Tekijä: graduparaati

Alanvaihto varhaiskasvatuksen opettajaksi

Tutkimuksen tausta

Kiinnostuin tutkimaan alanvaihtajia, koska löysin yhden Helsingin yliopiston kurssin oppimistehtävää tehdessäni aukon tutkimuskirjallisuudessa. Alanvaihtoa opettajaksi on tutkittu muilla koulutusasteilla, mutta ei varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen lähtökohtana on, että alanvaihtajat muodostavat oman ainutlaatuisen ryhmänsä ja heitä tulisi tutkia, jotta heidän aikaisempi työkokemuksensa ja osaamisensa tulisi hyödynnettyä varhaiskasvatuksen laadun takaamiseksi. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää muun muassa alanvaihtajien uravalintamotiiveja. Sen lisäksi tarkastelin tutkimuksessa jo työelämässä varhaiskasvatuksen opettajina toimivien alanvaihtajien työtyytyväisyyttä ja -tyytymättömyyttä, sillä työtyytyväisyys johtaa yksilön sitoutumiseen työhönsä ja vähentää alanvaihtoaikeita sekä stressin kokemusta.

Tutkimuksen toteutus

Toteutin tutkimuksen sähköisenä kyselylomaketutkimuksena (n=76). Käytin E-lomake -ohjelmaa kyselylomakkeen laatimisessa, ja aineiston keräsin Facebookissa Helsingin ja Tampereen yliopistojen opiskelijajärjestöjen ja kahden varhaiskasvatusta koskevan ryhmän kautta. Tämän lisäksi lomake lähetettiin yliopiston kautta alanvaihtaja opiskelijoille.  Analysoin aineiston hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, ristiintaulukointia sekä Spearmanin korrelaatiokerrointa.

Tulokset ja johtopäätökset

Alanvaihtajien merkittävimmät uravalintamotiivit varhaiskasvatuksen opettajaksi olivat kiinnostus, merkityksellisyys, työllisyysnäkymät ja aikaisemman työn stressi. Kiinnostus nousi esiin uusilta alanvaihtoaikeilta suojaavana tekijänä. Tämän lisäksi aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen peilaten työllisyysnäkymät on uusi motiivi ryhtyä varhaiskasvatuksen opettajaksi. Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että varhaiskasvatusalalla on tällä hetkellä huutava pula pätevistä opettajista, eli työntekijän markkinat.

Alanvaihtajat ovat melko tyytyväisiä alanvaihtoon ja heidän odotuksensa varhaiskasvatuksen työstä ovat täyttyneet melko hyvin. Silti 46 % alanvaihtajista harkitsevat uudestaan alanvaihtoa pois varhaiskasvatusalalta. Tämä on huolestuttava ilmiö varhaiskasvatuksen pitovoiman kannalta.

Merkittävimmiksi työtyytyväisyyttä lisääviksi tekijöiksi nousivat lapset, työnkuva, myönteiset tunteet ja sosiaaliset tekijät. Työtyytymättömyyttä lisäsivät puutteelliset resurssit, palkkaus ja työn vaatimukset. Kiinnitin huomiota erityisesti työtyytymättömyyttä lisääviin tekijöihin, sillä ne heijastavat mielestäni nykyistä tehokkuusajattelua. Ryhmäkokojen hallinta ja suhdelukujen tarkka seuranta voivat rikkoa päiväkodin arkea, johtaa työntekijöiden kuormittavuuteen, vaikeuttaa pedagogisen työn toteutumista ja vaikuttaa negatiivisesti lapseen. Varhaiskasvatukseen kohdistuvasta tehokkuusajattelusta ja taloudellistumisesta on oltu huolissaan jo 90-luvun lopulla. Jo tuolloin asiantuntijat ovat korostaneet päivähoidon jatkuvuuden ja vakauden merkitystä sekä pysyvien aikuisten tärkeyttä. Mielestäni olisi tärkeä tutkia jatkossa muun muassa työhön sitoutumista ja varhaiskasvatusalan veto- ja pitovoimaa.

 

Erika Kaunisaho

Alanvaihto varhaiskasvatuksen opettajaksi

Tutkimuksen tausta 

Kestävyys ja vastuullisuus ovat tämän hetken keskeisiä teemoja. Samaan aikaan vaatteita tuotetaan ja ostetaan valtavia määriä ja niiden käyttöikä on lyhyt. Tämä ei ole millään tavalla kestävää ja muutos vaatii toimia niin tuottajilta kuin kuluttajiltakin. Vaatteet värjätään pääsääntöisesti raakaöljypohjaisilla synteettisillä väriaineilla, jotka  saastuttavat ympäristöä ja ovat haitaksi ihmisten terveydelle.

