Tekijä: graduparaati

Käsityönopetus on muuttunut peruskouluissa monimateriaaliseksi oppiaineeksi ja yliopistosta valmistuvan käsityönopettajan osaamisrepertuaari on erittäin laaja-alainen. Se pitää sisällään niin tekstiiliosaamista kuin teknisen työn tekniikka- ja materiaalituntemusta. Teknologiaosaaminen ja 2000-luvun digitaidot tuovat lisäksi uuden ulottuvuuden opetukseen, koska käsityönopetukseen yhdistyy myös teknologiakasvatus.

Tutkimustehtävä

Työssä mielenkiinto painottui oppimateriaalin kehittämiseen ja erityisesti itseopiskelumateriaalin hyödyntämiseen opetuksessa. Tutkimus kohdistui teknisen työn tekniikkaan ja siinä haluttiin selvittää, että miten teknisen työn automatisoitu laite otetaan haltuun käyttämällä pelkkää itseopiskelumateriaalia. Opettajien digitaitojen kehittäminen on tärkeää, koska teknologisoituneessa yhteiskunnassa yhä useampi laite vaatii digiosaamista ja teknologiakompetenssia on hyvä ylläpitää tehokkaasti jo opettajakoulutuksessa.

Toteutus

Tutkimus eteni tutkivan tuottamisen mallia soveltaen ja tavoitteet e-oppimateriaalille luotiin TPACK-malliin sekä e-oppimateriaalin laatukriteereihin pohjaten. Työ toteutettiin laadullisena kehittämistutkimuksena ja kehittämisvaiheissa työskentelyä auttoivat apukysymykset: mitä opiskelijan tulisi osata hallitakseen CNC-tekniikan itsenäisesti, ja mitkä ovat CNC-tekniikan aihesisällöissä ja oppimateriaalissa haastavimmat kohdat. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että eritasoisille oppijoille on haastavaa luoda yhteistä oppimateriaalia, joten tässä tutkimuksessa paneuduttiin aloittelijoihin. Itseohjautuvuuteen perehtyneet tutkimukset myös toteavat, kuinka mm. aloitteellisuus, vahva halu oppia, reflektiokyky ja tarkoituksellisuus vaikuttavat oppijan itseohjautuvuuteen. Tutkimuksen aineisto kerättiin oppimateriaalin testauksen yhteydessä.

Tuloksia

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että laadukas e-oppimateriaali CNC-puujyrsimeen muodostuu sisällön, pedagogiikan ja teknologian toimivasta kokonaisuudesta. Teknisen työn laite eli CNC-puujyrsin on mahdollista ottaa haltuun laadukkaan itseopiskelumateriaalin avulla, mikäli sisältö on kohdennettu aloittelijalle, pedagogiikka tukee itseohjautuvuutta ja teknologia toimii käytännössä. Teknologian ja sähköisen suunnittelun integroiminen käsityön itsenäisen opiskelun yhteyteen vaatii seikkaperäiset ohjeet oppimisen tueksi, jolloin oppiminen on motivoivaa, oppimista eteenpäin vievää sekä tarjoaa soveltamiselle mahdollisuuksia. Tutkimus nosti esiin laadukkaiden oppimateriaalien tärkeyden digiosaamisen ylläpitämisen näkökulmasta.

Anu Nurminen
Oppimateriaalia CNC-puujyrsimeen – Itseopiskelumateriaalin kehittämistutkimus

Tutkimuksen taustaa

Pelillisyys on ollut pitkään osa opetusta alakouluissa, ja digitaaliset opetusmenetelmät sekä pelit ovat kasvaneet suurella vauhdilla. Digitaalisten oppimispelien valikoima laajenee jatkuvasti, ja koulut etsivät toimivia oppimispelejä, jotka sopivat opetussuunnitelman tavoitteisiin. On tärkeää lisätä tutkimustietoa digitaalisista oppimispeleistä myös niiden kehittämisen kannalta. Vaikka aiempaa tutkimusta oppimispelien motivoivuudesta on jonkin verran saatavilla, on olennaista kerätä lisää tutkimustietoa siitä, mitkä ominaisuudet opettajat kokevat erityisen toimiviksi ja missä on vielä parantamisen varaa.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tämä maisterintutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineisto on kerätty viiden opettajan haastatteluin. Mukana on sekä luokanopettajia että erityisluokanopettajia. Haastattelut toteutettiin keväällä ja syksyllä 2022. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ominaisuudet parhaiten tukevat oppimista digitaalisessa oppimispelissä sekä millaisia puutteita ja haasteita opettajat kokevat oppimispeleissä. Tutkielmassa keskitytään erityisesti oppimispelin motivoiviin ominaisuuksiin, visuaaliseen ilmeeseen, pelin ohjeistukseen ja pelaajalle sopivaan vaikeustasoon. Opettajan mahdollisuus seurata oppilaiden suoriutumista ja edistymistä oppimispelissä on myös tärkeää, jotta oppimispelien käyttö opetuksessa on tarkoituksenmukaista ja pedagogisesti merkityksellistä.

Tutkimuksen tavoitteet

Tutkielman tulokset osoittavat, että toimiva digitaalinen oppimispeli on opettajien kokemusten perusteella visuaalisesti selkeä, helppokäyttöinen ja pelaajan ikätasolle sopiva. Pelin idean tulisi olla nopeasti ja helposti ymmärrettävissä, jotta pelaaja pääsee nopeasti sisään pelin konseptiin, eikä opettajan tarvitse käyttää liikaa aikaa pelin ohjeistamiseen. Selkeä visuaalinen ilme auttaa erityisesti oppilaita, joilla on haasteita visuaalisen hahmottamisen kanssa. Opettajat kaipaavat myös monipuolisempaa ohjeistusta sekä visuaalisesti että auditiivisesti. He toivoisivat enemmän toistoja samalla vaikeustasolla oppimispelissä sekä helppoutta oppilaan pelisuoritusten ja pelaamisen kautta tapahtuvan kehityksen seuraamiseen. Tutkimusaineiston perusteella oppimispelissä motivoivat erityisesti videopelimäiset ominaisuudet, kuten tason eteneminen ja pisteiden ja palkintojen kerääminen. Tutkielman tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa pelinkehityksen kannalta, sekä tietoa, jota opetusalalla voidaan hyödyntää oppimispelien pedagogisessa käytössä.

