Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Syksyllä 2021 toden teolla alkanut ja vuonna 2023 jatkunut varhaiskasvatuksen ongelmien ja epäkohtien esille nosto mediassa on herättänyt ihmiset pohtimaan varhaiskasvatuksen tilaa, kuten työoloja, palkkausta ja resurssien puutetta. Erityisesti keskusteluun on nostettu pula pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista.

Laadukas varhaiskasvatus on tärkeää lapsen kasvulle ja kehitykselle sekä turvallisen oppimisympäristön luomiseksi. Tutkimukset osoittavat varhaisvuosien aikana saadun älyllisen haasteen, emotionaalisen tuen ja sosiaalisten oppimishetkien olevan kehitykselle merkityksellisiä. Työhönsä sitoutuneet ja motivoituneet varhaiskasvatuksen työntekijät ovat edellä mainitun kaltaisen laadukkaan varhaiskasvatuksen takana.

Toteutus

Tästä syystä koin tärkeäksi selvittää varhaiskasvatuksen opettajien työhön sitoutumista. Teoriani pohjasi Richard Ryanin ja Edward Decin itseohjautuvuusteoriaan (Self-Determination Theory, SDT). Kyseisen teorian mukaan ihmisellä on kolme perustarvetta: itseohjautuvuus (minulla on mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä itsenäisiä päätöksiä), kyvykkyyden tunne (minä osaan ja tiedän mitä teen) ja yhteisöllisyys (tunnen kuuluvani yhteisöön).
Tutkielmani oli laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin e-lomakkeen avulla. Itseohjautuvuusteorian perustarpeita pyydettiin arvioimaan Likert-asteikolla 1–5. Lisäksi pyydettiin vastauksia neljään avoimeen kysymykseen. Kysymykset käsittelivät työtä tukevia tekijöitä, työn toteuttamista, työympäristöä ja alan vaihtamiseen liittyviä ajatuksia.

Tulokset

Työtä tukevat tekijät olivat kyselytutkimukseen vastanneiden varhaiskasvatuksen opettajien mukaan avoin keskustelu, työyhteisön jaettu arvopohja, sujuva yhteistyö huoltajien kanssa, yhteiset, yhdessä sovitut työtavat sekä työyhteisö, jolta toivotaan sitoutumista.

Työn toteuttamisen haasteiksi nousivat tutkimuksessa vähäinen SAK-aika, toimintakulttuurin esteet, lasten käytöksen haasteet, työnantajan toiminta, esihenkilön toiminta sekä muuttuva, haastava henkilöstötilanne. Osa kyselyyn vastanneista varhaiskasvatuksen opettajista kuitenkin koki voivansa toteuttaa työtään kuten halusi ja toivoi, valtakunnalliset ja kunnalliset varhaiskasvatussuunnitelmat huomioon ottaen.

Työympäristö on varhaiskasvatuksen opettajien mukaan työtä tukeva, kun sisäistetään seuraavien asioiden merkitys ja saadaan nämä asiat toimimaan; tiimi, osaava esihenkilö, selkeät rakenteet, työilmapiirin merkitys, riittävät ja oikein mitoitetut resurssit, jaetut arvot, työyhteisön ammatillisuus, omien ja toisten vahvuuksien huomioiminen ja käyttäminen sekä kuuntelu ja arvostus.

Lasten edun toteutumattomuus, riittämättömät resurssit, johtamisen laatu, yhteiskunnalta ja huoltajilta välittyvä kiittämättömyys, yhteiskunnan vähäinen arvostus, ajatusmaailma varhaiskasvatusta kohtaan, työyhteisössä esiintyvä vastakkainasettelu, työn joustamattomuus, uupumus ja riittämättömyyden tunne, se, että palkkaus ei vastaa työn vaativuutta sekä huono yhteishenki olivat syitä, joita varhaiskasvatuksen opettajat esittivät alan vaihtamiselle.

Tässä tutkimuksessa varhaiskasvatuksen opettajia pyydettiin kertomaan miksi ovat harkinneet vaihtavansa alaa, ja vastauksissa ilmeni voimakkaita syitä todella lähteä pois alalta. Monet opettajat kertoivat haluavansa tehdä kyseistä työtä, mutta eivät pysty esimerkiksi joko oman uupumuksen, resurssipulan tai arvojen yhteensopimattomuuden takia.

Johtopäätöksiä

Vastaukset tuovat vahvasti esille sen, että varhaiskasvatusala on pirstaleinen, eikä alalla tunnu olevan yhtenäistä toimintatapaa tai yhteiskunnalla halua todella muuttaa varhaiskasvatuksen suuntaa. Yhtenäisen suunnan yksikkötasolla esimerkillään tuo esihenkilö. Tutkimuksessa ilmeni, kuinka tärkeä esihenkilön rooli on yksikkö- ja päiväkotitasolla.

Tutkimuksen tulokset itseohjautuvuusteorian perustarpeiden osalta yllättivät, kun niitä verrataan avoimissa vastauksissa esille tulleisiin epäkohtiin. Kyselyyn vastanneet varhaiskasvatuksen opettajat kokivat vahvaa yhteisöllisyyttä, itseohjautuvuutta ja kyvykkyyden tunnetta. Opettajia vaivaa kuitenkin tarvetyytymättömyys, eli heidän olennaisia tarpeitaan (esim. resurssien riittävyys, palkkaus, arvostus) ei ole täytetty. Tästä syystä sitoutuminen työhön ei ole vain perustarpeiden täyttymisen takana.

