Maisterintutkielmassani tarkastelin työhyvinvointia kuormituksen ja uupumisriskin, psykologisten perustarpeiden toteutumisen, työn imun sekä työn vaatimusten ja voimavarojen näkökulmasta. Loin työhyvinvointia mittaavan kyselyn, jonka perusteella voidaan selvittää henkilöstön työhyvinvoinnin tilaa niin tutkielmaa varten valitsemassani kohdeorganisaatiossa kuin jatkossakin erilaisissa organisaatioissa ja työyhteisöissä. Kyselyn tuottamien tulosten avulla voidaan esittää toimenpide- ja kehitysehdotuksia henkilöstön työhyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi.
Kiinnostuksen kohteena oli mahdolliset erot eri henkilöstöryhmien, tiimien, yksiköiden, sukupuolen, ikäryhmien tai työsuhteen keston välillä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella yhteyksiä työhyvinvoinnin eri osa-alueiden välillä sekä löytää mahdolliset uupumisriskit ja niitä yhdistävät tekijät henkilöstöstä.
Kohdeorganisaatiossani työhyvinvoinnin tila koko organisaation tasolla oli tutkimustulosten perusteella kokonaisuudessaan hyvä. Psykologisten perustarpeiden vahva toteutuminen, työn imun kokeminen ja hyvät työn voimavarat kuvastavat hyvinvointia työssä. Kohdeorganisaatiossa oli tosin havaittavissa hieman kuormitusta, mutta sitä ei esiintynyt tilastollisesti merkitsevästi missään tietyssä ryhmässä. Koko organisaation tasolla tarkasteltaessa psykologiset perustarpeet toteutuivat hyvin, ja niistä autonomian kokemus oli vahvinta. Työn imua koettiin hyvin ja työn voimavarat olivat työn vaatimuksia vahvemmat.
Joidenkin ryhmien väliltä löytyi eroa psykologisten perustarpeiden toteutumisen, työn imun voimakkuuden, työn vaatimusten ja työn voimavarojen määrässä. Esihenkilöasema oli yhteydessä vahvempiin työn voimavaroihin ja psykologisten perustarpeiden toteutumiseen. Johdon ja toimihenkilöiden välillä oli tilastollisesti merkitsevää eroa psykologisten perustarpeiden toteutumisessa, työn imun voimakkuudessa ja työn voimavaroissa. Johtoryhmään kuuluvilla kaikki edellä mainitut osa-alueet toteutuivat vahvemmin.
Työhyvinvoinnin osa-alueiden väliltä löytyi tutkimuskirjallisuutta tukevia yhteyksiä. Työn voimavarat korreloivat positiivisesti psykologisten perustarpeiden toteutumisen ja työn imun kanssa. Työn imu korreloi puolestaan negatiivisesti kuormituksen määrän kanssa. Työn vaatimusten kasvaessa myös kuormitus kasvoi, kun taas psykologisten perustarpeiden toteutumisen vahvistuessa kuormituksen määrä laski.
Uupumisriskiä arvioin kuormittuneisuutta tarkastelemalla. Jaottelemalla vastaajat kolmeen ryhmään kuormittuneisuuden asteen mukaan, erottui vastaajista pieni eniten kuormittuneiden ryhmä, johon lukeutui 18% kyselyyn vastanneista. Tässä ryhmässä työn imu, psykologisten perustarpeiden toteutuminen ja työn voimavarat olivat tilastollisesti merkittävästi alhaisemmat kuin ei-kuormittuneiden ryhmässä, johon kuului 26% vastaajista.
Työn voimavaroihin panostaminen mahdollistaa psykologisten perustarpeiden toteutumisen ja työn imun kokemisen, ja psykologisten perustarpeiden täyttyminen tukee työn imun kokemista. Nämä kaikki yhdessä vahvistavat työhyvinvoinnin toteutumista ja vähentävät kuormitusta. Perustuen sekä tämän työn työhyvinvointia mittaaviin tuloksiin että tutkimukselliseen näyttöön suosittelen, että organisaatiossa huomioidaan kattavasti työhyvinvoinnin eri osa-alueet henkilöstön työhyvinvoinnin kehittämistyössä.
Anu Matarma 1.11.2022 / Työhyvinvoinnin mittaaminen. Näkökulmina työn kuormittavuus, työn vaatimukset ja voimavarat, psykologisten perustarpeiden toteutuminen ja työn imu.