Heikkenevää oppimismotivaatiota täytyy tukea aktiivisesti

Oppimismotivaatiota on usein kuvattu toiminnan takana piileväksi rakenteeksi, joka kuvaa muun muassa toimintaan johtavia syitä ja liikuttaa yksilöä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Oppimismotivaation on tutkimuksissa havaittu laskevan varhaisnuoruudessa, ja tästä esimerkkinä myös Suomessa oppilaiden motivaatio luonnontieteiden oppimista kohtaan todettiin vuoden 2015 PISA-tutkimuksissa jäävän hieman OECD-maiden keskiarvon alapuolelle. Jotta oppilaiden motivaation heikkenemiseen voisi tehokkaasti puuttua, on tärkeää tutkia oppimismotivaatioon vaikuttavia tekijöitä jo koulupolun alussa ja pitkittäistutkimuksen keinoin.

Voisiko oppimismotivaatiota kohentaa musiikin ja liikunnan avulla?

Musiikin ja liikunnan lisääminen kouluarkeen on tuottanut aiemmassa tutkimuksessa lupaavia tuloksia. Musiikin harrastaminen voi vaikuttaa positiivisesti sosiaalisten taitojen kehitykseen, auditiivisten toimintojen kehitykseen, kielelliseen kehitykseen ja toiminnanohjauksen taitoihin. Harrastuneisuus musiikissa voi myös vahvistaa oppimista ja parantaa oppimistuloksia muun muassa matematiikassa ja kielten opiskelussa. Musiikin lisäksi peruskouluikäisten fyysinen aktiivisuus ja koulupäivään lisätty liikunta voi tukea oppimista ja vaikutus ilmenee erityisesti matematiikan oppimisessa. Taustalla vaikuttavia mekanismeja on tarkasteltu monesta eri näkökulmasta, mutta yksi välittävä tekijä vahvistuneen oppimisen taustalla saattaa olla juuri oppimismotivaation kohentuminen. Tämän vuoksi tarkastelin gradussani musiikkia ja liikuntaa painottavan opetuksen yhteyksiä oppimismotivaatioon.

Opinnäytetyössäni tutkin oppimismotivaatiota tavoiteorientaatioteorian viitekehyksessä. Tutkielmani tavoite oli selvittää, minkälaisia tavoiteorientaatioryhmiä ilmenee 3.–4.-luokkalaisten joukossa pitkällä aikavälillä, ja miten musiikkia ja liikuntaa painottava opetus on yhteydessä tavoiteorientaatioihin. Erityisesti oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia, voisivat hyötyä oppimismotivaation aktiivisesta tukemisesta, minkä vuoksi oppilaiden tuen tarve valittiin yhdeksi taustamuuttujaksi. Vieraskielisten oppilaiden osuuden kasvu perusopetuksessa ohjasi valitsemaan toiseksi taustamuuttujaksi oppilaan kotikielen. Lopuksi tarkastelin painotetun opetuksen ja tavoiteorientaatioiden yhteyksiä matematiikan oppimistuloksiin.

Tutkimuksen toteutus

Sain tutkielmani aineiston käyttööni Arts@School-tutkimusprojektista, jonka kokeellinen osuus ja aineistonkeruu toteutettiin suomalaisessa alakoulussa. Tutkimukseen osallistui 73 oppilasta, joista 52 oppilaan tulokset sisällytettiin lopulliseen analyysiin. Tutkimuksen alussa oppilaat olivat iältään noin 9-vuotiaita ja heitä seurattiin kahden lukuvuoden ajan. Tuona aikana osa oppilaista sai musiikkia ja liikuntaa painottavaa opetusta ja osa sai tavanomaista opetussuunnitelman mukaista opetusta. Tieto oppilaiden tavoiteorientaatioista kerättiin opettajien kyselylomakkeilla, ja matemaattisia taitoja selvitettiin RMAT- ja MATTE-testeillä. Tutkimusote oli määrällinen ja tilastoanalyysissa käytettiin epäparametrisia menetelmiä.

Oppimisen tuen tarve on heikkenevän oppimismotivaation taustalla – mikä avuksi?

Tutkimusjoukossa ilmeni kolme selväpiirteistä tavoiteorientaatioryhmää jokaisessa mittauspisteessä: oppimisorientoituneet, suoritusorientoituneet ja välttämisorientoituneet. Musiikkia ja liikuntaa painottava opetus ei tuottanut tilastollisesti merkitseviä eroja oppilaiden oppimismotivaatiossa tavanomaiseen opetukseen verrattuna kahden lukuvuoden aikana. Sen sijaan oppimismotivaatio (tavoiteorientaatio) muuttui ajan myötä epäsuotuisammaksi oppilailla, jotka saivat erityisopetusta. Suurin osa erityisopetusta saaneista monikielisistä oppilaista sijoittuivat välttämisorientoituneiden ryhmään, jonka jäsenet myös kehittyivät heikommin sanallisissa matematiikan tehtävissä oppimisorientoituneisiin nähden. Monikielisyys ei vaikuttanut tavoiteorientaatiota heikentävältä tekijältä, vaan olennaista epäsuotuisassa orientaatiossa oli tuen tarpeen ja monikielisyyden yhdistelmä.

Haavoittuvimmassa asemassa ovat siis oppimisen tuen tarpeessa olevat oppilaat. Oppimistilanteen ominaispiirteiden muokkaaminen voi olla osatekijä motivaation muodostumisessa, mutta kokonaisvaltaiset tavoitteisuuteen liittyvät rakenteet luokkahuoneessa ja koulussa tulisi myös huomioida motivaatioon kohdistuvissa interventioissa. Oppilaiden kohdalla, joilla on oppimisvaikeuksia, yksilöllisiin vahvuuksiin perustuvat interventiot noussee merkittäviksi.

Tavoiteorientaatioiden tutkiminen tässä ikäryhmässä pitkällä seuranta-ajalla täyttää tutkimusaukkoa. Lisäksi kokeellisia tutkimusasetelmia oppilaiden tavoiteorientaatioon kohdistuvista interventioista vaikuttaa olevan yhä vähän suhteessa olemassa olevaan tietomäärään aiheesta. Tämän tutkielman tulos lisää hieman ymmärrystä keinoista, joilla tavoiteorientaation muodostumiseen voi pyrkiä vaikuttamaan kouluympäristössä. Kuitenkin tämän tutkielman pieni otoskoko antaa mahdollisuuden korkeintaan suuntaa antaviin johtopäätöksiin.

Akipekka Alanko

Oppimismotivaation tukeminen alakoulussa: Pitkittäistutkimus tavoiteorientaatioiden yhteyksistä musiikkiin ja liikuntaan, tuen tarpeeseen ja matematiikan oppimistuloksiin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *