevernas svar. Det visade sig dock att eleverna vill lära sig finska. Både lärarna och eleverna var enade i denna åsikt. Problematiken ligger närmast i hur inlärningen av finska kan förverkligas. Det är sällan eller aldrig som man i de svenska delarna av Österbotten kommer i naturlig kontakt med finskan. Tandempedagogiken kan vara en fungerande lösning på detta. Genom e-klasstandemundervisning kan elever från finskspråkiga och svenskspråkiga skolor mötas digitalt över nätet och en naturlig språkinlärning kan ske mellan eleverna. 

Resultaten… 

Eleverna tycker att det är svårt att förstå och tala finska, men de flesta känner att det är viktigt att i framtiden behärska båda inhemska språken. Eleverna var väl medvetna om att man behöver kunna finska för att jobba i Finland. Lärarna hade utvecklat sina undervisningsmetoder en hel del från år 2005 fram till år 2018. Det hade blivit mera viktigt för lärarna att beakta elevernas intressen i undervisningen när jag intervjuade dem år 2018. Under de senaste åren hade drama och olika former av finsk populärkultur tagits in i undervisningen för att motivera eleverna. Lärarna ansåg inte längre att motivationen är något som eleverna själva ansvarar för. Jag upplever att läroplanen har stor påverkan på hur undervisningen förverkligas i skolan. Både lärarna och eleverna ansåg att det är bristen på autentiska språkmiljöer som gör att finskan känns svår och obekant.  

…och framtidsplanerna 

Som följande tema skulle det vara intressant att undersöka hur tandemundervisningen kunde utvecklas så att den blir en fast del av språkundervisningen i våra skolor. Jag hoppas att språkundervisningen kan göras intressant och motiverande för alla elever. Det har visat sig i min studie att samarbete mellan skolor med olika språk är lönsamt och att eleverna uppskattar det. Det här behöver vi absolut jobba vidare på! 

Lotta Yliaho-Lehtonen 

Finska – att inte behärska det man känner att man måste kunna. Elevers och finsklärares tankar kring enspråkigt svenska elevers motivation för att lära sig finska. 

  

Dyslexi, eller läs- och skrivsvårigheter, är en relativt vanlig inlärningssvårighet hos elever. Enligt olika uppskattningar har ungefär 3-15% av alla elever läs- och skrivsvårigheter. Definitionerna för läs- och skrivsvårigheter (dyslexi, specifika lässvårigheter, fi: lukivaikeus) varierar något och det finns ingen tydlig cut off –gräns för elever med läs- och skrivsvårigheter och elever som annars bara är ”dåliga läsare”.

Läroplanen 2014 föreskriver en mångsidig bedömning. Elevers svårigheter ska tas i beaktande i bedömningen och elever ska ha möjlighet att visa sina kunskaper på många olika sätt. Läroplanens anvisningar kan dock anses vara rätt ospecifika och de lämnar mycket tolkningsutrymme. Detta kan vara både bra och dåligt; å ena sidan ges lärare fria händer att bedöma mångsidigt, å andra sidan kan alltför löst formulerade anvisningar leda till att lärare blir osäkra på hur de ska gå till väga. Tidigare forskning visar också att lärare upplever bedömning som komplicerat, speciellt då det gäller elever med speciella behov.

Syftet med min undersökning var att beskriva, analysera och tolka hur lärare i högstadiet upplever bedömning och betygsättning av elever med läs- och skrivsvårigheter (dyslexi). Jag valde högstadielärare därför att man i högstadiet måste ge elever siffervitsord. Dessutom har grundskolans avgångsbetyg en betydande inverkan på elevers fortsatta utbildningsmöjligheter. Syftet var även att undersöka hur lärarna tryggar elevers möjligheter att visa sina kunskaper på ett adekvat sätt. Vidare undersöktes huruvida lärarna ansåg att elever med läs- och skrivsvårigheter blir rättvist bedömda.

Forskningen genomfördes som en kvalitativ studie med fenomenografisk forskningsansats. Materialinsamlingen bestod av åtta semistrukturerade, personliga intervjuer med ämneslärare som arbetar i två finlandssvenska högstadier. Det insamlade materialet analyserades med hjälp av tematisk analys.

Resultat och slutsatser

Lärarna uttryckte en genuin vilja att stöda elever med dyslexi och de uppgav sig vara flexibla i bedömningen. Lärarna ville bedöma på ett humant sätt och inte vara alltför stränga med elever som har det svårt. Samarbetet med specialundervisningen upplevdes som mycket viktigt. Specialundervisningen försåg vanligtvis lärarna med information om elever med svårigheter i början av terminen. Lärarna upplevde att det kunde vara svårt i sådana fall då elevers stödplaner inte var uppdaterade, eller om de var osäkra på hurudana svårigheter eleverna hade.

