Oppimisympäristöt ovat tärkeä osa opetusta, sillä parhaimmillaan hyvin toimiva oppimisympäristö edistää sekä vuorovaikutusta että osallistumista, mutta myös yhteisöllistä tiedon rakentamista. Oppimisympäristö ei siis ole merkityksetön sivuseikka eikä sitä tulisi valita sattumanvaraisesti. Mikä siis saa opettajat valitsemaan oppimisympäristökseen koulurakennuksen ulkopuolisen maailman ja millaisia kokemuksia opettajilla on ulko-opetuksesta? Tutkielmani tehtävänä oli tarkastella, millainen asema koulun ulkopuolisilla oppimisympäristöillä on alakoulun opetuksessa sekä millaisia näkemyksiä luokanopettajilla on niiden käytöstä.
Tutkimuksen toteutus
Toteutin tutkimukseni laadullisin menetelmin, jossa aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Haastatteluihin osallistui viisi luokanopettajaa, jotka opettivat luokkia 1.–4. Opettajat opettivat koulun ulkopuolisissa oppimisympäristöissä vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja ne toteutettiin etäyhteyksin syksyllä 2022 aikana. Analysoin tutkimusaineistoni aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tulokset
Haastattelemani opettajat kuvailivat koulun ulkopuolella tapahtuvaa opetusta hyvin moniulotteisesti. Ulko-opetusta pohdittiin käytännön järjestelyjen ja opettajien omien kokemuksien kautta. Tuloksissa tuli esiin, että suosituimpia koulun ulkopuolisia oppimisympäristöjä olivat metsä, kirjasto ja erilaiset liikunnalliset ympäristöt, kuten urheilukentät ja pulkkamäet. Ulko-opetuksessa suosituimpia oppiaineita olivat ympäristöoppi, suomen kieli ja kirjallisuus, liikunta ja matematiikka. Ulko-opetuksessa hankalimmaksi opetettavaksi aineeksi koettiin musiikki. Opettajat opettivat koulun ulkopuolella hyvin toiminnallisesti. Koulun ulkopuolisissa oppimisympäristöissä esimerkiksi luettiin ja opiskeltiin kirjallisuutta, harjoiteltiin ympäristöopin lajistoa, kerrattiin matemaattisia lukuja ja leikittiin. Erilaiset leikit ja pelit olivat opettajille arkipäivää ja tutkivaa työskentelyä harjoitettiin usein erityisesti ympäristöopissa.
Kysyessäni tutkittaviltani ulko-opetuksen syistä, mainitsivat opettajat erityisesti hyvinvoinnin, jota ulko-opetuksesta saa. Koulun ulkopuolella vietetyt päivät ovat toisinaan työläitä, mutta auttavat jaksamaan sekä fyysisesti että henkisesti. Opettajat kertoivat opettavansa koulun ulkopuolella myös opetuksen parantamiseksi, omien mieltymyksiensä vuoksi, oppilaiden luontosuhteen kehittämiseksi sekä toiminnallisuuden lisäämiseksi. Ulko-opetus koettiin hyvänä vaihteluna, jossa opettajakin pääsee oppimaan. Opettajat kertoivatkin, että heidän roolinsa on ulko-opetuksessa enemmänkin ohjaaja tai kanssaoppija kuin perinteinen autoritäärinen opettaja. Oppilaat hyötyivät koulun ulkopuolella opiskelusta, sillä heidän tuen tarpeensa väheni erityisesti luonnonympäristöissä.
Haastatteluissa yhtenä osa-alueena oli opettajien henkilökohtaiset kokemukset ulko-opetuksesta. Opettajat kertoivat ulko-opetuksen hyödyistä ja haasteista, muilta ihmisiltä saadusta palautteesta sekä kaipaamastaan tuesta ulko-opetuksen toteutuksessa. Ulko-opetuksen hyötyjä kerrottiin olevan hyvinvoinnin, sosiaalisten suhteiden ja oppimisen paraneminen. Koulun ulkopuolella oli enemmän tilaa opetuksen ja oppilaiden moninaisuudelle, ja oppilaiden vahvuudet pääsivät ulko-opetuksessa paremmin esiin kuin luokassa. Koulun ulkopuoliset oppimisympäristöt myös kehittivät oppilaiden vastuullisuutta paremmin kuin luokkahuoneopetus. Opettajat kertoivat myös, että ulko-opetuksessa oppilailla pääsi syntymään aito kiinnostus opittavaa aihetta kohtaan. Ulko-opetuksen haasteiksi opettajat nimesivät etukäteisvalmistelut, oppilaiden tuomat haasteet, opetuksen ennakoimattomuuden, resurssien puutteen, priorisoinnin vaikeuden ja sään tuomat muutokset. Haasteista huolimatta koulun ulkopuolella haluttiin opettaa ja opettajien mielestä myös oppilaat pitivät ulko-opetuksesta. Oppilaat innostuivat erityisesti uusista ympäristöistä ja toiminnallisista työtavoista. Negatiivista palautetta oppilaat antoivat esimerkiksi palelusta, väsymyksestä ja vaikeista tehtävistä.
Opettajat saivat ympäriltä olevilta aikuisilta, kuten oppilaiden vanhemmilta, työyhteisöltä ja omilta läheisiltään, tukea ulko-opetukselle. Muut aikuiset eivät aina alkuun ymmärtäneet ulko-opetuksen ideaa ja tavoitteita ja saattoivat toisinaan kyseenalaistaa sen merkityksen. Ajan kanssa opettajat olivat kuitenkin saaneet käännytettyä ympärillä olevat aikuiset puolelleen ja jopa innostaneet kollegoitaan liittymään mukaan. Ulko-opetuksen toteuttamiseen opettajat toivoivat tukea erilaisin tavoin. Kaikkein tärkeimmäksi koettiin aikuisten määrä, sillä ”lisäkäsiä” toivoivat kaikki viisi opettajaa. Tukea toivottiin myös välineiden, suunnitteluajan, rahan, toimivamman lähiympäristön sekä yhteisön tuen ja avun kautta.
Ulko-opetus tulee olemaan tulevaisuudessa yksi entisestään lisääntyvä tapa opettaa, joten tunnistamalla tekijät, jotka ulko-opetuksessa tuottavat haasteita, voidaan paremmin tukea opettajien työtä koulun ulkopuolisissa oppimisympäristöissä. Ulko-opetuksen tutkiminen on vielä kesken ja jatkossa tulisikin tarkastella erityisesti sitä, miksi yhä niin moni opettaja turvautuu pitkälti oman luokkahuoneensa tarjontaan. Mikä opettajia estää poistumasta koulun ulkopuolelle ja miten näitä esteitä voitaisiin poistaa? Kattava tutkimustieto ulko-opetuksesta voisi rohkaista opettajia kokeilemaan koulun ulkopuolella opettamista nykyistä enemmän.
Elise Tammela
”Enää en osaisi olla opettamatta ulkona”:
Luokanopettajien kokemuksia koulun ulkopuolisista oppimisympäristöistä