Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Perfektionismi ja tavoiteorientaatiot

Puheessa perfektionismilla on usein negatiivinen kaiku; täydellisyyden tavoittelulla on harvoin ainoastaan hyviä seurauksia. Perfektionismilla tarkoitetaan taipumusta, jota kuvataan tutkimuksessa kahden ulottuvuuden, perfektionististen pyrkimysten ja perfektionististen huolten, kautta. Se nähdään erittäin korkeiden pyrkimysten sekä ylikriittisen itsearvioinnin yhdistelmänä. Perfektionismiin liittyy ristiriidan tunnetta omien pyrkimysten ja suoritusten välillä, virheiden tekemisen pelkoa, neuroottisuutta ja itseluottamuksen puutetta. Perfektionisti saattaa tavoitella päämääriään epäonnistumisen pelon ajamana sen sijaan, että näkisi saavutukset tärkeinä.

Tavoiteorientaatioilla kuvataan sitä, minkälaisia tavoitteita opiskelija asettaa, miten hän arvioi saavutuksiaan ja mihin energia ja huomio keskitetään: tehtävään itseensä (oppimiseen) vai sen lopputulemaan (suoritukseen). Opiskelija voi tavoitella oppimista ja ymmärtämistä, menestymistä, muiden päihittämistä tai virheiden välttämistä. Lisäksi jotkut yrittävät selvitä koulutyöstä vähällä vaivalla.

Tutkimuksen tarkoitus

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia lukioikäisten perfektionismin ja oppiainekohtaisen motivaation yhteyksiä. Tutkimuksessa opiskelijoita ryhmiteltiin perfektionististen taipumusten, pyrkimysten ja huolten, perusteella sekä selvitettiin millä tavoin perfektionismiryhmät erosivat oppiainekohtaisten tavoiteorientaatioiden suhteen. Perfektionismitutkimusta on tehty pääasiallisesti aikuisten ja yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Perfektionismin ja motivaation yhteyksiä on kuitenkin tärkeää tutkia lukioikäisillä, sillä odotukset akateemiselle menestykselle ovat lukiossa ajankohtaisia.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksessa löydettiin neljä perfektionismiryhmää. Perfektionisteilla (21,3%) korostuivat sekä korkeat pyrkimykset että korkeat huolet. Myös kunnianhimoisilla (23,8%) oli korkeat pyrkimykset, mutta he eivät olleet huolissaan suorituksistaan. Huolestuneiden (35,6%) ryhmässä puolestaan huolet olivat korkealla ja pyrkimykset matalalla. Ei-perfektionisteilla (19,2%) pyrkimykset ja huolet olivat matalimmat.

Kunnianhimoiset tavoittelivat oppimista, hyviä arvosanoja sekä suhteellista menestystä. Ryhmä onkin nähty tutkimuksissa ominaisuuksiltaan ja seurauksiltaan myönteisimpänä. Korkeat pyrkimykset on yhdistetty korkeisiin akateemisiin suorituksiin, hyvään itsetuntoon ja opiskelumotivaatioon. Huolestuneilla korostui jonkin verran pyrkimys välttää virheitä muiden edessä ja opintoihin liittyvän työn välttely. Ryhmä onkin yhdistetty tyytymättömyyteen ja stressiin ja uudemmassa tutkimuksessa ryhmää on pidetty ongelmallisimpana neljästä ryhmästä. Ei-perfektionisteilla oli suhteellisen matalat tavoitteet ja heillä korostui ainoastaan opinnoista selviäminen vähällä työllä. Ryhmään on yhdistetty sosiaalista stressiä ja opintoihin sopeutumattomuutta. Perfektionistit tavoittelivat oppimisen ja hyvien arvosanojen lisäksi muiden päihittämistä, mutta toisaalta pelkäsivät virheitä muiden edessä.

Perfektionistit ja huolestuneet eivät olleet tyytyväisiä saavutuksiinsa. He olivat huolissaan siitä, etteivät pysty täyttämään odotuksiaan. Perfektionistiset huolet onkin aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty heikompiin saavutuksiin ja matalampaan itsetuntoon. Huoli omasta kyvykkyydestä voi muodostua oppimisen esteeksi. Perfektionistit ja kunnianhimoiset erosivat merkittävästi siinä, että perfektionisteille oli tärkeää välttää kyvyttömältä näyttämistä, kun taas kunnianhimoisilla nämä tavoitteet eivät korostuneet.

Vaikka perfektionismia pidetään luonteenpiirteen omaisena taipumuksena, perfektionismiryhmät näyttivät eroavan jossain määrin oppiainekohtaisessa motivaatiossa eri oppiaineissa. Ryhmien eroavaisuudet olivat saman suuntaisia kummassakin oppiaineessa, mutta joitakin pieniä eroja löytyi oppiaineiden välillä.

Erityisesti perfektionisteilla, mutta myös huolestuneilla, näyttää olevan riskinä oppimisen kannalta epäsuotuisten tavoitteiden asettaminen. Tämä olisi hyvä huomioida opetuksessa, opintojen ohjauksessa sekä opiskelijahuollossa.

Lopuksi

Lukiolaisten profiilit olivat suurelta osin myönteisiä ja tavoitteet oppimiseen suuntautuvia. Silti on huomattava, että huolestuneiden ryhmä oli suurin. Lukiolaisten jaksaminen on ollut otsikoissa viime aikoina. Suomessa lukio on melko suorituskeskeinen, siellä menestyminen vaikuttaa jatko-opintoihin. Perfektionististen piirteiden on todettu lisääntyneen opiskelijoilla 25 vuoden aikana. On tärkeää tiedostaa ja tunnistaa perfektionismin haitallisia piirteitä ja vaikutusmekanismeja.

Jatkotutkimusaiheina esitetään lukiolaisten perfektionismiryhmittelyn tarkempi analysointi sekä ryhmittelyn yhteydet erilaisiin hyvinvointiin vaikuttaviin seurauksiin, kuten uupumukseen tai stressiin.

Täydellisyyttä tavoitellessaan perfektionisti ei välttämättä uskalla tarttua haasteisiin. Liiallisen itsekritiikin tunnistaminen voi auttaa eteenpäin itsensä hyväksymisessä. Myös omia pyrkimyksiä kannattaa välillä tarkastella, sillä vähempikin saattaa riittää.

