Tekijä: graduparaati

Taustaa

Pelaaminen on nyt suositumpaa kuin koskaan aiemmin ja suosio vain kasvaa. Videopelien suuren suosion myötä on alettu pohtia, miten kiinnostusta ja motivaatiota luonnontieteiden opiskelua kohtaan voisi lisätä pelien avulla. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö oppimisympäristönä näkyy vahvasti myös nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Pelillisyys ja toiminnalliset työtavat nähdään oppimisen ilon edistäjinä ja luovan ajattelun ja oivaltamisen vahvistajina. Opetussuunnitelma kannustaa pelien ja pelillisyyden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen laaja-alaisesti kaikessa opetuksessa. Tutkimustietoa oppimispelien hyödyistä opetuksen tukena tarvitaan kuitenkin lisää, etenkin oppimispelien hyödyntämisestä vuosiluokkilla 1-6. Eliölajien havainnointi ja niiden elinympäristöihin tutustuminen sekä tutkimuksellinen lähestymistapa opetukseen ovat oleellista ympäristöopissa, mutta oppimispelejä koskevaa tutkimusta aiheesta ei ole. Tietoa tarvitaan myös peliin sitoutumisesta ja asenteista peliä kohtaan, sillä niillä on havaittu olevan yhteyttä oppimiseen.

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksessa tutkin oppilaiden pelaamiseen sitoutumista, oppimista ja asenteita pelin sisältöjä kohtaan muurahaisia, niiden ekologiaa ja tutkimista käsittelevässä oppimispelissä. Tavoitteena oli antaa tietoa tutkimuksellista lähestymistapaa käyttävän oppimispelin hyödyntämisestä ympäristöopin kontekstissa.

Menetelmät ja tutkimuksessa käytetty oppimispeli

Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin monimenetelmällistä lähestysmistapaa, eli tutkimuksessa käytettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Aineiston hankinta toteutettiin kyselytutkimuksena, johon osallistui 38 viidesluokkalaista oppilasta. Tutkittavat vastasivat oppimista, sitoutumista ja asenteita koskevaan alku- ja loppukyselyyn, joiden välissä suoritettiin interventio oppimispeliä pelaamalla. Laadullinen aineisto koskien muurahaisten rakennetta sekä ekologiaa ja tutkimusta luokiteltiin ja kvantifioitiin, jonka jälkeen laadullinen ja määrällinen aineisto analysoitiin käyttämällä tilastollisia testejä. Lisäksi laadullisen aineiston analyysissä käytettiin teemoittelua tutkimusongelmien selvittämiseksi. Tutkimuksen interventiossa käytettiin Taiwanissa kehitettyä Anter-oppimispeliä, jossa kerätään muurahaisia erilaisista ympäristöistä, hoidetaan niitä pelilaboratoriossa ja samalla opitaan muurahaisten ekologiasta, kuten ympäristöolosuhteisiin sopeutumisesta, ravinnosta ja muurahaisten välisestä vuorovaikutuksesta.

Tulokset ja johtopäätökset

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että tutkimuksellista lähestymistapaa käyttävää oppimispeliä voidaan hyödyntää ympäristöopin oppimisen edistämiseen. Tutkimuksen tulosten mukaan oppimispelin avulla opittiin tutkimuksen tekemisestä, lajintunnistustaidoista ja ekologiasta, jotka sisältyvät kaikki perusopetuksen opetussuunnitelman ympäristöopin tavoitteisiin. Vastausten perusteella sitoutuminen Anter-peliin oli melko korkealla tasolla, vaikkakaan se ei yltänyt aivan samalle tasolle kuin sitoutuminen omiin suosikkipeleihin. Oppimispelin pelaamiseen sitoutuminen havaittiin olevan yhteydessä kiinnostukseen muurahaisia ja niiden tutkimista kohtaan. Lisäksi pelko muurahaisia kohtaan korreloi negatiivisesti kiinnostukseen muurahaisia ja niiden tutkimista kohtaan. Tytöt ja pojat saavuttivat samantyyppiset tulokset oppimisessa, mutta pojat olivat tyttöjä kiinnostuneempia muurahaisista ja niiden tutkimisesta. Tutkimuksessa havaittiin myös, että tytöillä muurahaispelko oli voimakkaampi kuin pojilla. Tulokset osoittavat, että opetuspeli voi tuoda arvokkaan lisän ympäristöopin opetukseen, sillä pelin avulla oppilaat oppivat vaikeitakin tuntomerkkien yksityiskohtia, tietoja ja tutkimuksellisia taitoja itsenäisesti. Tällöin pelaaminen voi syventää ja rikastuttaa oppimista ja sitä voidaan hyödyntää pienimuotoisten ulkona toteutettavien tutkimusten ohessa.

