Kehitysvammaisten henkilöiden koulutuksen rakentumista tarkasteleva tutkimusperäinen tieto ja kirjallisuus näyttäytyvät nykypäivänä vähäisenä, jo olemassa olevan tutkimuksen keskittyessä pääosin perusopetuksen yhteyteen. Varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden kanssa käytyjen keskustelujen myötä, nousi esiin tarve laajentaa tutkimuksen kenttää myös varhaiskasvatuksen puolelle, haluttaessa saada tietoa varhaiskasvatus- ja esiopetusikäisille kehitysvammaisille lapsille suunnatun pedagogiikan rakentumisesta.
Vamman käsite koetaan tilana, joka aktivoituu toimintaympäristössä, kehitysvammaisen henkilön osallisuutta heikentävästi. Kehityksessä esiintyvien ominaisuuksien sekä toimintaympäristön välisen vuorovaikutuksen peilautuessa osallisuuden toteutumiseen, päädyin tarkastelemaan kehitysvammaisille lapsille suunnattujen varhaiskasvatuksen erityisryhmien toiminta- ja oppimisympäristöjen nykytilannetta.
Mitä tutkittiin:
Tässä tutkielmassa tutkittiin kolmen varhaiskasvatuksen erityisryhmän fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön rakentumista monivammaisen lapsen osallisuuden ja vertaisvuorovaikutuksen toteutumisen näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin varhaiskasvatuksen erityisryhmien oppimisympäristöt jäsentyvät tukemaan osallisuuden ja vertaisvuorovaikutuksen toteutumista, tavoitteena ollessa muodostaa moniulotteinen kuvaus oppimisympäristöihin liitettävien tekijöiden kokonaisuudesta.
Tutkimuksen toteutus ja päätulokset:
Tutkielma on ensisijaisesti laadullinen tutkimus, jossa sovellettiin samanaikaista monimenetelmällistä tutkimusasetelmaa. Tutkimus toteutettiin etnografisen tutkimusotteen myötä, joka mahdollisti erityisryhmien sosiokulttuurisen kontekstin huomioimisen sekä ymmärryksen käytänteiden yhteydestä oppimisympäristöjen rakentumiseen. Etnografiselle tutkimukselle ominaisesti, aineiston keruu rakentui strukturoidusta havainnoinnista, haastatteluista sekä eriävien kirjalliseen muotoon saatettujen aineistojen ja asiakirjojen tarkastelusta.
Aineistoja analysoitiin ensin aineistokohtaisesti vaihdellen laadullista ja määrällistä analyysimenetelmää apuna käyttäen. Aineistoja yhdistävänä analyysimenetelmänä käytettiin dialogista tematisointia, joka mahdollisti aineistojen välisen vuoropuhelun oppimisympäristöjen rakentumisen kontekstissa.
Dialogisen tematisoinnin myötä syntyneet teemat ovat:
- Aineellisen ja aineettoman materian sijoittuminen ympäristössä (fyysinen oppimisympäristö)
- Lapsen emotionaalisen hyvinvoinnin ja myönteisen ilmapiirin ylläpitäminen (psyykkinen oppimisympäristö)
- Yksilöllisten ja vertaisvuorovaikutusta tukevien taitojen tukeminen ja vahvistaminen (sosiaalinen oppimisympäristö)
Oppimisympäristöjen rakentumista kuvaavien teemojen näyttäytyessä yhdenmukaisina, nousivat ryhmäkohtaiset erot esiin merkittävästi, teemojen sisällöllisen rakentumisen tarkastelun myötä. Kasvattajien toiminnasta välittyvä tietoisuus oppimisympäristöihin liitettävien elementtien yhteydestä myönteiselle osallisuudelle näyttäytyi vaihtelevana, joka loi eroavaisuuksia ympäristöjen sisällölliselle rakentumiselle ja näin osallisuuden ja vertaisvuorovaikutuksen toteutumiselle.
Tutkimustulosten hyödyntäminen:
Tässä tutkimuksessa monivammaisen lapsen osallisuutta ja vertaisvuorovaikutusta edistävä fyysinen oppimisympäristö näyttäytyy avoimena, esteettömänä ja visuaalisesti selkeänä oppimisalueittain rakentuvana tilana. Apuvälinein toimivan lapsen position, itsenäisen ja tuetun liikkumisen sekä työskentelyasennon arviointi ovat tärkeässä roolissa, tarkasteltaessa pedagogiseen toimintaan sitoutuneisuutta sekä osallisuuden ja vertaisvuorovaikutuksen toteutumista. Osallisuutta ja vertaisvuorovaikutusta edistävä psyykkinen oppimisympäristö puolestaan rakentuu kasvattajan läsnäolon, yksilöidyn tuen sekä strukturoidun ja ennakoitavan toiminnan käsitteistä, jotka yhdistyvät emotionaalisen hyvinvoinnin ja myönteisen ilmapiirin ylläpitämiseen. Emotionaalinen ja ohjauksellinen tuki sekä ympäristöön rakentuva säännöllisyys ja struktuuri peilautuvat lapsen sitoutuneisuuteen ryhmässä esiintyvää vuorovaikutteista toimintaa kohtaan.
Viimeisenä osallisuutta ja vertaisvuorovaikutusta edistävä sosiaalinen oppimisympäristö rakentuu vuorovaikutus- ja vertaisvuorovaikutustaitojen, kielen ja kommunikaation sekä leikkitaitojen harjoittamisen kokonaisuudesta. Monivammaisen lapsen sosioemotionaalinen kehitys edellyttää yksilöityä tukea ja ohjausta. Taitojen harjoittelussa lähdetään liikkeelle sosiaalisten ydintaitojen omaksumisesta kasvattajan ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa, jonka jälkeen osaksi vuorovaikutteista toimintaa tuodaan vaiheittain vastavuoroisuuden sekä säätely-, kommunikaatio- ja leikkitaitojen harjoittaminen ja tukeminen. Edellä mainitut käsitteet kannattelevat yksilöllisten ja vertaisvuorovaikutustaitojen tukemista ja vahvistamista, vastaten näin monivammaisen lapsen myönteisen osallisuuden toteutumiseen.
Tutkielman myötä pyrittiin tuomaan näkyväksi esteettömän osallisuuden toteutumiseen vaikuttavia tekijöitä varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä. Tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella voidaan lisätä alan ammattilaisten tietoisuutta sekä kehittää monivammaisille lapsille suunnattujen erityisryhmien osallisuutta edistävän pedagogisen kokonaisuuden rakentumista.
Roosa Segersvärd
Monivammaisen lapsen osallisuuden ja vertaisvuorovaikutuksen tukeminen varhaiskasvatuksen erityisryhmissä – Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö tukemassa osallisuutta ja vertaisvuorovaikutusta.