Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Työelämään siirtymässä olevia nuoria saattaa huolestuttaa tuleva työelämä ja sen yhdistäminen muuhun arkielämään, sillä julkisen keskustelun ja uutisten perusteella tästä ei välttämättä saa kovin ruusuista kuvaa. Etenkin ravitsemisalalle valmistuvilla huolia voi esiintyä alalle tyypillisten työaikojen ja työn rasittavuuden vuoksi. Lisäksi arki voi olla yllättävää. Tämän todisti vuoden 2020 koronaviruspandemia, joka ainakin hetkellisesti muutti lähes kaikkien maailman ihmisten arkea. Koska elämänmuutosten myötä arkikin usein muuttuu, eikä tulevaa voi ennustaa, on hyvistä arjen taidoista hyötyä. Silloin arjen saa todennäköisemmin sujumaan hyvin myös muuttuneissa olosuhteissa. Tutkimuskirjallisuudessa on esitetty, että luottamus uusissa arjen tilanteissa selviämistä kohtaan kuuluu osaksi arjen hallintaa. Tutkimukset antavat kuitenkin viitteitä siitä, ettei kaikkia arjen taitoja enää opita kotoa samoin kuin ennen.

Tavoitteet ja menetelmät

Tutkimukseni tarkoitus oli selvittää, miten loppuvaiheen ravintola- ja catering-alan opiskelijoiden kokemat arjen hallinnan taidot ovat yhteydessä heidän työn ja muun arkielämän yhteensovittamista ja tulevaa työelämää koskeviin odotuksiinsa. Hypoteesina oli, että arjen hallintansa hyväksi kokeneilla opiskelijoilla odotukset ovat optimistisempia kuin arjen hallintansa heikommaksi kokeneilla. Toisin sanoen oletuksena oli, että hyvä arjen hallinta on yhteydessä luottamukseen pärjätä hyvin uudenlaisissa arjen tilanteissa.

Tutkimuksen aineiston keräsin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 101 ravintola- ja catering-alan loppuvaiheen opiskelijaa eri puolella Suomea sijaitsevista ammatillisista oppilaitoksista. Samalla kyselyllä keräsin aineistoa myös TTS Työtehoseuran KAUHA – Ammattikeittiöiden parhaat käytännöt ja hiljainen tieto tuottamaan -hanketta varten, jossa selvitin alan opiskelijoiden työelämäodotuksia. Kyselyn sisältämät väittämät analysoin määrällisin tutkimusmenetelmin ja avoimet kysymykset sisällönanalyysin avulla. Yhteyksien selvittämiseen käytin ristiintaulukointia sekä Mann-Whitneyn U-testiä.

Tulokset ja johtopäätökset

Suurin osa vastaajista koki sekä sisäisen että ulkoisen arjen hallintansa hyväksi. Sisäistä arjen hallintaa voi kuvata elämänhallintana ja sosiaalisina taitoina ja ulkoista arjen hallintaa arkitoiminnoista selviytymisen taitoina. Työelämäodotukset olivat puolestaan suurimmalla osalla hyvin optimistisia. Työelämään pääsyä odotettiin innolla, omat työelämävalmiudet koettiin hyviksi ja töiden löytymiseen uskottiin varsin vahvasti. Toisaalta monet työelämään liittyvät asiat myös huolestuttivat vastaajia. Eniten vastaajia huolestutti huono työilmapiiri, työttömyys ja työn stressaavuus. Iältään vanhemmat ja itsenäisesti asuneet vastaajat kokivat työelämävalmiutensa paremmaksi kuin nuoremmat ja vanhempiensa luona asuvat vastaajat. Myös opintosuoriutumisensa kiitettäväksi arvioineet kokivat olevansa valmiimpia menemään töihin, odottivat työelämää innokkaammin ja uskoivat vahvemmin työllistymiseensä kuin opintosuoriutumisensa hyväksi tai tyydyttäväksi arvioineet. Sen sijaan odotukset työn ja muun arkielämän yhteensovittamisesta olivat noin puolella vastaajista optimistisia ja puolella pessimistisiä. Mikään tarkastelluista taustamuuttujista (ikä, sukupuoli, asumismuoto, arvioitu opintosuoriutuminen, työkokemus) ei selittänyt vastausten eroja. Kaikkein pessimistisimmät odotukset koskivat työstä aiheutuvaa väsymystä sekä ystävien kanssa vietetyn ajan ja unen määrän vähenemistä. Monia huolestutti työaikojen vaikutukset arkeen, mutta osa uskoi työn myös helpottavan omaa arkea. Asettamani hypoteesi sai tukea, sillä koetun arjen hallinnan ja työn ja muun arkielämän yhteensovittamiseen sekä työelämään liittyvien odotusten väliltä löytyi tilastollisesti merkitsevä yhteys, mutta ainoastaan sisäisen arjen hallinnan osalta. Sisäisen arjen hallintansa hyväksi kokeneiden tulevaisuuden odotukset olivat siis optimistisempia kuin sisäisen arjen hallintansa enintään kohtalaiseksi kokeneilla.