Matilda Paananen

Oppilaiden sitoutuminen, asenteet ja oppiminen tutkimuksellista lähestymistapaa käyttävässä oppimispelissä

Oikeudenmukaisuuden tulkinnat ovat tärkeä osa kaikkia koulun tilanteita

Ihmiset kokevat reiluuden ja epäreiluuden tunteita säännöllisesti elämänsä aikana. Törmäämme jatkuvasti tilanteisiin, joissa osaa kohdellaan reilummin kuin muita. Reiluuden kokemukset ja tulkinnat ovat merkittävä osa myös koulun arkea ja lasten elämää. Arkiset koulun tilanteet aiheuttavat niin lapsissa, koulun henkilökunnassa, kuin vanhemmissakin erilaisia oikeudenmukaisuuden kokemuksia. Tilanteen reiluuden toteutumiseen vaikuttavat resurssien ja rangaistusten jakautumisen, sekä koulun prosessien ja vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus. Toisaalta tilanteen reiluuden tulkinnat riippuvat paljon tulkitsijan näkökulmasta ja siitä, miten herkkiä oikeudenmukaisuudelle ollaan. Toisen mielestä reilu tilanne voi näyttäytyä toisen näkökulmasta hyvinkin epäreiluna. Näin ollen emme voi pitää oikeudenmukaisuutta absoluuttisena määränpäänä, joka joskus saavutettaisiin. Tilanteiden reiluutta on tästä huolimatta tärkeää tavoitella. Esimerkiksi opetuksen laadun, koulun ilmapiirin ja lasten hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että reiluuteen pyritään ja erilaiset käsitykset tilanteen reiluudesta otetaan huomioon joka tilanteessa.

 

Koulun reiluuden tutkiminen on monitasoinen prosessi

Tutkin reiluuden toteutumista alakoulun arjessa. Pyrin havaitsemaan, johtuvatko alakoululaisten reiluuden kokemukset voimakkaimmin koulun resurssien ja annettujen rangaistusten jakautumisen reiluudesta, koulun prosessien reiluudesta vai vuorovaikutustilanteiden reiluudesta. Tutkin myös, miten lasten herkkyys oikeudenmukaisuudelle vaikuttaa koulun tilanteissa siihen, miten reiluina niitä pidetään. Onko alakoululaisen iällä tai sukupuolella vaikutusta siihen, miten voimakkaasti koulun tilanteiden epäreiluuteen reagoidaan?

 