Anna Kuusi-Naumanen

Pro gradu: ”Lukiolaisten perfektionismiprofiilit ja tavoiteorientaatiot matematiikassa ja englannissa”

Nuorten poliittista osallistumista koskeva julkinen puhe on usein huolipuheen sävyttämää: nuoria ei kiinnosta politiikka, he eivät äänestä tai heitä ei kiinnosta yhteiset asiat. Tähän huolipuheeseen törmää siitäkin huolimatta, että kyselytutkimukset kertovat nuorten kiinnostuksen ja osallistumisen politiikkaan olevan ennätyskorkealla. Kyselytutkimukset tuottavatkin tärkeää tietoa huolipuheen keskellä, mutta samalla niiden on todettu mittaavan yhteiskunnallista vaikuttamista melko kapeasti, jolloin kaikki se arkinen vaikuttaminen jää kyselyillä tavoittamatta. Samalla saatetaan tuottaa myyttistä kuvaa nuorista yhtenäisenä joukkona, jolla on yksi ja yhteinen ääni. Lähdin liikkeelle näistä lähtökohdista tutkielmassani, jossa haastattelin viittä nuorta vammaisaktivistia pyrkimyksenäni valottaa niitä keinoja ja toimintatapoja, joilla he pyrkivät vaikuttamaan heille tärkeisiin asioihin.

Järjestöt vaikuttamisen väylänä 

Osa haastateltavistani pyrki vaikuttamaan yhteiskuntaan erilaisten järjestöjen kautta. Järjestötoiminta oli avannut monelle erilaisia väyliä ja ovia erilaisille hallinnon tasoille niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Järjestöjen kautta tapahtuvaa vaikuttamista ei kuitenkaan puhuttu pelkkänä juhlana, vaan siihen sisältyi erilaisia jännitteitä. Vaikuttaisi siltä, että virallisella tasolla toimiminen tuo mukanaan aivan omanlaisensa kirjoittamattomat säännöt, joiden mukaan tulee toimia mikäli toivoo saada asiaansa edistettyä. Eräs haastateltavistani toi esiin esimerkiksi sen, miten toimintaa leimaa usein pirstaleisuus ja aikuisvetoisuus, jossa nuorten osallistuminen päätöksentekoon on rajattu vain tiettyyn vaiheeseen eikä nuorilla aina ole mahdollisuuksia asettaa toiminnan lähtökohtia ja toimintatapoja. Nuorten kuulemistilaisuuksissa nuorten oletetaan puhuvan myös kapeasti tietyistä teemoista kuten tutkielmani tapauksessa vain vammaisuudesta, mikä sivuuttaa kokonaan nuorten moninaiset taustat ja kiinnostuksen kohteet.

Vaikuttamista verkossa ja kaduilla

Yleinen mielikuva aktivismista perustuu yhä mielenosoittamiseen ja kyltti kourassa barrikadeilla olemiseen. Huolimatta siitä, että monille haastateltavistani mielenosoitukset ja julkiset tempaukset olivat tärkeä osa heidän aktivismiaan, jotkut heistä myös haastoivat tällaista kehollista kyvykkyyttä korostavaa ja ensisijaistavaa aktivismia. Monet olivatkin löytäneet itselleen sopivan vaikuttamistavan erilaisista kulttuurisista käytännöistä kuten blogien kirjoittamisesta ja musiikin teosta. Blogien kirjoittaminen ja erilaisilla sosiaalisen median areenoilla toimiminen mahdollisti haastattelemilleni nuorille väylän tuottaa toisenlaisia kertomuksia ja haastaa yksioikoisia kertomuksia vammaisuudesta.

Huolipuheesta poliittiseen toimijuuteen

Tutkielmallani toivon kaikkia nuorten parissa työskenteleviä haastamaan käsityksiään siitä, missä ja miten nuorten oletetaan tuovan esiin omia näkemyksiään. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, kuuluu vanha sananlasku. Tutkielmani näkökulmasta sanonta voisi tarkoittaa pysähtymistä sen äärelle, miten kuulijan odotukset osaltaan rakentavat kuulemisen puitteet. Voi nimittäin olla niin, että nuoret kyllä tuovat näkemyksiään esille, mutta vika saattaakin olla kuulijan odotuksissa.

Pekka Koskinen

Pro gradu: ”Mä en ensin mieltänyt itseäni mitenkään niinku aktivistina”
Kertomuksia nuorten vammaispoliittisesta aktivismista

Nuorten hyvinvointi ja mielenterveys ovat nousseet tärkeiksi yhteiskunnallisiksi tekijöiksi, ja nuorten hyvinvointi on yhteydessä muun muassa koulusuoriutumiseen ja koulussa viihtymiseen. Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että hyvinvointi laskee siirryttäessä alakoulusta yläkouluun. Ihmisen hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn perustana voidaan pitää puolestaan mielenterveyttä. Usein mielenterveys nousee kuitenkin puheeksi vasta sitten, kun se alkaa horjua. Miksei tätä psyykkisiä toimintoja ylläpitävää voimavaraa kannattaisikin vahvistaa jo ennen vaikeuksien ilmenemistä? Jotta mielenterveyden edistämistyö voitaisiin kohdentaa oikeaan paikkaan, tarvitaan tietoa siitä, mitkä asiat ovat nuorten kokemuksen mukaan hyvin ja mitkä heikosti, ja mitkä taustalla vaikuttavat tekijät ovat johtaneet siihen. Mielenterveyden suojaaviksi tekijöiksi lasketaan sitä vahvistavat tekijät siinä missä riskitekijät heikentävät sitä.

Tutkimuksen tarkoitus ja toteutus

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä kasvatuksen ja koulutuksen kannalta relevantteja asioita nuorten puheesta nousee esille suhteessa mielenterveyden suojaaviin ja riskitekijöihin sekä miten nuorten puhe heijastelee heidän tulevaisuudensuunnitelmiaan. Tarkastelun kohteena oli hyvinvointiin ja mielenterveyteen vaikuttavia tekijöitä, jotka olivat tässä tutkimuksessa nuorten vahvuudet, onnistumiset, yläkoulukokemukset ja koulun ilmapiiri, kaverisuhteet, opettaja-oppilassuhteet sekä nuoren tulevaisuudensuunnitelmat. Tutkimuksen tavoitteena oli taustoittaa nuorten sanoin syitä kouluun liittyvälle hyvinvoinnille, ja antaa siten kasvatusalan ammattilaisille viitteitä siitä, millaisin keinoin nuorten hyvinvointia ja mielenterveyttä voitaisiin kouluissa edistää. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Tämä elämä -hankkeen kanssa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdesta koulusta vapaamuotoisilla kyselyillä sekä teemahaastatteluilla. Tutkittavien joukko (N=20) koostui 8.- 9.-luokkalaisista aiemmin Tämä elämä -hankkeen työpajoihin osallistuneista nuorista. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua.

Tulokset

Tulokset osoittivat, että nuorten puheesta oli havaittavissa sekä monia mielenterveyden suojaavia että riskitekijöitä. Suojaaviksi tekijöiksi luokiteltiin, että nuorella oli kavereita koulussa, hän osasi nimetä omia vahvuuksiaan ja onnistumisen kokemuksiaan, hän koki yläkoulukokemuksensa ja koulun ilmapiirin positiivisena, ja että hänellä oli sellainen aikuinen koulussa, jolle jutella omista asioistaan. Mielenterveyden riskitekijöistä nousi esille puolestaan kavereiden puute koulussa, stressi, negatiiviset yläkoulukokemukset esimerkiksi huonojen opettajakokemusten tai vääräntasoisten tehtävien vuoksi sekä kykenemättömyys nimetä omia vahvuuksiaan ja onnistumisen kokemuksiaan.

Hyvinvoivalle nuorelle on tyypillistä suunnitella elämäänsä, ja tämän tutkimuksen nuorista suurin osa osasi nimetä joitakin tulevaisuudensuunnitelmiaan. Vaikka tämän tutkimuksen nuorista 65 prosentilla oli monia suojaavia tekijöitä elämässään, on kuitenkin huomioitava, että jopa 20 prosentin kokemuksista nousi esille useita riskitekijöitä, ja 15 prosentilla jotain siltä väliltä. Teemoittelussa nousi esille yhteyksiä eri ryhmien välillä. Esimerkiksi vahvuuksien ja onnistumisen kokemusten nimeämisessä oli selvä yhteys. Vahvuuksiaan ja onnistumisisiaan nimeävillä oli yhteys myös positiivisiin tulevaisuudensuunnitelmiin. Opettaja-oppilassuhteilla oli myös yhteys koettuihin yläkoulukokemuksiin. Niillä nuorilla, joilla ei ollut koulussa sellaista aikuista, jolle voisi puhua omista asioistaan, oli muutenkin negatiiviset yläkoulukokemukset.

Johtopäätökösiä

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kouluissa tulisi olla enemmän akateemisten taitojen ulkopuolelle sijoittuvaa vahvuusopetusta, ja monipuolisia palautteenantomenetelmiä tulisi hyödyntää kaikessa koulutyössä. Tämän avulla nuorten hahmotus omista vahvuuksistaan ja onnistumisistaan koulussa voisi parantua, mikä vaikuttaisi suoraan koulussa viihtymiseen ja hyvinvointiin. Myös opettaja-oppilassuhteeseen panostaminen tukee nuorten hyvinvointia. Lisäksi koulutehtävien vaatimustaso tulisi säätää jokaiselle nuorelle sopivaksi, jotta tehtävien tekeminen tuntuisi mielekkäältä ja tukisi nuoren oppimista. Vahvuusopetuksen vaikutuksia voitaisiin testata esimerkiksi pilottikokeiluna luokanvalvojan tunneilla.

 

Eerika Greus

Pro gradu: Mielenterveyden suojaavat ja riskitekijät Tämä elämä -hankkeessa mukana olleiden yläkoulunuorten kokemuksissa

Muuttuva työelämä on viime vuosina yllyttänyt työntekijöitä käyttämään enemmän aikaa ja vaivaa työhönsä ja koska ihmiset viettävät elämästään suuren osan töissä, on työllä keskeinen rooli heidän elämässään ja myös esimerkiksi hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Myös määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen vaikuttaa osaltaan työntekijöiden työhyvinvoinnin kokemiseen.

Työhyvinvointi on moniulotteinen käsite, johon liitetään muun muassa yksilöön, yritykseen ja työstressiin liittyviä tekijöitä ja se sisältää sekä työinnon että työuupumuksen ulottuvuudet. On tärkeää tutkia työntekijöiden työhyvinvointia ja tekijöitä, joiden avulla voitaisiin tukea esimerkiksi työn imun kokemista. Tutkielmassani tarkastelen palvelevan johtamisen yhteyttä opettajien kokemaan työintoon ja työuupumukseen sekä opettajan työsuhteen muodon, määräaikaisen tai vakituisen työsuhteen, vaikutusta tähän yhteyteen. Teoreettisena viitekehyksenä on työn vaatimukset ja voimavarat -malli sekä resurssien säilyttämisen teoria, joissa korostetaan voimavarojen tärkeyttä työntekijöiden työhyvinvoinnin kannalta. Voimavarojen on todettu johtavan muun muassa parempaan työhyvinvointiin, mutta niiden vähäisen määrän on myös todettu vähentävän niitä entisestään, joten tästä syystä voimavarojen tutkiminen on tärkeää.

 

Tutkimuksen toteutus

Tutkielman aineistona käytettiin vuonna 2015 kerättyä tutkimusaineistoa, joka on kerätty Mind the Gap -tutkimuskouluista sekä avoimella keräyksellä. Vastaajille lähetettiin sähköinen kyselylomake, jossa he vastasivat muun muassa palvelevaa johtamista, työn imua sekä työuupumusta mittaaviin kysymyksiin. Aineiston analyysimenetelmänä käytin lineaarista regressioanalyysiä. Alun peri vastaajia oli 218, mutta aineistosta valittiin mukaan vain alle 70-vuotiaat vastaajat, jotta voitaisiin sulkea mahdolliset virheet iän ilmoittamisessa tutkielman ulkopuolelle ja mukaan otettiin vain työikäiset vastaajat. Suurin osa vastaajista oli vakituisessa työsuhteessa.

