Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Johdanto

Koulukiusaaminen on valitettavan yleistä ja sillä on kauaskantoiset vaikutukset pitkälle ihmisen elämään. Kiusaaminen on määritelty muun muassa henkiseksi väkivallaksi, joka on toistuvaa kielteistä ja epäeettistä käyttäytymistä toista kohtaan, se ilmenee henkisenä tai fyysisenä vahingoittamisena (Jokinen, 2007). Kiusaaminen jättää aina jäljen kiusattuun ja se vaikuttaa mm. kiusatun itsetuntoon ja ihmissuhteisiin (Kaski & Nevalainen, 2017; Rigby, 2003). Kiusaamisella on myös yhteiskunnallisia vaikutuksia taloudellisten ja sosiopoliittisten seurausten kautta (Hamarus, 2008).

Tässä maisterintutkielmassa tarkoituksena oli tutkia koulukiusaamisen vaikutuksia aikuisiällä keskittyen erityisesti ihmissuhteisiin, terveyteen sekä opiskeluun ja työelämään. Tarkoituksena oli nostaa kiusaamisen vaikutuksia esiin uudesta näkökulmasta ja ehkä myös muuttaa maailmaa, vaikka ihan yhden ihmisen kokemusten verran. Vahva toiveeni on, että tämä teksti herättäisi ajatuksia siitä, miten minä, yhteisön jäsenenä, voin vaikuttaa kanssaihmisten hyvinvointiin, niin hyvällä kuin vahingoittavalla tavalla.

Tutkimustehtävä

Tutkimuksessa tutkittiin, mikäli lapsuudessa koetuilla koulukiusaamiskokemuksilla on vaikutusta kiusatun aikuiselämään, tarkemmin ottaen ihmissuhteisiin, terveyteen, opiskeluun ja työelämään. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja narratiivista lähestymistapaa. Aineiston keruumenetelmänä toimivat haastattelut ja tarkoituksena oli tarkastella haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia sekä näiden kokemusten merkitystä heidän elämässään. Tutkimukseen osallistui neljä työelämässä olevaa naista, jotka ovat kokeneet lapsuudessa ja/tai nuoruudessa koulukiusaamista. Haastatteluaineistoni analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustulokset & Johtopäätökset

Oma tutkimukseni tuki aikaisempia tutkimustuloksia ja tämän tutkimuksen tuloksena onkin, että kiusaamisella on vaikutusta aikuisiällä ihmissuhteisiin, terveyteen sekä opiskeluun ja työuraan. Ihmissuhteissa koulukiusaamisen vaikutukset näkyvät luottamuspulana ja negatiivisena käsityksenä itsestä, mikä aiheuttaa haasteita syvien ihmissuhteiden luonnille. Terveyteen liittyen esiin nousivat mielenterveydelliset haasteet sekä koulukiusaamisen myötä syntyneen itseinhon ja itsekriittisyyden ilmentyminen mm. itsensä rankaisemisena, esimerkiksi viiltelynä tai syömishäiriönä. Terveydellisiä vaikutuksia kiusaamiskokemuksista olivat myös fyysiset, mahdollisesti pitkäkestoisetkin, ahdistustilat, jotka ovat osin tiedostamattomia ja aiheutuvat pelon tunteesta. Opiskeluun ja työuraan kiusaamiskokemuksilla nähtiin olevan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Positiivisina vaikutuksina koettiin, että kokemukset ovat ohjanneet haastateltavia toivomilleen työurille, missä voivat auttaa ihmisiä. He kokevat kokemustensa tuoneen heille herkkyyttä ja ymmärrystä ihmisten eri tilanteisiin, ja kokevatkin olevansa työssään hyviä. Kiusaamisen kokemukset kuitenkin vaikuttavat kuormittavana heidän työssään mm. itsekriittisyyden ja miellyttämisen tarpeen myötä, koska eivät siedä itsessään virheitä ja pelkäävät tuottaa toisille pettymyksiä.

Koen tämän tutkimuksen erittäin arvokkaaksi ennen kaikkea kasvatus- ja opetustyöhön. On tärkeää, että opettajat, vanhemmat ja oppilaat saavat kuulla oikeita ja konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kouluajan tapahtumat ovat muokanneet henkilöiden elämää pitkällä aikavälillä. Toivoisin, että nämä pysäyttävät esimerkit laittaisivat ajattelemaan omaa arkea osana yhteisöä.

Koulukiusaamisen terveydellisiä vaikutuksia tutkitaan parhaillaan mm. väitöskirjatutkimuksessa, missä pyritään selvittämään koulukiusaamisen vaikutuksia kiusatun aivotoimintaan. Mielestäni nämä jatkotutkimukset ovat hyvin relevantteja, jotta pystytään tunnistamaan ja sitä kautta ennaltaehkäisemään mm. koulukiusaamisen neurologisia vaikutuksia.

Koulukiusaamisella on vakavat seuraukset pitkälle kiusatun elämään. Koulukiusaamisen uhrit saattavat kokea itsensä aikuisena osittain rikkinäisinä. Toivoisinkin tältä tutkimukselta, että kiusatut ymmärtäisivät olevansa ennen kaikkea selviytyjiä ja antaisivat itselleen ansaitsemansa arvon, sen, että heillä on oikeus olla olemassa, omana itsenään.

Anne-Maria Paavola

RikkiNainen? Koulukiusaamisen vaikutukset aikuisuudessa – ihmissuhteet, terveys, opiskelu ja työelämä

Taustaa

Koulukiusaaminen on koskettanut jollain tavalla lähes jokaista meistä koulupolkumme aikana. Koulukiusaaminen on hyvin laaja käsite, jonka vuoksi onkin tärkeää määritellä mitä kiusaaminen on. Kiusaaminen on toistuvaa ja tarkoituksellisesti toisen loukkaamista tai satuttamista. Kiusaajan ja kiusatun välillä vallitsee valtasuhteiden epätasapaino, missä kiusattu on altavastaajana. Kiusaaminen voi olla fyysistä, psyykkistä tai henkistä väkivaltaa. Koulukiusaaminen ei ole uusi ilmiö. Sitä on tutkittu paljon Suomessa sekä maailmanlaajuisesti. Ilmiön tutkiminen on edelleen ajankohtaista, sillä tavat kiusata muuttuu maailman mukana. Maailman muuttumisen yhteydessä puhutaan usein teknologisesta kehityksestä, joka on mennyt isoin harppauksin eteenpäin ja tuonut mukaan myös paljon haasteita. Yksi näistä haasteista on nettikiusaaminen. Valitsin aiheekseni koulukiusaamisen, koska se on valitettavasti hyvin ajankohtainen aihe koulumaailmassa, eikä tätä aihetta käsitellä juuri lainkaan luokanopettajan koulutusohjelmassa. Halusin syventää tietoani koulukiusaamisesta ja päädyin tekemään maisteritutkielman tästä aiheesta.