Tutkielmani auttaa jäsentämään niitä tekijöitä, joita tulisi muuttaa, parantaa tai uudistaa, jotta pätevät, työstään innostuneet varhaiskasvatuksen opettajat jäisivät alalle. Lisäksi voidaan todeta, kuinka tärkeää jonkinlaiset johtajuusopinnot olisivat kasvatustieteen maisteriopinnoissa, sillä vuodesta 2030 eteenpäin varhaiskasvatusyksikön johtajalla tulee olla maisterintutkinto.

Vilma Kosonen
Varhaiskasvatuksen opettajien sitoutuminen työhön

Tutkimuksen taustaa

Kilpailu yliopiston vakituisista tehtävistä on kiristynyt, ja tohtorit työllistyvät enenevissä määrin erilaisiin tehtäviin yliopiston ulkopuolelle. Erityisesti STEM-aloilla tohtorit hakeutuvat työuralle yliopiston ulkopuolisiin tehtäviin. STEM-alat muodostuvat luonnontieteiden, teknologian, tekniikan ja matematiikan aloista. Yliopiston ulkopuolella työskenteleviä tohtoreita on tutkittu tohtoriopinnoissa kerrytetyn osaamisen ja taitojen kannalta, ja niissä tohtorien vahvuuksina korostuvat muun muassa vahva tutkimusosaaminen, nopea oppimiskyky ja ongelmanratkaisutaidot. Yliopiston ulkopuolelle työllistyvistä tohtoreista tiedetään kuitenkin edelleen vähän. Esimerkiksi työelämässä yliopiston ulkopuolella olevien tohtoreiden minäpystyvyydestä ei juuri ole vielä tehty tutkimusta.

Minäpystyvyys vaikuttaa siihen, minkälaisia päätöksiä yksilö tekee ja minkälaisia asioita tavoittelee. Pystyvyysuskomukset heijastuvat muun muassa yksilön motivaatioon, oppimiseen, sinnikkyyteen ja hyvinvointiin. Nämä ovat keskeisiä tekijöitä esimerkiksi tohtoreiden uran ja jaksamisen kannalta. Koska tohtoriksi valmistuvien ja sen myötä yliopiston ulkopuolelle työllistyvien tohtoreiden määrä on kasvanut, on myös perusteltua ja ajankohtaista tarkastella heidän minäpystyvyyttään.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaiset tekijät tukevat ja heikentävät yliopiston ulkopuolella työskentelevien STEM-alojen tohtoreiden ammatillista minäpystyvyyttä. Tutkimusaineisto koostui kymmenestä yliopiston ulkopuolella työskentelevän STEM-alan tohtorin yksilöhaastattelusta. Aineisto kerättiin osana Tohtorit työelämässä yliopiston ulkopuolella –tutkimushanketta (2020–2023). Haastattelun teemat liittyivät esimerkiksi haastateltavien työtehtäviin, urapolkuun, tavoitteisiin, motiiveihin sekä tyytyväisyyteen uraa kohtaan. Haastattelut analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan analyysin keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tohtoreiden ammatillista minäpystyvyyttä tukivat erilaiset jatko-opintojen aikana opitut valmiudet, onnistumisen kokemukset nykyisessä työssä, muiden tohtoreiden kokemukset yritysmaailmasta sekä läheisten kannustus. Vastaavasti tohtoreiden ammatillista minäpystyvyyttä heikensivät oma kokemattomuus yritysmaailmasta, tohtorintutkinnon tarjoamien taitojen koettu kapea-alaisuus ja kokeneempiin kollegoihin vertailu. Lisäksi työnantajien ennakkoluulot, yleinen tohtoreiden arvostuksen puute, kuormittuneisuus sekä uramuutokseen liittyvät kielteiset tunteet heikensivät tutkimuksen tulosten mukaan tohtoreiden ammatillista minäpystyvyyttä.

Tuloksia voidaan hyödyntää tohtorikoulutuksen sisältöä ja käytäntöjä kehittäessä. Lisäksi tulokset voivat auttaa työnantajia hahmottamaan tohtoreiden vahvuuksia sekä tukemaan heitä työuran alkuvaiheessa.

Jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia, minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy yliopistolla ja yritysmaailmassa työskentelevien tohtoreiden minäpystyvyydessä sekä sitä tukevissa ja heikentävissä tekijöissä. Jatkossa olisi lisäksi mielenkiintoista tutkia pitkittäisasetelmalla sitä, miten tohtoreiden minäpystyvyyttä rakentavat tekijät muuttuvat uran varrella.

 

Sanni Myllylä

STEM-alojen tohtoreiden ammatillista minäpystyvyyttä tukevat ja heikentävät tekijät työelämässä yliopiston ulkopuolella

Tutkimuksen taustaa

Hyvinvointiin liittyvät erilaiset alat ovat nykypäivää ja iso osa yrittäjistä, jotka työskentelevät erilaisilla hyvinvointiin liittyvillä aloilla on naisia. Tiedetään myös, että identiteetillä on merkittävä rooli osana yksilöä ja hänen toimintaansa. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten hyvinvointialan naisyrittäjät määrittelevät oman yrittäjäidentiteettinsä? Sekä, miten naisyrittäjyys näyttäytyy hyvin- vointialalla työskentelevien naisten yrittäjyydessä? Tarkoituksena on syventää ymmärrystä hyvinvointialoilla työskentelevien naisten yrittäjyydestä ja heidän identiteetistään.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimukseen osallistui 8 erilaisilla hyvinvointialoilla työskentelevää naisyrittäjää. Alat, joilla osallistuja työskentelivät, olivat erilaisia hyvinvointiin liittyviä aloja kuten akupunkturistina ja doualana toimiminen, sekä joogaopettajan toimiminen. Muita aloja olivat hyvinvointiin liittyvä verkkokauppa, digitaalisen terveyspalvelut naisille, senioripalveluiden yrittäjyys. Aineisto kerättiin vuoden 2021 lopussa ja vuoden 2022 alussa. Aineiston keräämisessä käytettiin haastattelumetodia. Sisällönanalyysissa käytettiin induktiivista lähestymistapaa. Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan naisyrittäjää.