Monet tekijät vaikuttavat alakoululaisten reiluuden kokemuksiin

Lasten reiluuden kokemukset olivat hyvin monipuolisia. Erityisesti koulun resurssien jakautuminen ja vuorovaikutuksen toteutuminen olivat syinä reiluuden kokemuksille. Esimerkiksi opettajan huomion, liikuntatuntien joukkueiden ja opiskelupaikkojen jakautuminen aiheuttivat oppilaille kokemuksia oikeudenmukaisuudesta tai epäoikeudenmukaisuudesta. Myös prosessin oikeudenmukaisuus vaikutti reiluuden kokemuksen taustalla, esimerkiksi oppilasarvioinnin reiluuden toteutumiseen. Sen sijaan rangaistusten reiluuden pohdintoja oli tutkittavien vastauksissa hyvin vähän. Tutkittavat olivat persoonaltaan erityisen herkkiä oikeudenmukaisuudelle, joka koski muita, kuin heitä itseään. Koulun oikeudenmukaisuus vaatii näin ollen toteutuakseen, että jokaisen tilanteeseen osallistuneen käsitykset reiluudesta otetaan huomioon. Iällä ei ollut vaikutusta siihen, miten reiluutta koettiin. Sen sijaan alakouluikäiset tytöt olivat tutkimukseni mukaan herkempiä oikeudenmukaisuudelle kuin pojat. Tämän voidaan nähdä olevan syynä poikien ja tyttöjen toisistaan poikkeavan käytöksen taustalla koulun tilanteissa, joissa kokemukset reiluudesta ovat keskeisiä. Tutkimustuloksiani voidaan hyödyntää koulun reiluuden toteutumisen ja tulkintojen tarkasteluissa. Ne auttavat myös ihmisten toisistaan poikkeavan käytöksen ymmärtämisessä. Reiluuden ja oikeudenmukaisuuden teemojen syvä ymmärrys toimii esimerkiksi opettajan oppituntien suunnittelutyön sekä koulun ja kodin välisen yhteistyön toteuttamisen tukena.

Arttu Hakuli

”Oikeudenmukaisuus ja oikeusherkkyys alakoululaisten reiluuden kokemusten taustalla”

Bakgrund
Den teknologiska utvecklingen i vårt samhälle har varit snabb och nya uppfinningar har underlättat många arbeten, men i gengäld behövs utbildad personal. Mot den här bakgrund är det oroväckande då Pisa undersökningarna visar att läsförmågan bland finländska barn försämrats och inställningen till läsning blivit alltmer negativ.

I Pisa undersökningarna har Finland uppvisat en bra läsförmåga, men trenden har varit nedåtgående och antalet svaga läsare har ökat. Pisa 2018 visar att 13,5% av de finländska eleverna och 20% av pojkarna är svaga läsare och har en läsförmåga som inte är tillräckligt bra för fortsatta studier eller verksamhet i samhället. Pisa undersökningen visar också att allt fler elever i Finland har en negativ inställning till läsning och att många läser bara om de måste. Hela 63% av de finländska pojkarna säger att de läser bara om de måste. (UMK, 2019.)

Undersökningens syfte och genomförande
Syftet med studien var att undersöka hur ofta lågstadieeleverna läser på fritiden, vilka faktorer som påverkar läsaktiviteten och om det finns skillnader på basen av kön eller årskurs. De motivationsfaktorer som undersöktes var inre och yttre motivation, tron på den egen förmågan, läshistoria, tillhörighet, stereotyper, attityd och fritidsintressen. De undersökta faktorerna härleddes ur teori och tidigare forskning.

Undersökningen genomfördes i oktober 2020 i ett finlandssvenskt lågstadium. Materialet samlades in med en enkät där de flesta frågor hade färdiga svarsalternativ. I enkäten tog eleverna ställning till olika påståenden gällande läsaktivitet, fritidsintressen, läshistoria, motivationsfaktorer, tillhörighet och stereotyper. Skolans samtliga elever i årskurserna 3-6 kunde delta i undersökningen (236 elever), förutsatt att klassläraren valde att delta i undersökningen och föräldrarna gav sitt godkännande till deltagandet. Undersökningen erhöll 156 väl ifyllda enkäter, vilket betyder att 67% av eleverna deltog i undersökningen. För att hitta skillnader och samband i svaren analyserades enkäterna med statistikprogrammet SPSS.