Inka Rajala

Opettajien kokemuksia toimivista digitaalisista oppimispeleistä
alakoulussa
”Hei mä päihitin lohikäärmeen! – ja salakavalasti sä opit matematiikkaa.”

Tutkimuksen tausta

Suomalaiset ovat metsästäjäkansaa, sillä Suomen alueella on metsästetty jo esihistoriallisena aikana. Kivikauden väistyessä metsästäjäkeräilijät saapuivat Suomen alueelle riistan perässä ja samalla he aloittivat Suomenniemen pysyvän asuttamisen. Edelleen tänä päivänä metsästys on suosittu harrastus, metsästyskortin lunastaa vuosittain noin 300 000 henkilöä ja uusia metsästäjätutkinnonsuorittajia on vuosittain noin 8000.

Ryhdyin pohtimaan omia eväskäytänteitäni metsästyksen yhteydessä, tavattuani metsällä ollessa metsästävän, evästaukoa pitävän pariskunnan, jonka juuret olivat Etelä-Euroopassa. Heillä oli retkipöydälle, pöytäliinan päälle katettu mitä moninaisemmat herkut juustoista hedelmiin ja hunajaan. Lisäksi heillä oli avotulella vokkipannulla valmistettu ruoka, jota vieraanvaraisina tarjosivat. Sen verran olen metsästänyt ja evästellyt kantasuomalaisten kanssa, että tämän pariskunnan kattaus sai minut havahtumaan siihen tosiasiaan, että metsästyseväät voisivat olla jotain muutakin kuin kahvia, leipää ja makkaraa, joita olin tottunut metsällä ollessani syömään ja nähnyt muidenkin syövän. Tästä kohtaamisesta heräsi mielenkiintoni tutkia metsästäjien eväskäyttäytymistä. Ruoan valinta ja ruoalle annetut merkitykset ovat kiinnostaneet tutkimuksessa vuosikymmenien ajan, mutta nyt niihin perehdyttiin metsästyksen yhteydessä.

Tavoitteet ja toteutus

Ruoan valinta ja ruoalle annetut merkitykset ovat tilannesidonnaisia, melko monimutkaisiakin asioita, joten tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitä metsästysretkille otetaan evääksi, mitkä tekijät ohjaavat eväiden valintaa ja millaisia merkityksiä evästelyyn liitetään metsästyksen yhteydessä. Tutkimuksen taustan muodosti ruoan valinnan ja merkitysten teoretisoinnit, joilla ihmisten ruokakäyttäytymistä on pyritty selittämään viimeisten vuosikymmenien aikana.

Tutkimuksen aineisto kerättiin elektronisella kyselylomakkeella, jota jaettiin marraskuussa 2022 metsästäjille suunnatuilla internetin alustoilla sekä minun itseni että Suomen riistakeskuksen ja Suomen Metsästäjäliiton toimesta. Aineisto analysoitiin pääasiassa laadullisin menetelmin hyödyntäen teemoittelevaa sisällönanalyysia. Koska aineistoni koostui 361 vastauksesta, hyödynsin kvantifiointia työskentelyn tukena, jotta saatoin käsitellä eväiden sisältöä myös numeerisessa muodossa.

 

Tulokset ja johtopäätökset

Aineistossa suosituimpina eväinä näyttäytyivät lihatuotteet, leivät, kuumat ja virvoittavat juomat sekä makeiset. Suosituimmat yksittäiset eväät olivat makkara ja kahvi. Makkaraan ja kahviin yhdistyi vahvasti perinteet ja muistot, sillä vastaajat kokivat kyseisten eväiden periytyneen heille aiemmilta sukupolvilta ja he muistelivat niitä olleen eväänä jo lapsuuden metsäretkillä. Makkaran ja kahvin mukana oloa metsällä perusteltiin usein sillä, että ne ”kuuluu” metsälle. Makkara ja kahvi saivatkin tutkimuksessa ”tahmean objektin” määritelmän, sillä ne näyttäytyivät kiinteänä osana evästelyä ja eränkäyntiä. Kahviin ja makkaraan liittyi myös metsästyksen sosiaalinen kanssakäyminen useimmiten tulistelun yhteydessä. Erityisesti seuruejahdeissa, kuten hirvimetsällä, evästelyn merkitys sosiaalisena hetkenä ja yhteisöä yhdistävänä tekijänä nousi aineistosta esille.

Eväiden perustelut tiivistyivät kymmeneen (10) ruoanvalintaa ohjaavaan tekijään, jotka ovat: vaivattomuus, aistillinen houkuttelevuus, mielialan nostatus, hyvinvointi, eväiden tuttuus, hinta, omavaraisuus, sosiaalisuus/muiden odotuksiin vastaaminen, toimintakyvyn ylläpito ja olosuhteet. Myös eväille ja evästauoille annettuja merkitysalueita löytyi kymmenen (10): vireystason ylläpito, sosiaalisuus, perinne, nautinto, turvallisuus, käytännöllisyys, ajankulu, ekologisuus, menoerä ja taikausko. Valintaa ohjaavien tekijöiden ja merkitysalueiden moninaisuuteen liittynee metsästysharrastuksen monipuolisuus, jossa yksilön toimintaan vaikuttavat muun muassa se mitä, missä, milloin ja miten pitkään metsästetään ja ollaanko metsällä yksin vai yhdessä. Eväiden valintaa ohjaavat tekijät ja eväiden saamat merkitykset voivat näin ollen vaihdella yksilötasolla metsästyskertojen välillä.