Enligt lärarna stöder läroplanen elever med dyslexi. Bedömningen ska ju vara mångsidig och bestå av flera delområden. Elever som är svaga i skriftlig produktion kan t.ex. kompensera med goda muntliga kunskaper. De på sina ställen oprecisa bedömningskriterierna kunde även tolkas till elevernas fördel.

De vanligaste stödmetoderna som användes var muntlig komplettering under provtillfällen, extra provtid och provskrivning i liten grupp. Dessa var standardverktyg i bägge skolorna, och lärare upplevde att de stödde elever med läs- och skrivsvårigheter.  Några lärare uppgav även att de använde sig av ett intuitivt, lättbegripligt språk i provsammanhang. Anpassade prov och bedömning enligt tyngdpunktsområden förekom också. Elevers positiva lektionsaktivitet kunde höja vitsordet. Lärarna i språk uttryckte svårigheter i bedömningen av elevers stavfel, och de hade lite olika bedömningsförfaranden. Några språklärare använde sig av dubbelbedömning (två vitsord, det ena på basen av bedömningsgrunderna för alla, det andra med beaktande av elevens svårigheter), en inofficiell metod vars ursprung förblev oklar.

IT-hjälpmedel användes i mycket liten utsträckning, förutom spellchecken i Officeprogrammen. Inga specialiserade program eller appar för personer med dyslexi var i användning (som t.ex. StavaRex, Saida, SpellRight eller Claro Scanpen). Lärarna medgav att de inte var speciellt insatta i ämnet. Många lärare var också osäkra på om det fanns ljudböcker i deras ämne.

Lärare uppgav att de gjorde sitt bästa för att beakta elevers svårigheter i bedömningen och de upplevde vanligtvis att eleverna blev rättvist bedömda.

Studien visar att lärare gör så gott de kan och att de försöker beakta elevers svårigheter i bedömningen, så gott det går. Skillnader i förfarande lärare emellan kan dock leda till ojämlik bedömning. Då det gäller IT-hjälpmedel skulle det behövas mer resurser och träning. Det behövs även mer satsningar på ljudböcker eller kompenserande material för lässvaga elever.

Förslag till fortsatt forskning kunde vara att undersöka bedömningen ur elevernas, föräldrarnas eller speciallärarnas synvinkel. Vidare skulle man kunna forska i hur mycket ljudböcker är i användning i skolor idag.

Carola Carpentier

Pro Gradu: Bedömning av elever med läs- och skrivsvårigheter – upplevelser och erfarenheter ur högstadielärarnas perspektiv

Lukio on yksi nuorten keskeisimpiä elämänalueita, jolla on kokonaisvaltaisuutensa vuoksi merkittävä vaikutus lukiolaisten hyvinvointiin. Lukiolaisten hyvinvointi ja jaksaminen on ollut viime aikoina paljon esillä julkisessa keskustelussa, jonka myötä on selvää, että kiinnostus nuorten hyvinvointiin ja jaksamiseen on jatkuvasti kasvussa.

Lukion säädöspohjaan on tullut muutoksia syksyllä 2019. Lukiouudistuksen myötä opiskelijoiden hyvinvointiin ja oppimisen tukeen tulisi kiinnittää entistä paremmin huomiota, joka näkyy esimerkiksi siinä, että erityisopetuksen tarjoaminen lukiossa on uudistuksen myötä lakisääteistä. Ajatuksena on se, että kenenkään oppimispotentiaalia ei hukattaisi, vaan jokainen saisi opinnoissaan tarvitsemansa tuen. Näkökulmana on, että henkilökohtainen tuki parantaa jaksamista ja lisää opiskelumotivaatiota.

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, mistä lukiolaisten hyvinvointi koostuu ja millaista tukea lukiolta tarvitaan. Erityisesti olin kiinnostunut siitä, mistä osa-alueista nuoret itse kuvaavat oman hyvinvointinsa rakentuvan. Tätä kautta lähestyin myös kysymystä siitä, miten lukio voi tukea nuorten hyvinvointia ja jaksamista parhaalla mahdollisella tavalla. Tarkoituksenani oli tutkimuksen tulosten perusteella rakentaa lukiolaisten hyvinvointimalli, joka antaa kokonaiskuvan siitä, mitä kaikkea tarvitaan siihen, että lukiolainen voi hyvin.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineistoni on kerätty kuudella fokusryhmähaastattelulla ja sähköisellä kyselyllä. Kohderyhmänä toimi 29 lukiolaista kolmesta eri lukiosta. Lukiolaiset pääsivät tutkimuksessa kertomaan omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan liittyen oppimisen tukeen, hyvinvointiin ja jaksamiseen. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Lukiolaisten hyvinvointimalli

Tutkimusaineiston pohjalta rakentui lukiolaisten hyvinvointimalli, jonka perusteella lukiolaisten hyvinvointi koostuu kolmesta ulottuvuudesta: elämänhallinnasta, koulun olosuhteista ja sosiaalisista suhteista. Jokainen osa-alue jakautuu useampaan alakohtaa. Elämänhallintaan kuuluu lukiolaisen oman elämän ohjaus, elämäntavat ja terveys. Koulun olosuhteisiin puolestaan linkittyvät opinnot, itsensä toteuttamisen mahdollisuus ja koulun fyysiset olosuhteet. Sosiaaliset suhteet koostuvat omasta tukiverkostosta ja lukion yleisestä ilmapiiristä.