Synteettisten väriaineiden lisäksi vaatteita voidaan värjätä luonnonväreistä saatavilla väriaineilla. Luonnonvärejä saadaan esimerkiksi kasveista, sienistä ja mineraaleista. Luonnonväriaineiden käyttäminen värjäyksessä on hyvin vähäistä, sillä niiden tuotantokustannukset ovat suuret. Kuluttajien näkemyksiä luonnonväriaineista tai niillä värjätyistä tekstiileistä on toistaiseksi melko vähän. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuluttajien vaatteiden kulutukseen vaikuttavia tekijöitä sekä ajatuksia luonnonväreillä värjätyistä vaatteista. Aihetta on tärkeä tutkia, jotta saadaan selville millaisia odotuksia kuluttajilla on luonnonväreillä värjätyistä vaatteista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto kerättiin yksilöhaastattelujen avulla Zoom-sovelluksen kautta kesäkuussa 2022. Haastatteluihin osallistui  eri puolilta Suomea 12 kuluttajaa, jotka olivat iältään 22-57–vuotiaita ja edustivat eri sukupuolia ja koulutustaustoja. Tutkimusote oli laadullinen ja aineiston analyysi tapahtui aineistolähtöisen sisällönanlyysin avulla.

Tulokset ja johtopäätökset 

Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että vaatteiden ekologisuus ja eettisyys olivat kuluttajille tärkeitä tekijöitä vaatteen hankinnassa. Kuitenkin ostopäätöksiä ei tehty pelkästään niiden perusteella, sillä esimerkiksi tuotteet hinta ja ulkonäkö vaikuttivat vaatteen ostamiseen.  Opiskelijat kokivat, että he alkavat ostaa vastuullisemmin tuotettuja vaatteita tulojensa parannuttua.

Väriaineet olivat kuluttajille tuntemattomampia ja suurin osa ei ollut koskaan miettinyt, millä hänen vaatteensa on värjätty.  Kuluttajat kokivat luonnonväriaineet parempana vaihtoehtona kuin synteettiset väriaineet. Odotukset luonnonväriaineilla värjätyistä vaatteista olivat kaksijakoiset. Luonnonvärianeista uskottiin saatavan kauniita, vaaleita värisävyjä. Niiden uskottiin olevan parempia käyttäjälle ja ympäristölle sekä niiden valmistusprosessin uskottiin olevan vastuullisempi. Toisaalta epäiltiin, että kirkkaita värisävyjä ei ole mahdollista saada luonnonväreillä ja värien uskottiin kestävän vähemmän aikaa.  Niiden oletettiin myös olevan kalliimpia ja huonosti saatavilla. Joillakin oli myös omia kokemuksia luonnonväriaineilla värjäämisestä, osalla hyviä ja osalla huonompia.

Kuluttajat kokivat voivansa huolehtia luonnonväreillä värjättyjen vaatteiden huollosta hieman enemmän.  Värien toivottiin kestävän käyttöä ja pesua. Luonnonväreillä värjätyistä vaatteista kuluttajat olivat valmiita maksamaan vähän enemmän, jos vaate oli valmistettu muutenkin kestävästi ja vastuullisesti. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lähtökohtaisesti kuluttajat olivat kiinnostuneita ostamaan luonnonväreillä värjättyjä vaatteita.

 

Miliza Paloviita

Kuluttajien näkemyksiä kestävistä vaatteista ja väreistä – ”Kestääks se yhtä hyvin sitte aikaa, ku sit taas joku tämmönen jollain superkemikaaleilla värjätty”

Tutkimuksen taustaa

Luokanopettajakoulutus Suomessa on monipuolinen ja laaja-alainen. Sen tavoitteena on valmistaa luokanopettajia, joilla on taito käyttää pedagogista ajattelua, tehdä opetussuunnitelmatyötä, ymmärrys kulttuuris-yhteiskunnallisesta toiminnasta ja kyky tutkia kriittisesti omaa työtään sekä kehittää sitä jatkuvasti. Luokanopettajilla on merkittävä ja vastuullinen tehtävä opettaa ja samalla kasvattaa tulevaisuuden yhteiskunnan jäseniä. Luokanopettajakoulutuksessa perehdytään kasvatustieteen ja -psykologian teorioihin kattavasti sekä opitaan tutkimaan ja tuottamaan kriittisesti tutkimustietoa, mutta kritiikkiä on esitetty siitä, että koulutus ja kenttätyö eivät kohtaa. Luokan kohtaaminen ja johtaminen jäävät luokanopettajan omalle vastuulle.

Luokanhallinta on merkittävä taito ja luokanopettajan työn perusta. Luokanopettajat eivät saa tarpeeksi, jos ollenkaan koulutusta luokanhallintaan eikä työnsä aloittaville noviisiopettajille ole tarjolla kattavaa perehdytystä työpaikoilla. Usein puhutaan työrauhasta ja kurista, mutta tavoitteena on kohdata oppilaat kunnioittavasti ja vuorovaikutuksellisesti. Myös mediassa käydään jatkuvaa keskustelua opettajien jaksamisesta ja työnkuormittavuudesta sekä oppilaiden rauhattomuudesta ja pahoinvoinnista. Tutkimuksen tavoitteena on määritellä, mitä luokanhallinta tarkoittaa kokonaisuudessaan sekä tutkia luokanhallintataitojen merkitystä ja ilmenemistä opetustilanteessa. Lopuksi selvitetään, kuinka luokanopettaja voi kehittää luokanhallintataitojaan.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Haastatteluihin osallistui viisi luokanopettajuuden parissa työskentelevää kasvatusalan asiantuntijaa. Haastatteluiden avulla kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta esiin nousseet käsitteet jaoteltiin viideksi teemakokonaisuudeksi. Teemoiksi muodostuivat luokanopettajan persoona, vuorovaikutustaidot ja empatia, opettaja-oppilassuhde, opettajan pedagogiikka sekä yhteistyö.

