375 humanistia: Timo Riiho

Professori Timo Riiho on tehnyt pitkän uran Pyreneiden niemimaan kielten hyväksi. Hän on yksi taustavaikuttaja sille, että Helsingin yliopistossa voi opiskella espanjan ja portugalin lisäksi katalaania, galegoa ja baskia. Monenlaisiin tilanteisiin voi kielitieteilijä päästä – Riiho on saanut tavata Espanjan kuningasperheen jäseniä ja kääntänyt suurlähetystön pyynnöstä Lordin Hard Rock Hallelujah -biisin sanat espanjaksi.

Tutustu Timo Riihoon 375 humanistia -verkkosivulla.

Timo Riiho. Kuvaaja: Ville Korhonen

Timo Riiho. Kuvaaja: Ville Korhonen

Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden kunniaksi humanistinen tiedekunta nostaa esiin 375 humanistia. Sivustolla esiteltävät henkilöt avaavat näkymää humanistisen alan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen merkitykseen sekä tarjoavat esimerkkejä humanistien laaja-alaisesta osaamisesta.

4K: Kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin kohtaamisia 14.1.–29.4.2015

4K on kaikille avoin luentosarja, jolla esitellään kielen-, kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen tuoreimpia tuulia.

Luennot järjestetään keskiviikkoisin klo 17:15–18:45 Metsätalon (Unioninkatu 40, Helsinki) salissa 2. Poikkeuksena on sarjan viimeinen luento 29.4., joka järjestetään salissa 1.

Luentosarjan järjestää nykykielten laitos.

4k_wordle

Ohjelma

14.1.

Bo Pettersson, Minna Palander-Collin, Matti Miestamo ja Tomi Huttunen: Kielen-, kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus tänään

21.1.

Eva Havu: Mitä on kielten ja kulttuurien vertaileva tutkimus? Tutkijayhteisö CoCoLaC esittäytyy

28.1.

Terttu Nevalainen: Englannin vaihtelu ja muutos – tutkimusta ja tutkimuksen tutkimusta

4.2.

Ulla Tuomarla: Verbaalinen aggressio sosiaalisessa mediassa
Mervi Helkkula: Kielteiset tunteet ja verbaalinen väkivalta ranskankielisessä kirjallisuudessa

11.2.

Tomi Huttunen, Liisa Bourgeot ja Riku Toivola: SLOVO: venäläinen sana ja sen tutkimus

18.2.

Anni Sairio, Minna Nevala ja Turo Vartiainen: Sinisukkia ja sarjamurhaajia: Identiteetin luominen ja arvottaminen englannin kielen historiassa

25.2.

Juhani Härmä: Ranska lingua francana Suomessa
Sabine Kraenker: French break-up letters in a love relationship

11.3.

Liisa Tiittula: Puhekielen suomentamisen muuttuvat normit
Nely Keinänen: Shakespeare suomeksi

18.3.

Krister Lindén: FIN-CLARIN – kieliaineistot ja -työkalut
Tuula Pääkkönen: Suomenkielinen sanomalehtiaineisto ja mitä siitä opimme Kansalliskirjaston koneoppimisen ja tekstinlouhinnan tutkimusprojekti Digrassa

25.3.

Bo Pettersson ja Merja Polvinen: Kuinka kaunokirjallisuuden maailmoja tutkitaan?

1.4.

Kristiina Taivalkoski-Shilov : Miten tutkia käännetyn tietokirjallisuuden vastaanottoa?
Svetlana Probirskaja: Sotatulkit Suomen ja Neuvostoliiton välisissä sodissa

15.4.

Mark Shackleton ja Tiina Wikström: Studying contemporary Native American writing

22.4.

Ekaterina Gruzdeva ja Juha Janhunen: Sahalinin alkuperäiskansojen parissa

29.4.

Anna Mauranen ja Svetlana Vetchinnikova: Kun kaikki kielet kohtaavat englannin: englanti globaalina lingua francana
(HUOM: Luento on poikkeuksellisesti Metsätalon salissa 1.)

Luentosarja on osa Helsingin yliopiston 375-juhlavuoden ohjelmaa.

Luentosarja on osa Helsingin yliopiston 375-juhlavuoden ohjelmaa.

Jarl Hellemann -käännöskirjapalkinnon ehdokkaat valittu

Kustannusosakeyhtiö Tammen perustama käännöskirjapalkinto kunnioittaa Keltaisen kirjaston perustajaa Jarl Hellemannia ja Keltaisen kirjaston 60-vuotisjuhlavuotta. Palkinnon tarkoituksena on tuoda esiin kirjallisesti korkeatasoisten alkuteosten laadukkaan käännöstyön merkitystä sekä nostaa käännöskirjallisuuden tunnettuutta.

Jarl Hellemann -palkinnon raatiin kuuluvat puheenjohtajana pitkäaikainen kustannusalan ammattilainen, journalisti ja yritysjohtaja Jaakko Tapaninen sekä jäseninä kirjailija Marko Hautala ja Helsingin yliopiston käännöstieteen professori Liisa Tiittula.

Raati on nyt valinnut ehdolle asetettujen suomennettujen kaunokirjojen joukosta viiden kirjan ns. short listin. Palkinto, 5000 euroa, jaetaan parhaan käännöskirjan suomentajalle toukokuun 2015 lopulla järjestettävän Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin yhteydessä.

Vuoden parhaan käännöskirjan tittelistä ja ensimmäisen Jarl Hellemann -palkinnon voitosta kisaavat seuraavat viisi laadukasta teosta ja niiden suomentajat:

M. Dostojevski: Karamazovin veljekset

Suomentanut Martti Anhava, kustantaja Otava

Dostojevskin Karamazovin veljekset on maailmankirjallisuuden suurimpia klassikkoja, jonka uudelleen suomentaminen on ollut vaativa tehtävä ja onnistuessaan merkittävä kulttuuriteko. Eriaikaiset käännökset tuovat aina uuden näkökulman teokseen, tulkitsevat sen uudelleen ja voivat saada sen uudelleen elämään. Martti Anhavan suomennos pyrkii olemaan uskollinen alkuteoksen hengelle, mutta myös vangitsee nykylukijan vanhan klassikon pariin. Käännöksen kieli on ilmaisuvoimaista ja välittää romaanin kielellisten rekisterien ja sävyjen kirjon.

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

Suomentanut Sari Karhulahti, kustantaja Tammi

Yhdysvaltalaisen Lahirin Tulvaniitty kertoo kahdesta intialaisesta veljeksestä, heidän valinnoistaan kiihkeällä 1960-luvulla ja niiden seurauksista. Mestarillinen kerronta on täynnä jännitteitä, kulttuurien ja aikakausien välisiä sekä yhteiskuntien ja perheiden sisäisiä. Tarina kulkee moniäänisesti ja ajallisesti moniulotteisesti, mutta lopputulos on silti eheä ja miellyttävä. Lahirin kieli on kaunista ja täsmällistä, myös suomeksi, Sari Karhulahden ansiokkaasti kääntämänä.

Luiz Ruffato: Rutosti hevosia

Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä, kustantaja Into

Brasilialaisen Luiz Ruffaton monesti palkittu Rutosti hevosia on väkevä yhden päivän romaani São Paulon vimmaisesta metropolista. Teos on niin sisällöltään kuin muodoltaan moninaisista sirpaleista rakentuva kollaasi, joka heijastaa miljoonakaupungin kaoottisuutta ja rosoisuutta ja samalla tempaa lukijan seuraamaan näyttämön vaihtuvia kuvia. Proosakerronnan muotoja uudistava teos on haaste kääntäjälle. Jyrki Lappi-Seppälän suomennos on kielellisesti rikas, ja se välittää tehokkaasti romaanin moniäänisyyden.

David Foster Wallace: Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja

Suomentanut Juhani Lindholm, kustantaja Siltala

David Foster Wallacen teos Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja on kokoelma keskusteluja ja monologeja, jotka kuvaavat nykyihmisen sieluntilaa läheltä ja piinallisen tarkasti. Wallacen kertojaääni on säälimättömän kirkas, vilpitön ja samalla proosan keinoja uudistava. Juhani Lindholmin hienon suomennoksen soisi tuovan lisää Wallacen nimeen vannovia lukijoita myös Suomessa.