Tulosten valossa voisi olla kiinnostavaa tutkia tarkemmin makkaran merkitystä osana suomalaisten luontosuhdetta. Mikäli makkaran syvin olemus löytyisi, sille voitaisiin kehitellä haastaja, jonka tulevat sukupolvet ilmaisisivat metsästyksen yhteyteen ´kuuluvana´ eväänä.

 

Elisa Vihtiälä

”Kaikki syö mitä syö. Mutta makkaraa syö kaikki”

Laadullinen tutkimus eväiden valinnasta ja evästelyn merkityksistä metsästyksen yhteydessä

 

Tutkimuksen taustaa

Suomalainen kouluvalintapolitiikka on ennen kaikkea urbaani ilmiö. Käytännössä se on mahdollista vain niissä muutamissa kunnissa, joissa on riittävän suuret rakenteet koulumarkkinoille. Erityisesti pääkaupunkiseudun kunnat kohtaavat kasvavan segregaation haasteita, jotka ilmenevät sosioekonomisissa eroissa, asuinalueissa ja kouluissa. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat päätyneet hyvin erilaisiin ratkaisuihin arvioidessaan kunnilleen sopivinta kouluvalintatilaa. Yksi merkittävä lähihistoriallinen tekijä suomalaisen kouluvalintapoliitikan muotoutumisessa nykytilaansa on vuoden 1999 perusopetuslaki, joka on osaltaan mahdollistanut erilaisten kouluvalintatilojen kehittymistä kuntien välillä. Tutkielma keskittyy pääkaupunkiseudun kuntien ratkaisuihin kouluvalintatilaan liittyen, kuntien tavoittelemaan kouluvalintatilaan tulevaisuudessa sekä tavoitteiden perusteluihin pääkaupunkiseudun koulutuspoliittisten toimijoiden toimesta.

Koulutuksen ohjausjärjestelmät ja peruskoulu ovat muuttuneet merkittävästi Suomessa viimeisten reilun 30 vuoden aikana osana yleistä yhteiskuntapoliittista kehitystä. Tiukan ja normatiivisen sääntelykulttuurin ajasta on siirrytty pitkälti hajautettuun, yksilöllisten valintojen avulla ohjautuvaan ja arvioinnin kautta todennettavaan koulutuksen ohjausjärjestelmään. 1990-luvun koululainsäädännön periaatteiden mukaisesti koulutuksen järjestäjät, eli kunnat, ovat saaneet aikaisempaa itsenäisemmän päätäntävallan koulutuspolitiikan toteuttamiseen, ja vaikka kansalliset tavoitteet säädetään valtakunnallisesti opetussuunnitelman perusteissa, keinojen valinta näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on jätetty paikallisten viranomaisten vastuulle.

Tulokset ja johtopäätökset

Kaikkiaan tarkasteltujen kuntien kouluvalintatilat erosivat kaikki toisistaan, ja nykyisellä kouluvalintatilalla vaikutti olevan yhteys siihen, minkälaisia kouluvalintatiloja kuntiin toivottiin tulevaisuudessa. Haastatteluaineistossa haastateltavien muotoilemat uudet puitteet kuntiensa kouluvalintatilasta olivat jossain määrin sidoksissa kuntien kouluvalintatilan nykytilaan, ja ne erosivat kaikki toisistaan. Uusien kouluvalintatilojen tavoitteissa oli runsaasti eroja, mutta perusteluissa tulevaisuuden kouluvalintatilan suuntavoille löytyi yllättäviä yhtäläisyyksiä, vaikka valitut teot kouluvalintatilan muokkaamisen suhteen erosivatkin toisistaan.

Kaikkia kuntia kouluvalintatilan nykypuitteista riippumatta yhdisti kuitenkin myös muutama asia uusienkin kouluvalintatilan puitteiden osalta. Yhdessäkään kunnassa ei toivottu koulukohtaisten oppimistulosten julkisiksi muuttamista tai täysin vapaata ja säätelemätöntä uutta kouluvalintatilaa.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Pro gradu -tutkielman aineistona käytettiin Koulumarkkinat ja segregaatio- Kouluvalinnan yhteiskunnallinen hinta –tutkimushankkeessa kerättyä haastatteluaineistoa. Aineisto on tuorein saatavilla oleva haastatteluaineisto, jossa on haastateltu pääkaupunkiseudun koulutuspoliittisia toimijoita. Haastatteluaineisto on analysoitu kahden Kenneth Burken kehittämän tutkimusmetodin avulla, Negatiivin ja Viisikon. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda näkyviin erilaisia vallitsevia kouluvalintatiloja pääkaupunkiseudun kunnissa ja selvittää, millaisiksi haastateltavat toivoivat kuntien kouluvalintatilan tulevaisuudessa kehittyvän. Tutkimus pyrki myös selvittämään, miten haastateltavat perustelivat kuntiensa tulevaisuuden ja nykyhetken kouluvalintatiloja, ja miten perustelut erosivat toisistaan.

 

Perttu Venäläinen

Optimaalista kouluvalintatilaa etsimässä

Suomalaisten kuntien eriytyneet kouluvalintatilat 2010-luvun Suomessa

Tutkimuksen taustaa

Tutkin maisterintutkielmassani alakoulussa työskentelevien yhteisopettajien työhyvinvointia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Yhteisopetus on noussut koulumaailman ajankohtaiseksi puheenaiheeksi ja sitä tarjotaankin ratkaisuksi muun muassa inkluusion myötä esille nousseisiin kehitystarpeisiin. Yhteisopetuksella on havaittu olevan myönteinen vaikutus sitä toteuttavien opettajien työhyvinvointiin.