Tutkimuksen tuloksia ja johtopäätöksiä

Tutkimuksen tulokset osoittivat luokanhallinnan olevan erittäin merkityksellistä sekä tärkeä osa opettajan työtä. Luokanhallinnan käsite on laaja ja pitää sisällään useita eri osa-alueita. Käsitteen tarkka määrittely on olennaista sen merkityksen ymmärtämiseksi. Itse käsite nähtiin positiivisena ja luokanhallinnan tulisikin rakentua positiivisen vuorovaikutuksen, oppilaantuntemuksen sekä yhteistyön avulla. Opettaja tekee työtä omalla persoonallaan ja valitsee itselleen sekä ryhmälle ja yksilöille sopivat luokanhallinnan keinot. Luokanhallinnan avulla rakennetaan toimiva ja hyvinvoiva ryhmä. Hyvä ryhmänhallinta ilmenee kouluviihtyvyytenä, toimivina sosiaalisina suhteina, hyvänä työskentelynä sekä oppimisena. Luokanhallintataidot kehittyvät työn ohessa ja vertaisoppimalla, ja kollegoiden sekä rehtorin tuki ovat ensisijaisen tärkeitä niiden kehittämiseksi.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että luokanhallinta on luokanopettajan työn perusta ja sillä on valtava merkitys niin opettajan kuin oppilaidenkin jaksamisen, hyvinvoinnin sekä oppimisen kannalta. Tutkimustulosten perusteella luokanhallintataitojen kehittäminen on mahdollista ja tärkeää. Tätä tietoa voi soveltaa luokanopettajankoulutuksen opetussisältöjen sekä luokanopettajan työn ohjauksen ja perehdytyksen kehittämiseksi. Tulevaisuudessa olisikin mielenkiintoista tutkia, kuinka luokanhallintataidot kehittyvät erilaisten koulutusten sekä perehdytysohjelmien avulla.

Netta Taajamo

Luokanopettajuutta rakentamassa: Luokanhallintataidot

Kunskap om hästen är viktigt för alla som rider eller hanterar hästar, både för att säkerställa hästens välmående och människans säkerhet. Ändå tyder forskning på att kunskapen är bristfällig bland ryttare, hästägare och till och med professionella. Forskare rapporterar till exempel att beteenden som tyder på stress och negativa känslor hos hästen förbises, och att utrustningsrelaterade skador är vanligt i samband med tävlingsridning. Då ryttare inte förstår hästens signaler och misslyckas i kommunikationen finns det också risk för att ryttaren skadas, vilket tyvärr är vanligt. Enligt forskare behövs mer undervisning i hästkunskap, speciellt i hästens beteende, välfärd, lärande och kommunikation mellan människa och häst.

I Finland och Sverige är ridskolan platsen där de allra flesta får sin grundutbildning om hästen. Forskning tyder på att undervisningen på ridskolan baseras mer på tradition än forskning och fokuserar mycket på ridteknik. Syftet med min studie var därför att ta reda på i vilken utsträckning finska och svenska ridskolor erbjuder undervisning i hästens beteende, välfärd, lärande och kommunikation mellan människa och häst, samt i vilken utsträckning eleverna deltar. Fokus var på avsutten undervisning, det vill säga undervisning som inte innebär ridning.

Eftersom jag var intresserad av att också ta reda på elevernas motivation för att delta, användes Self-determination theory (SDT) som referensram. Enligt SDT har människan tre grundläggande psykologiska behov, autonomi, kompetens och tillhörighet. Autonomi innebär en känsla av fri vilja och att kunna påverka, kompetens handlar om att lita på att man klarar av det man gör. Tillhörighet innebär en känsla av gemenskap och att vara accepterad. Tillfredsställelse av dessa behov leder till välmående, engagemang och autonom motivation. Autonom motivation innebär att individen gör något eftersom det är roligt och intressant, personligen viktigt eller en del av hens identitet. Frustration av behoven leder å andra sidan till kontrollerad motivation, att individen gör något på grund av inre eller yttre press, eller till amotivation, avsaknaden av motivation.

Studien genomfördes med online enkät som delades ut via ridskolor och social media, samt på hästrelaterade webbsidor. Deltagarna var 568 finska och svenska ridskole-elever i åldern 15 och över. De allra flesta var kvinnor, den största åldersgruppen var 36–55 år och de flesta hade haft ridning som hobby i över 11 år. Valet av deltagare i enkätstudien var icke-slumpmässigt, och resultaten analyserades kvantitativt.

