Avainsana: erityinen tuki

Julkaistu

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ohjaus ja tiedonsiirto nivelvaiheessa

Kiinnostukseni tutkimukseni aihetta kohtaan heräsi, koska oppilaanohjauksen kenttä on isossa muutoksessa 1.8.2021 voimaan astuneiden uusien lakimuutosten takia. Halusin rajata tutkimukseni koskemaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ohjausta ja tiedonsiirtoa, koska oppimisen ja koulunkäynnin tukea saavien oppilaiden osuus perusopetuksessa on viime vuodet ollut tasaisessa kasvussa. Erityistä tukea saavien oppilaiden perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen tukeminen on erittäin merkityksellistä. Tutkimuksessa tarkastellaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ohjauksen konkreettista toteutumista sekä nivelvaiheen tiedonsiirron toteuttamista.

Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta yläkoulun oppilaanohjaajan haastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Analyysi toteutettiin dialogisen teemoittelun menetelmin.

Tutkimuksessa havaittiin, että perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen tärkeyttä ei voi yliarvioida. Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan ohjaaminen nivelvaiheessa vaatii oppilaanohjaajalta yksilöllistä perehtymistä oppilaan opetuksen järjestämiseen, vahvuuksiin, heikkouksiin sekä terveydellisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Peruskoulun oppilaanohjaajat tekevät paljon moniammatillista yhteistyötä mm. erityisopettajien ja toisen asteen oppilaanohjaajien kanssa. Oppilaanohjaajat toivat esille realiteettien sanoittamisen ja osoittamisen oppilaalle, mutta korostivat kuitenkin oppilaanohjauksen tehtävää minäkuvan ja itsetunnon ylläpitäjänä ja rohkaisijana. Huoltajan roolin tärkeys nivelvaiheen oppilaanohjauksessa niin jatko-opiskelupaikan pohtimisessa kuin tiedonsiirrossakin nousi esille tutkimuksessa. Tutkimus osoitti myös, että oppilaanohjaajat kaipaavat lisää tietoa erityisopetuksen tavoitteissa ja käytänteissä niin ammatillisen koulutuksen kuin lukiokoulutuksenkin osalta.

Tiedonsiirtoon liittyvät tutkimustulokset osoittivat, että huoltajan rooli on merkittävä tekijä myös tiedon siirtymisen kannalta perusasteelta toiselle asteelle. Salassapitovelvollisuus monimutkaistaa tiedonsiirtoa ja ongelman ratkaisuun on huutava tarve. Lisäksi tutkimus osoitti, että tiedonsiirtoon tarvitaan yhtenäisemmät toimintatavat. Oppilaanohjauksen resursointi ei ole yhteismitallista valtakunnallisesti,  mikä tarkoittaa sitä, että ohjaukseen käytetty rahoitus vaihtelee kunnittain. Ohjauksen rakenteen vahvistamiseksi tulisi määritellä alueelliset ohjauksen palvelujärjestelyjen toimijatahot, työn koordinointi, resurssit ja tarvittava teknologia. Etenkin uuden tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen myötä tarve oppilaanohjaukselle kasvaa kunnissa.

Erityisopetuksen yhteismitallisuus toisen asteen koulutuksessa sekä tiedonsiirron yhtenäistämiseen liittyvät kysymykset puhuttivat oppilaanohjaajia, joten niitä olisi syytä tutkia lisää. Oppilaanohjaajat kaipasivat yhtenäisempiä toimintamalleja tiedonsiirtoon esimerkiksi tiedonsiirtolomakkeiden ja tiedonsiirtopalavereiden muodossa.

Eveliina Vackström
Kasvatustieteellinen tiedekunta

Julkaistu

Autismikirjon lapsien tuki varhaiskasvatuksessa – toteutuuko vaiko eikö?

Taustaa

Autismikirjon diagnoosi lapsuudessa on yleistynyt. Autismikirjon lapsia on inkluusioajattelun myötä aikaista enemmän tyypillisissä päiväkotiryhmissä ja integroiduissa erityisryhmissä. Tutkimusten mukaan autismikirjon lasten kuntoutuminen on paljon kiinni tuesta, jonka tulisi ylettyä kaikkiin lapsen elinympäristöihin. Kuntoutuksen toteutumiseksi on siis välttämätöntä, että tuki toteutuu myös varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa. Suomessa ei ole vielä tutkimustietoa huoltajien näkemyksistä lapsensa tuen toteutumiseksi. Huoltajat ovat usein lapsensa asiantuntijoita, ja huoltajien kokemuksilla tuen toteutumisesta voitaisiin kehittää autismikirjon lasten kokonaiskuntoutusta vielä parempaan suuntaan. Mutta toteutuuko tuki huoltajien mielestä?

Tässä tutkimuksessa tutkittiin huoltajien kokemuksia autismikirjon lasten tuen toteutumisesta varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa. Tutkimusaihetta on rajattu varhaiskasvatukseen tai esiopetukseen tutkijan omien kokemuksien perusteella. Tällä tutkimuksella halusin selvittää, miten huoltajat kokevat tuen toteutumisen, ja onko siinä parantamisen varaa. Miten huoltajat itse muuttaisivat tuen muodostamisen pilareita?

Menetelmä

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena tammi-elokuun 2021 välissä. Tutkimukseen haastattelin neljää varhaiskasvatus/esiopetusikäisen autismikirjon lapsen huoltajaa, jotka löysin tuttavien kontaktien kautta tai Facebook-ryhmästä. Haastattelut pidettiin Teams-palaverin tai puhelinsoiton välityksellä, ja aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Haastattelumenetelmänä oli avoin yksilöhaastattelu, jolla pyrittiin hakemaan mahdollisimman subjektiivisia kokemuksia huoltajilta.

Tulokset ja pohdintaa

Tutkimuksen tuloksista selvisi, että huoltajat nostivat haastatteluissa esiin kolmeen eri aihepiiriin sopivia asioita. Huoltajat kertoivat puutteista tuessa, tuen myönteisistä piirteistä ja kehitettävissä olevista asioista. Huoltajat esittivät myös toivomuksia tuen toteutumisen järjestämiseksi paremmin. Negatiivisiksi asioiksi huoltajat nostivat resurssien puutteen, lapsituntemuksen puutteen, osaamattomuuden, tietotaidon vähyyden ja oppimisympäristöjen köyhyyden. Positiivisiksi asioiksi huoltajat kokivat usein tietyn kasvattajan henkilökohtaisen panoksen, jota nostettiin esiin useissa haastatteluissa. Positiivista oli myös ilolla tekemisen ilmapiiri, henkilökunnan toiminta yksilöllisten tarpeiden huomoioimiseksi ja yksilöllisten piirteiden ymmärtäminen. Huoltajat pitivät tärkeänä myös empaattista ja ymmärtävää suhdetta kasvatuskumppanuudessa. Huoltajat esittivät toiveeksi resurssien parantamisen, tarvittavien avustaja- ja apuvälinepalveluiden saatavuuden parantamisen ja ryhmän henkilökunnan ”autismitietoisuuden” lisäämisen.

Tutkimuksen tulokset puhuvat puolestaan: autismikirjon lasten tukea varhaiskasvatuksessa voisi  tämän tutkimuksen mukaan parantaa. Huoltajat eivät olleet tyytyväisiä lapsensa saamaan tukeen, ja kokivat kuormittavana monia eri asioita. Aikaisempien tutkimuksien mukaan huoltajat kokivat yhteistyön päiväkodin kanssa voimaannuttavana, ja tämän yhteistyön ja lapsen tuen olisikin siksi hyvä toimia. Jatkossa voisi tutkimusta tehdä vielä laajemmalla tutkimusaineistolla, jolloin tutkimustulokset ovat luotettavimpia. Tutkia voisi myös kasvattajien näkökulmia resurssien riittävyydestä, ja miten tässäkin tutkimuksessa huoltajien esiintuomat asiat resurssien riittämättömyydestä näkyvät käytännön työssä ja sen kuormittavuudessa.