Vaikka työn ja muun arkielämän yhteensovittamisen odotuksia selitti tässä ainoastaan sisäinen arjen hallinta, on taustalla varmasti monia muitakin ilmiöitä, joita ei tässä tutkielmassa ollut mahdollista selvittää. Tulosta voikin pitää lähtökohtana kattavammalle selvitykselle arjen hallinnan yhteydestä tulevaisuuden odotuksiin ja luottamukseen tulevaa pärjäämistä kohtaan. Muita tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi alan koulutuksen tai työpaikkojen toiminnan kehittämisessä.

 

Henna Kettunen

Pro gradu: Työelämän kynnyksellä. Ravitsemisalan opiskelijoiden arjen hallinta ja odotukset työelämästä sekä työn ja muun arkielämän yhteensovittamisesta.

Kirjoittaja Annamari Mustamäki

Näinkin voisi varhaiskasvatuksen taidekasvatuksen merkityksellisyyttä lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ”markkinoida” yleisessä sekä koulutuspoliittisissa keskusteluissa. Tämä taiteen välineellinen arvo tulee esille useissa eri taiteenlajeja koskevissa tutkimuksissa. Yhtä tärkeää on myös mahdollistaa lapsille taiteesta nauttiminen ja uusien elämysten kokeminen eli korostaa taiteen luontaisia arvoja. Taidetta tulisi esimerkiksi Ruokosen (2020) mukaan olla niin lasten perushoidollisissa tilanteissa, leikeissä, suunnitellussa toiminnassa sekä eheyttävästi.

Taidekasvatuksen suunnitelmallisuutta sekä toteutumista tuleekin varhaiskasvatuksen ammattilaisten arvioida, sillä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (2019) tutkimuksissa oli tullut esille taidekasvatuksen laadun epätasaisuus. Vuoden 2018 raportissa tarkasteltiin uuden valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman käyttöönottoa ja siellä todettiin toimintaa ohjaavien asiakirjojen jäävän hyvin abstraktille tasolle. Näiden kahden raportin esittämien haasteiden pohtiminen toimi yhtenä alkusykäyksenä pro gradu -tutkielmani aiheen valintaan.

Tapaustutkimus Taika Kultsusta

Tutkielmani on tapaustutkimus Tuusulan varhaiskasvatuksen kulttuurikasvatussuunnitelmasta Taika Kultsusta. Kulttuurikasvatussuunnitelman kunta voi laatia tukemaan kulttuurikasvatuksellista työtä valtakunnallisten opetussuunnitelmien pohjalta. Tarkoituksena on mahdollistaa tasavertaisempi tarjonta ja osallistuminen lapsille sekä tutustuttaa oman kunnan kulttuuritarjontaan. Vuonna 2017 päättynyt Kulttuurivolttihanke lisäsi suunnitelmien määrää huomattavasti, mutta varhaiskasvatukseen niitä on tehty vielä melko niukasti. Tämä hanke on myös saanut eurooppalaisen Europa Nostran kulttuuriperintöpalkinnon 2018.

Viitekehyksessä pyrin kuvaamaan taidekasvatuksen moniulotteisuuden pohtien taidekasvatusta osana kulttuurikasvatusta sekä tuomaan esille taiteen merkityksen lapselle ja lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Ohjaavien asiakirjojen konkreettisuutta, sen tarvetta ja tasoa on useissa tutkimuksissa myös pohdittu. Teoriaosuudessa tarkastelin konkreettisuutta yksilön autonomian tunteen sekä laajemmin yhteisten päämäärien ja tavoitteiden toteutumisen näkökulmasta.
Tavoitteeni oli selvittää sähköisen kyselyn avulla, kokeeko henkilöstö uuden suunnitelman hyödylliseksi asiakirjaksi ja työkaluksi omassa työssään saaden siitä tukea kulttuuri- ja taidekasvatuksen toteuttamiseksi päiväkodin arjessa. Suunnitelma on pyritty laatimaan helppokäyttöiseksi ja hyvin konkreettiseksi.