Resultaten visade att under hälften av ridskolorna erbjöd undervisning i hästens beteende, välfärd, lärande och kommunikation mellan människa och häst. Ungefär en fjärdedel av eleverna hade deltagit i undervisning, men de var samtidigt autonomt motiverade, det vill säga att de skulle delta för att det är intressant och ett bra sätt att lära sig viktiga saker. Eleverna upplevde tillfredsställelse av de psykologiska behoven på ridskolan, speciellt tillhörighet och kompetens. Tillfredsställelse av behoven hade också ett samband med autonom motivation för att delta i undervisning i de tidigare nämnda ämnena. Med andra ord var elever som upplevde mer tillfredsställelse av behoven också mer autonomt motiverade att delta. Resultaten visade på stora skillnader mellan svenska och finska elever. Svenska elever upplevde mer autonom motivation, mer tillhörighet och kompetens, samt deltog i undervisning mer än de finska. Likväl erbjöd svenska ridskolor mer undervisning i ämnena.

Resultaten tyder på att både finska och svenska ridskolor bör öka erbjudandet av undervisning i avsutten hästkunskap, och att ett fokus på tillfredsställelse av de psykologiska behoven skulle stöda elevernas motivation för att delta i sådan undervisning. Detta skulle vara viktigt för att säkra hästars välmående och ryttares säkerhet. En möjlig orsak till skillnaderna mellan de svenska och finska eleverna är att avsutten undervisning erbjuds i de svenska ridskolorna som en del av ridundervisningen för alla elever, medan detta inte allmänt förekommer i Finland. Om avsutten undervisning är en integrerad del av hobbyn, kan det förmedla eleverna att det är viktigt och värdefullt för alla. För att säkerställa hästars välmående, vore det också viktigt att behandla etiska frågor och att basera undervisningen på ny forskning.

Studien var, till min vetskap, den första som undersökte deltagande i hästkunskapsundervisning och ridskole-elevers motivation. Även om resultaten ger en god inblick i ämnet, behövs mer forskning för att bekräfta resultaten. Viktigt vore också att kartlägga undervisningen utanför ridskolan och speciellt innehållet i undervisningen.

Lina Nyberg

Finska och svenska ridskole-elevers motivation för att delta i undervisning i hästens beteende, välfärd, lärande, och kommunikation mellan människa och häst

Tutkimuksen taustasta ja tarkoituksesta

Lastenkirjallisuuden merkitys ja rooli lapsen elämässä voi olla hyvin keskeinen ja kokonaisvaltainen, sillä kirjallisuutta luetaan niin kotona viihteenä kuin koulussa osana opetusta ja kasvatusta. Myös varhaiskasvatuksessa lastenkirjallisuus on tärkeä työväline, jonka avulla on mahdollista päästä käsiksi mitä erilaisimpien aiheiden ja ylipäänsä oppimisen äärelle. Tässä tutkimuksessa kiinnostus kirjallisuuteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin kohdistuu ensisijaisesti lapsille suunnattujen kuvakirjojen kieliin sekä kielellisiin valintoihin, joita jatkuvasti moninaistuvassa maailmassa on merkityksellistä tarkastella. Rastas (2013) on oivaltavasti todennut, että kirjallisuus sosiaalistaa lapsia yhteiskunnan jäseniksi, kansalaisiksi ja maailmankansalaisiksi. Pienelle lapselle päiväkoti onkin kuin yhteiskunta pienoiskoossa: moninaistuva maailma tarkoittaa myös moninaisuutta varhaiskasvatuksen arjessa.

Tutkimuksessani kielimaiseman käsite on hyvin keskeinen, sillä tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella aineistoksi valittuja kuvakirjoja nimenomaan niiden kielimaisemaa moninaistavien mahdollisuuksien näkökulmasta. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että kirjallisuudella on keskeinen rooli instituutioihin, kuten kouluihin, muodostuvan kielimaiseman kannalta. Koska tutkimuksen taustalla vaikuttaa konstruktionistinen näkemys kielestä osana todellisuutta ja todellisuuden rakentumista, tarjoavat kuvakirjat hedelmällisen tarkastelun kohteen siitä, kuinka ne osaltaan esittävät ja rakentavat sosiaalista todellisuutta erilaisten kielellisten valintojen ja diskurssien kautta.

 

Tutkimuksen toteutuksesta

Tutkimus toteutettiin diskursiivisena luentana, jossa asetettiin sekä kuvakirjojen teksti että kuvitus kriittisen tarkastelun kohteeksi. Aineistona tutkimuksessa toimi yhdeksän suomalaista ja ajankohtaista kuvakirjaa, jotka havainnollistavat monipuolisesti tutkimuksen kohdetta eli kielimaisemaa. Lopulliset kuvakirjavalinnat tehtiin yhteistyössä erään kirjaston henkilökunnan kanssa. Aineiston analyysiin sovellettiin kriittistä diskurssianalyysiä.

 

Tutkimuksen tuloksista

Tutkimuksen kohteena olleissa kuvakirjoissa moninainen kielimaisema esitettiin yhteiskunnan luonnollisena tilana, jossa limittäin vaikuttavat kielet ja esimerkiksi erilaiset puheen tavat sekä murteet kuuluvat kaikki osaksi lasten ja perheiden arkea. Tutkituista kuvakirjoista oli löydettävissä kolme selkeästi erottuvaa ja kielimaisemaa moninaistavaa diskurssia, jotka nimesin seuraavasti: 1) moninaiset kielet osana lasten arkea ja todellisuutta, 2) kieleilyyn kannustaminen ja aktiivinen kielellinen toimijuus sekä 3) yksilöllisten ja vaihtelevien kielirepertuaarien puolesta puhuminen. Tutkimustuloksien perustella näkisin, että kuvakirjat ovat rikas väline hyödynnettäväksi silloin, kun halutaan valita kielimaisemaa moninaistavia opetusmateriaaleja varhaiskasvatukseen.

Opettajalla on työssään valta ja vastuu tehdä valintoja – myös käyttämiensä opetusmateriaalien välittämän arvomaailman suhteen. Jatkossa voisi olla merkityksellistä tutkia, kuinka opettajat toteuttavat monikielisyyttä ja kielitietoisuutta edistävää pedagogiikkaa käytännössä eli varhaiskasvatuksen arjessa. Tarjoavatko opetuksessa hyödynnettävät kirjat lapsille moninaisia mahdollisuuksia samaistumisen kokemuksiin? Entä voiko teosten tarinoiden ja kuvitusten kautta laajentaa ymmärrystään sekä voimaantua? Ja edelleen, voisiko kirjallisuutta valita siten, että yhteiskunnassa hiljaiset tai hiljennetyt äänet saadaan kuuluviin? Näiden kysymysten äärelle pysähtyminen voi parhaimmillaan saada konkreettista muutosta aikaan: yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisen näkökulmasta moninaisten ihmisten, tapahtumien ja teemojen näkyväksi tekeminen on merkityksellistä.

 

Annika Ruotsalainen

Moninaistuva kielimaisema – Lasten kuvakirjallisuuden luenta kielitietoisuuden näkökulmasta

 

 

 

Bakgrund för studien

I februari 2022 läste jag en ledare i en tidning som handlade om att lärare inte längre är drömyrket. Orsaken till att lärare inte är drömyrket beror på att de undersökningar som gjorts i Finland visar att lärarnas arbetsbelastning är hög och många funderar på att sluta arbeta som lärare. Lärarna har under de senaste åren fått en ökad belastning i arbetet och uppgifterna bara ökar. Under 2019 var det 6 av 10 lärare som funderade på att sluta arbeta som lärare. Lärarnas arbetsbelastning har från 2019 till 2021 stigit med 8%. En fingervisning över hur en lärares arbetsvecka kan se ut är att de jobbar över 40 timmars veckor men får betalt för sin undervisningsskyldighet som är 24 timmar. Eftersom jag är på slutrakan av mina studier blev jag intresserad av att ta reda på varför och om det stämde. Därav blev mitt syfte att ta reda på hur lärare ser på sin egna arbetsbild och om de har en hög arbetsbelastning.

Genomförande

Jag använde mig av intervju som metod för min avhandling. Jag intervjuade sex lärare som alla jobbade i grundskolan. Samtliga deltagare kom från samma kommun men skolorna var olika. Intervjuerna gjordes under våren 2022. När jag analyserade materialet försökte jag få en bild av vad som tillhör en lärares arbete, vad de ser som belastande och varför de tror att så många lärare väljer att sluta. 

Resultat och slutsatser

Resultatet som framkommer från intervjuerna visar att lärarna som deltog i undersökningen har mycket jobb. Orsaken till den höga arbetsbelastning kommer från många olika håll, men exempelvis utmanande elever, krävande läroplan, extrauppgifter, planering och föräldrakontakt var några av de saker som lärarna nämnde. För att förhindra den höga arbetsbelastning berättar lärarna att sätta gränser för sig själv är viktigt att prioritera. Då det finns mycket färdigt material ska man inte känna press att producera nytt, utan man kan använda det som finns redan. Lönen var ett återkommande tema bland lärarna som deltog i undersökningen. Att höja lönen skulle inte minska arbetsbelastningen men det skulle göra att man känner sig uppskattad och få betalt för det arbete man gör. Även den höga utbildningen borde bidra till att man borde få högre lön.

Min slutsats blir att lärare idag är överbelastade och det måste ske en förändring innan det blir en stor våg av lärare som slutar. En lärare saknar arbetsbeskrivning och därför är det lätt att man ökar på uppgifterna, vilket inte borde ske då lärare idag redan har mycket att göra. 

Emma Skreslett

Lärares upplevelser av arbetsmängden i grundskolan – En kvalitativ intervjustudie om lärares arbetsbelastning, arbetsmängd och mående i arbetet

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista on seitsemäsluokkalaisten poikien ruokataju, ja miten ruokaosaaminen näkyy heidän arjessaan. Tutkielma pyrkii löytämään vastauksia siihen, miksi yläasteikäiset pojat näkevät ravitsemukseen ja ruokaan liittyvät asiat tärkeinä nyt ja tulevaisuudessa. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä on käytetty Kristiina Janhosen, Johanna Mäkelän ja Päivi Palojoen kotitaloustieteessä uutta ruokatajun käsitettä sekä Liisa Haverisen kotitaloustieteen klassikkoa: arjen hallinnan mallia.