Resultat
Undersökningens resultat visar att det redan i lågstadiet kan finnas stora skillnader i elevers läsintresse. 79% av de undersökta eleverna sade sig läsa regelbundet på fritiden medan 21% sade att de läser mera sporadiskt eller inte alls. Undersökningen visar också att det finns skillnader mellan flickornas och pojkarnas läsintresse, så att de undersökta flickorna läser oftare än pojkarna. Vidare visade resultatet att de undersökta eleverna har en stark tro på den egna läsförmåga och en positiv attityd till läsning. Bland de äldre eleverna fanns trots allt en antydan om sjunkande inre motivation och något negativare attityd till läsning. Enligt den här undersökningen kan skillnader i läsaktivitet förklaras med kön, upplevd inre motivation, attityd och uppfattningen att man läser bara om man måste.

Undersökningen visar att det är väldigt viktigt att man i lågstadiet fortsätter jobba för att eleverna skall få en positiv attityd till läsning, så att de väljer att läsa av egen fri vilja i stället för att läsa bara om de måste.

Maria Enberg

Jag läser bara om jag måste. Läsaktivitet och läsmotivation hos lågstadieelever – en pilotstudie i en finlandssvensk skola.

Lähtökohta

Matematiikka herättää ihmisissä erilaisia tunteita – aina innokkuuden kipinöistä ahdistuneisuuteen saakka. Tiedetään myös, että peruskoululaisten into opiskella matematiikkaa laskee lukuvuosien kertyessä. Suomen koulujärjestelmälle leimallista onkin, että oppilaat loistavat tiedollisessa osaamisessa, mutta kehitettävää on sosiaalisissa taidoissa ja itsetunnon parantamisessa. Matematiikka onkin kaikessa haastavuudessaan oiva kohde tutkittaessa positiivista pedagogiikkaa. Matematiikan opetuksen tulisi luoda oppilaille myönteinen kuva heistä matematiikan oppijoina ja tukea myönteistä asennetta matematiikkaa. Positiivisen pedagogiikan suhdetta matemaattiseen identiteettiin ei ole tietojeni mukaan tutkittu lähes lainkaan, minkä takia koin aiheen tärkeäksi tutkimuskohteeksi. Halusinkin lisätä tietoutta matemaattisen identiteetin merkityksestä oppijalle sekä positiivisen pedagogiikan merkityksestä matematiikan opetuksessa. Matemaattista identiteettiä on tutkittu myös vain vähän alakoulun kontekstissa, minkä takia koin alakoulun tärkeäksi tutkimusympäristöksi. Tulevana luokanopettajana halusin löytää vastauksia siihen, miten negatiivisia suhtautumistapoja matematiikassa voisi muuttaa myönteisemmiksi.

Tutkimuksen tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia matemaattisia identiteettejä on kolmannen, neljännen ja viidennen luokan oppilailla. Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi oppilaiden tuottaman aineiston valossa sitä, millaisia myönteisiä keinoja opettaja käyttää matematiikan oppitunnilla, ja millainen vaikutus positiivisella pedagogiikalla on oppilaiden matemaattisiin identiteetteihin.

Tulokset

Aineiston matemaattiset identiteetit määrittyivät neljään eri kategoriaan: myönteiseen, ristiriitaiseen, neutraaliin ja kielteiseen matemaattiseen identiteettiin. Koko aineiston tasolla vähän yli puolella oppilaista oli myönteinen matemaattinen identiteetti. Kaikista vähiten esiintyi kielteisiä matemaattisia identiteettejä. Enemmistö kuvasi opettajan toiminnassa myönteisiä keinoja. Opettajien myönteiset keinot ilmenivät kolmella eri tavalla, joita olivat kannustava ja myönteinen läsnäolo, oppimisen tukeminen sekä kannustavat ja myönteiset sanat. Aineistojen perusteella opettajien toiminnassa esiintyi eniten kannustavaa ja myönteistä läsnäoloa sekä oppimisen tukemista. Vaikka erinäisiä kannustavia sanoja ei esiintynyt kovinkaan paljon, oppilaat kuvasivat suurimmaksi osaksi suhdettaan opettajaan myönteisesti.