Tutkimustehtävä ja aineisto

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää alakoulussa työskentelevien opettajien kokemuksia koulukiusaamisesta alakoulussa sekä heidän näkemyksiään koulukiusaamisen ennaltaehkäisemisestä ja siihen puuttumisesta. Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, johon osallistui viisi alakoulussa työskentelevää opettajaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytin tutkimuksessani puolistrukturoitua haastattelua ja haastattelut suoritettiin etänä maaliskuussa 2024. Käytin tutkimuksessani analyysimenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka yhteydessä käytin apuna teemoittelua. Aineistoni jakautui kymmeneen eri teemaan, jotka olivat: koulukiusaaminen, epäsuora kiusaaminen, suora kiusaaminen, ryhmäyttäminen, moniammatillinen yhteistyö, sensitiivinen opettaja, turvallinen oppimisympäristö, varhaisessa vaiheessa puuttuminen, asianmukainen reagointi ja resurssit

Tutkimustulokset ja pohdinta

Tutkimukseen osallistuneet opettajat toivat esille, että koulun arjessa on havaittavissa suoran- ja epäsuoran kiusaamisen eri ilmenemismuotoja sekä internetin välityksellä tapahtuvaa kiusaamista. Opettajat toivat ilmi, että yleisimmät kiusaamisen muodot olivat ulkopuolelle jättäminen ja sanallinen kiusaaminen. Opettajat olivat myös havainneet sukupuolten välillä eroa kiusaamisen muodon ilmentymisessä. Poikien keskuudessa kiusaaminen ilmentyi yleisemmin fyysisenä toimintana ja tytöillä sosiaalisena kiusaamisena. Koulukiusaamisen ennaltaehkäisyn yhteydessä haastateltava nimesivät ryhmäyttämisen tärkeimmäksi keinoksi ennaltaehkäistä koulukiusaamista. Yllättävä tutkimustulos oli, että alakoulun opettajat mainitsivat moniammatillisen yhteistyön yhteydessä, että kodin ja koulun välinen yhteistyö kiusaamisen ennaltaehkäisyssä on hyvin vähäistä tai sitä ei ole ollenkaan. Saamieni tutkimustuloksien pohjalta on syytä kohdistaa huomiomme kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön, ja siihen miten sitä saataisiin lisättyä. Kodin ja koulun yhteistyön lisääminen edellyttää koulun henkilökunnan ja rehtorien muuttavan toimintaansa ja panostavansa yhteistyön lisäämiseen. Kiusaamisen puutumisen yhteydessä Opettajat painottivat vastauksissaan tilanteeseen varhaisessa vaiheessa puuttumista sekä oppilaan kuuntelemisen olevan tärkeimpiä toimia kiusaamiseen puuttumisessa. Opettajat toivat esiin resurssien yhteydessä huolensa henkilöstön tiheään vaihtuvuuteen. Tämän nähtiin vaikuttavan kiusaamisen puuttumiseen negatiivisella tavalla.

Tämä tutkimus antaa tärkeää tietoa alakoulussa työskenteleville opettajille, sekä alalle kouluttautuville opettajaopiskelijoille. Kuten jo mainitsin, yksi syy miksi valitsin tämän ilmiön tutkimisen johtuu siitä, ettei tätä aihetta käsitellä juuri lainkaan luokanopettajan koulutusohjelmassa. Koulukiusaamiselta ei voi kukaan opettaja välttyä, joten sen vuoksi mielestäni olisi tärkeää, että jokainen opettaja riippumatta opettamastaan luokka-asteesta perehtyisi tähän ilmiöön syvällisemmin. Kuten tutkimuksessani kävi ilmi, kiusaaminen on hyvin moniuloitteinen ilmiö eikä sen ratkaisemiseen ole mitään tiettyä valmista ratkaisua. Tulevina luokanopettajina pystymme kuitenkin tekemään paljon asian eteen omalla esimerkillämme ja tuomalla aktiivisesti työyhteisössä ilmiön tärkeyttä esille. Lapsissa ja nuorissa on tämän maan tulevaisuus, joten nyt tai koskaan on aika panostaa heidän hyvinvointiinsa, sillä jos lapset ja nuoret voivat huonosti nyt, millainen on Suomen tulevaisuus?

Lina Eskelinen

”Tuntuu hirveän epärealistiselta, että Suomi on onnellisin maa ja et meillä on paras koululaitos maailmassa, kun ei musta tunnu siltä” – Alakoulun opettajien kokemuksia koulukiusaamisesta alakoulussa.

Kuoleman käsittely ja siitä puhuminen missä tahansa yhteydessä voi olla vaikeaa, mutta erityisen vaikeaa siitä voi olla puhua oppilaiden kanssa. Aiemmissa tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että opettajat kokevat suurta epävarmuutta ja avuttomuutta koskien sitä, miten käsitellä aihetta oppilaiden kanssa. Tutkimuksissa on käynyt ilmi jopa osan opettajista välttelevän kuolemasta puhumista, sillä siitä puhuminen koetaan yksinkertaisesti liian haastavana ja se mielletään tabun kaltaisena kiellettynä puheenaiheena. Kuitenkin samaan aikaan aiemmissa tutkimuksissa on myös havaittu, että kuoleman käsittelyyn johdattava kasvatus edesauttaa lapsen kykyä käsitellä kuolemaa tämän hyvinvointia edistävällä tavalla. Arvioiden mukaan alakoulun aikana lapsen ymmärrys kuolemasta kehittyy kypsäksi, jolloin muun muassa ymmärretään oma kuolevaisuus. Juuri luokanopettajalla on siis työssään mahdollisuus tukea lapsen kuoleman ymmärryksen kehittymistä.