Positiiviset käyttäjäkokemukset

Teoriaohjaavan sisällönanalyysin tavoin analysoin yhdistäen saatua laadullista sekä määrällistä aineistoa. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että uusi suunnitelma oli saanut positiivisen vastaanoton. Konkreettisuus sekä paikallisuuden huomioiminen asiakirjassa koetaan hyödylliseksi ja helpottavan ideointia, suunnittelua, arviointia ja toiminnan monipuolistamista. Suunnitelman esitysmuoto on helppokäyttöinen.

Suunnitelma selkeyttää kulttuurikasvatuksen käsitettä sekä tavoitteita ja esittelee paikallisen kulttuuritarjonnan mahdollisuuksia. Yhteisten tavoitteiden asettaminen ja toteuttaminen vaativat silti lisää keskustelua, sillä sitä ei aina koettu olevan riittävästi. Myös tämän uuden suunnitelman velvoittavuus tulee vielä määritellä tarkemmin.

Kehitettäviä asioita löytyi vielä niukasti. Tämä aiheutui osittain korona epidemiasta, joka vaikutti niin vastaajien määrään sekä vastausten sisältöön. Taika Kultsu suunnitelma otettiin käyttöön vuoden 2020 alussa ja kevään muuttuneet olosuhteet eivät antaneet mahdollisuutta tutustua suunnitelmaa tai toteuttaa toimintaa halutulla tavalla.

Kunnissa, joissa pohditaan oman kulttuurikasvatussuunnitelman laatimista sekä sen muotoa, voidaan tuloksia hyödyntää käyttäjäkokemuksina hyvin konkretiaan pyrkivästä asiakirjasta ja sen sisällön toteuttamisesta käytännössä. Taika Kultsu -tyyppisen suunnitelman etuna näen nimenomaan suunnitelman linkittymisen arkeen. Ja näin mielestäni varhaiskasvatuksessa tulisi olla, jotta suunnitelma on työtä helpottava työkalu sekä näin ollen myös aktiivisessa käytössä.

Annamari Mustamäki
Pro gradu: Taika Kultsu kulttuuri- ja taidekasvatuksen tukena varhaiskasvatuksen arjessa. Tapaustutkimus Tuusulan varhaiskasvatuksen kulttuurikasvatussuunnitelmasta.

Linkkejä
https://www.vol.fi/uploads/2020/02/de8a96fe-varhaiskasvatuksen-taidekasvatus_suomi_low.pdf
www.kulttuurikasvatussuunnitelma.fi/
www.lastenkulttuuri.fi
www.tuusulankulttuurikasvatus.fi/taikakultsu

Suurin osa suomalaisnuorista on hyviä lukijoita. Kansainväliset lukutaitoa mittaavat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että heikkojen lukijoiden määrä on kasvussa, ja asenteet lukemista kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Lukutaito kehittyy vain lukemalla, joten on tärkeää kannustaa lapsia ja nuoria lukuharrastuksen pariin. Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten elämän tärkeät aikuiset, kuten opettajat, voivat omalla esimerkillään vaikuttaa positiivisempien lukuasenteiden syntymiseen ja lukuharrastuksen kehittymiseen. Lukemisen rakkautta mallintavat opettajat voivat innostaa oppilaitaan tarttumaan kirjaan, jolloin kirjallisuuden lukeminen edes ulkoisen motivaation johdosta voi myöhemmin herättää lukijassa sisäisen motivaation lukemista kohtaan.