Tutkimus kannustaa suosimaan positiivista pedagogiikkaa, koska sillä on mahdollisuuksia vaikuttaa myönteisesti oppijan matemaattiseen identiteettiin. Tutkimus osoitti, että piirrostutkimus etenkin yhdessä oppilaiden kirjoitelmien kanssa on toimiva tutkimusmuoto analysoitaessa matemaattista identiteettiä. Positiivista pedagogiikkaa tulisi tutkia enemmän oppiainekohtaisesti, sillä kyseisessä menetelmässä on todennäköisesti paljon potentiaalia oppimismahdollisuuksien parantajana.

Juulia Jääskeläinen

Alakoululaisten käsityksiä omasta matemaattisesta identiteetistään ja opettajastaan matematiikan oppitunnilla

Tavoitteet
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli kuvata, millaista tietoa peruskoulun 5. ja 6. luokan ympäristöopin oppikirjat ja opettajan oppaat sisältävät ilmastonmuutoksesta. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, millaisia keinoja kirjoista löytyy ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sopeutumiseen. Ilmastonmuutos on noussut viimeisten vuosikymmenien aikana suuren keskustelun ja mielenkiinnon kohteeksi. Se on suuri ympäristöongelma, joka vaatii kiireellisiä toimia. Ilmastokasvatus on ilmastonmuutoksesta opettamista ja oppimista. Sen tavoitteena on ohjata oppilaita kestävämpään elämäntapaan ja etsiä keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että ilmastokasvatuksen toteuttaminen kouluissa on hyvin rajallista. Kouluihin tarvitaan opettajille laadukkaita ja monipuolisia materiaaleja ilmastonmuutoksen käsittelyyn. Oppikirjat ovat keskeisessä roolissa kouluissa ja ne ovat runko, jonka varaan oppiminen usein rakentuu. Tutkielmassani tarkastelin ympäristöopin oppikirjojen ja opettajan oppaiden sisältämää tietoa ilmastonmuutoksesta.

Menetelmät
Tutkielmani aineistoksi muodostui peruskoulun 5. ja 6. luokalla käytössä olevat ympäristöopin oppikirjat ja opettajan oppaat. Sain tutkielmaani varten kustantajilta kirjat käyttöön e-kirjojen muodossa tai painettuina kirjoina. Aineistoni muodostui 6 oppikirjasta ja 6 opettajan oppaasta. Aineiston analyysin suoritin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tulokset ja johtopäätökset
Tutkielmani tulokset osoittavat, että 5. ja 6. luokan ympäristöopin oppikirjat ja opettajan oppaat eroavat toisistaan selvästi tiedon määrän suhteen. Osa kirjoista käsittelee ilmastonmuutosta huomattavasti enemmän ja laajemmin kuin toiset. Tuloksista käy ilmi, että oppikirjat ja opettajan oppaat käsittelevät ilmastonmuutosta sen syiden ja seurauksien kautta. Kirjat nimesivät suurimmiksi syiksi ihmisen ja teollisuuden. Seurauksia olivat esimerkiksi jäiden sulaminen ja merenpinnan nousu.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen keinoiksi kirjat esittivät uusiutuvien energialähteiden käytön sekä energian säästämisen yleisesti. Ilmastonmuutokseen liittyvä hillintä ja hillitsemistoimet näkyivät oppikirjoissa ja opettajan oppaissa erityisesti tehtävissä, joissa korostettiin oppilaiden omaa aktiivista toimintaa tuottamalla esimerkiksi videoita tai kampanjoita. Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutokseen liittyvät sopeutumisen keinot ovat puutteellisia oppikirjoissa ja opettajan oppaissa. Kirjat eivät käsitelleet juuri lainkaan ilmastonmuutokseen sopeutumista ja siihen liittyviä keinoja.