Koska kuolema on siis aiheena usein vaikea ja kipeäkin, tarvitsevat opettajat tukea siihen, miten käsitellä aihetta työssään. Yksi ratkaisu voisi olla lastenkirjallisuus, jonka pohjustamana hyvinvointia edistävää keskustelua kuolemasta voitaisiin käydä. Tämän ajatuksen siivittämänä tutkielmassani tutkin kymmenen, vuosien 2013 ja 2023 välillä julkaistun, kotimaisen kuvakirjan tekstin tapaa käsitellä kuolemaa ja sitä, millaisilla ilmaisuilla niissä kuolemasta puhutaan. Taustalla tekstien tutkimisessa oli pohdinta niiden soveltuvuudesta opetuskäytössä, erityisesti ennaltaehkäisevässä merkityksessä. Ennaltaehkäisevyydellä tarkoitan sitä, että kuolemaa tulisi käsitellä lasten kanssa jo ennen kuin heitä omakohtaisesti koskettaa kuolemantapaus.

Tulosten perusteella kotimaiset kuvakirjat haluavat tarjota lukijalleen ensisijaisesti lohtua ja vertaistukea. Suurimmaksi osaksi kuvakirjojen teksteissä kuvailtiin läheisen kuolemasta seuraavaa surua, joka esitettiin kirjoissa voimakkaana tunteena, mutta samaan aikaan ohimenevänä ja prosessinkaltaisena suoritettavana asiana. Muiden tunteiden käsittely oli vähäisempää. Kirjat antoivat siten osittain yksipuolisen kuvauksen siitä, mitä kuolema on ja miten se vaikuttaa ihmisiin. Kirjojen teksteissä esitettiin usein myös ajatus toisesta maailmasta, jossa kuollut jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen. Kuolemaa ei siis useinkaan kirjoissa esitetty lopullisena tai yllättävänä asiana. Lisäksi teksteissä oli viitteitä myös muihin katsomuksellisiin näkemyksiin. Suurimassa osassa kirjoista käytettiin suoria ilmaisuja kuolemasta, mutta osassa käytettiin pelkästään epäsuoria ilmaisuja. Epäsuorien ilmaisujen käyttö kuolemasta, kuten ”lähteä matkalle”, voi aiempien tutkimusten perusteella aiheuttaa vääristyneiden kuolemaan liittyvien uskomusten syntymistä lapsissa. Näistä syistä kirjat eivät suoraan sovellu opetuskäyttöön, vaikka ne vertaistuellisessa tarkoituksessa ovatkin äärimmäisen tärkeitä.

Tulokset osoittavat tarpeen kuvakirjoille, joissa kuolemaa lähestytään erilaisista lähtökohdista. Se, että opettajat aiempien tutkimusten perusteella näyttävät pitävän kuolemaa tabuna, on huolestuttavaa. Avoin keskustelu kasvatustieteen kentällä siitä, miten kuolemaa tulisi kasvatuksessa käsitellä on tarpeen, jotta tabun kierre voidaan pysäyttää. Opettajat tarvitsevat tukea siihen, miten käsitellä aihetta oppilaiden kanssa. Kuolema on yksi harvoista asioista, joka yhdistää meitä kaikkia. Joudumme jokainen käsittelemään sitä elämämme aikana useita kertoja. Oikeanlainen kasvatus kuoleman käsittelyyn lapsuudesta alkaen auttaa käsittelemään aihetta hyvinvointia edistävällä tavalla läpi elämän.

Mervi Valtanen
Kuolemankäsitykset ja kuolemasta käytettävät ilmaisut kotimaisten lasten kuvakirjojen teksteissä

Tutkimuksen taustaa

Opetussuunnitelmien ja oppimiskäsityksen kehittyessä sekä oppisisältöjen monipuolistuessa myös koulun toimintakulttuuri on murroksessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet oppimisympäristöihin ja niiden oppimisen tiloihin liittyvä kehittämistyö on holistinen prosessi, joka edellyttää tilojen käyttäjien systemaattista osallisuutta. Tutkimuskirjallisuus on kuitenkin osin puutteellista oppilaiden osallisuuden tutkimisen osalta, sillä tutkimuksissa keskitytään pääasiassa opettajien tai muun koulun henkilöstön kokemuksiin.

Tutkimuksen tavoitteet

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin oppilaiden kokemuksia erään alakoulun oppimisympäristöissä opiskelusta ja oppimisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia merkityksiä oppilaat itse antavat koulun muuntojoustavien oppimisen tilojen ja kalusteiden erilaisille ominaisuuksille. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan oppilaiden oppimispaikan valintaan vaikuttavia tekijöitä. Tutkimustehtävän mukaisesti oppilaiden äänen kuuluminen oli tutkimusprosessin kaikkien vaiheiden erityinen lähtökohta.

Toteutus

Tutkimus toteutettiin kuvailevana tapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin osana Kasvava mieli –tutkimushanketta. Aineisto koostuu ryhmähaastatteluista, kenttähavainnoinneista sekä oppilaiden ottamista valokuvasta, ja se kerättiin yhden lukuvuoden aikana tutkimukseen osallistuneen koulun autenttisessa ympäristössä. Tutkimuksen monipuolista aineistokokonaisuutta analysoitiin kvalitatiivisin menetelmin, kuten induktiivisen sisällönanalyysin sekä temaattisen tarkastelun keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tulosten mukaan oppilaat käsittivät koulun oppimisympäristöjen ominaisuuksia eri tavoin ja toivoivat ympäristöiltä erilaisia asioita. Oppimisen tilojen muuntojoustavuuden ja erilaisten kalusteiden nähtiin edesauttavan oppilaiden moninaisten tarpeiden ja toiveiden huomioimista koulun arjessa. Lisäksi tulokset osoittivat, kuinka oppilaat käsittivät mahdollisuutensa oman opiskelupaikan ja sen kalustuksen valintaan kolmessa eri tasossa: koulun toimintakulttuurin asettamien reunaehtojen, opettajan pedagogisen päätöksenteon sekä omien preferenssiensä kautta.

Lopuksi tutkimuksessa osoitettiin, kuinka erityistä ja merkityksellistä oppilaiden osallisuus sekä tutkimushenkilöinä että uuden tutkimustiedon tuottajina tutkimuksessa oli. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta uusien oppimisympäristöjen kehittämisprosesseista sekä oppimisen tiloihin kohdistuvien muutosten implementoinnista etenkin oppilaiden näkökulmasta.