 

Tutkimuksen tarkoitus

Tässä tutkimuksessa kartoitin Lukuklaani-hankkeen aineistoa hyödyntäen alakoulun ja yläkoulun opettajien lukuharrastuneisuutta. Lukuklaani-hankkeen tavoitteena on tukea ja innostaa lapsia ja nuoria lukuharrastuksen pariin sekä kartoittaa toimivia ja vielä hyödyntämättömiä kirjallisuuskasvatuksen menetelmiä. Kyselylomakkeella toteutetussa tutkimuksessa oli kuitenkin myös kysymyksiä opettajan omaan lukuharrastukseen liittyen, ja näiden kysymysten avulla kerättyä aineistoa analysoin tässä tutkimuksessa määrällisin menetelmin.

 

Tutkimustulokset

Tutkimuksessa selvisi, että lähes kaikki opettajat lukevat vuoden aikana vähintään yhden kirjan. Yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat olivat alakoulun opettajiin ja yläkoulun muihin aineenopettajiin verrattuna ahkerampia lukijoita. Heistä suurin osa kertoi lukeneensa vuoden aikana 11–25 kirjaa tai enemmän. Yläkoulun muiden aineenopettajien joukossa oli puolestaan enemmän niukasti lukevia kuin muissa opettajaryhmissä. Heistä suurin osa oli lukenut vuodessa 1–5 kirjaa. Lisäksi yläkoulun aineenopettajien ja alakoulun opettajien joukossa oli pieni määrä niitä, jotka eivät olleet lukeneet vuoden aikana yhtään kirjaa.

Opettajat olivat lukeneet ylivoimaisesti eniten romaaneja. Novellikokoelmat, näytelmät, runoteokset ja sarjakuvakirjat olivat hyvin pienessä vähemmistössä, kun opettajilta kysyttiin heidän viimeksi lukemaansa kirjaa. Yläkoulun muut aineenopettajat lukivat enemmän tietokirjallisuutta kuin muut tutkitut opettajat. Opettajat olivat kertoneet, minkä teoksen he olivat viimeksi lukeneet. Eniten mainintoja saaneet teokset olivat pääasiassa hiljattain julkaistuja tai muuten mediassa esillä olleita.

Myös opettajien osallistumista lukupiiriin kysyttiin. Suurin osa opettajista ei kertonut osallistuvansa lukupiiriin. Kuitenkin osa lukupiiriin osallistuneista kuului samaan aikaan jopa useampaan kuin yhteen lukupiiriin. Lukupiirien suosituimmaksi muodoksi osoittautui ystäväpiirin lukupiiri.

Kun opettajien lukuharrastuneisuuden eri osa-alueiden väliltä etsittiin yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia, huomattiin, että eniten lukevien joukossa oli myös eniten lukupiiriin kuuluvia. Lukupiiriin osallistuvia oli kuitenkin myös vähän lukevien joukossa. Vuodessa luettujen kirjojen määrän ja viimeksi luetun kirjan välillä ei ollut yhdistäviä tekijöitä: niin vähän kuin paljonkin lukevat olivat voineet lukea romaanin tai sarjakuvakirjan.

 

Johtopäätökset

Suomalaisopettajien voidaan todeta lukevan melko paljon, ja kaikki opettajaryhmät lukevat keskimäärin enemmän, kun verrataan väestöön laajemmin. On kuitenkin mahdotonta tietää, minkälaisina lukijoina opettajat oppilaille näyttäytyvät. Tutkimuksissa on havaittu, että opettajat onnistuvat kommunikoimaan lukemisen tärkeyden, mutta eivät vältämättä sitä, että lukeminen on myös hauska ajanviettotapa. Vaikka opettaja lukisi paljon ja monipuolisesti, on hänen hyvä miettiä, tietävätkö oppilaat sitä puolta hänestä. Samoin vähän lukevien kannattaa pohtia, onnistuisivatko he mallintamisen tai jonkun muun keinon avuin kannustamaan oppilaita lukuharrastuksen pariin, vaikka lukuharrastus ei heille itselleen olisikaan mieluinen.

 

Niina Kruus

Pro gradu: Opettajat lukijoina – Alakoulun ja yläkoulun opettajien lukuharrastuneisuus Lukuklaani-hankkeen aineiston valossa

Inkludering  – ett intressant ämne

Den svenskspråkiga klasslärarutbildningen vid Helsingfors universitet har mångfald, social rättvisa och flerspråkighet som profil. Dessa är viktiga dimensioner i skolvärlden och de bör och ska genomsyra alla skoldagar. Ett tema som ligger nära denna profil är inkludering, som på hösten 2019 blev ett allt viktigare ämne för mig. 