 

Tulokset

Tulokset osoittivat, että palveleva johtaminen oli positiivisesti yhteydessä työn imuun ja negatiivisesti yhteydessä työuupumuksen kokemiseen. Huomioitaessa työsuhteen muoto vastausten tarkastelussa, huomattiin, että sekä määräaikaisessa että vakituisessa työsuhteessa olevien kohdalla palveleva johtaminen oli positiivisesti yhteydessä työn imuun ja negatiivisesti yhteydessä työuupumuksen kokemiseen. Löydetyistä yhteyksistä vain määräaikaisessa työsuhteessa olevien kohdalla palvelevan johtamisen ja työuupumuksen välinen yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

 

Lopuksi

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että johtamistyyli on yhteydessä työntekijöiden työhyvinvoinnin kokemiseen, joten tähän tulisi kiinnittää työpaikoilla huomiota ja pyrkiä kehittämään työhyvinvointia tukevia toimintatapoja. Tässä tutkielmassa ei tarkasteltu työsuhteen muodon yhteyttä työn imun ja työuupumuksen kokemiseen ilman palvelevan johtamisen ulottuvuutta. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista keskittyä aiheeseen tarkemmin, sillä aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia työsuhteen muodon yhteydestä työn imun ja työuupumuksen kokemiseen.

 

Ursula Manninen

Pro Gradu: Palvelevan johtamisen yhteys opettajien kokemaan työn imuun ja työuupumukseen

Tutkimuksen tarkoitus

Suomen musiikillinen maine maailmalla on jo vuosia ollut kiistattoman positiivinen. Musiikkioppilaitosjärjestelmämme on tuottanut Suomeen erilaisia musiikin osaajia ja ammattilaisia, joista osan tie on vienyt ulkomaille asti huippuorkestereihin soittajiksi ja kapellimestareiksi.

Soittoharrastuksella on ollut minulle henkilökohtaisesti elämässäni suuri, arvokas merkitys. Se on saattanut minut samankaltaisten ihmisten keskuuteen, luonut mahdollisuuksia itsensä tutkimiseen, kehittämiseen ja ilmaisemiseen sekä tarjonnut elämyksiä. Musiikki on minulle tapa havainnoida ja tutkia maailmaa. Nyt myöhemmällä iällä aktiivisen harrastamisen hiivuttua olen ryhtynyt pohtimaan musiikin harrastamisen ja erityisesti musiikkiopistojen paikallista merkitystä. Yksilöllisellä tasolla merkitykset ovat arvokkaita, mutta entä yhteisöllisesti koko kaupungin näkökulmasta tarkasteltuna?

Jokainen meistä on jonkin kaupungin tai kunnan asukas. Kaupunki on yhteisö, jossa päätöksiä tekevät demokraattisilla vaaleilla valitut henkilöt kaupungin- tai kunnanvaltuustoissa. Ennen päätöksentekoa asiat täytyy valmistella ja esitellä valituille päätöksentekijöille. Luottamushenkilöiden pääasiallisena tiedon saamisen kanavana ovatkin päätöksentekoasiakirjat, esittelytekstit ja muu esittelijöiltä saatava tieto. Tästä valmistelusta ja esittelystä vastaavat kaupungin virkamiehet. Mitä tietoa, käsityksiä ja kokemuksia hallinnon edustajilla on valmistelutyönsä pohjana ja miten he käsittävät jonkin yksittäisen palvelun merkityksen kaupungissa?

Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata, analysoida ja tulkita, mitä merkityksiä Jämsän kaupungin sivistystoimen hallinnon edustajat antavat musiikkiopistolle osana Jämsän sivistystoimen palveluita. Tutkimus oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka aineisto analysoitiin fenomenografisen analyysin mukaisesti. Tutkimuksen taustalla vaikuttivat paitsi henkilökohtaiset musiikin ja sen harrastamisen intressini myös kiinnostukseni päätöksentekoa ja sen valmistelutyötä kohtaan.

 

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuskysymykset perustuivat valtakunnallisen musiikkioppilaitosjärjestelmän ja paikallisen musiikkiopiston historiaan, kansalais- ja musiikkiopistoista sekä niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä tehtyihin tutkimuksiin, suomalaisten vapaa-ajan musiikkiharrastusten tutkimukseen, musiikkiopiston toimintaa ohjaaviin asiakirjoihin ja säädöksiin sekä kaupungin ja musiikkiopiston organisaation, strategian ja toiminnan kuvaukseen. Tutkimusta varten haastateltiin kolmea Jämsän kaupungin sivistystoimen hallinnon edustajaa. Teemahaastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Aineiston analyysi eteni fenomenografisen analyysin mukaisesti.

 

Tulokset

Tutkimuksen tuloksista selviää, että musiikkiopistolla on opetus- ja kasvatustehtäviensä lisäksi kulttuurielämään, palveluihin ja yhteistyöhön liittyviä tehtäviä. Vahvuuksina pidetään osaavaa, pitkäaikaista ja motivoitunutta henkilöstöä, sisältöjä ja yhteistyötä. Heikkoudet liittyvät taloudellisiin seikkoihin. Elämänlaatupalvelujen elämänkaarinäkökulma toteutuu musiikkiopistossa kattavasti.

Sivistystoimen hallinnon edustajien mukaan musiikkiopisto on eriarvoisuutta ja syrjäytymistä ehkäisevä toimija, vaikka maksut ja pääsykokeet rajaavatkin osallistumisen mahdollisuuksia. Yhteisöllisesti tarkasteltuna musiikkiopisto luo jo itsessään yhteisön ja terveydellisesti musiikkiopisto parantaa ennen kaikkea mielenterveyttä. Musiikkiopistolla on monia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa yhteistyö on onnistunutta.

Musiikkiopisto vahvistaa haastateltavien mukaan sekä paikallista musiikkikulttuuria että kulttuuritoimintaa. Musiikkiopisto on ollut omalla toiminnallaan osa valtakunnallista musiikkiopistojen historiaa muun muassa kouluttamalla osaajia merkittäviin musiikillisiin tehtäviin. Jämsän kaupungin hallinnossa ja palveluissa on tapahtunut rakenteellisia, toiminnallisia, taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia muutoksia. Musiikkiopisto tukee erityisesti ”Jämsä 2025” -strategian hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden osa-alueita. Tulevaisuuden kannalta mainitaan taloudellisia, kulttuurisia ja toiminnallisia haasteita.

