Työhyvinvoinnin mittaaminen – näkökulmina työn kuormittavuus, työn vaatimukset ja voimavarat, psykologisten perustarpeiden toteutuminen ja työn imu

Maisterintutkielmassani tarkastelin työhyvinvointia kuormituksen ja uupumisriskin, psykologisten perustarpeiden toteutumisen, työn imun sekä työn vaatimusten ja voimavarojen näkökulmasta. Loin työhyvinvointia mittaavan kyselyn, jonka perusteella voidaan selvittää henkilöstön työhyvinvoinnin tilaa niin tutkielmaa varten valitsemassani kohdeorganisaatiossa kuin jatkossakin erilaisissa organisaatioissa ja työyhteisöissä. Kyselyn tuottamien tulosten avulla voidaan esittää toimenpide- ja kehitysehdotuksia henkilöstön työhyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi.

Kiinnostuksen kohteena oli mahdolliset erot eri henkilöstöryhmien, tiimien, yksiköiden, sukupuolen, ikäryhmien tai työsuhteen keston välillä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella yhteyksiä työhyvinvoinnin eri osa-alueiden välillä sekä löytää mahdolliset uupumisriskit ja niitä yhdistävät tekijät henkilöstöstä.

Kohdeorganisaatiossani työhyvinvoinnin tila koko organisaation tasolla oli tutkimustulosten perusteella kokonaisuudessaan hyvä. Psykologisten perustarpeiden vahva toteutuminen, työn imun kokeminen ja hyvät työn voimavarat kuvastavat hyvinvointia työssä. Kohdeorganisaatiossa oli tosin havaittavissa hieman kuormitusta, mutta sitä ei esiintynyt tilastollisesti merkitsevästi missään tietyssä ryhmässä. Koko organisaation tasolla tarkasteltaessa psykologiset perustarpeet toteutuivat hyvin, ja niistä autonomian kokemus oli vahvinta. Työn imua koettiin hyvin ja työn voimavarat olivat työn vaatimuksia vahvemmat.

Joidenkin ryhmien väliltä löytyi eroa psykologisten perustarpeiden toteutumisen, työn imun voimakkuuden, työn vaatimusten ja työn voimavarojen määrässä. Esihenkilöasema oli yhteydessä vahvempiin työn voimavaroihin ja psykologisten perustarpeiden toteutumiseen. Johdon ja toimihenkilöiden välillä oli tilastollisesti merkitsevää eroa psykologisten perustarpeiden toteutumisessa, työn imun voimakkuudessa ja työn voimavaroissa. Johtoryhmään kuuluvilla kaikki edellä mainitut osa-alueet toteutuivat vahvemmin.

Työhyvinvoinnin osa-alueiden väliltä löytyi tutkimuskirjallisuutta tukevia yhteyksiä. Työn voimavarat korreloivat positiivisesti psykologisten perustarpeiden toteutumisen ja työn imun kanssa. Työn imu korreloi puolestaan negatiivisesti kuormituksen määrän kanssa. Työn vaatimusten kasvaessa myös kuormitus kasvoi, kun taas psykologisten perustarpeiden toteutumisen vahvistuessa kuormituksen määrä laski.

Uupumisriskiä arvioin kuormittuneisuutta tarkastelemalla. Jaottelemalla vastaajat kolmeen ryhmään kuormittuneisuuden asteen mukaan, erottui vastaajista pieni eniten kuormittuneiden ryhmä, johon lukeutui 18% kyselyyn vastanneista. Tässä ryhmässä työn imu, psykologisten perustarpeiden toteutuminen ja työn voimavarat olivat tilastollisesti merkittävästi alhaisemmat kuin ei-kuormittuneiden ryhmässä, johon kuului 26% vastaajista.

Työn voimavaroihin panostaminen mahdollistaa psykologisten perustarpeiden toteutumisen ja työn imun kokemisen, ja psykologisten perustarpeiden täyttyminen tukee työn imun kokemista. Nämä kaikki yhdessä vahvistavat työhyvinvoinnin toteutumista ja vähentävät kuormitusta. Perustuen sekä tämän työn työhyvinvointia mittaaviin tuloksiin että tutkimukselliseen näyttöön suosittelen, että organisaatiossa huomioidaan kattavasti työhyvinvoinnin eri osa-alueet henkilöstön työhyvinvoinnin kehittämistyössä.

Anu Matarma 1.11.2022 / Työhyvinvoinnin mittaaminen. Näkökulmina työn kuormittavuus, työn vaatimukset ja voimavarat, psykologisten perustarpeiden toteutuminen ja työn imu.

Sosiaalinen tuki kannattelee opettajia

Työ on olennainen osa jokapäiväistä elämäämme. Se rytmittää arkeamme, turvaa taloudellisen toimeentulon ja parhaimmillaan tarjoaa mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Taloudellisen toimeentulon lisäksi yhä useampi työelämässä oleva pitää työstä saatavan palkan lisäksi tärkeänä myös työssään viihtymistä, ilon ja onnistumisen kokemista työssään, mahdollisuutta oppia ja kehittyä sekä sitä, ettei työ vie kaikkia voimavaroja, vaan parhaimmillaan antaa energiaa toimia työpäivän aikana ja sen jälkeen. Näiden asioiden toteutuminen liittyy usein työpaikan sosiaalisiin suhteisiin ja työyhteisön vuorovaikutukseen, joilla parhaimmillaan on positiivinen vaikutus yksilön kokemukseen työhyvinvoinnistaan.

Opettajan työ on keskeisesti ihmissuhdetyötä, jossa vuorovaikutus on jatkuvaa sekä oppilaiden, huoltajien että koulun muun henkilökunnan kesken. Tässä tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten peruskoulun opettajat kuvaavat työhyvinvointiaan, työssään ilmenevää kuormitusta sekä toisaalta sitä, millaiset asiat kannattelevat ja auttavat jaksamaan kuormittavienkin tilanteiden keskellä. Keskeinen havainto tutkimuksessa olikin, että sosiaaliset suhteet kouluarjessa ovat tärkeä opettajan työssä jaksamiseen liittyvä asia, niin hyvässä kuin pahassakin. Tutkimuksessa pyrittiin siksi kohdentamaan kiinnostusta sosiaalisen tuen merkitykseen opettajien työhyvinvointiin liittyvissä kokemuksissa.

Opettajan työn todellisuus on monen tekijän summa

Tutkimusaineisto koostui seitsemän peruskoulun opettajan haastattelusta, jossa he avasivat kokemuksiaan työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen liittyen. Opettajat kuvasivat työtään monipuoliseksi ja monella tapaa innostavaksi, mutta myös kuormittavaksi. Opettajat kokivat tekevänsä tärkeää työtä, jolla voivat omalta osaltaan vaikuttaa oppilaiden ja näiden perheiden elämän ja arjen sujumiseen. Toisaalta koulun resurssien ja niiden puutteellisuuden koettiin heikentävän opettajan mahdollisuuksia tehdä työtään parhaalla mahdollisella tavalla oppilaiden eduksi. Vuorovaikutustilanteissa oppilaiden, huoltajien ja työyhteisön kesken ilmenevät konfliktit olivat keskeinen kuormitustekijä opettajien kokemuksissa. Toisaalta sujuva ja positiivinen vuorovaikutus myös auttoi jaksamaan työssä. Myös opettajan omat persoonallisuudenpiirteet, toimintatavat sekä elämäntilanne vaikuttivat opettajan kokemukseen senhetkisestä työhyvinvoinnistaan.

Oppilaat – työn suola ja sokeri

Oppilaiden merkitys opettajan työssä on suuri, sillä juuri heidän kanssaan opettaja jakaa suuren osan työviikostaan. Haastatellut opettajat kuvasivatkin oppilaita tärkeimpänä syynä tehdä työtään, mutta myös keskeisenä kuormituksen lähteenä. Erityisesti suuret opetusryhmät toivat haasteita opettajan työn toteuttamiseen, varsinkin jos opetukseen käytettävien resurssien määrä ei kasvanut samassa suhteessa oppilasmäärän kanssa. Toisaalta vuorovaikutus ja yhteinen toiminta oppilaiden kanssa oli opettajien kuvauksissa työn parhaita puolia ja opettajat kertoivat pitkänkin työuran jälkeen yhä innostuvansa oppilaiden kanssa työskentelystä ja mahdollisuudesta oppia itsekin yhdessä oppilaiden kanssa.

Laatua johtamiseen

Myös johtamisella on koulumaailmassa väliä, sillä laadukas ja johdonmukainen johtaminen tuki opettajien työssä jaksamista. Laadukas johtaminen ilmeni opettajien kokemuksissa esimerkiksi selkeänä ja johdonmukaisena viestintänä rehtorin ja opettajien välillä sekä rehtorin empaattisena suhtautumisena opettajiin ja kiinnostuksena myös työhyvinvointiin liittyviin seikkoihin. Laadukkaaseen johtamiseen liittyi myös erilaisten työtehtävien selkeä kuvaaminen ja rajaaminen niin, että kukin opettaja tietää tarkalleen, mitä häneltä työssään odotetaan.

Sosiaalinen tuki opettajan työssä

Sosiaalista tukea opettajan työssä oli saatavilla sekä kouluyhteisön sisältä että sen ulkopuolelta. Keskeisimpänä tuen lähteenä opettajien kokemuksissa nousivat esiin muut opettajat, joiden kanssa oli mahdollista huoletta jakaa työssä kohdattuja haasteita ja saada siten vertaistukea. Myös muu koulun henkilökunta sekä rehtori olivat opettajille tärkeä tuen lähde. Erityisesti kouluyhteisön sisällä vallitseva yhteishenki ja huumori nousivat usein esiin opettajien kokemuksissa työhyvinvoinnin edistäjinä. Kouluyhteisön ulkopuolelta opettajat kokivat saavansa tukea sekä omalta lähipiiriltään että esimerkiksi työnohjauksen kautta.

Sosiaalinen tuki on opettajille tärkeää aivan jokapäiväisessä kouluarjessa, sillä sen avulla on mahdollista purkaa työssä kohdattuja haasteita niin, että työpäivän päätyttyä työasioita ei tarvitsisi enää käsitellä kotona, vaan opettaja voisi olla aidosti läsnä läheisilleen ja palautua työkuormituksesta parhaalla mahdollisella tavalla.

Eveliina Koskela

Samalla puolella. Opettajien kokemuksia sosiaalisesta tuesta työssään.