Tea Laine
Oppilaiden kokemuksia muuntojoustavista oppimisen tiloista – Tapaustutkimus helsinkiläisestä alakoulusta

Heikolla lukutaidolla on kauaskantoisia vaikutuksia yksilön tulevaisuudelle. Heikko lukutaito vaikuttaa moniin arkisiin toimiin kuten kaupassakäyntiin tai virastoissa asiointiin.
Koska viimeisimmät PISA- ja PRILS-tutkimukset ovat osoittaneet lukutaitoon suhtautumisen olevan suomalaisilla nuorilla heikkoa, tahdoin selvittää, miten oppilaiden minäpystyvyys on mahdollisesti yhteydessä heidän tekstinymmärtämisensä tasoon. Tahdoin syventyä minäpystyvyyteen yhtenä lukumotivaation osa-alueena ja siihen, miten se mahdollisesti on yhteydessä tekstinymmärtämisen tasoon koulutuspolun alussa olevilla oppilailla. Tutkimusryhmäksi valikoitui kolmasluokkalaiset, koska tutkitun tiedon mukaan toisen luokan loppuun mennessä saavutettu lukutaito on kriittinen yksilön lukutaidon kehitykselle. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimi yksilöpsykologinen näkökulma, joka perustui Kintschin ja van Dijkin (1978) tekstinymmärtämisen merkityksen rakentamisen malliin (Construction-Integration model) ja Banduran (1987, 1997) minäpystyvyyden teoriaan (Self-efficacy theory).

Tutkimustehtävä

Tutkin minäpystyvyyden yhteyttä tekstinymmärtämiseen kolmannen luokan oppilailla. Tutkielman tavoitteena oli myös löytää erilaisia ryhmiä kolmannen luokan oppilaiden minäpystyvyyden ja tekstinymmärtämisen muuttujien vaihtelun perusteella. Lopuksi tarkastelin vielä, miten ryhmät eroavat sukupuolen, S2-oppimäärän, tukiopetuksen ja tehostetun tai erityisen tuen muuttujien osalta toisistaan. Tutkielman aineiston sain Lukuseula-arviointityökalun toimitusjohtajalta, Lauri Ståhlbergiltä. Aineiston otannassa oli mukana yhteensä 748 vastaajaa, joista 48 % oli poikia ja 52 % tyttöjä. Vastaajista 13 % oli vastausajankohtana 8-vuotiaita ja 87 % 9-vuotiaita. Aineiston vastaukset oli kerätty sähköiseen Lukuseulaan syksyllä 2022 useista suomalaisista alakouluista. Tutkielma toteutettiin määrällisenä tutkimuksena hyödyntäen korrelaatiotarkastelua, regressioanalyysiä, kaksivaiheista klusterianalyysia ja ristiintaulukointia.

Tutkimustulokset

Tutkielman tulokset osoittivat, että oppilaiden minäpystyvyyden ja tekstinymmärtämisen osaamisen välillä oli positiivinen yhteys jo kolmannen luokan alussa. Pojilla positiivinen minäpystyvyyden yhteys oli sekä otsikkotehtävien että koherenssitehtävien tulosten suhteen tilastollisesti merkitsevä. Tytöillä positiivinen tilastollisesti merkitsevä yhteys löytyi vain koherenssitehtävien ja minäpystyvyyden välillä. Pojilla minäpystyvyys on siis yhteydessä laajemmin tekstinymmärtämisen taitoihin, kun taas tytöillä yhteys on todennäköisesti tehtäväkohtaisempaa kolmannella luokalla. Tekstinymmärtämisen tehtävien tulosten ja minäpystyvyyden välille voitiin muodostaa yhteensä neljä ryhmää: ”Hyvät minäpystyvät lukijat” (39 %), ”Heikot lukijat ja keskiverrot minäpystyjät” (32 %), ”Heikot minäpystymättömät lukijat” (16 %) ja ”Nuoret minäpystyvät ja keskiverrot lukijat” (13 %). Ryhmät erosivat toisistaan tehostetun ja erityisen tuen yhteismuuttujan osalta tilastollisesti erittäin merkitsevästi. ”Heikot minäpystymättömät lukijat” ja ”Heikot lukijat ja keskiverrot minäpystyjät” ryhmissä oli merkittävästi enemmän tehostetun tai erityisen tuen oppilaita kuin tuen piiriin kuulumattomia oppilaita. Ryhmät erosivat toisistaan myös S2-oppimäärän muuttujan osalta tilastollisesti merkitsevästi. S2-oppilaita oli prosentuaalisesti eniten ”Heikot minäpystymättömät lukijat” ryhmässä, jossa ero oppilaisiin, jotka opiskelivat äidinkieltä ja kirjallisuutta S1-oppimäärän mukaan, oli huomattava. Tukiopetus sai puolestaan tilastollisesti melkein merkitsevän yhteyden klusterianalyysissä muodostuneiden ryhmien välille ristiintaulukoinnissa. Sukupuoli ei vaikuttanut ryhmien jakaumaan. Tulokset korostavat opettajien ja kasvatusalan ammattilaisten tarvetta keskittyä lukutaidon tukemisen lisäksi myös lukemiseen kohdistuvan minäpystyvyyden tukemiseen jo varhaisessa vaiheessa koulutuspolkua. Huomiota tulee erityisesti kiinnittää tehostetun ja erityisen tuen oppilaille sekä S2-oppilaille suunnatulla lukemiseen kohdistetulla minäpystyvyyden tuella. Lisäksi on tärkeää tiedottaa minäpystyvyyden merkityksestä ja sen erilaisista muodoista kasvatusalan ammattilaisille.