Mo Yan: Viinamaa

Suomentanut Riina Vuokko, kustantaja Otava

Mo Yanin Viinamaa on monitasoinen ja nerokas romaani, joka alkaa makaaberina dekkarimysteerinä ja kasvaa realismin rajat ylittäväksi yhteiskunnan ja kulttuurin analyysiksi. Vuoden 2012 kirjallisuuden nobelistin teos ylittää niin lajityyppien kuin kulttuurienkin rajat ja on yhtä aikaa tarkkanäköinen, järkyttävä ja hervottoman hauska. Riina Vuokon käännös on nautinnollista luettavaa ja tuo kiinalaisen todellisuuden vaivattomasti suomalaisten lukijoiden ulottuville.

Lisätiedot:

Jarl Hellemann -palkintoraadin puheenjohtaja, Jaakko Tapaninen, puh. 040 508 0062, email jaakko@greatpoint.fi

Hizkuntzak maite ditut!

Tunnistaisitko sinä tämän ja yli 20 muuta nykykielten laitoksella opetettavaa kieltä?

Abeille suunnattu Koe Kampus -tapahtuma torstaina 30.10. valloittaa nykykielten laitoksella 3. kerroksen käytävän klo 11–14:30.

Tarjolla on ilmainen, kansainvälinen buffet juomineen. Tule tapaamaan opiskelijoita, opettajia ja abiturientteja! Millaista opiskelu laitoksella on? Entä miten kääntäjä tekee tv-sarjaan tekstityksen? Mitä pitää osata loistaakseen pääsykokeessa?  Ja kaikki muu, mitä haluat tietää kielistä, kulttuureista ja kieliteknologiasta!

Katso Helsingin yliopiston koko ohjelma keskustakampuksella

koekampus_1130

Mentoroinnin oivallus: asenne ratkaisee

Read the story in English: Mentoring Insights: Attitude Counts


Ryhmämentoroinnissa yhdistyy mentorin opiskelijoille antama tuki sekä opiskelijoiden vertaistuki.

Lukuvuoden 2013–2014 ryhmämentorointiohjelma veti ennätysmäärän opiskelijoita: yhteensä 23 mentorointiryhmää. Kunkin alumnin mentoroitavana oli 2-5 opiskelijaa. Ryhmät tapasivat vuoden aikana useamman kerran.

– Mentorointiin käytetty aika ei ole mitään verrattuna siihen, kuinka paljon siinä voi oppia itsestään ja omista mahdollisuuksistaan, sanoo mentorointiin osallistunut yleisen kielitieteen opiskelija Enni Valtonen.

Tapaamisten sisältö sovitaan yhdessä

Mentoroinnin alussa ryhmäläiset ja mentori sopivat yhdessä, mitä tavoitteita osallistujilla on ja mihin tapaamiskerrat käytetään. Ryhmässä keskusteltiin mm. humanistiopiskelijoiden vahvuuksista työnhaussa sekä työn ja muun elämän yhteensovittamisesta.

– Kansainvälisenä opiskelijana ymmärrän nyt paremmin, miten suomalainen työelämä ja rekrytointiprosessit toimivat, kertoo englantilaisen filologian opiskelija Xing Wang. Mentorointivuosi oli samalla hänen ensimmäinen opiskeluvuotensa Helsingin yliopistossa.

– Mentorimme teki meille kuvitteelliset työpaikkailmoitukset, joihin meidän tuli lähettää hakemus ja CV. Sen jälkeen hän piti meille työhaastattelusimulaation, jossa myös ryhmän muut jäsenet olivat paikalla. Kävimme yhdessä läpi kaikkien CV:t ja työhakemukset sekä keskustelimme siitä, miten haastattelu meni, Valtonen kertoo.

– Puhuimme myös siitä, miten yritykset toimivat, miten työntekijä puolustaa oikeuksiaan ja siitä, miten rakennetaan oma brändi ja verkostoja esimerkiksi LinkedInin avulla, Wang selittää.