Tulokset ja johtopäätökset

Tuloksina voidaan todeta, että naisyrittäjät määrittelevät identiteettiään monin eri tavoin. Niin yksilölliset, sosiaaliset tekijät kuin yhteiskunnalliset tekijät voidaan nähdä osana yrittäjäidentiteettiin muodostumisessa. Muun muassa henkilökohtaiset arvot ja itsensä kuuntelu ovat merkityksellisiä. Yhteiskunnalliset tekijät ovat taustalla vaikuttamassa oman yrittäjyyden ja yrittäjäidentiteetin muotoutumista. Tasapaino yrittäjyydessä oman hyvinvoinnin ja itsensä toteuttamisen suhteen näyttäytyy keskeisenä. Tutkimus tukee aiempaa tutkimusta naisten kokonaisvaltaisesta tavasta toimia yrittäjänä. Osa naisyrittäjistä halusi pitää yrityksensä pienenä, mikä tukee myös aiempaa tutkimusta. Tässä tutkimuksessa oli lisäksi useampi naisyrittäjä, jonka tavoitteena oli kasvattaa yritystoimintaansa. Myös osa naisyrittäjistä oli jo laajentanut yritystoimintaansa kansainväliseksi, mikä poikkeaa aiemmasta tutkimustiedosta. Lisäksi tämän tutkimuksen myötä esille tuli, että tutkimuksen naisyrittäjille omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeä osa heidän yrittäjyyttänsä

Minna Hänninen

Hyvinvointialalla työskentelevien naisyrittäjien yrittäjäidentiteetti

Ruoka on vahva osa ihmisten elinympäristöä, yhteiskuntaa sekä elämäämme kulttuuria sekä näiden muokkaamia merkityksiä siitä, mikä luokitellaan ruoaksi ja millaisia merkityksiä se saa. Ruoka ja sen merkitykset ovat sosiaalisesti ja kulttuurisesti muovattuja ja jaettuja, ruokakulttuuriin kuuluvia, ja aikaisempaa tutkimusta koskien ruoan saamista merkityksistä löytyy melko paljon. Jaettujen merkitysten lisäksi, ruoka on myös hyvin henkilökohtaisen ja intiimi asia, johon ei yleensä kaivata ulkopuolisen puuttumista. Lisäksi elämme yhteiskunnassa, jota värittää yksilöllisyyttä ihannoiva kulttuuri. Tässä tutkimuksessa haluttiin tutkia nimenomaan ruoan merkityksiä raskaana ollessa, sillä puuttuminen yksilön ruokaan ja ruokailuun saa aina henkilökohtaisen merkityksen. Neuvoja jaetaan neuvoloista ja lähipiiristä helposti, mikä voi asettaa raskaana oleville sosiaalisia paineita toimia tietyllä tavalla; raskaana oleva voi kokea haastavaksi sovittaa oman individualisminsa ulkopuolelta tuleviin ohjeisiin koskien ihanteellista ruokavaliota odotuksen aikana. Tämän seurauksena voi syntyä jännitteitä, kun raskaana oleva yrittää yhteensovittaa oman valinnanvapautensa ja sosiaaliset rakenteet ruokavalintoja tehdessään. Jännitteitä voi syntyä myös, kun omat tavoittelemat ihanteet eivät toteudu todellisuudessa.

Muun muassa näiden edellä mainittujen tekijöiden vuoksi, raskaana olevat olivat mielenkiintoinen tutkimuskohde. Lisäksi aikaisempaa tutkimusta koskien ruoan saamista merkityksistä raskauden aikana ei juurikaan ole. Tässä tutkimuksessa pyrittiin siis selvittämään ruoan saamia merkityksiä raskauden aikana. Tutkimusaihe nähtiin tärkeänä, sillä se koskettaa monia ihmisiä, kertoo jotain elämästämme ruokakulttuurista sekä arjen toiminnasta ja täyttää tutkimusaukkoa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin kerronnallisuuden lähestymistapaa. Tutkimusaineisto kerättiin Helsingin yliopiston e-lomakkeella raskaana olevilta ja vuoden sisään raskaana olleilta henkilöiltä. Kirjoituskutsua jaettiin Facebookin Vauva-ryhmissä sekä tutkijan läheisten keskuudessa. Lopulliseksi aineistoksi muodostui 27 kertomuksesta, joiden kirjoittajien iät vaihtelivat 19–42 vuoden välillä. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla hyödyntäen erityisesti Mäkelän (2002) vastinpari käsitteellistystä.

Tutkimustuloksia ja johtopäätöksiä

Tutkimuksen tuloksena muodostui seitsemän päämerkitysluokkaa kuvaamaan ruoan saamia merkityksiä raskaana ollessa: (1) ruoka kurinalaisuutena, (2) ruoka riskinä ja uhkana, (3) ruoka ravintona, (4) ruoka identiteettinä ja ideologioina, (5) ruoka tunteiden ja tuntemusten synnyttäjänä, (6) ruoka sosiaalisina suhteina sekä (7) ruoka terveyden ja hyvinvoinnin lähteenä. Lisäksi pääluokat jakautuivat vielä 17 ylämerkitysluokkaan, jotka kuvasivat tarkemmin ruoan saamia merkityksiä. Erityisesti raskauden aikaisilla ruokavaliosuosituksilla ja -rajoituksilla näytti olevan vaikutusta siihen, millaisia merkityksiä ruoka sai. Samalla ruokasuositukset ja -rajoitukset näyttäytyivät jaettuina normeina, joita oli tapana edes jollakin tavalla noudattaa, sillä niiden katsottiin mahdollistavan mahdollisimman terveellisen kehityksen sikiölle. Mäkelän (2002) vastinparien ääripäistä erityisesti terveellisyys ja vaarallisuus korostuivat kertomuksissa. Tutkimuksen perusteella terveydenhuollon ja odottajan läheisten tarjoama tuki olisikin tärkeää, jotta raskaana oleva ei jäisi yksin kohdattujen jännitteiden vuoksi, vaan pystyisi paremmin nauttimaan ruoan sosiaalisesta puolesta kohdussa kasvava lapsen lisäksi. Tulevaisuudessa raskaana olevan läheisten roolien tutkiminen odotusaikana voisi olla hedelmällinen tutkimusalue tuottamaan lisää tietoa siitä, kuinka perheitä voitaisiin tukea paremmin uusissa elämänvaiheissa.

 

Silja Laukkanen

”Orjallisella noudattamisella vältin kaikki syyllisyyden tunteet – –.” Tutkimus ruoan saamista merkityksistä raskaana ollessa

Syfte och bakgrund

Matematikkunskaperna i Finland har sjunkit under de senaste 20 åren både nationellt och internationellt. Matematiken är en viktig del av vårt samhälle idag med tanke på all elektronik och digitalisering. Avhandlingens uppgift var att ta reda på hur läromedel som används idag skiljer sig från läromedel som användes tidigare i undervisningen. Därtill undersöktes lärares mest frekventa undervisningsmetoder och hur ofta läroboken används i matematikundervisningen idag jämfört med tidigare. Fokus låg på vilken förändring som skett gällande läromedel och undervisningsmetoder. Temat står mig nära hjärtat då jag från fältet hört många lärare som frågar sig varför elevernas kunskap inom matematiken sjunker.

Forskningsuppgift

Forskningsfrågorna utgick från hur läromedel skiljer sig idag från de läromedel som användes tidigare, hur frekvent lärare använder läroboken i sin undervisning samt vilka undervisningsmetoder som används mest i matematikundervisningen idag. Studien bestod av mixed-methods. I studien deltog 20 lärare från fem kommuner. Läromedlen analyserades med tematisk innehållsanalys medan enkäten gällande situationen på fältet analyserades med IBM SPSS statistics 28, samt tematisk innehållsanalys.

Resultat

Det visade sig att läromedlen som används idag skiljer sig från de som användes förr. Idag består läromedlen av flera uppgiftstyper medan uppgiftsmängden är så gott som oförändrad. Förr fick eleverna mer mekanisk repetition än de får idag. Hjälpmedel förekommer oftare i de läromedel som används idag jämfört med de som användes förr. Läromedlen idag försöker vara motiverande för eleverna. Lärare i Finland använder mest traditionell undervisning, alltså att hela klassen går igenom exempel på tavlan och därefter får eleverna räkna uppgifter i egen bok. Hjälpmedel av olika slag förekommer ofta i undervisningen trots att lärare förväntar sig att eleverna ska lära sig multiplikationstabellerna och basräkneoperationer direkt ur minnet. Färdigheten att kunna ta något direkt ut minnet är viktigt med tanke på arbetsminnets belastning. Lärare jobbar också på varierande sätt med elevernas motivation, samt använder digitala verktyg i undervisningen för att befästa elevernas kunskap.

I framtiden kan lärare fundera på hur matematikundervisningen egentligen bör ske. Hur ska vi få en fin linje mellan motivation, repetition och vilja att lära sig. Därtill behöver man fundera på vilka undervisningsmetoder man väljer att använda med eleverna samt hur man använder hjälpmedel i undervisningen. Ett behov av en digital plattform där eleverna, utan en gissningslek, kan befästa sin matematiska kunskap.

 

Amanda Källman

Förändringen inom matematikundervisningen och dess påverkan på läranderesultaten

Tutkin Pro Gradu -tutkielmassani kuuden suomalaisen alakoulussa musiikkia opettavan opettajan kokemuksia Chrome Music Lab: Song Makerin hyödyntämisestä osana musiikinopetusta. Chrome Music Lab: Song Maker on Googlen vuonna 2018 julkaisema ilmaiseksi selaimessa toimiva helpon graafisen käyttöliittymän omaava musiikkisekvenseri. Sovelluksessa oppilas pystyy pienorullamaiseen ruudukkoon ohjelmoimaan omia sävellyksiaan.

Koska koulumme ovat tätä nykyä erilaisia digilaitteita täynnä, laajentaa erilaisten musiikkiin liittyvien sovellusten hyödyntäminen musiikinopetuksen mahdollisuuksia verrattuna menneisiin vuosikymmeniin. Sovellus toimii selaimessa niin puhelimella, tableteilla kuin myös tietokoneella. Perusopetuksen opetussuunnitelma myös edellyttää niin musiikkiteknologian hyödyntämistä kuin myös oppilaslähtöistä selveltämistä osana alakoulun musiikinopetusta.