MAPS & Samhället 

Till min andra utbildning är jag samhällsvetare och när Sonja Kosunen på magisterkursen Aktuellt inom pedagogisk forskning presenterade projektet MAPS (Mixed classes And Pedagogical Solutions) förstod jag att jag i min pro gradu -avhandling kunde kombinera mina två stora intressen: samhällsvetenskaper och pedagogik. I projektet MAPS är fokus på inklusion i utbildningen och i min avhandling ”Alla ska vara delaktiga och alla ska vara med” — Lärares uppfattningar om inkludering i grundskolan valde jag att undersöka behöriga svenskspråkiga lärares uppfattningar om inkludering. 

Min undersökning

Undersökningen gjordes med tematiska semistrukturerade intervjuer och det blev intressanta diskussioner med de åtta lärarna som intervjuades. Utbildningen, arbetserfarenheten, den egna skolans kultur och samarbetet med andra vuxna påverkade lärarnas syn på inkludering. Uppfattningen om inkludering kunde variera mycket från en specialpedagogisk och snäv uppfattning till en bredare uppfattning där inkluderingens definition innehöll tanken om mångfald och intersektionalitet. Diskussionerna med olika lärare var givande och samtidigt som undersökningen pågick fick jag reflektera över på vilket sätt jag som lärare vill jobba inkluderande. Inkludering är ett bekant begrepp för de flesta som arbetar i skolvärlden men dess definition varierar från ett sammanhang till ett annat. Även om dess innehåll uttrycks i olika teorier och styrdokument relativt tydligt borde en gemensam uppfattning om inkludering som innefattar tanken om mångfald och intersektionalitet nå hela skolvärlden.

¡BOKTIPS!

Jag vill ännu tipsa om två olika böcker som inspirerade mig under graduprocessen och som ger verktyg att jobba mer inkluderande.

Den första boken heter Skapa plats! – en normutmanande bok för en mer inkluderande skola (Blomberg, 2019), och den utmanar oss vuxna att jobba normkritiskt och intersektionellt i skolvärlden.  Den andra boken Mahdoton inkluusio? Tunnista haasteet ja mahdollisuudet är skriven av Marjatta Takala, Aino Äikäs och Suvi Lakkala. Boken kom ut i april 2020 och den blev en viktig del av min gradu. Jag fick bekräftelse på det att mitt avhandlingsämne är mycket komplicerat och aktuellt och att vi behöver mera inkluderande verktyg och nya arbetsformer till våra skolor. 

Jag rekommenderar dessa två böcker varmt till alla, oberoende vilken roll man har i skol- och utbildningsvärlden.  

 

Du och inkludering

Om du vill bekanta dig med temat inkludering så kan du börja med att ställa dig själv två frågor:

• Hur uppfattar du begreppet inkludering?
• Vem behöver inkludering?

 

Anni Klemola

Framtida klasslärare med ämnesbehörighet i samhällslära

Pro gradu -avhandling:

”Alla ska vara delaktiga och alla ska vara med”

— Lärares uppfattningar om inkludering i grundskolan

 

Nykyinen kulutus ylittää maapallon kestokyvyn. Kulutuksen tulisi muuttua kestävämpään suuntaan, jotta myös tulevaisuudessa olisi käytössä puhdasta ilmaa, vettä ja ruokaa kaikille. Tutkimukset osoittavat toiminnan esteenä olevan erilaisia haasteita. Näitä ovat muun muassa tiedon puute, resurssit ja ulkoiset tekijät, kuten mahdollisuudet käyttää julkista liikennettä. Moni on kuitenkin tiedostanut ongelmat ja lähtenyt muuttamaan omaa toimintaansa kestävämpään suuntaan. Tutkimusten perusteella tarvitaan laajempia toimia kestävämmän tulevaisuuden takaamiseksi, mutta yksilöidenkin vaikutusmahdollisuudet tunnustetaan. Sosiaalisen median avulla voidaan jakaa tietoa ja tapoja toteuttaa kestävää elämäntapaa.

Monet nuoret käyttävät sosiaalista mediaa päivittäin ja ottavat sieltä vaikutteita. Kestävä kehitys on tärkeä osa myös perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja esimerkiksi kotitalousopetuksessa kestävän kuluttajuuden osa-alueita käsitellään eri näkökulmista. Blogitekstien käyttöä voisi hyödyntää myös opetuksessa. Niissä on paljon hyviä ja ajankohtaisia aiheita, joista keskustelemalla voidaan oppia lisää kestävämmästä kulutuksesta ja jätteettömämmän elämäntavan toteuttamisesta.

