Tutkimuksen taustaa
Inkluusioajattelun myötä erityisen tuen piirissä olevia oppilaita siirretään enenevissä määrin yleisopetuksen luokkiin. Nykyisen tuen mallin mukaan tukitoimien pitää siirtyä oppilaan mukana, ja perusopetuslain mukaan erityisen tuen päätöksellä oppilas on oikeutettu saamaan kokoaikaista erityisopetusta. Erityisluokanopettajan ja luokanopettajan välisessä kokoaikaisessa yhteisopetuksessa luokassa opiskelee oppilaita kaikilta kolmelta tuen portaalta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että yhteisopetus on yksi toimiva keino inkluusion toteuttamiseen. Tämän tutkimuksena tarkoituksena on selvittää, mitä hyötyjä opettajat kokevat kokoaikaisesta yhteisopetuksesta olevan. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten yhteisopetusparin välillä vastuu jakautuu opetuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin näkökulmista. Lisäksi tässä tutkimuksessa selvitetään, miten yhteisopetus tukee inklusiivista kasvatusta.
Tutkimuksen toteutus
Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto hankittiin haastatteluilla, joihin osallistui yhteensä kolme erityisluokanopettajaa ja kolme luokanopettajaa. Haastatteluihin osallistuneet opettajat muodostivat yhteensä kolme kokoaikaista yhteisopetusta toteuttavaa työparia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen keskeiset tulokset
Tutkimuksen mukaan opettajien kokemat hyödyt yhteisopetuksesta näkyivät sekä opettajien saamien hyötyjen, että oppilaiden saamien hyötyjen näkökulmasta. Opettajien merkittävimmät yhteisopetuksesta saamat hyödyt painottuivat dialogin merkitykseen, työn kuormituksen vähentymiseen, työhyvinvoinnin paranemiseen ja omaan ammatilliseen kehitykseen. Opettajat kokivat oppilaiden hyötyjen olevan pääasiasiassa sosiaalisia, kuten laajempi sosiaalinen ympäristö, monen aikuisen läsnäolo ja vertaisoppiminen.
Vastuunjaon osalta tutkimus osoitti, että jokainen työpari jakoi vastuuta omien kiinnostuksen kohteiden ja erityisosaamisen mukaan, erityisesti opetuksen suunnittelun osalta. Opettajat käyttivät laajaa kirjoa yhteisopetuksen malleja. Arvioinnin osalta työparin merkitys korostui, sillä arviointeja edelsi aina yhteinen keskustelu. Haastateltavat opettajat kokivat yhteisopetuksen lisäävän oppilaiden tasa-arvoa ja lisäävän oppilaiden osallisuutta, jotka puolestaan heidän käsityksensä mukaan kuuluivat inkluusion määritelmään. Tutkimuksen tulokset siten vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia yhteisopetuksen ja inkluusion positiivisesta yhteydestä.
Inkluusion kehittymisen kannalta olisikin mielestäni tärkeää, että yhteisopetusta tarkasteltaisiin ja tutkittaisiin enemmän oppilaiden osallisuuden ja tasa-arvon toteutumisen kannalta. Tutkimuksessa esiin noussut opettajien työhyvinvointi näyttäytyi parantuneen yhteisopetuksen myötä, joten työn mielekkyyden ja kuormittavuuden näkökulmasta yhteisopetus voisi olla joillekin opettajille toimiva tapa tehdä opetustyötä.
Karppinen Henna
Luokanopettaja ja erityisluokanopettaja yhteisessä luokassa.
“En mä suostu tekemään tätä enää muuten.”