 

Lopuksi

Koin tämän tutkielman ikään kuin palveluksena lapsuus- ja nuoruusvuosistani Jämsässä, sillä musiikkiopistossa opiskelemani vuodet ovat määrittäneet minua ihmisenä huomattavin tavoin. Tämän tutkielman kautta oli mielenkiintoista tutkia ja pohtia, mitä musiikkiopisto merkitsee Jämsän kaupungissa. Jatkotutkimuksen kannalta olisi tietysti ihanteellista tutkia myös palvelun käyttäjien eli kuntalaisten ja musiikkiopiston henkilöstön näkemyksiä. Yhdistämällä heidän näkemyksensä hallinnon edustajien käsityksiin ilmiöstä voisi muodostua laajempi ja tarkkapiirteisempi kuva. Tämän tutkielman aineisto ja tulokset voivatkin olla alkusysäys laajemmalle tutkimustyölle, ehkäpä jopa väitöskirjalle, mutta ennen kaikkea sysäys suomalaisen musiikkioppilaitosjärjestelmän laajemmalle tutkimukselle.

 

Juuso Ahola

Pro gradu: Jämsänjokilaakson musiikkiopisto osana Jämsän kaupungin sivistystoimen palveluita – Sivistystoimen hallinnon edustajien käsityksiä musiikkiopiston merkityksestä kaupungissa

Tutkimuksen tavoite

Työrauhaan liittyvistä asioista on tehty viime aikoina melko niukasti tutkimusta Suomessa. Kansainvälisen tutkimuksen perusteella tiedetään, että sekä opettajat että oppilaat pitävät työrauhan kannalta tärkeinä erityisesti työrauhan häiriintymistä ennaltaehkäiseviä keinoja, kuten hyvien opettaja–oppilassuhteiden luomista sekä oppilaita motivoivaa opetusta. Oppilaiden ja opettajien näkemyksissä ja tavoissa selittää työrauhaongelmien taustalla olevia syitä on kuitenkin myös eroavaisuuksia. Tämä pro gradu -tutkielma on fenomenografistyyppinen tutkimus, jonka tavoitteena oli tutkia suomalaisessa kontekstissa oppilaiden ja opettajien käsityksiä työrauhaan vaikuttavista tekijöistä ja siitä, miten työrauha luokassa turvataan mahdollisimman tehokkaalla tavalla.

Menetelmät

Tutkielmaa varten haastateltiin Helsingin alueella eri kouluissa opettavia kolmea luokanopettajaa ja yhtä yläkoulun aineenopettajaa sekä yhdestä koulusta viittä kuudesluokkalaista ja toisesta koulusta seitsemää yhdeksäsluokkalaista. Opettajien haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja oppilaiden 2–4 hengen ryhmähaastatteluina. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Aineisto analysoitiin etsimällä merkitykseltään keskenään samankaltaisia, usein esiintyviä käsityksiä ja luomalla niistä merkityskategorioita.  

Tulokset ja johtopäätökset

Opettajan kyky asettaa rajat demokraattisesti mutta jämäkästi, positiivinen ja arvostava suhtautuminen oppilaisiin, hyvä opetus ja kodin antama tuki olivat sekä oppilaiden että opettajien käsitysten mukaan työrauhaa tukevia tekijöitä. Aiemmasta tutkimuksesta poiketen sekä oppilaat että opettajat ymmärsivät oman vastuunsa työrauhasta. Kuitenkin sekä oppilaiden että opettajien käsityksissä korostui opettajan rooli luokan työrauhan rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Monesti aineistossa tuli esille se, että hyvällä saadaan aikaiseksi hyvää. Sen sijaan jos opettaja suhtautuu negatiivisesti oppilaisiin ja opetukseen tai käyttäytyy ammattiinsa kuulumattomalla tavalla, on odotettavissa vastustusta myös oppilaiden taholta. Sekä opettajat että oppilaat suhtautuivat opettajan huutamiseen ja negatiiviseen puhetapaan kriittisesti, koska sen nähtiin aiheuttavan negatiivisia reaktioita myös oppilaissa. Tutkielman ja tämän blogitekstin otsikko kuvaa juuri tätä opettajan vastuuta ja roolia työrauhan edistäjänä. Oppilaiden ja opettajien käsityksissä opettajan toimintatavat luovat edellytykset luokan työrauhalle, ja hän pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan myös siihen, miten oppilaat sitoutuvat oppimiseen. Opettajan tulisikin demokraattisesti mutta jämäkästi turvata luokan työrauha.

Tulosten merkitys

Tulosten perusteella kouluissa tulisi työrauhan kehittämiseksi edistää kodin ja koulun kasvatuskumppanuutta, työrauhan perustana olevia opettajien vuorovaikutustaitoja ja edellytyksiä kohdata lapset, joilla on erityistarpeita. Lisäksi opettajien ja oppilaiden käsityksiä työrauhaan liittyvistä seikoista tulisi tutkia laajemminkin ja juuri sellaisilla aineistonkeruumenetelmillä, jotka mahdollistavat oppilaiden ja opettajien itse tuottamat ilmaukset. Avovastaukset tai muu laadullinen aineistonkeruu määrällisten keruumenetelmien lisänä mahdollistavat syvällisen kuvan muodostamisen työrauhaan vaikuttavista tekijöistä.

Myös ylipäätään työrauhan turvaamisen keinojen tutkiminen suomalaisissa kouluissa olisi hyödyllistä. Haastatellut opettajat omasivat monipuolisen käsityksen siitä, mikä työrauhaan vaikuttaa ja miten he voivat sitä omilla toimillaan kehittää. Tarvittaisiin kuitenkin lisätutkimusta siitä, mitä opettajat tekevät luokissaan työrauhan eteen. Opettajien käyttämiä keinoja tutkimalla saataisiin selville, noudattavatko opettajat jo aiemmin hyväksi havaittuja keinoja ja mitkä toimet osoittautuvat tehokkaiksi. Näistä tiedoista olisi hyötyä opettajankoulutukselle, täydennyskoulutukselle sekä asiasta kiinnostuneille opettajille ja opiskelijoille.

 

Jenni Laine

Pro gradu: Niin luokka vastaa kuin sinne huutaa. Oppilaiden ja opettajien käsityksiä työrauhaan vaikuttavista tekijöistä ja tehokkaasta työrauhan turvaamisesta koulussa.