Johtopäätökset

Minäpystyvyys on yhteydessä tekstinymmärtämiseen jo 3. luokan oppilailla, joten siihen kannattaa panostaa koulutuksessa varhain. Oppilaat ovat eriytyneet tekstinymmärtämisen osaamisen ja lukemisen minäpystyvyyden tasoilla jo kolmannen luokan alussa, joten lukutaidon polarisaatioon puuttuminen tulee alkaa varhain. On tärkeää myös huomioida, kohdistuuko lukemisen minäpystyvyys oppilailla tekstinymmärtämiseen vai johonkin muuhun lukemisen tai koulutuksen osa-alueeseen. On tarpeen kohdistaa minäpystyvyyden vahvistamista varsinkin tehostetun tuen ja erityisen tuen piiriin kuuluvien oppilaiden sekä S2-oppilaiden keskuudessa. Minäpystyvyyttä tukemalla voimme tukea lasten ja nuorten tekstinymmärtämisen taidon kehittymistä ja vähentää lukutaidon heikkenemistä ja polarisaatiota. Lukemisen minäpystyvyyteen kohdistetulla varhaisella vaikuttamisella voi siis olla kauaskantoisia vaikutuksia sekä merkitystä lasten ja nuorten koko tulevaisuudelle.

Emmi Kölhi

Kolmasluokkalaisten minäpystyvyyden ja Lukuseula-testin tekstinymmärtämisen välisistä yhteyksistä

Taustaa

Valalla olevien sukupuoliuskomuksiemme mukaan sukupuoli nähdään ruumiiseen sidottuna, eli muuttumattomana ja anatomisesti sekä biologisesti määriteltävänä. Sukupuoli nähdään ikään kuin ihmisen tehdasasetuksena ja tämän asetuksen varaan olemme pitkälti rakentaneet kulttuurisen ja sosiaalisen käsityksemme maailmasta. Sukupuoli- ja heteronormatiivisuus ovatkin niin läpitunkevia kulttuurissamme, ettemme välttämättä edes huomaa niitä. Viime vuosina sukupuolen moninaisuus on tullut yhteiskunnassamme näkyvämmäksi ja sallitummaksi aiheeksi. Silti sukupuolivähemmistöt joutuvat kuitenkin edelleen kohtaamaan ennakkoluuloja, jotka voivat näyttäytyä syrjintänä tai kiusaamisena, myös työelämässä. Suomessa sukupuolivähemmistöjen työelämäkokemuksia on tutkittu melko vähän, mutta olemassa olevassa tutkimuksessa on toistuvasti todettu se, miten voimakkaasti sukupuoli- ja heteronormatiivisuus on työelämässä läsnä, asettaen ihmiset heidän sukupuoli-identiteettinsä perusteella eriarvoiseen asemaan keskenään. Tutkielmani merkitys korostuu erityisesti työelämän monimuotoistumisen myötä, kun organisaatioiden tarve yhä aktiivisemmin huomioida erilaisia taustoja, kokemuksia ja identiteettejä lisääntyy. Työelämään saapuvat uudet sukupolvet tulevat myös vaatimaan sitä, että inklusiivisuuden teemat näkyvät organisaation toiminnassa konkreettisesti.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkimustehtävänäni oli selvittää, miten sukupuoli- ja heteronormatiivisuus näyttäytyy suomalaisessa työelämässä ja minkälaisia vaikutuksia sillä on sukupuolivähemmistöjen työelämäkokemuksiin. Tarkastelin erikseen työnhakuun, työelämään sekä työelämän kehitystarpeisiin liittyviä kokemuksia. Tuotin tutkimusaineistoni työelämään fokusoituneiden narratiivisten haastattelujen kautta. Haastattelin tutkielmaani varten kuutta (N=6) sukupuolivähemmistöjen edustajaa, jotka olivat kiinnostuneita kertomaan työelämäkokemuksistaan. Analysoin haastatteluaineistoani narratiivista teemoittelevaa lähestymistapaa hyödyntäen. Narratiivisessa analyysissä syvennyin yksittäisiin kertomuksiin ja toin esiin subjektiivisia kokemuksia sekä niiden sosiaalisia vaikutuksia. Temaattisessa analyysissä puolestaan tunnistin ja analysoin kertomusten yhteisiä teemoja.

Tutkimustulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseni tulokset loivat käsitystä siitä, miten sukupuoli- ja heteronormatiivisuus ja
siihen keskeisesti kytkeytyvä sukupuolittaminen tulevat työelämässä tuotetuiksi ja uusinnetuiksi usein hyvin rutiininomaisten ja arkisten toistojen kautta. Tuloksista nousi myös moninaiset vähemmistöstressin kokemukset, joita sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kokevat työelämän eri osa-alueilla, sekä työnhaussa että työelämässä itsessään. Tulokset mukailevat yleisesti ottaen aiempien tutkimusten tuloksia etenkin syrjivien ja normatiivisten rakenteiden osalta, mutta se sisälsi myös positiivisia kohdatuksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksia. Aineistosta nousi esiin myös yritysten motiivit ja vastuu inklusiivisuuden teemoihin sitoutumiseen ja niiden toteuttamiseen. Sukupuolivähemmistöjen huomioimisen koettiin jäävän enimmikseen päälle liimatuksi, eikä inklusiivisuuden huomioiminen ulottunut konkreettisiin asioihin tai toimintaan riittävällä tasolla. Työelämän kehitystarpeista koulutus ja tietoisuuden lisääminen nousivat ensisijaisiksi kehityskohteiksi, joita työelämässä tulisi huomioida inklusiivisemman ja tasa-arvoisemman työelämän mahdollistamiseksi.

Jatkotutkimuksen kannalta kiehtovaa voisi olla tutkia enemmän muunsukupuolisten työelämäkokemuksia, sillä binäärisen sukupuolikokemuksen ulkopuolelle asettuminen näyttäytyi tämänkin tutkimuksen aineistossa vielä erityisen tuntemattomana ilmiönä työelämässä. Suhtautuminen sukupuolineutraaliin kieleen ja ihmisten ulkoiseen olemukseen on vielä hyvin vaikea vastaanottaa ja joutuukin näin ollen helposti kyseenalaistamisen ja huumorin kohteeksi tai jopa täysin sivuutetuksi. Huolimatta siitä, että sukupuolen moninaisuudesta on tullut näkyvämpää, käydään yhdenvertaisuudesta edelleen jatkuvaa kamppailua. Niin kauan kuin sukupuoli aiheuttaa eriarvoisuutta, sen vaikutukset on otettava huomioon kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla – myös työelämässä.

Noora Lehtonen

Uskallanko olla minä? Kertomuksia sukupuolivähemmistöjen työelämäkokemuksista

Taustaa

Se, millaista johtamista työpaikalla harjoitetaan on usein yhteydessä niin yksilöllisiin, kuin yhteisiinkin onnistumisiin sekä epäonnistumisiin. Johtaminen on tärkeässä osassa työelämää ja, sillä voi olla merkittävä rooli työntekijän sekä työyhteisön hyvinvoinnin kokemuksissa. Empaattinen johtaminen voi luoda mielekkään työympäristön sekä edistää työhyvinvointia, kun taas huono johtaminen voi johtaa tyytymättömyyteen työpaikalla, minkä lisäksi sillä voi myös olla kauaskantoisia vaikutuksia laajemminkin koko organisaatioon. Johtamisella on siis väliä.

Maisterintutkielmassani olin kiinnostunut tarkastelemaan johtamista työntekijöiden eli johdon alaisuudessa työskentelevien henkilöiden näkökulmasta. Tätä varten haastattelin terveydenhuollossa työskenteleviä milleniaaleja. Milleniaalit ovat mielestäni kiinnostava tutkimuskohde, sillä heidän usein koetaan omaavan aiemmista sukupolvista merkittävästi eroavat asenteet ja arvot koskien työtä. Tässä tutkimuksessa yhdistyivätkin kiinnostukseni tutkia johtamista sekä milleniaaleja, mikä toteutui tarkastelemalla milleniaalien kokemuksia johtamisesta työpaikalla.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkimustehtävänä oli tarkastella milleniaalilääkäreiden kokemuksia johtamisesta, keskittyen erityisesti empaattiseen ja huonoon johtamiseen. Rajasin tutkimusjoukkoni ikäluokan (Y-sukupolvi eli milleniaalit) ja alan (lääkärit) perusteella. Tavoitteenani oli tarkastella milleniaalilääkäreiden kokemuksia johtamisesta selvittämällä sitä, minkälaisia asioita he yhdistävät empaattiseen johtamiseen sekä huonoon johtamiseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa milleniaalilääkäriä. Tutkimusmenetelmänä toimi teemoittelun periaatteella toteutettu aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimustuloksena syntyivät kaksi pääteemaa, jotka tarkentuivat kukin neljään niitä selittävään alateemaan.

Tutkimustulokset ja johtopäätökset

Ensimmäisenä pääteemana oli empaattinen johtaminen mahdollistavana toimintana, ja sen alateemoja olivat välittäminen konkreettisena toimintana, psykologinen turvallisuus ja kuulluksi tuleminen, aito kohtaaminen ja potilastyö sekä työhyvinvointi ja hyvä johtaminen. Toinen pääteema oli huono johtaminen työpaikan veto- ja pitovoimaa heikentävänä toimintana, ja sen alateemoja olivat työhyvinvoinnin lasku, välinpitämättömyys ja empatian puute, johtamisen rooli työyhteisön ilmapiirissä sekä vanhoihin kaavoihin kangistuminen. Tulosten mukaan milleniaalilääkärit kokivat empaattisen johtamisen hyvänä johtamisen tapana, yhdistäen sen myönteisiin työelämän kokemuksiinsa. Huono johtaminen puolestaan koettiin milleniaalilääkäreiden keskuudessa pääasiassa työpaikkojen vetovoimaa sekä pitovoimaa heikentäväksi, minkä lisäksi huono johtaminen pääasiassa yhdistettiin kielteisiin työelämän kokemuksiin.

Tutkimustulokset osoittivat, että johtamisen tavalla oli merkitystä niin milleniaalilääkäreiden työhyvinvoinnin ja työtyytyväisyyden, kuin heidän työssä viihtymisenkin kokemuksissa. Milleniaalilääkäreiden tarkastelu osoitti sen, että empaattinen johtaminen nähtiin mielekkäänä johtamisen tapana, mikä osaltaan myös lisäsi työpaikkaan sitoutumisen mahdollisuutta. Huono johtaminen kuitenkin koettiin epätoivottavana johtamisen tapana, mihin liitettiin muun muassa tyytymättömyyttä, lyhyempiä työsuhteita sekä edistyksen vastustamista.

Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että empaattinen johtaminen saa aikaan paremmin voivia työntekijöitä, huono johtamisen lisätessä vaihtuvuutta työpaikalla, etenkin milleniaalilääkäreiden keskuudessa. Tulokset antavat käsitystä milleniaalien suhtautumisesta ja asennoitumisesta työelämään myös terveydenhuoltoa laajemminkin. Jatkossa johtamisen tutkimusta olisikin hyvä laajentaa etenkin Suomessa, jotta saadaan enemmän tietoa johtamisesta sekä sen käytännön tason vaikutuksista ja yhteyksistä työelämän onnistumisiin sekä epäonnistumisiin.

Zainab Abdulkarim
Milleniaalilääkäreiden kokemuksia empaattisesta ja huonosta johtamisesta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä juotavat ja syötävät muodostavat ylioppilaskirjoituksiin mukaan otettavia eväitä, minkälaiset tekijät ohjaavat eväiden valintaa ja minkälainen rooli eväillä on kirjoituksissa. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään muun muassa kunnollisen aterian käsitettä, sen rinnasteisuutta ja vastakkaisuutta ruokakulttuurin välipalaistumisen kanssa ja näiden yhteyttä yli-oppilaskirjoitusten eväisiin. Teoriataustassa avataan myös ruoan valintaan liittyviä yksilöllisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Ylioppilaskirjoitukset ovat uniikki tilanne syömisen kannalta, jolloin eväiden tutkiminen voi avata kulttuurillisia ja sosiaalisia merkityksiä ruoan, yksilön ja yhteiskunnan välillä. Aiemman tutkimuksen avulla ja vastaamalla yllä esitettyihin tutkimuskysymyksiin pyrittiin selvittämään, mistä muodostuu ylioppilaskirjoitusten kunnollinen eväs.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselylomakkeen linkkiä jaettiin Lukiolaisten liiton Instagramin Stories-osiossa 24 tunnin ajan ja linkkiä jaettiin myös tutkielman tekijän tuttaville. Kyselylomakkeelle kertyi vastauksia 96 kpl (N=96) ja analyysi toteutettiin hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ylioppilaskirjoituksiin otetaan monipuolisesti erilaisia eväitä. Eväsvalintoja ohjaavia tekijöitä tunnistettiin kahdeksan: helppous, naposteltavuus, mieleisyys, täyttävyys, häiriöttömyys, tuttuus, ravitsevuus ja muut yksittäiset tekijät. Tulokset osoittivat, että eväille annetaan lukuisia rooleja: eväät toimivat energian antajana ja fyysisen suorituskyvyn ylläpitäjänä, lohtuna, voimana ja tsemppaajana, tauottajana sekä aterian ja oikean ruoan korvikkeena. Sekä eväsvalintoja ohjaavat tekijät että eväiden roolit ilmenivät monissa vastauksissa samanaikaisesti. Tulosten perusteella ylioppilaskirjoitusten kunnollisen evään muodostivat jokin leipätuote, hedelmä ja herkku sekä juomana vesi ja jokin toinen juotava. Vaikka eväiden sisällöt näyttäytyivät pitkälti välipalatyyppisinä, niillä nähtiin olevan aterian ja oikean ruoan korvaava rooli. Tutkimuksen pohjalta voi päätellä, että ajatukset ja käytännöt eväiden sisältöjen, ohjaavien tekijöiden ja roolien suhteen ovat joissain määrin kulttuurissa yhteisesti jaettuja ja omaksuttuja.