Kiinnostuin yhteisopetuksesta kokeillessani sitä luokanopettajaopintojen monialaisessa harjoittelussa. Koin opetuksen yhteisen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin hyvin antoisana. Halusin tutkia yhteisopetusta lisää ja päädyin tekemään kandidaatin tutkielmani yhteisopetuksesta. Tutkimuskirjallisuutta lukiessani havaitsin, että yhteisopettajien työhyvinvoinnin tilasta ei löytynyt juuri lainkaan kvantitatiivista tutkimusta. Tämän johdosta tutkin yhteisopettajien työhyvinvointia pro gradu -tutkielmassani.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, missä määrin alakoulussa työskentelevät yhteisopettajat kokevat työuupumusta ja työn imua. Tarkoituksena oli myös tutkia sitä, millä tavoin yhteisopetuksen onnistumisen edellytyksenä olevat työn ja vastuun tasavertainen jakautuminen, yhteisopetusparin välinen vuorovaikutus sekä koulun johdon tuki olivat yhteydessä yhteisopettajien työuupumukseen ja työn imuun. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin yhteisopettajien iän, työkokemuksen ja yhteisopetussuhteen keston yhteyttä työuupumukseen, työn imuun ja yhteisopetuksen onnistumisen edellytyksiin.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin opettajille suunnatussa sosiaalisen median keskusteluryhmässä julkaistulla kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 54 alakoulussa työskentelevää yhteisopettajaa

Tulokset ja johtopäätökset

Alakoulun yhteisopettajat kokivat vähäistä työuupumusta ja runsasta työn imua. Mitä enemmän opettajat kokivat työn imua, sitä vähemmän he kokivat työuupumusta. Yhteisopettajien yleisin työuupumuksen oire oli väsymys, jota esiintyi pääosin henkisenä väsymyksenä ja voimattomuutena. Työn imun ulottuvuuksista opettajat kokivat eniten tarmokkuutta. Mitä tyytyväisempiä yhteisopettajat olivat työn ja vastuun tasavertaiseen jakautumiseen sekä vuorovaikutukseen yhteisopetussuhteessaan, sitä vähäisempää väsymystä ja runsaampaa työn imua he kokivat. Samoin, mitä tyytyväisempiä yhteisopettajat olivat koulun johdon yhteisopetukselle osoittamaan tukeen, sitä vähemmän he kokivat työuupumuksen oireita. Yli vuoden parinsa kanssa yhteisopetusta toteuttaneet opettajat olivat yhteisopetussuhteessaan tyytyväisempiä työn ja vastuun tasavertaiseen jakautumiseen sekä vuorovaikutukseen kuin yhteisopetusta alle vuoden toteuttaneet yhteisopettajat.

Tutkimus tuotti uutta tietoa alakoulun yhteisopettajien työhyvinvoinnin tilasta. Tulokset vahvistivat käsitystä sekä vuorovaikutuksen että työn ja vastuun tasavertaisen jakautumisen tärkeydestä yhteisopetussuhteessa. Tulosten valossa voidaan todeta, että erityisesti yhteisopetusta aloittelevien opettajien kannattaisi panostaa näihin asioihin yhteisopetussuhteessaan. Myös koulun johdon tuki osoittautui merkitykselliseksi yhteisopettajien työhyvinvoinnin näkökulmasta. Sen lisäksi, että koulut kannustavat opettajia yhteisopetukseen, tulisi koulun johdon myös tukea sen toteutusta.

Lotta Vahervaara

Alakoulun yhteisopettajien työuupumus ja työn imu sekä niihin yhteydessä olevat tekijät

Tutkimuksen taustaa

Kestävä kehitys ja tekstiilien kulutus ovat jo kauan puhututtaneet sekä kuluttajia että tutkijoita. Tekstiilien kulutukseen voidaan parhaiten vaikuttaa kuluttajan luopuessa niistä. Suurin osa poistotekstiileistä päätyvät polttoon. Alle puolet niistä päätyvät kierrätykseen ja uusiokäyttöön sukulaisten, kirpputorien tai hyväntekeväisyysjärjestöjen avulla. Kuluttajat ovat olleet pitkään halukkaita kierrättämään poistotekstiilinsä, mutta tekstiilien erilliskeräys aloitettiin vasta 2023 vuoden alussa. Käsitöiden tekeminen kuvastaa aina sen hetken tilannetta ja kulttuuria. Käsitöidentekijät ovat aina esittäneet mielipiteitään, ottaneet kantaa asioihin, auttaneet hädässä olevia ja ilmaissut itseään käsitöiden avulla. Käsitöiden tekijät, toisin sanoen kierrätyskäsitöiden tekijät ovat niitä tekstiilipoiston alkupään vaikuttajia, jotka pystyvät muovaamaan poistotekstiilistä jotain uutta, kestävää ja luontoa säästävää, lisäten tekstiilien kulutusta positiivisesti kestävämpään suuntaan. Kierrätyskäsitöiden tekijöillä on iso vaikutus tekstiilien kuluttamiseen, ja se mistä syistä he käyttävät kierrätysmateriaalia on tärkeää tutkia, jotta saamme ajankohtaista tietoa kierrätysmateriaalien käytöstä käsitöissä.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää poistotekstiilien kierrätystä ja käyttöä käsityöntekijöiden kautta. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. Mitkä syyt ja merkitykset ohjaavat ihmisen ostamaan kierrätysmateriaaleja? Sekä 2. Millaisia kierrätyskäsitöitä valmistetaan, mistä syistä ja miten materiaali voi ohjata kierrätyskäsitöiden toteuttamista? Keräsin aineistoni internetissä jaetun kyselylomakkeen avulla Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen asiakaskunnalta, jotka valmistavat myydystä käsityömateriaalista kierrätyskäsitöitä. Analyysiin päätyi 99 vastausta, jotka analysointiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, käyttäen apuna Atlas.ti ohjelmaa.

Tulokset ja johtopäätökset

Kierrätysmateriaalien ostopäätökseen vaikuttavat kolme pääsyytä; 1. Kierrätyskeskuksessa asiointiin vaikuttavat tekijät, 2. Heräteostoksiin vaikuttavat tekijät ja 3. Kierrätysmateriaalin merkitykset, jotka vaikuttavat kierrätysmateriaalien hankkimiseen. Kierrätyskäsitöiden tekijät hakeutuvat kierrätysmateriaali ostoksille pääsyiden alla vaikuttavista kolmestatoista syystä. Nämä kolmetoista syytä ovat: Kierrätyskeskusten sijainti, ryhmää tai kerhoa varten materiaalin hankkiminen, tuotetarjonnan harrastusmyönteisyys, löytöjen tekeminen, ekologisuus, materiaalin vastaavuus tarpeeseen, kestävä kehitys elämäntapana, hinta, materiaalin ominaisuudet, inspiraatio, varastoon hankkiminen, mielialaan vaikuttaminen ja materiaalien mielikuvitukselliset ominaisuudet. Ostajat voivat hakeutua ostoksille sekä yhdestä että myös useammasta kerrostuen vaikuttavasta syystä. Jokaiseen ostopäätöksen syntymiseen vaikuttaa ostajan tilanne ja tarve, sekä materiaalien tarjonta, kuitenkin siten että jokaiseen ostopäätökseen on löydettävissä joko yhden tai useamman pääsyyn sisältä jokin tekijä, joka on muovannut ostopäätöstä ja sen syntymistä. Ostopäätöksen syntymisen lisäksi tutkimukseni selvitti kierrätyskäsitöiden valmistamisen syitä sekä mitä kierrätyskäsitöitä hankituista materiaaleista valmistetaan. Kierrätyskäsitöiden valmistamiseen vaikuttavat seitsemän eri syytä, joita ovat: käsitöiden harrastaminen, korjaaminen tai tuunaaminen, lahjojen tai tuotteiden valmistaminen sukulaisille ja keräyksiin, inspiroituminen, johon vaikuttaa löydetty materiaali, tarve, ostetun materiaalin muokkaaminen ja viimeisenä valmistus myytäväksi. Kierrätyskäsitöissä käytetään yhdeksän materiaalikategorian tuotteita. Nämä yhdeksän materiaalikategoriaa ovat ompelutarvikkeet, kankaat, askartelutarvikkeet, neulonta ja virkkauslangat, metallitavarat, työvälineet, vaatteet, farkut, nahka sekä turkis ja muut tarvikkeet. Eniten näistä materiaaleista valmistettiin sisustus ja käyttötavaroita. Muita valmistettuja kierrätyskäsitöitä ovat vaatteet, asusteet, neulokset, korjaamiset sekä tuunaukset, askartelut, korut, lelut ja niiden osat, nukkekodin valmistus ja prototyypit sekä koulutyöt.

Tutkimustulokset esittävät kierrätyskäsitöiden tekijöiden olevan kiinnostuneita kierrätyksestä ja luonnon kestävyyden varmistamisesta. Käsityöntekijät pyrkivät valmistamaan tuotteita, joille on tarvetta ja kuluneita sekä rikkinäisiä tuotteita pyritään korjaamaan. Kierrätyskäsitöiden tekijöiden suhtautumista uuden EU:n tekstiilistrategian tuottamiin muutoksiin ja Suomessa vuoden 2023 alussa aloitettuun tekstiilien erilliskeräykseen olisi tarpeellista tutkia lisää. Kierrätyskäsitöiden tekijät voivat vaikuttaa tekstiilien kestävyyteen merkittävästi uusien säädöksien ansiosta. Tämä tutkimus tarjosi vain pintaraapaisun käsityöntekijöiden päätösten ja toiminnan syihin, joten jatkotutkimus on erittäin tarpeellista.

 

Meri-Tuuli Malkamäki

Materiaalien kierto, käyttö ja hankkiminen kierrätyskäsitöissä

Taustaa

Itseohjautuvuus on yksi tämän hetken puhutuimmista työelämän trendeistä, minkä voi ajatella johtuvan siitä, että työn toimintaympäristö ja luonne sekä teknologian kehitys ovat luoneet tarpeita uudenlaisille organisoitumisen ja johtamisen tavoille, joihin perinteiset hierarkkiset organisaatiorakenteet eivät enää pysty vastaamaan kovinkaan ketterästi.

Itseohjautuvuus yksinkertaisimmillaan tarkoittaa hierarkian minimoimista ja autonomian lisäämistä organisaatiossa, ja näillä on tutkimusten mukaan todettu olevan myönteisiä vaikutuksia myös työhyvinvoinnille. Tämän innoittamana halusinkin tarkastella maisterintutkielmassani työhyvinvoinnin tukemista itseohjautuvassa organisaatioissa, jossa ei ole keskijohtoa tai virallisia esihenkilörooleja, joille työhyvinvoinnin tukeminen perinteisesti kuuluisi.

Tavoitteet

Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät tukevat työhyvinvointia itseohjautuvassa organisaatiossa ja millaisia keinoja työhyvinvoinnin tueksi on kehitetty. Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisen IT-alan yrityksen kuuden työntekijän kokemuksia työhyvinvoinnista ja sitä tukevista tekijöistä. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla ja analysoitiin sisällönanalyysillä, jossa aineistosta nousseita keskeisiä teemoja peilattiin olemassa olevaan teoriaan voimavaralähtöisestä työhyvinvoinnista, itseohjautuvuudesta sekä näiden yhteydestä toisiinsa.

Tulokset

Vastauksena tutkimuskysymyksiin siitä, mitkä tekijät tukevat työhyvinvointia itseohjautuvassa organisaatiossa ja millaisia keinoja työhyvinvoinnin tueksi on kehitetty, jaettiin tulokset organisatorisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Organisatorisista tekijöistä yksilöiden kokema autonomia siitä miten, missä ja milloin tekevät työtään, koettiin merkittäväksi työhyvinvointia tukevaksi tekijäksi. Matala hierarkia koettiin myös työhyvinvointia tukevaksi tekijäksi, sillä kohdeorganisaatiossa johto ei sanele käskyjä ylhäältä alaspäin, vaan tukee ja osallistaa henkilöstöä päätöksentekoon ja organisaation kehittämiseen. Lisäksi haastateltavat kokivat tärkeäksi joustavan työympäristön, jolla tarkoitettiin viihtyisiä ja monitoimisia työtiloja, joista löytyy lähes kaikki tarvittava aina laadukkaista ja ergonomisista työvälineistä terveellisiin välipaloihin, saunaan ja kaljahanaan. Osaamisen kehittämiseen kohdeorganisaation koettiin kannustavan monin tavoin, joista merkittävänä mainittiin työaikaosuus, joka työntekijöillä on vapaasti käytettävissään oman mielenkiinnon mukaiseen osaamisen kehittämiseen.

Sosiaalisista tekijöistä keskeisimpiä työhyvinvointia tukevia tekijöitä olivat yhteisöllinen kulttuuri, psykologinen turvallisuus sekä työyhteisön tarjoama tuki. Kohdeorganisaatiossa vallitsee haastateltavien mukaan avoin, luottava, rento ja asiantunteva ilmapiiri, jossa yksilöt tukevat ja auttavat toisiaan ja jossa jokainen voi olla oma itsensä. Lisäksi organisaation tarjoamat tukiverkostot henkilöstöhallinnosta ja vertaistukimallista koettiin työhyvinvointia tukeviksi tekijöiksi, sillä ne helpottavat niin työntekoa, osaamisen kehittämistä kuin henkistä jaksamistakin.

Aineistosta nousi kuitenkin esiin myös itseohjautuville organisaatioille tyypillisiä haasteita vallan ja vastuun hajauttamisesta, kun ei varmasti aina tiedetä, kenen vastuulle mitkäkin asiat milloinkin kuuluvat.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset mukailivat itseohjautuvuuden ja työhyvinvoinnin teoreettisia viitekehyksiä. Kun organisaatiolla on riittävästi resursseja ja voimavaroja, on sen mahdollista tukea myös työntekijöiden hyvinvointia. Itseohjautuvissa organisaatioissa oleellista on luottamukseen, autonomiaan ja avoimuuteen perustuva kulttuuri, joka mahdollistaa yksilöiden psykologisten perustarpeiden täyttymisen. Pelkkä palkka ei myöskään riitä enää tänä päivänä sitouttamaan työntekijöitä, jonka vuoksi hyvinvointiin, joustavuuteen ja yhteisöllisyyteen on tärkeää panostaa.

Pauliina Tammi

Tunnetaidot ja niiden merkitys ovat puhututtaneet kasvattajia paljon viime vuosina. Tutkimusten mukaan tunnetaidoista on merkittäviä hyötyjä yksilön kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Hyvät tunnetaidot tukevat niin psyykkistä kuin fyysistä hyvinvointia, auttavat muodostamaan hyvinvoivia ihmissuhteita ja niiden opettamisella voidaan mm. tukea oppimista ja vähentää kiusaamista. Samanaikaisesti teknologian rooli yhteiskunnassa kasvaa ja jo pienet lapset oppivat hyödyntämään tablettitietokoneita ja muita teknologian sovelluksia. Tunnetaitojen lisäksi teknologiakasvatus korostuu opetussuunnitelmissa ja pohdituttaa yleisessä kasvatuskeskustelussa. Lasten teknologian käytöstä ollaan toisaalta hieman huolissaan ja toisaalta lapsia halutaan tukea ymmärtämään teknologiaa sekä ohjata sen järkevään käyttöön. Immersiiviset teknologiat, kuten virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus (AR) ovat alkaneet kiinnostaa tutkijoita viime vuosina myös oppimisen ja opetuksen näkökulmasta.

Tutkimuskysymykset

Näistä aineksista heräsi kiinnostus lähteä tutkimaan, voidaanko AR-sovelluksen avulla oppia tunnetaitoja esiopetuksessa. Osana Kauniaisten kaupungin hanketta (2020-2022) ”Digipuu ja tulevaisuuden tutkijat” kehitin mallin AR-tunnepajoista, missä tunteita tutkitaan ja niistä opitaan yhdessä digitaalisen tarinankerronnan keinoin. Tutkimuksessani AR-sovelluksen hyödyntämisestä esiopetuksen tunnekasvatuksessa keskityin tutkimaan, millä tavoin lapset tunnistavat ja nimeävät perustunteita ja tuovat esiin tunteiden syy-seuraussuhteita työskennellessään AR-sovelluksella yhdessä lapsiparin kanssa. Tutkimuksessa AR-sovelluksena hyödynnettiin suomalaisen 3DBearin opetuskäyttöön suunniteltua sovellusta, missä on erilaisia tunteita ilmaisevia AR-hahmoja.

Tutkimustulokset

Lasten kertomuksissa tunteista lapset tunnistivat ja nimesivät tunteita kahdella tavoin: osassa kertomuksia tunnetta koki kuvitteellinen AR-hahmo ja osassa kertomuksia lapsi itse. Tutkimusaineistossa olevista episodeista 30/40 olivat sellaisia, missä tunnetta koki kuvitteellinen AR-hahmo. Nämä tunteet kuvasivat suurimmalta osin vihaa, surua ja pelkoa. Kertomukset tunteista, missä lapsi itse koki tunnetta, kuvasivat pääosin iloa. Tutkimuksessa selvisi, että lapset myös auttoivat toinen toisiaan tunnistamaan ja nimeämään tunteita. Lapset toivat esiin kertomuksissaan tunteiden syy-seuraussuhteita heijastellen arjen tunnekokemuksiaan sekä osana leikkiä.

Tutkimustulosten hyödyntäminen

Tutkimuksen tulosten perusteella on mahdollista, että lapset kokivat niin sanottujen negatiivisten tunteiden, kuten vihan, surun ja pelon käsittelyn sallitumpana tai helpompana voidessaan kuvata tunnetta kuvitteellisen AR-hahmon kautta. Olisikin jatkossa mielenkiintoista keskittyä tutkimaan AR-tarinankerronnan mahdollisuuksia nimenomaan haastavien tunteiden käsittelyssä. Voitaisiinko AR-tarinankerrontaa hyödyntää esimerkiksi lasten terapeuttisessa työskentelyssä, kuten perinteistä saduttamista?

