Kestävään kehitykseen liittyvät ongelmat on tiedostettu jo kymmeniä vuosia. Muutoksen eteen on tapahtunut edistystä ja asenteet ovat muuttuneet kestävän kehityksen suuntaisiksi, mutta silti elintapamme ja kulutustottumuksemme uhkaavat planetaarisia rajoja. Muutoksen pitäisi ulottua asenteiden lisäksi myös toimintaan. Kaikki valintamme ja tekomme ovat tulevaisuudentekoja, jotka määrittelevät sen miten kestävää tulevaisuutta luomme. Ratkaisuna muutokselle tarjotaan ekososiaalista sivistystä, jonka pyrkimyksenä on kestävä toiminta ja ekosysteemien moninaisuuden turvaaminen, kasvatus kohtuullisuuteen ja merkityksellisten asioiden löytäminen muualta kuin tämänhetkisestä kulutuskulttuurista.
Kasvatus ja koulutus ovat avainasemassa kestävän elämäntavan oppimisessa ja käyttäytymismuutoksen aikaansaamisessa. Taito- ja taideaineet perustuvat elämyksiin, tunteisiin ja toimintaan, jotka tukevat oppilaan persoonallisuuden ja kulttuurin kehittymistä sekä auttavat laajempien yhteyksien hahmottamisessa. Tämä tutkimus on rajattu käsittelemään käsityön ja kuvataiteen opetusta, jotka voivat tyydyttää sosiaalisia, henkisiä sekä kulttuurisia tarpeita rajattomasti ja voivat siten toimia moottoreina muutoksen aikaansaamiseksi.
Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten kestävää kehitystä opetetaan peruskoulun käsityön ja kuvataiteen opetuksessa sekä miten opetusta voisi kehittää. Tutkimuksessa selvitetään miten kestävä kasvatus käsityön ja kuvataiteen perusopetuksessa voi edistää muutosta kohti ekososiaalista sivistystä.
Teoriaosassa on selvitetty, mitä on kestävän kehitys, mitkä ovat sen ulottuvuudet ja miten ekososiaalinen sivistys voi edistää muutosta kohti kestävää kehitystä. Lisäksi selvitettiin mitä tarkoitetaan kestävällä kasvatuksella ja minkälaisia tulevaisuuden taitoja tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Lopuksi vielä selvitettiin, miten kestävä kehitys näkyy perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ja miten käsityön ja kuvataiteen perusopetus voivat toimia kestävän kasvatuksen toteuttajina.
Aineisto kerättiin verkkokyselyn avulla käsityön- ja kuvataiteen opettajilta. Vastauksia saatiin 31 ja aineisto analysoitiin kvantitatiivisten menetelmien ja laadullisen sisällön erittelyn avulla. Kyselyssä pyrittiin selvittämään, minkälaisia kestävän kehityksen teemoja opetuksessa on huomioitu, kuinka usein sekä millä tavoin. Lisäksi selvitettiin, miten koulun ulkopuolisten verkostojen tarjoamia palveluita pystytään hyödyntämään opetuksessa.
Tulosten perusteella kestävä kehitys koettiin tärkeäksi aiheeksi opettaa käsityön ja kuvataiteen oppiaineissa ja sen eri ulottuvuuksia huomioitiin opetuksessa monipuolisesti. Usein opetettavissa sisällöissä korostuivat energian, veden ja materiaalin säästäminen, kierrätysmateriaalien hyödyntäminen, kulutuksen hillitseminen, perinteiset tekniikat, hyvinvointivaikutukset, myötätunto ja empatia sekä vuorovaikutus ja oppimaan oppimisen taidot. Vain osa vastaajista hyödynsi koulun ulkopuolisten verkostojen tarjoamia palveluita, pääasiassa tiedon hankintaan ja ideointiin. Haasteiksi koettiin ajanpuute ja opetettavan sisällön määrä. Vastausten perusteella opettajien pitäisi saada lisää tietoa ja resursseja aiheen opettamisesta. Koulun toimintakulttuuri tulisi kehittää ja paikallisten opetussuunnitelmien sisältöjä ja tavoitteita tulisi tarkentaa kestävää kehitystä tukeviksi.
Reetta Furustam
Taito- ja taideaineet kestävän tulevaisuuden moottoreina.