Tutkimuksen tarkoitus

Suomen peruskouluissa on ollut kymmenisen vuotta käytössä kolmiportainen tuen järjestelmä, jonka tarkoituksena on turvata oppilaan oikeus tarvitsemaansa tukeen oikea-aikaisesti ja joustavasti. Samaan aikaan on siirrytty lähikouluperiaatteeseen tavoitteena muuttaa tuen järjestelmää inklusiivisemmaksi. Tuen toteuttaminen on osa kaikkien opettajien työtä, mikä on tuonut uudenlaisia tarpeita opettajien koulutukselle ja yhteistyölle.

Julkisuudessa on käyty paljon keskustelua siitä, toteutuuko oppilaan oikeus tarvitsemaansa tukeen todella lähikoulussa. Myös opettajat ovat tuoneet esiin riittämättömyyden tunteita ja resurssien puutteellisuutta tuen toteuttamiseen liittyen. Tutkimustulokset taas kertovat enimmäkseen erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittumisella yleisopetukseen olevan positiivisia tai neutraaleja vaikutuksia sekä heille itselleen että tukea tarvitsemattomille. Toisaalta osaamisen kehittyminen on huomattu heikommaksi luokissa, joissa tukea tarvitsevien määrä on suuri. Tutkimuksissa on todettu tarve tutkia ja edelleen kehittää erilaisia joustavia opetusjärjestelyjä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia opettajien käsityksiä kolmiportaisen tuen toteutumista edistävistä ja heikentävistä tekijöistä. Tutkimuksessa kysyttiin myös, kokevatko opettajat tuen toteutumisen parantuneen vai heikentyneen kahden viimeisen vuoden sisällä koulussaan. Lisäksi tutkittiin, ovatko eri opettajaryhmien käsitykset tuen toteutumisessa yhteneviä vai onko niissä eroja.

 

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineistona käytettiin kahta avointa kysymystä laajasta kyselylomakeaineistosta, joka oli kerätty erään kaupungin perusopetuksen henkilökunnalta. Tutkimukseen mukaan otettavat ryhmät olivat luokanopettajat, aineenopettajat, erityisluokanopettajat sekä laaja-alaiset erityisopettajat. Vastaajat (N=847) koostuivat vuosiluokkien 1-9 opettajista. Analyysi toteutettiin laadullisen, fenomenografisen tutkimuksen menetelmin.

 

Tulokset

Tässä tutkimuksessa opettajien useimmiten mainitsemaksi tukea edistäväksi tekijäksi nousi yhteistyö. Yhteistyöstä mainittiin eri yhteistyötahoja, mm. luokanopettajan ja erityisopettajan yhteistyö, moniammatillinen yhteistyö, kodin ja koulun välinen yhteistyö. Myös työyhteisö, jossa on avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, selkeä työnjako ja hyvä tiedonkulku nähtiin tukea edistävinä asioina, samoin kuin tuen saaminen omalle työlle. Muina tukea edistävinä asioina opettajien käsityksistä muodostui opettajan ammattitaito, johon kuuluu esimerkiksi riittävän erityispedagogisen tiedon ja koulutuksen lisäksi joustava ja sitoutunut suhtautuminen työhönsä tuen toteuttamiseksi. Myös koulun opetusjärjestelyt, kuten pienryhmäopetus ja joustavat järjestelyt, sekä riittävät resurssit nähtiin tukea edistävinä asioina.

Opettajien käsityksen jakaantuivat tasaisesti kokemuksissa tuen parantumisesta, heikentymisestä tai pysymisestä samana viime aikoina. Heikentymisen syistä suurimmaksi muodostui käsitys riittämättömistä resursseista tuen toteuttamiseen, etenkin suhteessa suureen tukea tarvitsevien oppilaiden määrään. Resursseista etenkin erityisopettajaresurssi koettiin liian pieneksi, kun samaan aikaa erilaista tukea tarvitsevien oppilaiden määrän koettiin kasvaneen ja myös oppilaiden haasteiden osittain vaikeutuneen ja kasaantuneen. Toisinaan myös koulun toimimattomat käytänteet ja tuen toteutuspaikaan liittyvät syyt nähtiin tuen heikentymisen syinä.

Opettajaryhmien käsitykset olivat pääpiirteittäin melko yhteneviä. Joitain pieniä eroja oli, esimerkiksi erityisopettajaryhmät painottivat muita enemmän opettajien ammattitaidon ja etenkin ammatillisen työhön suhtautumisen merkitystä tuen toteutumisessa. Aineenopettajat ja erityisluokanopettajat taas selittivät tuen heikentymistä muita useammin oppilaan tuen tarpeisiin liittyvillä syillä.

 

Lopuksi

Tämä tutkimus toi mielenkiintoisen katsauksen tuen toteutumisesta yhden kaupungin osalta. Tämän tutkimuksen pohjalta opettajien käsityksistä piirtyy kuva siitä, että yhteistyö ja ammattitaito nähdään tärkeiksi kolmiportaisen tuen toteuttamisessa ja niihin koetaan löytyvän osaamista, kunhan resurssit ja opetuksen käytänteet ja järjestelyt saataisiin riittäviksi ja toimiviksi.

 

Outi-Katariina Tuunainen

Pro Gradu: Opettajien käsityksiä kolmiportaisen tuen toteutumisesta peruskoulussa

Hakukoneoptimoitu matkamainos

Hei rohkea lukija!

Lähde kanssani (ajatus)matkalle todellisuuteen, joka todennäköisesti poikkeaa omasta maailmankuvastasi ja käsityksestäsi todellisuudesta. Pidä tiukasti kiinni penkistäsi tai ota vähintäänkin tukeva asento. Maailmankuvasi saattaa meinaan järkkyä pysyvästi. Niin kävi itsellenikin, kun ensimmäisen kerran luin radikaalia Kenneth Gergeniä ja monia muitakin päitä sekoittanutta Jacques Derridaa. Minkään uskomusjärjestelmän mukaisesta retriitistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan ihan tieteellisestä “tripistä” sosiaaliseen konstruktionismiin.

Tällä kertaa lähdemme (merkitys)avaruuteen Erving Goffmanin vuorovaikutuksen rituaalisten elementtien galaksissa ja tutkimme erityisesti erästä ilmiömäistä tähtijoukkoa “autismikirjon häiriötä”. Mukaan tarvitset avarakatseisuutta,  diskurssien tutkimiseen sopivan mielentilan sekä maailmanparantajan tahtoa, sillä tutkimusmatkamme tavoitteena on konstruoida maailmasta parempi paikka meille kaikille!