 

Blogitekstit tutkimuksen kohteena

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kestävämpää ja jätteettömämpää elämäntapaa toteutetaan käytännössä. Aihe on ajankohtainen kulutuksen ylittäessä maapallon kestokyvyn. Selvittämällä, miten kestävämpää elämäntapaa toteutetaan, voidaan saada tietoa siitä, miten tätä voidaan myös tukea ja edistää erilaisin ratkaisuin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin blogitekstejä, joissa toteutettiin kestävämpiä ja jätteettömämpiä elämäntapoja. Tutkimusaineisto koostui viiden eri kirjoittajan blogiteksteistä. Yksi blogiteksti oli kirjoitettu englanniksi. Analyysissä ohjaavana ajatuksena oli etsiä käytännön tapoja, joilla voidaan vähentää jätteen määrää arjessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena, aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen.

 

Kulutuksen vähentäminen arkisilla valinnoilla

Tutkimuksessa selvisi, että toimintatapoja jätteettömämmän elämän toteuttamiselle on lukuisia. Toteutus vaatii kuitenkin suunnittelua, ennakointia sekä aktiivista toimintaa ja asioiden selvittämistä. On oltava tietoa, jotta voidaan valita kestävin vaihtoehto. Joskus kestävimmän valinnan tekeminen ei ole yksinkertaista, sillä siinä on monta huomioitavaa näkökulmaa.

Aineiston perusteella blogitekstien kirjoittajat pyrkivät välttämään turhaa kulutusta ja materiaaleja. Monia tuotteita valmistettiin itse, tuotteita lainattiin, kierrätettiin ja korjattiin. Omien tavaroiden ja muiden tuotteiden kantaminen mukana ja niiden käyttäminen oli olennaista jätteen ehkäisyssä.  Ennakoimalla pystyttiin välttymään turhalta materiaalien kulutukselta, ottamalla esimerkiksi oma kauppakassi mukaan tai omat ruokailuvälineet piknikille. Esimerkiksi ruokaa pyrittiin ostamaan ilman pakkauksia omiin astioihin.

Tutkimuksen avulla saatiin selville, mitä erilaisia tapoja on toteuttaa jätteettömämpää elämäntapaa käytännössä. Toteutustapoja oli monia ja kuten aineiston perusteella voidaan todeta, pienten askelten myötä voi aloittaa matkan kestävämpää elämää kohti. Tiedon avulla voidaan suunnata katse niihin toimintoihin ja tarpeisiin, joita jätteettömämpi elämäntapa vaatii.

 

Karoliina Moisas

Pro gradu: Kohti jätteetöntä elämäntapaa – kestävän kulutuksen kuvauksia blogiteksteissä

Skolelever i Finland rör på sig alltför lite

De tre senaste LIITU-undersökningarna (fi. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa) där barn och ungas fysiska aktivitet undersöktes under åren 2014, 2016 och 2018 är entydigt överens om en sak: barn och unga i Finland rör på sig alltför lite.

Samtidigt finns det rikligt med forskning som talar om positiva effekter av att inkludera fysisk aktivitet som en del av undervisningen, inte minst direkt i anknytning till lärandet. Vore det inte därmed vettigt att i skolan aktivera eleverna fysiskt som en del av undervisningen om det dessutom gynnar lärandet?

Skolan i rörelse är en åtgärd för att fysiskt aktivera eleverna under skoldagen. Programmet startade som ett pilotprojekt år 2010 och i dagens läge är 91 % av grundskolorna registrerade med i programmet.

 

Skolan i rörelse och undersökningens metod

Skolan i rörelse förutsätter i många avseenden en elevstyrd syn på lärande och i denna undersökning ville man närmare förstå huruvida klasslärares syn på lärande korrelerade till erfarenheterna av fysiskt aktiverande undervisning som en del av lektionsundervisningen. I en enkät som klasslärarna skulle fylla i kartlades såväl deras syn på lärande (elevstyrd vs. lärarstyrd) samt hurdana erfarenheter de hade av Skolan i rörelse.