Tutkielma tehtiin kvalitatiivisilla tutkimusmenetelmillä. Opinnäytetyön aineisto koostui yhdestätoista  puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka toteutettiin kotitaloustuntien yhteydessä eräässä pääkaupunkiseudun koulussa. Haastatellut pojat opiskelivat peruskoulun seitsemännellä luokalla. Aineiston analyysi perustui Janhosen, Palojoen ja Mäkelän ruokatajun käsitettä koskeviin tutkimuksiin sekä Haverisen  tutkimuksiin arjen hallinnasta. Poikien ruokataju jaettiin kolmeen kategoriaan. Aineistosta nousi esiin kolme kategoriaa: poikien ruokatottumuksiin vaikuttavat tekijät, ruokaan liittyvien tietojen ja taitojen arviointi sekä ruoan sosiaalisten merkitysten tiedostaminen.

Tutkielmassa kävi ilmi, että poikien ruokataju on monisyinen asia ja olennainen osa heidän arjen hallintaansa. Pojat kokivat, että ruokatajuun liittyvät tiedot ja taidot mahdollistavat myös tulevaisuuden arjen hallinnan ja mielekkään, itsenäisen elämän. Pojat kokivat ruokaan liittyvän sosiaalisuuden merkittäväksi ja mukavaksi asiaksi. Ruoan valmistamisen ja syömisen yhteydessä tavattiin perheenjäseniä ja ystäviä sekä vaihdettiin kuulumisia ja opittiin ruokaan liittyviä tietoja ja taitoja. 

Tarvitaankin lisää empiiristä tutkimusta suuremmilla otannoilla ja eri näkökulmista ruokatajusta käsitteenä sekä sen mallin käytöstä. Ruokataju- käsitteen haasteena on sen laajuus ja lisätutkimus voisi auttaa käsitteen tarkentumisessa. Tässä tutkielmassa ruokatajua tarkasteltiin miesten ja poikien näkökulmasta. Olisikin mielenkiintoista saada lisätutkimusta naisten ja tyttöjen ruokatajusta sekä vertailevaa tutkimusta sukupuolten välillä. Kuinka tytöt näkevät sosiaalisen ulottuvuuden osana ruokatajuaan? Ruokatajua tutkittaessa voidaan saada selville merkittäviä identiteetin rakentumiseen liittyviä perinteitä, taitoja ja käsityksiä. Nämä voivat auttaa hahmottamaan sitä, mitä kotitalousopetuksessa kannattaa opettaa, mihin kannattaa suunnata huomio, jotta tulevaisuus näyttäisi hallittavalta, hauskalta ja nuoria poikia kiinnostavalta

Viljami Romppanen

“Kotitaloustaidot ovat olleet todella upeassa roolissa elämässäni, koska osaan kokata ruokaa, kun vanhemmat eivät ole kotona” Seitsemäsluokkalaisten poikien ruokaosaaminen arjessa

 

 

Tutkimuksen aiheena oli asiakkaan oppimisen rooli yhteiskehitysprosessissa. Asiakkaan oppiminen on olennainen osa yhteiskehitysprosessia, ja tutkimukseni avulla pyrittiin löytämään erilaisia haasteita oppimisen saralla sekä syventämään asiakkaan oppimispolkua ja sen merkitystä.

Yritysten tulisi pystyä mahdollistamaan asiakkaan oppiminen tulevaisuudessa entistä paremmin, koska asiakkaat ovat jatkuvasti vaativampia, etenkin kun puhutaan palvelukokonaisuuksien ostamisesta ja tuottamisesta B2B puolella. Palvelukokonaisuuksiin kuuluu monipuolisesti erilaisia osia sekä monesti asiakas otetaan mukaan projektin toteuttamiseen, esimerkiksi yhteiskehittämisen tavoin. Tällaisia moniulotteisia projekteja, joissa yhteiskehitystä voidaan hyödyntää, on esimerkiksi verkkosivujen yhteiskehittäminen, uuden tilan tai rakennuksen yhteiskehittäminen, oppimisympäristöjen yhteiskehittäminen tai mikä tahansa muu kompleksinen kokonaisuus, jossa yhdistyy monen eri alan osaajien yhteenliittymä.

Haasteena yhteiskehitysprosesseissa on monesti asiakkaan osaaminen. Asiakasyrityksessä voi olla hyvin eri tasoisia osaajia tai osaajat voivat olla joko todella asiantuntijoita tai melko noviiseja ostettavan palvelukokonaisuuden tiimoilta. Jos asiakkaan osaamistaso ja tietotaito ostettavasta palvelusta tai lopputuotteesta on heikko, voi projekti tuottaa jopa pettymyksiä, koska odotusarvo ei ole ollut realistinen. Toisaalta taas asiakkaan voi olla vaikea antaa relevantteja tietoja projektin onnistuneeseen toteutukseen, jos asiakas ei ymmärrä, mitä kaikkea kokonaisuus sisältää ja vaatii.