Emma Karjalainen
Ilmastonmuutos peruskoulun 5. ja 6. luokan ympäristöopin oppikirjoissa

Taustaa

Opettajan käyttöteoria koostuu uskomuksista, asenteista ja arvoista, jotka ohjaavat opettajan pedagogista ajattelua ja päätöksentekoa työssä. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että opettajan ammatillinen identiteetti pohjautuu vahvasti käyttöteorioihin ja uskomuksiin hyvästä opetuksesta. Systemaattinen reflektio ja oman käyttöteorian uudelleenarviointi vaikuttaa opettajan ammatilliseen identiteettiin ja kehittymiseen, mikä on välttämätöntä luokanopettajan työssä. Vahva ammatillinen identiteetti ennustaa esimerkiksi motivaatiota, tehokkuutta ja sitoutumista työhön, mistä syystä koen itsekin merkitykselliseksi tutkia ammatillisten identiteettien ilmenemistä opettajien ja opettajaksi opiskelevien käyttöteorioissa, koska tulen lähitulevaisuudessa valmistumaan luokanopettajaksi ja siirtymään työelämään.Valtaosalle opettajista työ on sydämen asia, joten työkalut oman ammattitaidon ja työssäjaksamisen kehittämiseen mahdollisesti auttavat priorisoimaan ja suunnittelemaan opettajan työtä järkevämmin.

Tavoite

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää mitä eroja ja yhtäläisyyksiä on luokanopettajaopiskelijoiden ja työelämässä olevien luokanopettajien käyttöteorioiden sisältöjen välillä. Tutkielmani tavoitteena on myös selvittää, miten luokanopettajaopiskelijat ja työelämässä olevat luokanopettajat kuvaavat ammatillista identiteettiään käyttöteorioiden perusteella ja onko ryhmien välillä mahdollisia eroja, ja yhtäläisyyksiä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielmani on osa Karlssonin ja Pitkäniemen (2011) johtamaa tutkimushanketta ja se on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu ensimmäisen ja 3.-5. vuoden luokanopettajaopiskelijoiden käyttöteoriavastauksista, jotka ovat ovat kerätty Itä-Suomen yliopistosta vuosina 2017 ja 2019 osana tutkimushanketta. Valmistuneiden luokanopettajien käyttöteoriat on kerätty vuosien 2020 ja 2021 vaihteessa yhdessä opiskelutoverini Emmi Toivosen kanssa. Aineistot on kerätty E-lomakekyselyllä ja ne on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Tutkimustulokset ja niiden merkitys

Tutkielmani tulokset osoittavat, että luokanopettajaopiskelijoiden ja valmistuneiden luokanopettajien käyttöteorioiden sisältöjä yhdistävät oppilaiden yhdenvertaisuuden huomioiminen, ammatillinen kehittyminen ja opettajan ammattitaidon muodostuminen monipuolisesti eri osa-alueista. Luokanopettajaopiskelijoiden ja työelämässä olevien luokanopettajien ammatilliset identiteetit perustuivat erilaisiin opettajan vastuisiin liittyen oppilaan oppimiseen ja kasvattamiseen. Ammatillinen kehittyminen nousi keskeiseksi tekijäksi, joka selitti opiskelijoiden ja työelämässä olevien luokanopettajien ammatillista identiteettiä.

Mitä enemmän opiskeluvuosia on takana, sitä enemmän oppilaan huomioiminen osana opettajan ammatillista kehitystä heijastui käyttöteorioissa. Käyttöteoriat painottuivat enemmän opettajaan ja opettajan toimintaan ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijoiden käyttöteorioissa ja oppilasta kuvattiin enemmän opettajan vastuun, ja velvollisuuden kautta.

Kaiken kaikkiaan tutkielmani tulokset osoittavat, että luokanopettajaopiskelijat ja valmistuneet, työelämässä toimivat luokanopettajat kokevat ammatillisen kehittymisen tärkeäksi osaksi luokanopettajan työtä. Toisaalta tutkielmani perusteella on vaikea arvioida opettajankoulutuksen vaikuttavuutta luokanopettajien käyttöteorioihin. Olisi kiinnostavaa tutkia tarkemmin, miten vastavalmistuneet luokanopettajat hyödyntävät ja kehittävät käyttöteorioitaan työelämään siirryttäessä, ja miten heidän työssäjaksamistaan ja ammatillista kehitystään olisi mahdollista tukea heti työuran alussa.