Lasten työskentely yhdessä lapsiparin kanssa mahdollisti vertaisoppimisen sekä lasten välisen leikin ja yhteisen tarinan kertomisen tukien lasten vuorovaikutustaitoja. Tämä osoittaa, että teknologiaakin hyödynnettäessä voidaan samalla kehittää tärkeitä vuorovaikutustaitoja ja tukea lasten välisiä suhteita. Lisäksi lapset oppivat tehokkaammin toimiessaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

AR-tunnepajatyöskentely tarjoaa myös opettajalle työkaluja käsitellä tunteita lasten kanssa sekä havaita ja oppia, miten ja missä tilanteissa lapset kokevat tunteita. Lasten saattaa olla haastavaa tuoda arjessaan esiin tunteita kuten viha, suru ja pelko ja sanoittaa näihin tunteisiin liittyviä syy-seuraussuhteita. Tunteiden tutkiminen lisätyn todellisuuden maailmassa tarjoaa lapsille turvallisen tavan ilmaista myös haastavia tunteita ja käsitellä kaikkia tunteita leikin ja tarinan keinoin AR-sovelluksen avulla. Opettaja voi saada lasten tarinoista paljon tärkeää ja hyödyllistä tietoa, mitä hän voi edelleen hyödyntää esiopetusryhmän toiminnan suunnittelussa.

Lopuksi

Lapset suhtautuivat AR-teknologiaan täynnä intoa. AR-sovellus motivoi lapsia tunnetyöskentelyyn ja tarinankerrontaan sekä synnytti ryhmässä paljon iloa ja tuotti elämyksiä. Tablettitietokoneilla työskentely oli eskareille vaivatonta ja luontaista – AR-sovellustakin he osasivat nopeasti käyttää monipuolisemmin kuin tutkimuksen tekijä. Tutkimuksen tulokset rohkaisevat kasvattajia kokeilemaan uusia teknologioita opetuksessa ennakkoluulottomasti ja rohkeasti!

Eeva Blomberg

Lasten tunnetaitojen tukeminen esiopetuksessa AR-sovellus tarinankerronnan työvälineenä

Talousosaaminen nähdään luku-, lasku- ja kirjoitustaidon rinnalla yhtenä tulevaisuuden keskeisimmistä kansalaistaidoista. Nuorten maksuhäiriömerkintöjen ja arjen digitalisoitumisen haittojen yleistyessä yhteiskunnallisessa keskustelussa on herännyt huoli nuorten talousosaamisesta. Ratkaisuksi on ehdotettu muun muassa omaa taloustaidon oppiainetta ja pelien käyttöä opetuksessa. Pelillistäminen onkin nouseva trendi koulutusmarkkinoilla ja myös talousosaamista varten on kehitetty oppimispelejä. Kansainvälisesti verrattuna suomalaisten nuorten talousosaaminen on hyvällä tasolla, mutta alakoulun kontekstissa aihetta ei ole tutkittu. Kun luku- ja laskutaito ovat PISA-testien perusteella heikkenemässä, pitäisikö myös talousosaamisen kehittymisestä olla huolissaan?

Oppimisen tueksi valittiin Taloussankari Junior

Nuorten talousosaamisen kehittymistä oppimispelien avulla päätettiin testata Taloussankari Juniorilla. Taloussankari Junior on perusopetuksen opetussuunnitelmaa noudattava, Talous ja Nuoret TATin julkaisema oppimismateriaali, mikä on tehty yhteistyössä Ekokumppanien, Nordean ja 10monkeysin kanssa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin Taloussankari Juniori -oppimispeli kehittää neljäsluokkalaisten talousosaamista. Esimerkiksi PISA-tutkimusten perusteella nuorten talousosaamisen on havaittu olevan yhteydessä matematiikan ja kielelliseen osaamiseen. Halusinkin selvittää myös, millä tavoin ne vaikuttavat pelaamisella saatuihin oppimistuloksiin.

Miten tutkielma toteutettiin?

Tutkielma toteutettiin määrällisenä tapaustutkimuksena tamperelaisessa peruskoulussa. Tutkielman alkutestiin osallistui 58 oppilasta ja lopputestiin 54 oppilasta. Alku- ja lop-putestin välillä oppilaat pelasivat Taloussankari Juniorin ja opiskelivat niiden avuksi tehtyjen oppimateriaalien avulla. Kyselytutkimuksessa oli 15 monivalintatehtävää, jotka oli jaettu kolmeen talousosaamisen osa-alueiseen, eli taloudelliseen tietämykseen, taloudelliseen käyttäytymiseen ja taloudellisiin asenteisiin sekä vastuulliseen kuluttamiseen. Testin yhteydessä oppilaat ilmoittivat viimeisimmän suomen kielen ja matematiikan todistusarvosanansa, jotta kielellisen tai matemaattisen osaamisen vaikuttamista talousosaamiseen kyettiin mittaamaan.

Oppimista tapahtui odotetusti

Oppilaiden talousosaamisen taso oli korkea jo ennen oppimisjakson aloittamista. Vaikka oppilaiden talousosaaminen kehittyi oppimisjakson aikana, toistomittauksessa havaittiin, etteivät muutokset olleet tilastollisesti merkitseviä.  Poikkeuksina oppilaiden käsitys rahan niukkuudesta selkeni ja tuhlaamisherkkyys väheni merkitsevästi. Kruskall-Wallisin testi osoitti, aikaisemman tutkimustiedon mukaisesti, että suomen kielen ja matematiikan osaamisella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys talousosaamiseen. Tässä tutkielmassa talousosaamisen osa-alueilla ei siis tapahtunut suuria muutoksia oppimisjakson aikana. Oppimispelit kannattaa kuitenkin ottaa käyttöön muiden opetusmenetelmien rinnalle talousosaamisen opettamiseen. Vaikka suomen kielessä ja matematiikassa taitavammat pärjäsivät testissä paremmin, ei oppimispelin vaikutusta koulussa heikosti pärjäävien minäpystyvyyteen ja koulupositiivisuuteen voi väheksyä. Oppimispelit eivät ole siis oikotie onneen, mutta ne kannattaa ottaa käyttöön perinteisten opetusmenetelmien rinnalle.