 

Tutkimuksen teoriataustana hyödynnettiin yhteiskehitysprosessin ja asiakkaan oppimisen viitekehyksiä. Asiakkaan oppimisen näkökulmaa syvennettiin lisäksi trialogisen oppimisen, Bloomin taksonomian sekä käänteisen oppimisen teorioilla. Tutkimus toteutettiin design-etnografisin menetelmin hyödyntäen monipuolista aineistoa, jota kerättiin yrityksestä asiakkailta sekä työntekijöiltä. Aineistona toimi puolistrukturoidut haastattelut asiakkailta sekä työntekijöiltä sekä muu materiaali yhteiskehitysprosessista, kuten esitysmateriaali.

 

Tulokset osoittivat, että asiakkaan oppimisen rooli on merkittävä yhteiskehitysprosessin aikana. Jos asiakkaan oppiminen jää ohuelle tasolle, ei projektin lopputulos yleensä vastaa toivottuja tavoitteita. Asiakkaan oppimisessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti asiakkaan motivointiin ja innostamiseen, erilaisiin osallistaviin työtapoihin, asiakasryhmän erilaisten asiantuntijuuksien hyödyntämiseen ja ristiinpölyttämiseen sekä yleiseen projektin koordinointiin, muun muassa työpajojen ohjaukseen sekä välitehtävien koordinointiin. Tutkimuksen lopussa on koottu yhteen vinkkejä erilaisista toimintatavoista yhteiskehitysprosessissa.

Jos haluaisin yrityksen edustajana kehittää asiakkaan oppimista yhteiskehitysprosessissa, keskittyisin tämän tutkimuksen nojalla tutkimustulosten lisäksi seuraaviin asioihin ja teemoihin:

–      Tutustu asiakkaaseen ja heidän tarpeisiinsa. Näin pystyt tukemaan asiakasta koko prosessin ajan.

–       Pyri luomaan innostava ja luottavainen toimintaympäristö koko prosessin ajalle. Näin asiakas voi luottaa projektin etenemiseen sekä esimerkiksi kokeilemaan ja mokailemaan turvallisessa ympäristössä.

–       Rakenna prosessin materiaalit valmiiksi ja suunnittele koko prosessin struktuuri. Näin varmistat, että kokonaisuus on selkeä ja johdonmukainen. Muista kuitenkin yksilöidä asiakaspolku aina asiakkaan mukaan.

–       Varmista, että asiakas oppii ja tietää koko ajan, missä projektissa mennään. Ole valmiina vastaamaan kysymyksiin.

 

Nenna Kaunisto

Asiakkaan oppimisen rooli tuotteen tai palvelun yhteiskehityksessä

Taustaa

 Kyky myötätuntoon on ratkaisevassa asemassa ihmislajin säilymisen ja yhteisöjen ja yksilön hyvinvoinnin kannalta. Sotakriisit, ekokriisit ja muut henkeä ja terveyttä uhkaavat ilmiöt ajavat ihmisiä pois kodeistaan. He tarvitsevat osakseen myötätuntoa, jota voi olla vaikea tuntea vieraita ihmisiä kohtaan. Myötätunnon heräämisen edellytys on mielipahan huomaaminen ja empaattisen huolen herääminen. Empaattista huolta tunnemme helpoiten omia läheisiä ja itsemme kaltaisia ihmisiä kohtaan. Yhä globalisoituvassa maailmassa tarvitsemme keinoja ymmärtää myötätuntoa ilmiönä yhä enemmän.

Myötätuntotekoja tehdään tavallisimmin silloin, kun toinen ihminen ilmaisee mielipahaa. Mielipahan syyt ja ilmaisun tavat riippuvat usein ajasta ja paikasta. Myötätuntotekoja on tutkittu varhaiskasvatuksessa viime vuosina runsaasti, mutta vuorohoidossa tapahtuvat myötätuntoteot ovat jääneet tutkimatta. Vuorohoito tarjoaa lapsille erilaisen toimintaympäristön ja tämän vuoksi tulisikin tutkia siinä kontekstissa tapahtuvia myötätuntotekoja. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, mitä 1–5-vuotiaiden lasten mielipahan hetkiä varhaiskasvatuksen vuorohoidossa esiintyy ja mitä myötätuntotekoja lapset ja aikuiset samassa kontekstissa tekevät. Tutkimus tuo tärkeän lisän myötätuntotutkimuksen kenttään, jossa ei ole vielä tutkittu varhaiskasvatuksen vuorohoidossa esiintyvää mielipahaa ja myötätuntoa.

Menetelmä 

Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta Lasten suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa. Hankkeen tavoitteena on ollut tutkia, millaisin keinoin ja missä tilanteissa lapset ilmaisevat surua, sekä millaiset asiat ja kohtaamiset kannattelevat ja lohduttavat lapsia surun hetkinä. Lisäksi hankkeen tavoitteena on ollut selvittää, millaisia kulttuurisia käsityksiä lasten surun ilmaisu ja siihen kytkeytyvä vuorovaikutus ilmentävät ja tuottavat.