Pieni varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan. Matka voi olla pitkä ja paikoin haastava, mutta muistakaamme, että kaikkein kaunein matka ei välttämättä ole se helpoin ja nopein tie perille.

Aurinkoisin terveisin,

matkaoppaanne Milla Häkkinen.

Matkamainoksen ”pikkupräntti”

Matkaa ei kyllä oikeasti (valitettavasti) tehdä raketilla avaruuteen, vaan lähinnä kyseessä on Liisan seikkailut ihmemaassa -tyyppinen pyrähdys johonkin Liisan matkaakin erikoisempiin ulottuvuuksiin. Jos haluatte lukea jotain viihdyttävää, kannattaa lukea Carrollin teos. Jos haluatte taas lukea jotain teoreettisesti kokeilevaa niin valitkaa Häkkinen.

Matkatoimisto Häkkinen ei vastaa matkan aikana aiheutuneista vahingoista. Matkan aikana sanotuista asioista tosin vastuu kannetaan täysin.

Blogitekstin selkokielinen versio

Päädyin käyttämään varsinaisessa blogitekstissäni matkan metaforaa, sillä gradun kirjoittaminen näyttäytyi itselleni pitkälle vietynä ajatusleikkinä. Graduni syntyi kiinnostuksesta metodologiaan ja sen vaikutuksiin tiedon muodostumisessa. Leikki oli siis itselleni eräänlaista metodologista leikkiä.  Matkan metafora kuitenkin kuvaa mielestäni hyvin tutkimusprosessia, jota pitkään mielessäni työstin.

Graduni lukemisesta voisi hyötyä sellainen lukija, joka on kiinnostunut sosiaalisen vuorovaikutuksen ilmiöistä tai kokeilevasta tutkimusmenetelmien soveltamisesta. Tutkielmassani tarkastelu kohdentuu autismikirjon häiriöön, joka ymmärretään sosiaalisen konstruktionismin teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kielellisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti muotonsa saavana ilmiönä. Aineistona on käytetty Autismiliiton tuottamaa materiaalia, joka on julkaistu Autismiliiton 100 autismia -kampanjan yhteydessä. Huom! Gradussa on kokeiltu diskurssianalyyttista tutkimusstrategiaa aineistoon, joka soveltuvuus diskurssianalyysiin osoittautui varsin kyseenalaiseksi, joten lukijoiden kannattaa olla tältä osin kriittisiä.

Milla Häkkinen

Autismikirjon häiriö sosiaalisena konstruktiona

Tutkimuksen taustaa ja tavoitteet

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaisena yläkoululaiset kokevat yhteissuunnittelun käsityön oppiaineessa, sillä uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma kannustaa oppilaita yhteisölliseen työskentelyyn ja painottaa käsityön opetuksessa suunnittelun ja ideoinnin merkitystä osana kokonaista käsityötä. Vuorovaikutustaidot, ideointi ja suunnittelu ovat peruskoulussa harjoiteltuja tulevaisuuden taitoja, joita nykyiset peruskoululaiset tulevat tarvitsemaan tulevaisuuden työelämässään. Yhteissuunnittelu on yhteistyössä tehtyä suunnittelua ja ideointia, mikä yhdistää merkittävimmät tulevaisuustaidot luontevasti toisiinsa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ajatusten ulkoistaminen, jatkokehittäminen ja tekninen suunnittelu voivat olla oppilaille haastavia. Siksi on tärkeää tutkia, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia yhteissuunnitteluun liittyy yläkoulun kontekstissa.

Tutkimuksen kohderyhmä

Tapaustutkimuksen aineisto kerättiin Viikin normaalikoulussa syksyllä 2019. Tutkittaviksi valikoitui harkinnanvaraisesti ryhmä 8-luokkalaisia, jotka harjoittelivat yhteissuunnittelua käsityön oppiaineessa. Tutkija itse toimi opintokokonaisuutta ohjaavana opettajana yhdessä toisen opetusharjoittelijan kanssa. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat (16 kpl) vastasivat kolmeen eri yhteissuunnittelua koskevaan Google Forms-pohjaiseen lomakekyselyyn käsityön opintokokonaisuuden aikana. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä analyysia, jossa vastaukset luokiteltiin samanlaisuuden mukaan.

Tutkimustuloksia

Tutkimuksen perusteella yhteissuunnittelun määritelmä on oppilaille haastavaa ymmärtää käsityön kontekstissa, vaikka sitä on harjoiteltu muissa oppiaineissa peruskoulun aikana. Yhteissuunnitteluun liittyvät odotukset vaihtelivat suuresti positiivisen suhtautumisen kautta negatiiviseen ja huoleen yhteistyön sujumisesta. Osalla vastaajista oli ristiriitaisia odotuksia yhteissuunnittelusta.  Pääosin yhteistyö koettiin sujuneen hyvin, ja suurimmat haasteet liittyivät nimenomaan ryhmätyöskentelyn sujumiseen. Osa oppilaista koki yhteistyön sujuneen hyvin haasteita huolimatta, osa taas koki yhteistyön sujuneen huonosti haasteiden takia. Tämän  tutkimuksen perusteella neljän hengen suunnitteluryhmissä puolet oppilaista ottivat vastuuta ja loput kulkivat ryhmän mukana.Tutkimuksessa selvisi, että suurimmat yhteissuunnittelun haasteet liittyivät yhteistyön ja ryhmän toimimiseen eikä niinkään suunnitteluun

Lopuksi

Tutkimuksen mukaan yhteissuunnittelu on moniulotteista toimintaa, jonka onnistumiseen vaikuttavat erityisesti ryhmän välinen yhteistyö, oppilaiden asenteet ja motivaatio. Yhteissuunnittelun haasteet ovat siinä, miten yhteistyö saadaan toimimaan ja kaikki ryhmän jäsenet tasavertaiseen vastuuseen työskentelyn etenemisestä.

Yhteissuunnittelu on monitasoinen prosessi, joka vaatii suunnitelmallista ja strukturoitua opetusta läpi peruskoulun, jotta oppilaat hallitsevat yhteissuunnittelun vaatimat ominaisuudet niin yhteistyön kuin yksilön suunnitteluvalmiuksien osalta. Tämän tutkimuksen perusteella yhteissuunnittelu lisää ideoiden määrää ja laatua ja siten tuo suunnitteluprosessiin lisäarvoa. Tulevaisuuden haasteeksi jää yhteissuunnittelun harjoittaminen peruskouluissa niin, että siitä tulee nykynuorten arkipäivää. Vahvat ideointi-, suunnittelu-ja yhteistyötaidot luovat hyvän pohjan oppilaiden tulevaan työelämään.