Jotta lukiolainen voi hyvin, jokaisen hyvinvointimallin osa-alueen tulee olla tasapainossa. Ei riitä, että koulun olosuhteet ja sosiaaliset suhteet ovat kunnossa, jos lukiolainen kokee, että elämänhallinta pettää. Ei myöskään riitä, että elämänhallinta ja koulun olosuhteet ovat kunnossa, jos sosiaalisissa suhteissa on vikaa ja niin edelleen. Lukiolaisen elämä on hyvin kokonaisvaltaista, joten hyvinvointi on turvattu vain niin, että suuret palaset saadaan kohdilleen.

Tutkimuksessa korostui lukiolaisten oma toimijuus. Monet tekijät elämänhallinnan ja sosiaalisten suhteiden osa-alueilla ovat nuoresta itsestään riippuvaisia. Tästä huolimatta lukion tarjoama tuki jokaisella hyvinvointimallin osa-alueilla on kiistattoman tärkeää. Esimerkiksi hyvinvointiin vaikuttavaan oman elämän ohjauksen onnistumiseen lukiolaiset liittivät keskeisesti sen, miten he saavat sovitettua yhteen opinnot ja muun elämän. Aikatauluttamisen ja suunnittelun taitoa ei koettu itsestään selvänä, vaan siihen kaivattiin lukiolta tukea. Tutkimuksen läpileikkaavana teemana toimi se, että nuorten itsenäisyydelle ja autonomialle tulee antaa tilaa, mutta kuitenkin tukea tilanteissa, kun tukea tarvitaan. Kaiken kiireen keskellä olisi tärkeä huomata opiskelijat ihmisinä, jotka kaipaavat tukea ja eteenpäin vievää palautetta tekemiselleen.

Mitä jatkossa?

Lukiolaisten jaksaminen ja hyvinvointi tulee ottaa vakavasti. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta aiheesta, jotta toimintaa osataan kehittää oikeaan suuntaan – vain sen kautta voidaan rakentaa kestävää tulevaisuutta. Uupuneista nuorista on pitkä matka hyviksi, tasapinoisiksi ja aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi, joten lukiolaisten hyvinvointiin ja jaksamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta lukion tarkoitus voidaan saavuttaa.

Lukion tulisi olla paikka onnistumiselle, oppimiselle ja hyville käytänteille. Toimintakulttuurin muutos ei ole aina helppoa, mutta vain sen kautta voidaan löytää uusia hyviä toimintatapoja, joilla voidaan edistää opiskelijoiden oppimista ja hyvinvointia. Yhteiskunnan kannalta voidaan ajatella, että nuorten hyvinvointiin panostaminen on investointi tulevaisuuteen.

Nelli Saarelainen

”Painolasti omilla harteilla”
Lukiolaisten hyvinvoinnin ulottuvuudet ja tuen tarve opiskelijoiden näkökulmasta

Hemläxor hör till vardagen i de flesta skolor. De väcker känslor och frågan om deras nytta har debatterats. Den begränsade forskningen på området ger motstridiga signaler om hemläxors nytta. Läroplanen i Finland kräver inte att hemläxor används i undervisningen. Det är alltså läraren som avgör om, hur och hurdana hemläxor eleverna skall få. Matematik är ett ämne där hemläxor är i utbredd användning. Det är således intressant att utreda hur lärare tänker kring hemläxor i just matematik och hur de anvisade hemläxorna relaterar till den (social)konstruktivistiska syn på lärande som är framträdande i läroplanen. Syftet med min pro gradu -avhandling var att ta reda på hurdana hemläxor i matematik klasslärare anvisar och hur de argumenterar antingen för eller emot hemläxor i matematikundervisningen. Fokus var på effekter som utvecklar matematiska kunskaper. Även klasslärarnas syn vad gäller vikten av föräldrars engagemang i elevernas läxläsning i läroämnet matematik undersöktes.

För att besvara forskningsfrågorna skickades en enkät till klasslärare i tre svenskspråkiga skolor i huvudstadsregionen. Enkäten innehöll både flervalsfrågor och öppna frågor. 19 klasslärare besvarade den. Svaren har analyserats både kvantitativt och kvalitativt. Metodansatsen var deduktiv.