Lotta Nuutinen

”Epämukavassa koetilanteessa on vähän kivempi olla kun eväät ovat hyvät”
Eväsvalinnat ja eväiden rooli ylioppilaskirjoitusten kontekstissa

Tutkimuksen lähtökohtia

Toisen kotimaisen kielen ruotsin oppimistulokset ja opiskeluinto ovat perusopetuksessa tutkimusten perusteella heikentyneet. Erilaisia kehityssuosituksia osaamistason ja opiskeluinnon parantamiseksi on ehdotettu kieltenopetuksen arjen käytännöistä lähtien aina kansallisen tason ohjaukseen saakka.

Tänä päivänä kielten oppimista tapahtuu yhä laajemmin erinäisissä ympäristöissä, mikä on väistämättä vaikuttanut myös kieltenopetuksen luonteeseen, tavoitteisiin ja tarpeisiin. Kieltenopetusta voidaan tarkastella sen nykypainotusten suuntaisesti muun muassa toiminnallisten ja vuorovaikutuksellisten opetusmenetelmien näkökulmasta. Vaikka ruotsin kielen opetuksessa onkin todettu hyödynnettävän yhä enenevissä määrin oppilaskeskeisiä ja kommunikatiivisia opetusmenetelmiä, eivät ne välttämättä kuitenkaan ole vakiintuneet osaksi kouluarkea.

Draama toiminnallisen opetuksen lähestymistapana on kirjattu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (Opetushallitus, 2014) yhdeksi toisen kotimaisen kielen opetuksen työtavaksi. Koulukontekstissa draaman voidaan ajatella ilmenevän ryhmäkeskeisenä, vuorovaikutuksellisena, toiminnallisena sekä kokemuksellisena toimintana, jossa erilaiset draaman keinot, kuten kuviteltu paikka ja roolit, ovat opetuksen keskiössä. Mutta millaisena draama näyttäytyy kieltenopetuksen kontekstissa ja millaisia muotoja ja merkityksiä se saa opettajan ja oppilaiden käsitysten ja kokemusten pohjalta? Näiden pohdintojen siivittämänä tarkastelin maisterintutkielmassa draamaa ruotsin kielen opetuksen kontekstissa. Pyrkimyksenä oli tutkimuksen myötä kartoittaa draaman mahdollisuuksia perusopetuksen kieltenopetuksessa.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä tapaustutkimukseen valitun alakoululuokan kieltenopettajalla ja oppilailla on draaman hyödyntämisestä ruotsin kielen opetuksessa. Tutkimuksessa pyrin tarkemmin selvittämään, millaisia käsityksiä kieltenopettajalla ja oppilailla on draaman toimintatavoista ruotsin kielen opetuksessa. Tämän lisäksi tavoitteenani oli selvittää, millainen yhteys ruotsin kielen oppimiseen mainituilla draaman toimintatavoilla käsitetään olevan.

Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisena eli laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla yhtä ruotsin kielen opettajaa sekä 14:ää 5. luokkalaista oppilasta, jotka opiskelivat ruotsin kieltä valinnaisena A2-kielenä kolmatta vuotta. Tutkimusaineisto koostuu yhdestä kieltenopettajan sekä viidestä oppilaiden ryhmähaastattelusta. Haastatteluiden rinnalla aineisto koostuu yhden ruotsin kielen oppitunnin havainnoista ja sen pohjalta kirjoitetuista muistiinpanoista.

Aineiston analyysi toteutettiin fenomenografista tutkimusotetta soveltaen, sillä tutkimusotteen voidaan katsoa sopivan käsitysten ja kokemusten tutkimiseen. Analyysin pohjalta opettajan ja oppilaiden käsitykset draaman toimintatavoista sekä toimintatapojen yhteydestä ruotsin kielen oppimiseen voitiin ryhmitellä erilaisiin kategorioihin.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Tutkimustulosten mukaan draama näyttäytyi ruotsin kielen opetuksessa kokemuksellisina sekä esitykseen tähtäävinä toimintatapoina. Kokemukselliset toimintatavat sisälsivät käsityksiä draaman toiminnallisuudesta, autenttisuudesta, leikillisyydestä, vuorovaikutuksellisuudesta sekä itseilmaisusta draamassa. Esitykseen tähtäävät toimintatavat puolestaan sisälsivät käsityksiä tekstien dramatisoinnista, esityksen valmistelusta, roolityöskentelystä ja esiintymisestä.

Tutkimustulokset osoittivat, että opettajan ja oppilaiden käsitykset draamasta ruotsin kielen opetuksessa olivat pääosin myönteisiä. Toimintatapojen käsitettiin olevan yhteydessä ruotsin kielen oppimiseen etenkin suullisen kielitaidon ja sanaston oppimisen osalta. Draaman toimintatapojen koettiin niin ikään vaikuttavan myönteisesti esimerkiksi keskittymiseen, motivaatioon ja kokemuksiin kielen oppimisen hyödyllisyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta. Draama näyttäytyi tutkimustulosten perusteella luontevana väylänä tuottaa ruotsin kieltä autenttisen kaltaisissa kielenkäyttötilanteissa, mikä osaltaan voisi antaa aihetta tarkastella draamaa opetussuunnitelmassa (2014) yhtenä kieltenopetuksen autenttisena kieliympäristönä tieto- ja viestintäteknologian rinnalla.

