Taustaa
Itseohjautuvuus on yksi tämän hetken puhutuimmista työelämän trendeistä, minkä voi ajatella johtuvan siitä, että työn toimintaympäristö ja luonne sekä teknologian kehitys ovat luoneet tarpeita uudenlaisille organisoitumisen ja johtamisen tavoille, joihin perinteiset hierarkkiset organisaatiorakenteet eivät enää pysty vastaamaan kovinkaan ketterästi.
Itseohjautuvuus yksinkertaisimmillaan tarkoittaa hierarkian minimoimista ja autonomian lisäämistä organisaatiossa, ja näillä on tutkimusten mukaan todettu olevan myönteisiä vaikutuksia myös työhyvinvoinnille. Tämän innoittamana halusinkin tarkastella maisterintutkielmassani työhyvinvoinnin tukemista itseohjautuvassa organisaatioissa, jossa ei ole keskijohtoa tai virallisia esihenkilörooleja, joille työhyvinvoinnin tukeminen perinteisesti kuuluisi.
Tavoitteet
Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät tukevat työhyvinvointia itseohjautuvassa organisaatiossa ja millaisia keinoja työhyvinvoinnin tueksi on kehitetty. Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisen IT-alan yrityksen kuuden työntekijän kokemuksia työhyvinvoinnista ja sitä tukevista tekijöistä. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla ja analysoitiin sisällönanalyysillä, jossa aineistosta nousseita keskeisiä teemoja peilattiin olemassa olevaan teoriaan voimavaralähtöisestä työhyvinvoinnista, itseohjautuvuudesta sekä näiden yhteydestä toisiinsa.
Tulokset
Vastauksena tutkimuskysymyksiin siitä, mitkä tekijät tukevat työhyvinvointia itseohjautuvassa organisaatiossa ja millaisia keinoja työhyvinvoinnin tueksi on kehitetty, jaettiin tulokset organisatorisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Organisatorisista tekijöistä yksilöiden kokema autonomia siitä miten, missä ja milloin tekevät työtään, koettiin merkittäväksi työhyvinvointia tukevaksi tekijäksi. Matala hierarkia koettiin myös työhyvinvointia tukevaksi tekijäksi, sillä kohdeorganisaatiossa johto ei sanele käskyjä ylhäältä alaspäin, vaan tukee ja osallistaa henkilöstöä päätöksentekoon ja organisaation kehittämiseen. Lisäksi haastateltavat kokivat tärkeäksi joustavan työympäristön, jolla tarkoitettiin viihtyisiä ja monitoimisia työtiloja, joista löytyy lähes kaikki tarvittava aina laadukkaista ja ergonomisista työvälineistä terveellisiin välipaloihin, saunaan ja kaljahanaan. Osaamisen kehittämiseen kohdeorganisaation koettiin kannustavan monin tavoin, joista merkittävänä mainittiin työaikaosuus, joka työntekijöillä on vapaasti käytettävissään oman mielenkiinnon mukaiseen osaamisen kehittämiseen.
Sosiaalisista tekijöistä keskeisimpiä työhyvinvointia tukevia tekijöitä olivat yhteisöllinen kulttuuri, psykologinen turvallisuus sekä työyhteisön tarjoama tuki. Kohdeorganisaatiossa vallitsee haastateltavien mukaan avoin, luottava, rento ja asiantunteva ilmapiiri, jossa yksilöt tukevat ja auttavat toisiaan ja jossa jokainen voi olla oma itsensä. Lisäksi organisaation tarjoamat tukiverkostot henkilöstöhallinnosta ja vertaistukimallista koettiin työhyvinvointia tukeviksi tekijöiksi, sillä ne helpottavat niin työntekoa, osaamisen kehittämistä kuin henkistä jaksamistakin.
Aineistosta nousi kuitenkin esiin myös itseohjautuville organisaatioille tyypillisiä haasteita vallan ja vastuun hajauttamisesta, kun ei varmasti aina tiedetä, kenen vastuulle mitkäkin asiat milloinkin kuuluvat.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset mukailivat itseohjautuvuuden ja työhyvinvoinnin teoreettisia viitekehyksiä. Kun organisaatiolla on riittävästi resursseja ja voimavaroja, on sen mahdollista tukea myös työntekijöiden hyvinvointia. Itseohjautuvissa organisaatioissa oleellista on luottamukseen, autonomiaan ja avoimuuteen perustuva kulttuuri, joka mahdollistaa yksilöiden psykologisten perustarpeiden täyttymisen. Pelkkä palkka ei myöskään riitä enää tänä päivänä sitouttamaan työntekijöitä, jonka vuoksi hyvinvointiin, joustavuuteen ja yhteisöllisyyteen on tärkeää panostaa.
Pauliina Tammi