 

Ville Lääti

Oppimispelien vaikutus lasten talousosaamiseen: Tapaustutkimus Taloussankari Juniorista

 

Tutkimuksen taustaa ja tutkimustehtävä

Vammaisneuvosto toteutti vuosien 2021–2022 vaihteessa kyselyn, jossa saatiin tulokseksi muun muassa, että monien lasten, joilla on neuropsykologisia kehityshäiriötä, oppimisen ja koulunkäynnin tuki toteutuu heikosti ja/tai sen saanti viivästyy. Kiinnostukseni heräsi selvittää tarkemmin, mistä tällainen tulos johtuu. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan, mitkä tekijät tukevat autismikirjon oppilaan koulunkäynnin onnistumista ja, mitkä tekijät estävät onnistumista opiskellessa inkluusioperiaatteen mukaisesti yleisopetuksen luokalla.

Tutkimusmenetelmä

Tutkimus toteutettiin fenomenologisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä autismikirjon oppilaan vanhempaa. Oppilaat opiskelivat ala-asteen viidennellä tai kuudennella luokalla. Aineiston analyysissa käytettiin pohjana itseohjautuvuusteorian psykologisia perustarpeita.

Tuloksia ja pohdintaa

Tutkimukseni tulokset ovat linjassa Vammaisfoorumin teettämän kyselyn kanssa. Haastateltavien kokemusten perusteella autismikirjon oppilaan avun saannin viivästymiseen on useasti syynä se, että koulussa jäädään odottamaan, että lapsi saisi diagnoosin ja tukitoimia puoltavan terveydenhuollon ammattilaisen lausunnon. Toinen asia, joka haastatteluista selvisi, että tutkimuksiin pääseminen ja diagnoosin saaminen saattaa olla monien vuosien mittainen prosessi. Jos lapsi ei tällä aikaa saa koulussa tarvitsemaansa tukea, se vaikuttaa heikentävästi hänen hyvinvointiinsa sekä koulunkäyntikykyyn.

Aineistossani painottuu yhteistyön merkitys kodin ja koulun välillä autismikirjon oppilaan tuen saannin mahdollistajana tai estäjänä. Perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä sekä lapsen kohtaamisessa oli selkeästi vaikutusta sillä, onko opettajalla aikaisempaa kokemusta autismikirjon oppilaista tai ymmärrystä näitä erilaisia oppilaita kohtaan. Esteinä onnistuneelle yhteistyölle olivat radikaalisti erilaiset näkemykset lapsen tuen tarpeesta, lapsen ja perheen näkeminen negatiivisessa valossa sekä palaverit, joiden lopputuloksena lapsi jäi yhä ilman tarvitsemaansa tukea.

Vaikka tutkimukseni otoskoko oli suhteellisen pieni, on aineistossani havaittavissa, että koulussa oli monipuolisia oppimisen ja koulunkäynnin tukimuotoja, jotka edistivät autismikirjon oppilaiden koulunkäynnin onnistumista. Aineiston perusteella ilmeni, että monipuolista tukea oli usein tarjolla vasta sen jälkeen, kun lapselle oli saatu autismikirjon diagnoosi. Vaikka haastateltavien lapsille oli kirjattu tukitoimia HOJKSiin, ei se ollut tae siitä, että lapsi saisi tukea koulussa. Riittämätön tuki ja tuen tarpeiden huomiotta jättäminen toimi esteenä autismikirjon oppilaan koulunkäynnin onnistumiselle. Haastattelujen mukaan esteitä tuen toteutumiselle aiheuttivat se, ettei kukaan ollut sitoutunut toteuttamaan niitä, tuen papereihin oli kirjattu tuki epäselvästi, kirjattujen tukitoimien tarkoitusta ei ymmärretty, riittämättömät resurssit, tukitoimet oli kehittänyt joku muu kuin koulun työntekijä.

Lapsen kuormittuminen koulussa toimi koulunkäynnin onnistumista estävänä tekijänä. Suurimpana kuormitusta aiheuttavana tekijänä olivat muutos- ja siirtymätilanteet. Kuormitusta lisäsi myös muun muassa iso luokkakoko, iso läksyjen määrä, ennakoinnin puute. Oppilaiden kuormitusta pyrittiin helpottaa monin tavoin, joka vaikutti edistävästi koulunkäynnin onnistumiseen. Koulupäivän ja -viikon pituuden muokkaaminen vähensi autismikirjon oppilaiden kokemaa kuormitusta ja siten mahdollisti sen, että he pystyivät käymään koulussa. Kuormitusta pienensivät myös ennakointi, struktuurit, tutut aikuiset ja tuki sosiaalisten taitojen harjoittelulle sekä oppia tunnistamaan ja säätelemään omaa kuormitustaan.

Jatkotutkimuksen aiheena pohdin, mitä välineitä koululla voisi olla onnistuneeseen yhteistyöhön autismikirjon oppilaiden perheiden kanssa. Miten kodin ja koulun yhteistyötä voisi kehittää siten, ettei yhteys perheen kanssa katkeaisi. Toinen tutkimusaihe voisi olla, että kuinka paljon koulua käymättömien oppilaiden joukossa on autismikirjon oppilaita, jotka eivät ole saaneet tarkoituksenmukaista tukea opiskeluunsa. Ajatuksena jatkotutkimuksessa olisi kehittää keinoja, joiden avulla saataisiin autismikirjon oppilaat yhdenvertaiseen asemaan muiden koulunkäyntiin tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa.

Tiina Jukakoski
”Olisi helpompi, jos lapsella olisi jalka poikki”
Autismikirjon oppilaiden vanhempien kokemuksia lastensa koulunkäynnin tuesta