Elli Ylinen

Luokanopettajaopiskelijoiden ja valmistuneiden luokanopettajien käyttöteorioita ja ammatillisia identiteettejä

Varhaisaikuisuus on pidentynyt länsimaissa viime vuosikymmenten aikana, mikä näkyy myös Suomessa. Suomalaiset nuoret siirtyvät korkeakoulutukseen eurooppalaisia ikätovereitaan myöhemmin, keskimäärin 24 vuoden iässä. Tästä huolimatta varhaisaikuisuuteen perinteisesti liitetyt kehitystehtävät, kuten kouluttautuminen ja työuraan valmistautuminen ovat pysyneet samoina. Siirtymävaiheet, kuten lukion jälkeinen siirtymä, ovat merkittäviä haasteita yksilön kehityksen sääntelylle.  Yksilöt ohjaavat omaa kehitystään neljän prosessin avulla; kanavoimalla, valitsemalla ja kompensoimalla tavoitteitaan, sekä säätelemällä tavoitteita yhdessä muiden kanssa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksessani tarkastelin sitä, miten suomalaiset nuoret luovivat lukion jälkeisessä siirtymässä. Tarkastelun kohteeksi nostettiin nuorten uratavoitteet; minkälaisia tavoitteita he valitsevat, minkälaisia perusteluja heillä oli näiden tavoitteiden valitsemiselle ja miten he muuttavat uratavoitteitaan. Tutkittavat olivat 18-19 -vuotiaita, ja he vastasivat viikoittain kyselyyn koskien heidän tavoitteitaan, yhteensä 39 viikon ajan. Tämän kaltaista aineistoa ei ole tiettävästi aiemmin kerätty ainakaan Suomen kontekstissa. Tutkimuksen tarkoituksena olikin kartoittaa ja kuvailla

Tulokset

Tuloksista ilmeni, että nuoret valitsevat uratavoitteita, jotka heijastavat heidän sen hetkistä työ- tai opiskelutilannettaan, esimerkiksi opiskelijoilla oli taipumus nimetä enemmän opiskeluun liittyviä tavoitteita. Pienenä poikkeuksena oli kuitenkin tavoite koskien korkeakoulutukseen pääsyä, jonka mainitsivat lukiolaisten ja pääsykokeisiin opiskelevien lisäksi myös työssäkäyvät. Vaikka nuoruus/varhaisaikuisuus on länsimaissa pidentynyt, nuorten uratavoitteet osoittivat heidän odottavan itseltään perinteisten ikään kuuluvien kehitystehtävien saavuttamista. Joissain tilanteissa tavoitteeseen sitoutuminen ei ole enää hyödyllistä tai edes tarpeellista, jolloin ihminen muokkaa tavoitettaan, ajatteluaan ja/tai suunnitelmiaan kompensoidakseen muutosta. Syyt uratavoitteen muutoksiin olivat erilaiset opiskelijoilla, verraten työssäkäyviin tai niihin, jotka eivät opiskelleet tai olleet työelämässä.

Tutkimuksen merkitys

Toisen asteen jälkeinen siirtymä on yksi merkittävimpiä haasteita nuorten aikuisten elämässä. Suomessa on viime vuosina pyritty nopeuttamaan siirtymää korkeakouluopintoihin ja vähentämään välivuosien määrää. Tarkastelemalla miten nuoret tässä siirtymässä toimivat, voidaan löytää säännönmukaisuuksia siitä, miksi joillekin tämä siirtymä on sujuva, kun taas toiset kohtaavat suurempia haasteita. Tämä tieto tarjoaa mahdollisuuden kehittää interventioita tai muokata toimintatapoja siirtymien sujuvoittamiseksi.

Milla Rautakorpi

Late adolescents’ career goals during the post-high school transition