 

Resultat

I denna undersökning kunde konstateras att de lärare som själv i högre grad förverkligade fysiskt aktiverande lektionsundervisning och upplevde det som en viktig del av sin undervisning, de upplevde även större nytta av Skolan i rörelse.

Vidare kunde konstateras att de lärare som hade en mer lärarstyrd syn på lärande även i högre grad upplevde Skolan i rörelse som en extra belastning i sitt arbete. De lärare som i sin tur upplevde Skolan i rörelse som en extra belastning i sitt arbete upplevde även mindre nytta av programmet och mindre tilltro till att fysiskt aktiverande undervisning främjar elevernas lärande.

I detta sampel kunde man även hitta ett vagt samband i att yngre lärare mer sannolikt ansåg att fysiskt aktiverande undervisning ökar elevernas delaktighet. Kunde det ligga något i att elevers delaktighet fått mer fokus i lärarutbildningen först under senare år och att äldre lärare därför har en annan inställning?

 

Patrik Ansa
Pro Gradu: Fysisk aktivitet som en del av undervisningen – En kartläggning av klasslärares syn på lärande och erfarenheter av Skolan i rörelse
Juli 2020

Vuonna 2020 tuli voimaan Juha Sipilän hallituksen toimeenpanema korkeakoulu-uudistus. Uudistuksen tarkoitus oli muun muassa aikaistaa korkeakouluopintojen aloitusta sekä poistaa tarve osallistua valmennuskursseille. Uudistuksen taustalla vaikuttivat kilpailukyky-yhteiskunnan ideaalit sujuvista siirtymistä ja yrittäjämäisen ideaalin mukaisesta toiminnasta. Valmennuskurssien arvellaan kuitenkin siirtyvän vain alemmas ja aiheuttavan lisäpaineita yhä nuoremmille opiskelijoille.

Tämän tutkielman tarkoitus oli tarkastella siirtymävaiheessa olevia abiturientteja, jotka hakivat korkeakouluun uudistuneessa korkeakouluhaussa. Tarkoitus oli selvittää, miten kilpailukyvyn eetos vaikutti nuorten siirtymään, ja miten abiturientit perustelivat maksullinen lisäopetuksen tarvetta siirtymässä. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu tällaisella tutkimusasetelmalla, mutta samankaltaisia tutkimuksia on tehty valmennuskursseille osallistuvista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että maksullinen lisäopetus mielletään luonnollisena osana onnistunutta siirtymää toiselta asteelta korkeakouluun, ja onnistunut siirtymä vaikuttaisi edellyttävän yrittäjämäisiä ominaisuuksia.

 Tutkimusaineiston keruu toteutettiin talvella 2020 yksilöhaastatteluina, jotka olivat teemahaastatteluja. Tutkimukseen haastateltiin viittä abiturienttia, jotka osallistuivat Helsingin seudun kesäyliopiston abikursseille. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysin keinoin.

Tulosten mukaan kilpailukyvyn eetos vaikutti vahvasti abiturienttien siirtymässä. Vaikutus ilmeni yrittäjämäisen ideaalin mukaisena toimintana sekä koulutuksen välinearvon korostamisena. Maksullinen lisäopetus miellettiin luonnolliseksi osaksi siirtymää, ja sen nähtiin tarjoavan esimerkiksi tärkeää lisätukea korkeakouluhaussa. Tulosten valossa näyttääkin siltä, että valmennus siirtyy korkeakoulu-uudistuksen myötä alemmas, ja uudistus vaatii opiskelijoilta yrittäjämäisen ideaalin mukaista toimimista onnistuneen siirtymän varmistamiseksi.

 

Emma Raessalo

Pro Gradu: Abiturienttien koulutussiirtymä kilpailukyvyn eetoksessa

Viime vuosina lukiokoulutus on käynyt läpi laajoja uudistuksia. Uudistusten myötä lukiolakia, valtioneuvoston asetusta lukiokoulutuksesta sekä ylioppilastutkinnon säädöksiä on muutettu ja näiden pohjalta luotiin uudet lukion opetussuunnitelmanperusteet. Uusi lukiolaki astui voimaan 1.8.2019, jonka myötä erityisopetusta on tarjottava kaikissa lukiossa viimeistään vuodesta 2021 alkaen. Erityisopetuksen kannalta lukiokoulutuksen uudistus on merkittävä, sillä aikaisemmin erityisopetusta ei ollut kirjattu lukiolakiin (ks. lukiolaki 629/1998; lukiolaki 714/2018), jonka myötä kunnat ovat ennen itse saaneet päättää tarjotaanko koulussa erityisopettajan tukea. Muutoksen kynnyksellä herääkin kysymys, siitä millaista erityisopetus on tällä hetkellä lukioissa ja mitä lukion erityisopettajan työtehtäviin kuuluu? 