Tutkielmani aineistona on 25 tuntia varhaiskasvatuksen vuorohoidossa kuvattua videokuvaa.  Aineistosta olen tunnistanut 42 episodia, joissa lapset ilmaisevat mielipahaa ja/tai lapset tai aikuiset tekevät myötätuntotekoa. Episodien kesto vaihtelee muutamasta sekunnista yli kymmeneen minuuttiin. Olen käsitellyt aineiston laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tämän lisäksi olen analysoinut myötätuntotekojen yhteydessä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Menetelmä on saanut vaikutteita etnografisesta lähestymistavasta.

Keskeisimmät tulokset 

Varhaiskasvatuksen vuorohoidossa on kokoonpanoltaan ja iältään vaihtelevan lapsiryhmän vuoksi runsaasti mahdollisuuksia myötätuntoon kasvamiselle, kun lapset harjoittelevat erilaisten ja eri-ikäisten lasten kanssa rinnakkain toimimista. Laajennetun aukiolon päiväkodeissa saattaa etenkin iltaa kohden toimia samassa ympäristössä hyvinkin eri-ikäiset lapset. Lasten vanhempien vaihtelevien työvuorojen ja vapaapäivien vuoksi taas lapsiryhmän kokoonpano voi vaihdella päivittäin.

Eri-ikäisten vaihtelevat kiinnostuksen kohteet ja tavat leikkiä saattoivat aiheuttaa lapsille mielipahaa ja ristiriitatilanteita.  Mielipahan hetkissä erityisesti aikuiset tekevät myötätuntotekoja. Aikuiset myös huomasivat myötätuntoteon tarpeita laajemmin osaamalla myös ennakoida myötätuntoa vaativia tilanteita. Myös lapset tekivät myötätuntotekoja ja myötätuntotekoaloitteita, mutta nämä poikkesivat aikuisten tekemistä ja niitä oli vähemmän. Lasten toimijuutta myötätuntotekojen tekemisessä tulisi vahvistaa. Onnistunut myötätuntokulttuuri rakentuu kaikkien toimijoiden yhteistyönä.

Liisa Koponen

Mielipaha ja myötätuntoteot varhaiskasvatuksen vuorohoidossa

Bakgrund

Finland prisas ofta för sitt jämlika och jämställda skolsystem där även utbildningen på tredje stadiet uppfattas som jämlik. Idag tävlar dock universiteten på en marknad där det gäller att sticka ut från mängden för att locka till sig studenter både på ett nationellt och globalt plan. Eftersom den traditionella synen på Finlands utbildning präglas av uppfattningen om lika möjligheter och  jämlikhet var jag ute efter att kritiskt granska hur individualismen och marknadstänkandet har påverkat sättet som universiteten uttrycker sig gällande jämlikhet, jämställdhet och mångfald.

Genomförande

Eftersom jag alltid har varit intresserad av språk valde jag att utföra en kritisk diskursanalys av fyra universitets svenskspråkiga jämställdhets- och likabehandlingsplaner. Dessa planer var offentligt publicerade mellan åren 2018 – 2021 på universitetens webbsidor och bestod av sammanlagt 96 sidor. Jag granskade dokumenten som en helhet och var alltså ute efter att undersöka hur universiteten som en institution diskuterar de analyserade begreppen och temana. Rent konkret har jag alltså gjort en detaljerad lingvistisk analys och använt mig av relevant teori och begreppsdiskussion som referensram. Mina forskningsfrågor var helt enkelt vilken sorts diskurser som finnes i dokumenten gällande begreppen.

Resultat och slutsatser

Eftersom planerna baserar sig på lagen var lagdiskursen tydlig. Det förekom alltså många hänvisningar till lagarna. Dock fanns det också utrymme för en tolkningsdiskurs och även tecken på marknadsdiskurs förekom. Begreppen jämlikhet, jämställdhet och mångfald fungerade som övergripande mål för hela universitetsverksamheten. Könsskillnader betonades inom mer konkreta problemområden medan likabehandling användes då man granskade organisationen som helhet. Vad gäller mångfalden var internationaliseringen ett ofta förekommande tema men även diskurser kring Othering framkom, alltså ett sätt att rangordna personer. Som slutsats kan man konstatera att universiteten håller fast vid jämlikhets- och jämställdhetsvärderingar om att alla ska ha lika möjligheter, men samtidigt konkurrerar de på en marknad vilket kan leda till motstridigheter i sättet att formulera sig. Eftersom språket i planerna speglar universitetens värderingar och verksamhet är det viktigt att formuleringarna är konsekventa och tydliga, inte endast för läsarens skull utan främst för att organisationen ska ha en klar uppfattning om vad den eftersträvar.

Sandra Mellin

Jämlikhet, jämställdhet och mångfald i fyra universitets jämställdhets- och likabehandlingsplaner – en kritisk diskursanalys