Suomalaisissa peruskouluissa tapahtui vuonna 2011 suuri uudistus, kun erityisopetuksesta siirryttiin oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelmään. Myös kolmiportaisen tuen järjestelmänä tunnetun uuden tukimallin periaatteena on tarjota jokaiselle oppilaalle koulunkäynnin tukea juuri sopivassa muodossa ja silloin kun se on tarpeen. Uudistusta seurannut oppilaiden arjen, opettajien työnkuvan ja koulujen toiminnan muutos ei ole sujunut ongelmitta. Lähes kymmenen vuotta uuden tukijärjestelmän käyttöönoton jälkeen käydään edelleen kiivasta julkista keskustelua siitä, saavatko oppilaat todella tarvitsemaansa tukea. Tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittaminen yleisopetuksen ryhmiin nähdään jopa oppilaiden edun vastaisena.
Tutkimuksen tarkoitus ja toteutustapa
Koulujärjestelmän uudistaminen on monimutkainen prosessi, jossa opettajat ovat toteutumisen kannalta tärkeässä asemassa. Jotta oppimisen ja koulunkäynnin tukijärjestelmän periaatteet saataisiin toteutumaan on tärkeää tutkia, mikä opettajien työssä tai koulujen arjessa estää tuen toteuttamista. Tämän tutkimuksen tehtävä oli kartoittaa opettajien käsityksiä tuen toteutumista estävistä tekijöistä ja pohtia, mitä ne kertovat tukijärjestelmän uudistuksen etenemisestä. Mitkä opettajan työn ja kouluyhteisön piirteet vaikeuttivat tuen toteuttamista? Minkälaista kehitystä vaaditaan, jotta nämä vaikeudet voitaisiin ylittää?
Tutkimuksessa analysoitiin osaa erään kaupungin peruskoulun vuosiluokkien 1-9 opettajilta (N=850) kerätystä kyselyaineistosta. Vastauksista etsittiin laadullisen sisällönanalyysin avulla sekä tuen toteuttamista estäviä tekijöitä että niitä keinoja, joilla ongelmiin pyrittiin vastaamaan. Analyysin teoreettisena taustana toimivat kaksi organisaatioiden ja työelämän kehitystä tutkivaa tutkimussuuntausta: kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria ja kehittävä työntutkimus.
Katse kouluyhteisöön
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella opettajien kokemat tuen toteuttamisen ongelmat liittyivät kouluyhteisön ominaisuuksiin. Oppimisen ja koulunkäynnin tukeen sisältyy opetuksen lisäksi tuen suunnittelua, seurantaa ja monenlaisia yhteistyön muotoja. Opettajien työaika rakentui kuitenkin opetustuntien ympärille, eikä esimerkiksi yhteiselle suunnittelulle löytynyt aikaa. Myös koulun toimintakulttuuri näyttäytyi ongelmallisena: yhteisten linjauksien ja käytänteiden puute vaikeutti osaltaan uusien työtapojen käyttöönottoa ja siten tuen toteutusta. Ongelmia näytti pahentavan koettu resurssipula, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan ajan ja pätevän henkilöstön puutetta. Kouluyhteisön työajan kaltaiset ajalliset rakenteet, hajanaiseen toimintakulttuuriin liittyvät tiedonkulun ongelmat ja henkilöstöpula vaikeuttavat tuen suunnittelua ja uusien työtapojen haltuunottoa. Tuen toteuttamiseen liittyviä ongelmia pyrittiin ratkaisemaan yhteistyötä tehostamalla. Pitkäjänteisiä pyrkimyksiä toimintakulttuurin kehittämiseen aineistossa esiintyi kuitenkin melko harvoin. Vaikuttaa siltä, että tukijärjestelmä on otettu käyttöön ajatuksen tasolla, mutta sen kehitys kouluissa polkee paikallaan.
Jotta oppimisen ja koulunkäynnin tuki saataisiin toimivaksi osaksi koulujen arkea, on kouluissa oltava mahdollisuus sen toteuttamiseen. Tuen yhteinen suunnittelu ja pitkäjänteinen kehittäminen voi helpottaa tuen jakamista sitä tarvitseville, ja toisaalta osoittaa missä kaivataan lisäresursseja. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan koulun johdon ja opettajien yhteistyön tietoista tehostamista.
Emma Vehviläinen
Pro Gradu: Oppimisen ja koulunkäynnin tuki kapulana koulun rattaissa – vai toisin päin? Tuen toteutumisen häiriöt, ristiriidat ja ratkaisuyritykset opettajien näkökulmasta.