Tutkimustehtävä ja toteutus 

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lukion erityisopettajien kokemuksia heidän omasta työstään lukiossa sekä siihen liittyvistä haasteista. Erityisesti olin kiinnostunut siitä, mistä työtehtävistä erityisopettajat itse kuvasivat oman työnsä rakentuvan. Tämän myötä halusin myös selvittää, minkälaisia haasteita he kokevat arjessa omassa työssään. Tarkoituksenani oli tutkimustulosten perusteella rakentaa selkeä kokonaiskuva siitä, mistä erityisopettajan työ lukiossa koostuu. 

Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla, jotka analysoitiin hyödyntämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Kohderyhmänä toimi kuusi lukion päätoimista laaja-alaista erityisopettajaa, jotka työskentelivät kolmessa eri kunnassa. 

 Tutkimuksen tulokset 

Tutkimuksen tulosten perusteella erityisopettajien työnkuva muodostui kolmesta laajemmasta osa-alueesta, jotka olivat yhteistyö, opiskelijoiden tukeminen ja kirjallinen työ. Näiden kolmen osa-alueen alle lukeutui liuta erilaisia työtehtäviä, jotka kuuluivat lukion erityisopettajan arkipäivään. Lukion erityisopettajan työnkuvassa korostui työllistävimpinä työtehtävinä lukivaikeuksien tukemiseen liittyvät asiat, lukilausuntojen tekeminen sekä oppimisen tuen suunnitelmien kirjaaminen. Tämän lisäksi työtehtäviin kuuluivat muun muassa monialainen yhteistyö, opiskeluvalmiuksien tukeminen, oppiaineiden ohjaus sekä viestintä. 

Lukion erityisopettajien kokemien haasteiden pohjalta muodostui neljä suurempaa ulottuvuutta; resurssit ja ajanpuute, työnkuvan epäselvyys, yhteistyö sekä oma osaaminen. Haasteellisimpina asioina lukion erityisopettajat kokivat työssään resurssien ja ajan puutteen sekä oman työnkuvan epäselvyyden. Ajan ja resurssien riittämättömyys näkyi päällekkäisinä haasteina lukion arjessa. Resurssien puutteen takia opettajat kokivat, ettei heillä ole riittävästi aikaa opiskelijoiden kohtaamiseen ja tukemiseen sekä yhteistyön suunnitteluun ja toteuttamiseen muiden opettajien kanssa. Erityisopettajan työnkuva lukiossa hakee vielä muotoaan, jonka takia työnkuvan epäselvyys tuli ilmi esimerkiksi epätietoisuutena itselle kuuluvista työtehtävistä. 

Tutkimuksen tulokset olivat pitkälti linjassa aikaisempien tutkimuksien kanssa lukion erityisopettajan työnkuvasta (ks. Greus ym., 2019; Sinkkonen ym., 2016; Mehtäläinen 2005). Tutkimuseni toi esille niitä haasteita, joita lukion erityisopettajat kokevat työssään. Jatkossa olisi hyvä pohtia, miten näihin erilaisiin haasteisiin voitaisiin puuttua, jotta lukion erityisopetus ja oppimisen tuki lukiossa kehittyvät tulevaisuudessa oikeaan suuntaan.  

Nämä tulokset osoittavat, että tämän hetkiset resurssit eivät erityisopettajien mukaan riitä jatkuvan ja riittävän tuen tarjoamiseen lukiossa. Lukion erityisopetuksen järjestämiseksi tarvittaisiin myös selkeämmät raamit, jotta tuen tarjoaminen olisi yhtenäisempää ja yhdenvertaisempaa jokaisessa lukiossa ympäri Suomen. 

Kirsi Ikonen

Pro gradu: Lukion erityisopettajien työnkuva ja heidän siinä kokemansa haasteet