Ryhmän etuna on vertaistuki

Ryhmässä syntyy keskustelua ja oivalluksia ihan itsestään aktorien eli mentoroitavien kesken.

– Ryhmäläisten vertaistuki oli monissa keskusteluissa mentoriakin tärkeämpää, uskoo mentori Raisa Asikainen. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2001 pääaineenaan Itä-Aasian tutkimus.

– Mentoroinnin aikana tajusin, että kaikki muutkin opiskelijat miettivät samoja kysymyksiä ja että muilla on samanlaisia ongelmia. Koska ilmapiiri oli hyvä ja luotettava, keskustelu sujui mukavasti, Valtonen kertoo.

Mentorointi auttoi työpaikan löytämisessä

Ryhmän tavoitteena on auttaa opiskelijoita ymmärtämään paremmin, mitä annettavaa heillä on ja mitä he itse toivovat.

– Olen alkanut aidosti miettiä, millaista työtä haluan tehdä – sen sijaan että pelkästään miettisin, mihin voin tällä koulutuksella hakea. Yksi suurimmista oivalluksistani mentoroinnin aikana oli se, että oikeastaan ei ole kovin paljon merkitystä, mitä alaa opiskelee tai mistä aiheesta kirjoittaa gradunsa – tärkeämpää on se, millainen on kokonaisuutena: ihmisenä, Valtonen kiteyttää.

Mentoroinnin aikana Valtosta onnisti: hän löysi työharjoittelupaikan.

– Ryhmäni kannustus, työhaastattelusimulaatio ja muilta saamani palaute vaikuttivat paljon siihen, että sain paikan. Myös kasvanut itsevarmuuteni ja positiivinen asenteeni kuulemma näkyivät työhaastattelussa, jonka perusteella minut valittiin, Valtonen iloitsee.

– Oikea asenne on jopa tärkeämpää kuin tutkinto ja työkokemus, myös Wang painottaa.

Yleisestä kirjallisuustieteestä vuonna 2001 valmistunut Otto Mattsson ryhtyi mentoriksi siksi, että hän halusi auttaa humanisteja löytämään paikkansa työelämässä.

– Ryhmäni jäsenten kuva työelämästä ja rekrytointiprosessista muuttui paljon realistisemmaksi. He saivat käytännön vinkkejä siihen, millä tavalla humanistin kannattaa tuoda osaamistaan esille, Mattsson kertoo.

Aikamatkalle valmistumisvaiheeseen

Mentoreita yhdistää halu auttaa.

– Olen itse toivonut eri elämänvaiheissa, että minulla olisi mentori, mutta se ei valitettavasti ole ollut mahdollista – ajattelin sen takia ryhtyä itse mentoriksi ja laittaa sitä kautta hyvän kiertämään, Asikainen kertoo.

Mentori oppii kokemuksesta itsekin.

– Koen, että mentorointi on parhaimmillaan “peili”: tapa verrata omia oletuksia, toiveita ja uskomuksia muiden käsityksiin. Omien ajatusten sanallistaminen tekee hyvää. Työn arjessa ei aina ole aikaa pysähtyä ajattelemaan omia valintoja ja omassa työssä tarvittavia taitoja, mutta mentorointi tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä miettimään niitä, Asikainen kertoo.

– Mentorointi on vuorovaikuttamista. Mentorina opin koko ajan ja testaan omia näkemyksiäni. Ainoa tapa pitää aivonsa nuorena on keskustella nuorten kanssa, Mattsson sanoo.

Asikainen ja Mattsson suosittelevat muillekin alumneille mentoriksi ryhtymistä.

– Mentorina toimimisen kautta pääsee aikamatkalle valmistumisvaiheeseen ja opiskelijan nykyarkeen. Uskon, että monilla humanisteilla on kyky auttaa valmistumassa olevia opiskelijoita ymmärtämään heidän hankkimansa osaamisen syvyys ja laajuus ja ne monet, opiskelijan näkökulmasta yllättävätkin, suunnat, joissa humanistien osaamiselle on tarvetta, Asikainen sanoo.

Lue lisää