Tila on keskeinen elokuvakerronnan ulottuvuus, jonka tulkitseminen nojaa vahvasti näköhavaintoon. Kuvailutulkkauksen avulla myös näkövammaiset voivat nauttia visuaalisesta elokuvakerronnasta.
Maija Hirvonen tutki tuoreessa väitöskirjassaan elokuvan kuvailutulkkausta. Siinä tulkki muuttaa visuaalisesti havaittavaa tietoa sanalliseen muotoon. Hirvonen halusi selvittää, miten kieli ilmentää tilaa ja miten tilaa hahmotetaan elokuvan äänimaailman kautta. Tutkimus painotti kielen ja kuvan suhdetta.
Kuvakerrontaa kielen avulla
Tutkimuksen mukaan kuvailutulkkaus pystyy jäljittelemään elokuvakerronnan tapoja luoda tilavaikutelmia. Kuvailutulkkauksessa voivat heijastua mm. henkilöhahmon näkökulman rakentuminen, otoksen kuvakoko ja huomiopiste sekä staattisen ja dynaamisen tarinankulun vaihtelu. Tulkki ei yritä tarjota valmiita tulkintoja vaan hänen tehtävänsä on tarjota näkövammaiselle välineitä ja vihjeitä oman tulkinnan muodostamiseksi.
Elokuvissa hahmon näkökulma rakentuu usein otossarjana, jossa ensin näytetään hahmon katse, sen jälkeen katseen kohde ja lopuksi palataan takaisin kuvaamaan hahmon reaktio. Kuvailutulkkauksessa tällaisiin siirtymiin voi viitata esimerkiksi näin: Peter katsoo ympärilleen / Maassa on katkennut käsi / Järkyttynyt ilme kasvoillaan Peter juoksee pois.
Kuvailutulkkauksessa voidaan heijastaa elokuvan kuvakokoja luomalla vastaava viitekehys ja kuvailemalla esimerkiksi laajassa rajauksessa näkyvää ympäristöä (esim. puutarhassa) tai lähikuvassa näkyvää esinettä (pöydällä on vesilasi). Tulkki voi kiinnittää huomion elokuvassa näkyvän tilan eri osiin tai tapahtumiin.
Perikato-elokuvan saksalaisessa kuvailutulkkauksessa tämän otoksen kohdalla kerrottiin kuvassa näkyvästä ympäristöstä: “tuhoutuneessa puutarhassa vanhan valtakunnankanslian takana”. Espanjankielisessä versiossa taas tilaa kuvailtiin eri lähtökohdasta ja painotettiin toimintaa: “bunkkerin ulkopuolella upseerit ottavat asennon Hitlerin tullessa ulos”.
Elokuvakerronnan visuaalisten elementtien muuttuvuus ja jatkuvuus heijastuvat kuvailutulkkauksessa. Kuvailua tarvitaan muun muassa silloin, kun viitataan uusiin asioihin ja teemoihin tai kun jo nähtyyn asiaan viitataan uudelleen mutta eri näkökulmasta: linja-auto kulkee tietä pitkin / linja-autossa on lapsia. Kuvailutulkki voi myös äänenkäytöllään ilmaista sen, että kohtaus jatkuu vielä: esimerkiksi saksassa nouseva intonaatio toteavan lausuman lopussa luo odotuksen siitä, että kuvailu jatkuu vielä samasta aiheesta.
Ensimmäisessä otoksessa ”minibussi ajaa tiellä”. Seuraavassa otoksessa ”Jamal ja Salim istuvat bussissa muiden lasten keskellä”. Tarkoituksena on ymmärtää, että nyt kurkistetaan juuri nähdyn bussin sisään. (Kuvat: Slummien miljonääri -elokuva.)
Tutkimuksessa havaittiin eroavaisuuksia saman elokuvan erikielisissä kuvailutulkkauksissa. Taustalla ovat oletettavasti paitsi kielisysteemin erot myös erilaiset kerronnan ja kuvailutulkkauksen perinteet. Eroja aiheuttavat myös visuaalisen viestin monitulkintaisuus: esimerkiksi esineitä voi kuvailla painottaen joko esineen ulkonäköä, käyttöä tai sen narratiivista merkitystä tarinassa (vaikkapa tunnistetaan, että sama esine on nähty jo jossain aiemmassa kohtauksessa). Tällöin kaikki lähestymistavat vastaavat kuvaa, mutta näkökulmasta riippuu, millaisen mielikuvan kuulija saa tulkkauksen perusteella.
Slummien miljonäärin saksankielisessä kuvailutulkkauksessa ”Jamal kyykkii pienessä puuvajassa”, kun taas englanninkielisessä versiossa ”Jamal kyykkii reiän yllä slummiin kyhätyssä vessassa”. Molemmat kuvaavat samaa rakennelmaa: ulkovessaa. Edellinen painottaa sen fyysistä olomuotoa (pieni puuvaja) ja jälkimmäinen sen funktiota ja roolia tarinassa (vessa slummissa).
Tulkkaus laajentaa kokemusta
Hirvosen tutkimus havainnollistaa, miten rikas ilmaisuvaranto kuvailutulkattu elokuva on. Voisiko näkeväkin elokuvankatsoja saada enemmän irti kuvailutulkatusta elokuvasta? Auttaako tulkkaus kiinnittämään huomiota elokuvan tiloissa sellaisiin asioihin, joita katsoja ei muuten huomaisi?
– Varmasti. On jopa esitetty, että kuvailutulkkaus tukisi autismin kirjon ihmisiä, koska siinä tunnistetaan ja sanallistetaan ihmisten ilmeitä, tunnetiloja jne. Lisäksi kuvailutulkit kertovat taideteoksia kuvaillessaan saavansa palautetta näkeviltä siitä, että kuvailutulkkaus laajentaa myös heidän kokemustaan taiteesta, Hirvonen kertoo.
Teksti: Anni Aarinen ja Maija Hirvonen
Lisätietoa
Väitöstilaisuus
FM Maija Hirvonen väittelee 15.11.2014 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta “Multimodal Representation and Intermodal Similarity – Cues of Space in the Audio Description of Film”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, Auditorio II, Yliopistonkatu 3.
Väitöskirjan tiivistelmä
Aineistossa neljä elokuvaa
Väitöstutkimuksen aineistona olivat seuraavat elokuvat ja niiden erikieliset kuvailutulkkaukset:
- Der Untergang (suom. Perikato), Saksa/2004, sekä tämän espanjankielinen versio ja kuvailutulkkaus
- Dancer in the Dark, Tanska/2000, englanniksi ja saksaksi
- Tauno Tukevan sota, Suomi/2010, suomeksi
- Slumdog Millionaire (suom. Slummien miljonääri), UK/2008, englanniksi, espanjaksi ja saksaksi
Intermodaalinen kääntäminen
Kuvailutulkkaus liittyy nk. intermodaalisen kääntämisen ja tulkkauksen tutkimukseen. Intermodaalisuus tarkoittaa sitä, että kääntäjä tai tulkki välittää ilmaisua eri kanavien ja ilmaisukeinojen välillä: esimerkiksi puhe ja äänet tehdään nähtäviksi kirjoituksen kautta kirjoitustulkkauksessa. Tarkoitus on tehdä viestinnästä ja kulttuurista saavutettavaa mm. aistirajoitteisten käyttäjien kuten kuulo- ja näkövammaisten kannalta.
Katso myös:
