Tutkimuksen taustaa
Yhdenvertaisuus on moniulotteinen käsite, jonka voidaan kuvailla liittyvän niin osallisuuteen ja vuorovaikutukseen kuin rakennettuun ympäristöön ja palveluihin. Yksinkertaisimmillaan yhdenvertaisuus tarkoittaa sekä kaikkien ihmisten samanarvoisuutta että jokaisen oikeutta syrjimättömyyteen minkään henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuuden edistäminen on muodostunut koulun tehtäväksi yhä kasvavissa määrin opetuksen ja kasvatuksen ohella. Vuonna 2017 voimaan astunut Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa jokaisen esi- ja perusopetuksen sekä toisen asteen ja korkeakouluasteen oppilaitoksen laatimaan yhdenvertaisuussuunnitelman, jonka tarkoitus on tarkastella oppilaitoksen tilaa ja määritellä yhdenvertaisuuden edistämistä koskevat toimenpiteet.
Hyvistä aikeista ja vaihtelevista pyrkimyksistä huolimatta yhdenvertaisuuden ei kuitenkaan voida edelleenkään katsoa toteutuneen monenkaan yhdenvertaisuuslaissa mainitun vähemmistöryhmän kohdalla. Tämän tutkielman näkökulma on vammaistutkimuksellinen, joten tutkielman keskiössä ovat oppilaat, jotka ovat luokiteltu vammaisiksi. Tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka vammaisuus näyttäytyy koulua kuvaavissa, inklusiivisissa dokumenteissa ja minkälainen toimijuus vammaisille oppilaille hahmottuu yhdenvertaisuussuunnitelmia tarkastelemalla.
Tutkimuksen toteutus
Tässä erityispedagogiikan pro gradu -tutkielmassa luodaan katsaus lakiperustaisiin yhdenvertaisuussuunnitelmiin, joiden tarkoitus on edistää kouluyhteisöön kuuluvien vähemmistöryhmien yhdenvertaisuutta. Tutkielman aineisto koostui Uudellamaalla sijaitsevan kunnan peruskouluissa laadituista yhdenvertaisuussuunnitelmista. Tämän tutkielman analyysimenetelmäksi valikoitui aineiston luonteen ja syntyehdot huomioiden diskurssianalyysi. Diskurssianalyysin avulla on mahdollista tutkia merkityksien sosiaalisen rakentumisen ja kielenkäytön, sosiaalisen toiminnan ja yhteiskunnallisen kontekstin väistämätöntä yhteen kietoutuneisuutta. Tutkielman taustalla on näkemys kielestä ja kielenkäytöstä sosiaalisena toimintana, joka järjestäytyy sosiaalisten normien mukaan ja johon on mahdollista paikantaa tietyt, vakiintuneet normit ja arvot sekä kulttuuriset ja poliittiset prosessit ja jännitteet.
Tuloksia
Vammaisuus hahmottui tutkielman aineistossa neljässä eri diskurssissa, jotka nimesin tuen ja tarpeen, esteettömyyden, erilaisuuden ja terveydentilan diskursseiksi. Tuen ja tarpeen diskurssi rakentui kuvauksissa tuen järjestämisen tavoista, tuen käytänteistä sekä tarkemmin määrittelemättömästä ja siten kyseenalaistamattomaksi jääneestä tarpeesta, joka aineistossa vammaisiin oppilaisiin liitetyn ominaisuuden lisäksi määritteli niitä toimenpiteitä, joihin koulu sitoutui yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Esteettömyyden diskurssi puolestaan rakentui niiden mukautusten kuvailuissa, joita vammaisen oppilaan osallistuminen koulun toimintaan edellyttää. Esteettömyys näyttäytyi diskurssissa pääasiassa fyysisen esteettömyyden käsitteissä. Erilaisuuden diskurssissa vammaisuus merkityksellistyi suhteessa ei-vammaiseen, ”normaaliin” oppilaaseen, jolloin vammaisuus näyttäytyi eroavaisuutena normaaliin ja näistä eroista seuraavana toiseutena. Terveydentilan diskurssissa, jossa vammaisuuden ja terveydentilan käsitteet esiintyivät rinnakkaisina, näyttäytyi vammaisuus koulussa sairauden ja terveyden välisessä rajanvedossa.
Johtopäätöksiä
Edellä kuvaillut diskurssit kuvaavat vammaisuutta ennalta-arvattavalla ja vakiintuneella tavalla, jolloin diskursseissa tarjoutuva positio ja niissä vammaiselle oppilaalle avautuva toimijuus näyttäytyy varsin kapeana ja yksiulotteisena. Vammaisuus tutkielman aineistossa hahmottui jonkin olennaisen menettämisenä- tuen tarpeena, rajoitteena, poikkeavuutena ja sairautena. Vammaisuuden diversiteetin häivyttymisen sekä diskurssien näköalattomuuden ja yksipuolisuuden lisäksi tulkitsen diskurssien ongelmallisuuden kiinnittyvän niiden kykenemättömyyteen haastaa vammaisuuteen edelleen liittyvää stigmaa ja stereotypioita. Sen lisäksi, että vammaisuus ja erilaisuus näyttäytyvät koulujen ja koulutusjärjestelmän kipupisteenä, tulkitsen vammaisuuden käsittelyn jäävän mukavuusalueelle myös näissä inklusiivisissa, koulun ja koulutuksen arvoja ilmentävissä ja toimintaa ohjaavissa dokumenteissa. Tulkitsen aineistossa hahmottuvien diskurssien uusintavan vammaisuuteen liittyvää toiseutta ja ulkopuolisuutta yhdenvertaisuuden ja inkluusion arvojen toteutumisen sijaan.
Anniina Leppäniemi
Riippuvainen, kärsivä ja erilainen? -Vammaisuuden diskurssit peruskouluissa laadituissa yhdenvertaisuussuunnitelmissa