Opettajien kokemusten mukaan Chome Music Lab: Song Makerin avulla oppilaat pystyvät pienellä kynnyksellä luomaan omia musikaalisia teoksiaan. Heidän kokemusten mukaan sovellus on niin helppokäyttöinen, että oppilaat kaikenlaisilla musiikin taitotasoilla pystyvät motivoituneesti säveltämään omia luomuksiaan. Musiikin harrastuneisuuden merkitys vähenee. Erityisenä vahvuutena opettajat kokivat sovelluksen innostavuuden. Lähes poikkeuksetta oppilaat pitivät musiikkisekvenserillä työskentelystä. Haastattelemani opettajat kokivat Chrome Music Lab: Song Makerin soveltuvan erityisesti alakoulun pienempien vuosiluokkien käyttöön.

Oppilaslähtöisten sävellysten ohessa opettajat kokivat, että sovelluksen avulla pystyi käsittelemään myös muita musiikin opetussuunnitelman sisältöjä. Esimerkiksi musiikin teorian sisältöjä pystyi hyvin käymään läpi sovelluksen avulla. Chrome Music Lab: Song Makerista oli opettajien mielestä hyötyä myös arvioinnissa ja etäopetuksessa.

Pääosin opettajien suhtautuminen sovellukseen oli positiivista. Osa kuitenkin kokivat sovelluksen antavan oppilaille herkästi mahdollisuuden alisuoriutumiseen ja ohjeiden vastaiseen toimintaan. Myös opettajien suhtautuminen oppilaiden visuaalisempaan ja kakofonisempaan sävellysten ohjelmointiin vaihteli
Tutkimus oli laadullinen. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Tutkimusotteeni oli fenomenografinen ja analysointikeinona toimi teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat aiempi kirjallisuus musiikkiteknologian hyödyntämisestä kouluissa, sävllyksestä sekä Chrome Music Lab: Song Makerista. Peilaan tuloksiani myös opetussuunnitelman tavoitteisiin.
Tutkielmani tuloksissa löytyi viitteitä, jotka tukevat teoreettisessa viitekehyksestäni löytyvää ajatusta säveltämisen ja luovan musikaalisen toiminnan nostamisesta keskeisempään rooliin musiikinopetuksessa. Opetussuunnitelman sisältöjä voi käsitellä myös niin että oppilas on leikitellyt sisällön kanssa ensin luovasti musiikkia luoden. Musiikkiteknologian hyödyntäminen avoimin mielin voi tarjota paljon mahdollisuuksia musiikinopetukseen.

Ville Komulainen

Tutkimuksen tausta

Tällä hetkellä voimassa olevan perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan käsityönopetuksessa tulisi toteuttaa kokonaisen käsityöprosessin vaiheita. Opetussuunnitelmassa ei kuitenkaan anneta tarkempia toimintaohjeita ja käsitteiden määrittelyt jäävät tulkitsijasta riippuvaisiksi. Käsityö on monimateriaalinen oppiaine, mikä antaa monenlaisia mahdollisuuksia ideoinnista, toteutukseen ja arviointiin asti. Käsityön opetuksen viikkotuntien vähentymisen myötä pohdin jääkö kokonaiselle käsityöprosessille aikaa toteutua. Lisäksi halusin tarkastella tehtävänantojen rakennetta ja miten oppilaiden suunnitteluprosessi mahdollistuu niiden ohjeistuksen myötä. Tutkimus koskee 7–9-luokille suunnattuja käsityönopetuksessa mahdollisesti käytettyjä tehtävänantoja. Tehtävänannot ovat laadittu voimassa olevan opetussuunnitelman julkaisun jälkeen, eli vuoden 2016 jälkeen.

Tutkimustehtävä

Tutkimuksen tehtävänä on kuvata, analysoida ja tulkita millaisia käsityön opettamisen tehtävänantoja kentällä esiintyy ja miten ne vastaavat opetussuunnitelman (2014) asettamia tavoitteita. Tutkimuskysymykset ovat: Miten opettajien luomat tehtävänannot rakentuvat? Millä tavalla kokonaisen käsityöprosessin vaiheet toteutuvat tehtävänannoissa? Millä tavalla suunnittelun vaiheet toteutuvat tehtävänannoissa? Tehtävänantojen rakennetta tarkastellaan tutkivan tuottamisen didaktisen mallin (Kallio & Metsärinne, 2017) mukaan. Tässä tehtävänantojen rakenne on luokiteltu eri mallien mukaan, jotka sijoittuvat suljettujen ja avointen tehtävien välille. Kokonaisen käsityöprosessin vaiheita tarkastellaan opetussuunnitelmassa määriteltyjen kohtien (S1-S5) mukaisesti. Käsityön suunnittelun vaiheita tarkastellaan koulujen muotoilupolun vaiheiden mukaan.

Toteutus ja aineisto

Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teorialähtöisesti sisällönanalyysin menetelmin. Aineisto koostuu valmiista materiaalista, jonka keräsin Internetistä. Analyysin kohteena olevat tehtävänannot ovat opettajien laatimia ja mahdollisesti oppilailla teetettyjä oppimistehtäviä. Analysoituja tehtävänantoja oli yhteensä 55 kappaletta. Tehtävänantoja, jotka olivat tarkoitettu yläkoulun käsityönopetukseen oli niukasti tarjolla, verrattuna alakoulun puolelle saatavilla olevaan materiaaliin.

Tulokset

Tutkimuksessa analysoiduista tehtävänannoista suurin osa olivat joko melko suljettuja tai täysin suljettuja tehtäviä. Monissa tehtävissä oli opettajan määrittelemä teema, ongelma, työtapa, materiaali ja joissakin lisäksi tarkka kuvitettu ohje. Tehtävänannoista yhden voi tulkita melko avoimeksi, mutta tämä oli toteutettu kahden opettajan yhteistyönä. Loput tehtävänannoista sijoittuivat avoimien ja suljettujen tehtävien väliin. Suljetut tai melko suljetut tehtävänannot selittyvät osin tekniikoiden kertaamisen ja kokeilujen tarpeena. Osassa tehtävänannoista saatettiin harjoitella jotain kokonaisen käsityöprosessin osaa ja mallitöiden teettämisen taustalla voi olla teknisten piirustuksien lukuharjoitukset. Alle puolessa tehtävänannoissa kannustettiin oppilaita käyttämään työssään useampaa materiaalia. Tämän tutkimuksen aineistona olevissa tehtävänannoissa ei toteutunut kokonainen käsityöprosessi alusta loppuun. Tehtävänanto koostui useimmiten suunnitteluosuudesta ja toteutusvaiheesta. Suunnittelu tarkoitti usein työn esteettisten yksityiskohtien, värin valitsemista tai valmiin kaavan etsimistä. Ideointia tapahtui noin puolessa tehtävänannoista. Kokeiluvaihe esiintyi vain muutamissa tehtävänannoissa. Analysoiduissa tehtävänannoissa näkyi tekemisen tärkeys, mikä voi johtua ajan puutteesta. Käsityötä toteutetaan kentällä hyvin kirjavin tavoin, mikä voi johtaa siihen, että oppilaat ovat epätasa-arvoisessa asemassa. Käsityönopetuksen tuntimääriä tulisi lisätä ja opettajille tulisi olla mahdollista osallistua täydennyskoulutukseen. Tasa-arvoista käsityönopetusta lisäsi selkeästi määritellyt käsitteet ja valtakunnallisesti määritellyt suuntaviivat.

 

Paula Rivinoja

Käsityönopetuksen tehtävänannot

Kokonainen käsityöprosessi ja suunnittelun opettaminen 7–9-luokilla

Tutkimustehtäväni oli selvittää käsityönopettajan ja luokanopettajan yhteisopettajuuteen liittyviä haasteita ja hyötyjä ja tapoja toteuttaa yhteisopettajuutta.

Yhteistyön hyötyjä ja haasteita

Keskeisimmät tulokset tutkimuksessa olivat, että yhteisopettajuus on hyödyllistä sekä oppilaiden, että opettajien näkökulmasta. Opettajien työnjako ja yhdessä asioiden läpikäyminen ja haasteiden jakaminen tulivat haastateltavilta vahvasti esille jatkuvasti tutkimushaastattelun aikana. Työkuorman puolitus antoi henkisiä voimavaroja ja mahdollistivat haastavien tilanteiden selvittämisen heti niiden ilmettyä. Arvioinnin tukena kaksi näkökulmaa toi varmuutta ja tasa-arvoa oppilaan osaamisesta arviointiin. Yksin on välillä vaikea huomata kaikki oppilaan vahvuudet mutta myös haasteet. Luokanopettaja mahdollistaa aineenopettajan ja luokanopettajan yhteistyössä oppilaan tuntemuksen ja sitä kautta antaa vahvuuden kiinnittää siihen, millä tavalla eri persoonaiset oppilaat toimivat oppimistilanteessa.

Oppilaiden hyötynäkökulma on kiistaton. Kahden opettajan opetuksessa oppilailla on enemmän tukea luokassa. Tämä edesauttaa oppimista. Myös haasteellisissa oppilastilanteissa kaksi aikuista pystyy tukemaan lasta ja muuta luokkaa paremmin kuin yksi.

Haasteina nähtiin yhteistyössä yhteisen ajan puute ja mahdolliset eriävät mielipiteet siitä, miten luokassa oppimistilannetta viedään eteenpäin. Yhteinen näkemys ja joustavuus onkin tärkeää jos opettajia on kaksi.

Tutkimus tulevaisuudessa

Tämän kaltaista tutkimusta pitäisi tehdä enemmän. Yhteisopettajuus on tulevaisuutta ja yhä inklusiivisemmaksi menevä peruskoulu tarvitsee yhteistyömalleja kaikkien opettajien kesken. Olisi tärkeää nähdä yhteisopettajuus mahdollisuutena harjoittaa hyvää opettajuutta ja näin saavuttaa jokaisen erilaisen opettajapersoonan parhaat ominaisuudet ja vahvuudet opetustilanteisiin. Jokainen oppilas ja opettaja hyötyvät siitä, että saavat tukea enemmän ja pystyvät yhdessä saavuttamaan parhaan mahdollisen oppimistuloksen.

Opettajia on monenlaisia ja monenlaiset yhteistyömallit antavat mahdollisuuden löytää jokaiselle opettajalle ja opettajaparille juuri ne oikeat tavat toteuttaa yhteisopettajuutta. Tämän takia on hyvä tutkia erilaisia mahdollisuuksia ja yhteisopettajuuteen liittyviä haasteita, kuten ajan käyttö, ja yrittää sitä myöten kehittää sitä ja löytää esimerkiksi yhteistyötä tekeville opettajille yhteistä aikaa hektisestä kouluarjesta.

Niina Vistbacka

Onko syytä olla huolissaan?

Digitalisaatio on vyörynyt vauhdilla sekä nuorten arkeen että koulutyöhön. Lapsiperheiden päivittäisrutiineihin kuuluvat taistelut ruutuajasta ja äänekkäät kännykkätakavarikkojen siivittämät riidat. Nuorten alati lisääntyneestä suhteesta digitaaliseen teknologiaan on oltu valtamedioitakin myöten huolissaan samaan aikaan, kun yläkouluikäisten kouluhyvinvointi on ollut laskutrendissä jo ennen korona-aikaa. Voisiko näillä kahdella ilmiöllä olla jotain yhteistä rajapintaa?

Ongelmallista digitaalisen teknologian käyttöä ei ole alan tutkimuskentässä pystytty määrittelemään yksiselitteisesti. Nopeasti muuttuva ilmiö on hankalasti määriteltävä ja varsin laaja. On tutkittu pelaamista, sosiaalisen median käyttöä, kännyköiden käyttöä, internetin käyttöä jne. Varsinaisen ongelmakäytön yleisyys vaihtelee tutkimustuloksien mukaan, eikä myöskään olla täysin yhtä mieltä siitä, pitäisikö digilaitteiden ongelmakäyttö määritellä toiminnalliseksi addiktioksi vai muiden psykologisten haasteiden kompensoinniksi. On myös muistettava, että suoralta kädeltä ”liikakäyttöä” ei voida määritellä ongelmalliseksi. Yksilölliset ominaisuudet, käyttötapa ja vaikutukset itseen ja ympäristöön määrittelevät lopulta, onko kyse ongelmasta. Tämän vuoksi lisää käsitteistön määrittelyä tarvittaisiin.

Aikaisemmissa tutkimuksissa ongelmallisen digitaalisen teknologian käytön ja psykologisen hyvinvoinnin haasteiden väliltä on löydetty säännöllinen, mutta suhteellisen heikko yhteys. Suurin osa tutkimuksista on toteutettu itsearvioiduin kyselyin. Koulukontekstissa tutkimusta on tehty vähän, erityisesti kouluhyvinvoinnin kulmasta tarkasteltuna.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Tutkimuksessa tarkasteltiin ongelmallisen digitaalisen teknologian käytön yhteyttä yläkouluikäisten nuorten kouluhyvinvointiin ja yleiseen psykologiseen hyvinvointiin. Kouluhyvinvointia tarkasteltiin koulu-uupumuksen ja opiskeluinnon ulottuvuuksien kautta ja yleistä psykologista hyvinvointia masentuneisuuden oireiden kautta. Vastaajia oli 674. Analysointiin käytettiin lineaarista regressioanalyysiä, jolla pystytään tarkastelemaan, kuinka vahvasti kaksi muuttujaa ovat yhteydessä toisiinsa. Sukupuolten välisiä eroja tuloksissa tarkasteltiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla.

Tutkimustulokset vahvistivat käsitystä siitä, että ongelmallisen digitaalisen teknologian käyttö on yhteydessä erityisesti koulu-uupumukseen ja masentuneisuuden oireisiin. Myös tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys opiskeluintoon löytyi, mutta yhteyden vahvuus jäi heikoksi. Tytöt olivat selkeästi alttiimpia kuin pojat ongelmallisen digitaalisen teknologian haitallisille vaikutuksille.

Tulokset kannustavat pohtimaan nuorten suhdetta digitaaliseen teknologiaan sekä sen vaikutuksia heidän kouluhyvinvoinnilleen ja yleiselle psykologiselle hyvinvoinnille. Nuorten pahoinvoinnin ja uupumisen hälyttävä lisääntyminen vaatii kaikki keinot käyttöön. Jos onnistumme tunnistamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, milloin digitaalisen teknologian käyttö muuttuu ongelmalliseksi, pystymme mahdollisesti jo varhaisessa vaiheessa puuttumaan asiaan ja tätä kautta vaikuttamaan myös hyvinvointiin. Tarvitaan kuitenkin yhä kattavampaa ymmärrystä ilmiöstä ja sen monista puolista. Tätä varten eivät riitä pelkästään kyselytutkimusten analysointi vaan tarvitsemme yhä tarkempaa tietämystä esimerkiksi nuorten digitaalisen teknologian käyttötavoista, käyttäjien profiileista ja mahdollisista interventioiden vaikutuksista.

Pauli Raivio

Ongelmallisen digitaalisen teknologian käytön yhteys yläkouluikäisten kouluhyvinvointiin

Millaisiin profiileihin nuoret jakautuvat vastuuntunnon, sinnikkyyden ja itsehillinnän sosioemotionaalisten taitojen osalta? Entä miten nämä profiilit ja niihin kuuluvat nuoret eroavat toisistaan sosioekonomisen aseman ja kasvun ajattelutavan suhteen?

Sosioemotionaalisten taitojen on havaittu olevan positiivisesti yhteydessä hyvinvointiin, terveyteen ja elinikään – tarkemmin kuvailtuna ne ovat yhteydessä muun muassa matalampiin stressitasoihin, korkeampaan minäpystyvyyden kokemukseen, itseluottamukseen, sinnikkyyteen ja empaattisuuteen sekä parempiin koetuloksiin ja arvosanoihin, läsnäoloon tunneilla ja opintoihin sitoutumiseen. Sosioemotionaalisista taidoista nimenomaan vastuuntunnon, sinnikkyyden ja itsehillinnän on havaittu olevan vahvimpia toivottujen elämään liittyvien tavoitteiden edistäjiä: ne ovat positiivisesti yhteydessä menestymiseen niin koulu-, työ-, kuin henkilökohtaisessa elämässä. Täten oli kiinnostavaa, millaisiin sosioemotionaalisten taitojen profiileihin vastuuntunnon, sinnikkyyden ja itsehillinnän sosioemotionaalisten taitojen osalta nuoret jakautuvat.