Emmi Heikola

Pro gradu:  ”Tähtihetkemme oli, kun saimme päätettyä ja valittua printin” -Yhteissuunnittelu peruskoulun käsityössä

Sukupuolen vaikutus opiskelualan valintaan on ollut esillä jo pitkään eri tutkimuksien yhteydessä. Kansainvälisesti verrattuna suomalaisilla työmarkkinoilla on hyvin voimakas sukupuolten välinen eriytyminen ammateissa. On huomattu, että naiset hakeutuvat huomattavasti miehiä useammin lastenhoidon, koulutuksen, terveyden sekä sosiaalihuollon aloille. Miehet sen sijaan hakeutuvat usein tekniikan ja liikenteen koulutusaloille. Voidaksemme ymmärtää työmarkkinoilla havaittavissa olevaa sukupuolten välistä epätasapainoa, tulee meidän kääntää katseemme koulutukseen ja tutkia siellä vallitsevaa sukupuolieroa.

Tutkielmassani halusinkin keskittyä siihen, miten peruskoulun yläasteen oppikirjoissa esitetään sukupuolta. Tutkin oppikirjojen kuvissa ja teksteissä esiintyviä maskuliinisten ja feminiinisten hahmojen määriä sekä ominaisuuksia ja rooleja, joita hahmoille annetaan. Tätä kautta lähdin pohtimaan pitävätkö yläasteen oppikirjat kuvien ja tekstien perusteella yllä koulutuksessa havaittavissa olevaa sukupuolista jakautuneisuutta. Lisäksi vertailin tutkimuksessani digitaalisten oppikirjojen ja painettujen oppikirjojen eroa sukupuolen esittämisen tavassa, koska digitaaliset oppikirjat ovat viime vuosina yleistyneet.

Aikaisempien oppikirjatutkimusten lisäksi taustana tutkimukselleni oli myös se, että hallituksen tasa-arvo-ohjelman loppuraportissa vuonna 2008-2011 on maininta, jonka mukaan opetusministeriön on varmistettava yhdessä kustannusyhtiöiden kanssa, etteivät oppimateriaalit pidä yllä stereotyyppisiä käsityksiä tytöistä ja pojista, miehistä ja naisista. Hallituksen tavoite vahvistaa varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tasa-arvotietoisuutta on myös mainittuna hallituksen uusimmassa tasa-arvo-ohjelmassa 2016-2019. Onkin siis kiinnostavaa tutkia, ovatko erilaiset viralliset suositukset saaneet muutosta aikaiseksi.

Tutkimukseni toteutus

Tutkimusaineistona minulla oli 12 yläasteen oppikirjaa; kuusi matematiikan kirjaa ja kuusi äidinkielen kirjaa. Oppikirjat olivat kahdelta eri kustantajalta ja toisen kustantajan kirjat olivat täysin digitaalisia. Valitsin juuri matematiikan ja äidinkielen oppikirjat, koska näiden oppiaineiden tuntimäärät ovat peruskoulussa suurimmat. Näiden oppiaineiden on myös aikaisempien tutkimusten perusteella todettu olevan sukupuolittuneita. Laskin jokaisen oppikirjan kuvissa ja teksteissä esiintyvät miespuoliset sekä naispuoliset hahmot sekä hahmot, joiden sukupuolta ei pysty kuvan tai tekstin perusteella selvittämään. Liitin löytämäni hahmot aikaisemmissakin tutkimuksissa käytettyihin kategorioihin: maskuliiniset, feminiiniset sekä neutraalit hahmot. Analysoin aineistoa teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimukseni tulokset

Tutkimustulosten perusteella oppikirjojen kuvissa sekä teksteissä esiintyi keskimäärin enemmän maskuliinisia hahmoja kuin feminiinisiä hahmoja. Tutkittavissa oppikirjoissa oli havaittavissa pyrkimystä perinteisiä stereotypioita rikkoviin rooleihin. Tämä näkyi kuitenkin vain feminiinisten hahmojen kohdalla, joille oli jonkin verran annettu perinteisiä maskuliinisia ammattirooleja. Pääasiassa kuitenkin maskuliinisille ja feminiinisille hahmoille oli teksteissä ja kuvissa annettu perinteisen sukupuolen mukaisia ominaisuuksia sekä ammatteja. Oppikirjoissa sukupuolta esitetään siis edelleen hyvin perinteisesti sekä myös synnynnäisenä olemuksellisena ilmiönä. Sukupuolten tasa-arvoa käsiteltiin yhdessä oppikirjassa ja muuten tarkasteleminen jätettiin kokonaan joko opettajan tai oppilaan omalle vastuulle. Sukupuolen moninaisuutta ei oppikirjoissa tarkasteltu ollenkaan.

Lopuksi

Naiset ovat 2000-luvun aikana monipuolistaneet miehiä enemmän koulutus- ja ammatinvalintojaan ja naisten määrä onkin lisääntynyt perinteisillä miesten aloilla. Sen sijaan miehet tekevän selkeästi edelleen hyvin perinteisiä koulutusvalintoja ja pysyttelevät miesvaltaisilla aloilla. Miesten liikkumista naisvaltaisille aloille ei siis ole juurikaan tapahtunut ja sukupuolitasapainon saavuttaminen näyttääkin olevan erityisen kaukana perinteisillä naisvaltaisilla koulutusaloilla. Kuten tässä tutkimuksessa ilmeni, oppikirjoissa oli nähtävissä samanlainen kehityssuunta, jossa feminiinisille hahmoille oli annettu maskuliinisia toiminnallisuuden mahdollisuuksia juuri ammatillisissa rooleissa, mutta maskuliinisille hahmoille ei oltu annettu vastaavanlaista liikkumavaraa perinteisille naisvaltaisille aloille. Koulutuksen sekä työelämän sukupuolten välisen eriytymisen lieventämiseksi oppikirjojen tulisi tarjota monipuolisempia ammattirooleja sekä feminiinisille että maskuliinisille hahmoille.

Annina Perttu

Pro gradu: Miten sukupuolta esitetään yläasteen oppikirjoissa