Vad kom jag då fram till i studien? Studien visade att de deltagande klasslärarna har ett i hög grad socialkonstruktivistiskt synsätt på lärande. Detta syns ändå inte i någon stor utsträckning i den typen av hemläxor som de i matematik använder sig av. Vad gäller utformningen av hemläxorna ligger fokus hos klasslärarna på repetitiva mekaniska räkneuppgifter som skall göras på egen hand. T.ex. problemlösningsuppgifter använder de mycket mer begränsat även om många har en tro på att problemlösningsuppgifter vid sidan om repetitionsuppgifter stöder matematikinlärning. De hemuppgifter lärarna angav sig ge kräver inte i någon stor utsträckning att de görs just utanför skoltid vilket kan leda till frågan huruvida hemläxor används för att tiden i skolan inte räcker till. Merparten av de deltagande klasslärarna motiverade användningen av hemläxor i matematikundervisningen just med att eleverna skall repetera. Största delen av klasslärarna ansåg att det är viktigt med en vuxens hjälp med hemläxorna. Trots att ett av undervisningens främsta uppdrag enligt läroplanen är att främja jämlikhet reflekterade enbart tre lärare kring risken av att föräldraengagemang kan leda till ojämlikhet. Hänvisning till läxklubb var det botemedlet som oftast nämndes mot avsaknad av läxläsningsstöd hemma. De flesta klasslärare visade en oproblematisk inställning till användningen av hemläxor som undervisningsmetod i matematik.

Jessica Lindqvist

Pro Gradu: Är det bara häxor som ger läxor? Klasslärares syn på hemläxor i matematikundervisningen

Tutkimustehtävä

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää päiväkodin johtajien näkemyksiä varhaiskasvatuksen opettajan tiimin pedagogisesta johtajuudesta. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, miten päiväkodin johtajat tukevat sekä mahdollistavat varhaiskasvatuksen opettajan toimimista tiimin pedagogisena johtajana ja millaisia mahdollisuuksia sekä haasteita siihen heidän mukaansa liittyy. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui pedagogisen johtajuuden kuvaamisesta varhaiskasvatuksen kontekstissa. Viitekehys tarkentui myös kartoittamalla valmentavaa johtamista, moniammatillista tiimityöskentelyä ja varhaiskasvatuksen opettajan työnkuvaa sekä työtehtäviä.

Tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus, joka perustuu sisällönanalyysiin. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina. Yhteensä ryhmiä oli neljä ja haastateltavia kaksitoista. Haastateltavat olivat osa EduLeaders-hankkeen tutkimus- ja arviointikokonaisuutta. Hankkeessa tutkitaan ja arvioidaan kasvatus- ja opetusalan johtajuuden perusopintoja sekä kehitetään tämän tiedon pohjalta kyseisiä opintoja ja aineopintoja.

Tutkimuksen tulokset ja niiden hyödyntäminen

Tämän tutkimuksen aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että varhaiskasvatuksen opettaja toimii tiimin pedagogisena johtajana, mikä näkyy muun muassa hänen työnkuvassaan. Päiväkodin johtajat tukivat varhaiskasvatuksen opettajan tiimin pedagogista johtajuutta muun muassa valmentavan johtamisen keinoin. Haasteina vastaajat näkivät opettajapulan ja siihen liittyen etenkin pätevien varhaiskasvatuksen opettajien puutteen sekä toimintakulttuurin muutokseen liittyvät seikat.

Varhaiskasvatuksen opettajan tiimin pedagoginen johtajuus on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen aihe varhaiskasvatuksen kentällä eikä sitä ole vielä tutkittu kovinkaan runsaasti. Uskon, että tutkimukseni avulla voidaan selkeyttää varhaiskasvatuksen opettajien asemaa ja heidän työtehtäviään sekä myös kehittää koko varhaiskasvatusta alana. Luulen, että tutkimukseni tukee myös varhaiskasvatuksen pedagogisen johtajuuden merkityksen sekä sen arvon tunnustamista.

Jatkotutkimuksen aiheet

Päiväkodin johtajalta vaaditaan jatkossa ylempää korkeakoulututkintoa, joten saattaisi olla mielenkiintoista tarkastella, millaisia näkemyksiä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla päiväkodin johtajilla on suhteessa muun tutkinnon suorittaneisiin johtajiin, joihin kuuluvat esimerkiksi alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet kasvatustieteen kandidaatit ja sosionomit sekä opistotasoisen tutkinnon suorittaneet päiväkodin johtajat.

Emmi Kallioniemi
Päiväkodin johtajien näkemyksiä varhaiskasvatuksen opettajan tiimin pedagogisesta johtajuudesta