Käsityksissä esiintyi kokemuksia siitä, että draamassa kieltenopetuksessa ollaan usein usean jännittävän toiminnan äärellä; yhtäaikaisesti uskaltaudutaan tuottamaan vierasta kieltä, toimimaan roolihahmossa sekä esiintymään muiden edessä. Tutkimustulokset antavat näin ollen aihetta kartoittaa laajemmin niitä draaman toimintatapojen variaatioita, joita kieltenopetuksessa olisi suotavaa painottaa. Toisaalta opettajan ja oppilaiden käsitysten perusteella ryhmän turvallisella ilmapiirillä voitiin vaikuttaa myönteisesti kokemuksiin draamasta kieltenopetuksessa. Lisäksi valinnan mahdollisuus esiintymiseen liittyvien toimintatapojen osalta koettiin vaikuttavan kokemuksiin myönteisesti.

Tutkimustapauksen kontekstissa draaman tavoitteet ruotsin kielen opetuksessa linkittyivät etenkin kielen suulliseen tuottamiseen sekä kielen käyttöön rohkaisemiseen. Tämän myötä olen tutkimusprosessin aikana pohtinut draaman mahdollisuuksia kieltenopetuksessa etenkin kommunikointiin kannustamisen sekä kommunikointiin uskaltamisen näkökulmista. Jatkotutkimuksia ajatellen voisikin olla kiinnostavaa tutkia kielten opiskelua ja oppimista rooleissa toimimisen taikka draaman potentiaaliin kuuluvan keskeneräisyyden näkökulmista. Näin ollen huomion voisi suunnata tarkemmin esimerkiksi siihen, kuinka roolisuojaa voitaisiin hyödyntää puhumisen pelon selättämiseen tai millä tavoin keskeneräisyyden tiedostaminen voisi mahdollisesti tukea sen sietämistä ja kannustaa kokeilemaan ja heittäytymään kielen käyttöön yhä rohkeammin.

Fanny Sillman

Tapaustutkimus draamasta ruotsin kielen opetuksessa ja opiskelussa alakoulussa

Tutkielman taustaa

Olemme tottuneet elämään, jossa kohtuuhintaista energiaa on tarjolla rajattomasti. Yhteiskunnan toiminta ja ihmisten arki sekä asuminen ovat myös varsin riippuvainen erilaisista sähköisistä järjestelmistä. Vuosiin 2022–2023 ajoittunut energiakriisi horjutti ihmisten kykyä selviytyä tavallisesta arjestaan nousseiden sähkön hintojen ja mahdollisen sähköpulan vuoksi. Energiakriisin taustalla vaikutti erilaiset maailmanlaajuiset poliittiset ja taloudelliset kriisit, energiatuotannon tavat ja sääolosuhteet. Kotitaloustieteen tiedonintresseihin kuuluu yksilön, perheen ja yhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen tarkastelu sekä kodin teknologia. Toimiko energiakriisi ajurina muutoksessa kohti kestävämpää arkea vai ajoiko se ihmiset yhä kasvavaan erivoisuuteen?

Tutkimustehtävä ja aineisto

Tutkielman tarkoitus on analysoida miten energiakriisi ja sähkön hinnan nousu vaikuttivat ihmisten arkeen. Millaisia keinoja ihmisillä oli vähentää sähkön käyttöä ja mitä syitä (motiiveja) ihmisillä oli säästää sähköä energiakriisin aikana? Tutkielman toteutin kvalitatiivisella tutkimusotteella. Aineiston keräsin kesä-syyskuussa 2023 suomenkielisistä digitaalisista sanomalehdistä ja verkkouutisista kirjoitettujen mediatekstien muodossa. Mediateksteihin päädyin, sillä niiden kautta oli mahdollista tavoittaa energiakriisin keskellä eläneiden ihmisten kokemuksia. Aineiston analysoin abduktiivisen päättelyn keinoin, joka mahdollisti varsin ajankohtaisen ja vähän tutkitun ilmiön kuvailun.

Tulokset ja johtopäätökset

Tulokset osoittavat, että kotitalouksilla on pääasiassa kykyä reagoida äkilliseen energiahinnan nousuun. Ihmiset olivat erityisesti valmiita rajoittamaan sähkön käyttöään ja kotitalouden pyrkivät etsimään aktiivisesti vaihtoehtoisia keinoja sähkön käytölle. Sähkön käytön rajoittaminen ja vaihtoehtoiset tavat kuluttaa energiaa koskivat niin kodin- ja käyttöveden lämmittämistä, huonelämpötilan laskemista, kotien energiatiiveyden parantamista, ruoanvalmista kuin kotitöitä. Yksi tärkeä keino vähentää sähkön kulutusta oli investoida uusiin energiaa tuottaviin järjestelmiin ja optimoida kodin energiankäyttöä älyteknologian avulla. Energiakriisin keskellä eli myös ihmisiä, jotka eivät halunneet, pystyneet tai kokeneet tarpeelliseksi muuttaa sähkön käytön tottumuksiaan kriisin vuoksi. Yleisimmät syyt, eli motiivit sähkön käytön vähentämiselle olivat taloudelliset. Energiakriisin ja energiansäästökampanjan myötä ihmisten motiiveja säästää sähköä olivat myös yhteiskunnallinen velvollisuudentunto, innostuneisuus, ekologiset syyt ja energiankäyttöön liittyvien asenteiden, tottumusten ja rutiinien kyseenalaistaminen. Tutkielman tulokset voidaan nähdä tärkeänä tietona tarkasteltaessa, millaisia tietoja ja taitoja ihmiset tarvitsevat selviytyäkseen nopeastikin muuttuvilla energiamarkkinoilla. Tutkimustulokset vahvistavat myös kotitaloustieteen näkemystä siitä, että asuminen ja kodin teknologia ovat kiinteä osa tutkimusalan intressejä tekoälyn ja kodinteknologian kehittyessä nopeaa vauhtia mahdollistaen kodin sähkön kulutuksen vähentämisen. Ihmisten motiivien tarkastelu kulutuksen vähentämisen osalta voi antaa myös työkaluja kotitalousneuvonnan – ja opetuksen kohdentamiseen matkalla kohti kestävämpää arkea.

Emma Kontkanen

Länsimaisen elämäntyylin uhka vai mahdollisuus?
-Kotitalouksia koskeva energiakriisi suomalaisessa mediassa