Lisäksi on kiinnostavaa, miten tunnistetut profiilit eroavat toisistaan sosioekonomisen aseman ja kasvun ajattelutavan suhteen, sillä myös oppilaiden käsitykset taitojen muovautuvuudesta ja sosioekonominen asema taustatekijänä voivat heijastua sosioemotionaalisiin taitoihin. Esimerkiksi oppilaiden, jotka uskovat taitonsa ja kykynsä olevan muokattavissa olevia ominaisuuksia ja omalla sinnikkäällä toimilla voivansa edistää onnistumistaan – eli omaavat korkeamman kasvun ajattelutavan – on havaittu olevan motivoituneempia ja menestyvän opinnoissaan paremmin sekä saavan korkeampia arvosanoja kuin matalamman kasvun ajattelutavan omaavat oppilaat. Sosioekonomisesti korkeamman aseman omaavilla oppilailla taas on usein korkeammat sosioemotionaaliset taidot kuin matalamman sosioekonomisen aseman omaavilla oppilailla.

Tutkimukseen osallistui 2466 oppilasta Helsingin alueen peruskoulujen yläasteilta. Oppilaiden keski-ikä kyselyyn vastatessa oli 15,7 vuotta. Aineisto kerättiin vuonna 2019 osana maailmanlaajuista Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) sosioemotionaalisten taitojen tutkimushanketta.

Minkälaiset profiilit voitiin tunnistaa ja miten ne erosivat toisistaan?

Tutkimuksessa tunnistettiin neljä profiilia: Korkeiden sosioemotionaalisten taitojen (SE) profiili (33,8 %), Vastuuntuntoisten-Sinnikkäiden profiili (23,7 %), Matalien sosioemotionaalisten (SE) taitojen profiili (21,9 %) ja Hillittyjen profiili (20,5 %). Korkean sosioekonomisen aseman omaavat oppilaat kuuluivat useammin Korkeiden SE taitojen profiiliin ja puolestaan matalan sosioekonomisen aseman omaavat oppilaat kuuluivat useammin Hillittyjen profiiliin. Kasvun ajattelutavan taso oli korkeinta Korkeiden SE taitojen profiilissa ja alhaisinta Matalien SE taitojen profiilissa. Vaikka erot profiilien välillä olivat tilastollisesti merkitseviä, profiilit selittävät kuitenkin hyvin vähän, vain 3 %, kasvun ajattelutavan vaihtelusta oppilaiden joukossa.

Minkälaisia johtopäätöksiä tulosten pohjalta voidaan luoda?

Näiden tulosten pohjalta voidaan olettaa, että riippumatta oppilaan vastuuntuntoisuuden, sinnikkyyden ja itsehillinnän määrästä ja siitä, mihin profiiliin oppilas kuuluu, voi kasvun ajattelutavan taso vaihdella – se voi olla korkeaa, matalaa tai jotain siltä väliltä. Vastuuntunnon, sinnikkyyden ja itsehillinnän sosioemotionaalisten taitojen kehittämisen interventioiden avulla ei voida lähtökohtaisesti nähdä olevan tärkeimpiä kasvun ajattelutavan muuttamisen keinoja. Lisäksi tulos voi osaltaan vahvistaa vastuuntuntoisuuden, sinnikkyyden ja itsehillinnän sosioemotionaalisten taitojen luonnetta synnynnäisenä ominaisuutena ja osana tunnollisuutta.

Miten tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?

Tulosten pohjalta voidaan olettaa, että Korkeiden SE taitojen, Vastuuntuntoisten-Sinnikkäiden ja Hillittyjen profiileihin kuuluvat oppilaat menestyvät opinnoissaan ja (työ)elämässään suhteellisen hyvin. Niiden sijaan Matalien SE taitojen profiilin voidaan nähdä olevan riskiryhmää niin koulu-, työ-, kuin henkilökohtaisessa elämässä menestymisen kannalta. Käytännön tasolla Matalien SE taitojen profiiliin kuuluvat oppilaat saattavat joko kiirehtiä tehtävissään, luistaa sovituista asioista tai heillä saattaa kestää askareidensa suorittamisessa, ja he luovuttavat herkemmin haasteita kohdatessaan. Lisäksi he saavat matalampia arvosanoja ja kouluttautuvat matalammin. Olisikin suositeltavaa pyrkiä tunnistamaan tähän profiiliin kuuluvat oppilaat ja pyrkiä ohjaamaan heitä tuen piiriin tai suuntaamaan heille sopivia sosioemotionaalisten taitojen interventioita, sillä vastuuntunnon, sinnikkyyden ja itsehillinnän nähdään olevan muokattavissa olevia taitoja, joita voidaan kehittää.

Minkälaisia jatkotutkimusaiheita tämän gradun pohjalta syntyi?

Vastuuntuntoisuuden, sinnikkyyden ja itsehillinnän luonteen tutkimusta muokattavana vs. synnynnäisenä ominaisuutena tulee jatkaa. Lisäksi vaikuttaa olevan vielä epäselvää, mitkä tekijät ovat sosioemotionaalisten interventioiden myönteisten vaikutusten taustalla, joten myös sosioemotionaalisten taitojen interventioiden tutkimusta tulee jatkaa. Tästä huolimatta interventioiden kohdistamisesta etenkin matalammista sosioekonomisista taustoista tuleville oppilaille voi olla hyötyä, sillä heidän on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu hyötyneen interventioista eniten. Lisäksi voisi olla kiinnostavaa tutkia kasvun ajattelutavan mahdollista yhteyttä esimerkiksi optimistisuuden taitoon tai persoonallisuuden ulottuvuuteen avoimuudesta uusille kokemuksille.

 

Gradun otsikko: Vastuuntuntoisuuden, sinnikkyyden ja itsehillinnän profiilit, sosioekonominen asema ja kasvun ajattelutapa

Tekijä: Jasmin Seppälä