Julia Korhonen

Autismikirjon lapset varhaiskasvatuksessa – tuen toteutuminen huoltajien näkökulmasta

Julkaistu

Erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten siirtyminen ammatillisesta koulutuksesta työelämään

Vastavalmistuneet nuoret ovat uuden haasteen edessä siirtyessään ammatillisesta koulutuksesta tämän päivän tehokkuutta ja monipuolista osaamista vaativaan työelämään. Nuoret, joka ovat opinnoissaan tarvinneet erityistä tai vaativaa erityistä tukea, hyötyvät usein tuesta myös työllistymisprosessissa. Muun muassa työelämälähtöisillä opinnoilla sekä verkostomaisella yhteistyöllä yksilön tukemiseksi voidaan edesauttaa nuorten työllistymistä. 

Tavoitteet 

Tutkielman tavoitteena oli selvittää erityistä ja vaativaa erityistä tukea opintojensa aikana tarvinneiden nuorten polkuja ammatillisesta koulutuksesta työelämään. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia sitä, millaisia merkityksiä nuoret antavat ammatilliselle koulutukselle työllistymisen kannalta. Tutkielmassa selvitettiin lisäksi, millaisia seikkoja nuorten työllistymispolkuihin liittyvät ammattilaiset nostavat esiin erityistä tukea tarvitsevien nuorten työllistymistä edistävinä tekijöinä.

Toteutus

Tutkielma toteutettiin osana Euroopan unionin sosiaalirahaston rahoittamaa Tulevaisuuden Työelämän Starat -hanketta, jossa on suunniteltu ja kehitetty uusia työelämälähtöisiä ja sisäistä yrittäjyyttä tukevia oppimis- ja tukimenetelmiä työelämäverkostojen kanssa yhteistyötä tehden. Hankkeen tavoitteena on parantaa opiskelijoiden työelämävalmiuksia kehittämällä ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjä vastaamaan aitoja työelämälähtöisiä toimintaympäristöjä.

Tässä tutkielmassa aineistoa kerättiin toteuttamalla kahdeksan puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkielmassa haastateltiin neljää nuorta, joista yksi sai opintojensa aikana erityistä tukea ja kolme vaativaa erityistä tukea. Lisäksi haastateltiin kunkin nuoren osalta yhtä sellaista ammattihenkilöä, joka oli ollut osa nuoren työllistymispolkua tavalla tai toisella. Haastattelujen lisäksi nuorten täyttämistä Tulevaisuuden Työelämän Starat -tutkimuksen kyselylomakkeista poimittiin taustatietoa, kuten syntymävuosi.

Tulokset

Tutkielman tulosten kannalta merkittävimmäksi havainnoksi aineistosta nousi työssä oppimisen merkitys nuoren työllistymisen kannalta. Kolme neljästä nuoresta työllistyi sellaiseen yritykseen, jossa he olivat olleet opintojen aikana työharjoittelussa. Työssäoppimisjakson merkitys nousi esiin kolmen nuoren, kahden oppilaitoksessa työskentelevän ammattilaisen sekä kahden työnantajan haastatteluissa. Haastatteluissa korostui se, että työharjoittelussa nuori pääsee näyttämään osaamisensa työnantajalle. Ammatillisissa erityisoppilaitoksissa työskentelevät ammattilaiset kertoivat pyrkivänsä työssään siihen, että nuoren viimeinen työssäoppimispaikka muuttuisi tämän valmistuessa oikeaksi työpaikaksi.

Tutkimus osoitti myös, ettei haastateltujen nuorten erityisen tuen tarve näkynyt merkittävästi heidän työllistymisprosesseissaan; ei heidän oman kokemuksensa tai haastateltujen työnantajien kertoman mukaan. Kahdelle työnantajalle ei ollut käynyt nuoren työskentelystä millään tavalla ilmi, että he olisivat jollakin tapaa ”erityisiä” tai tarvitsisivat tukea. Nuoret kokivat tulevaisuuden olevan heidän omissa käsissään ja työelämään liittyvät huolet olivat hyvin yleisiä, kuten pelko uupumisesta.

Vain yhdellä nuorella oli ollut opintojensa aikana tukenaan työhönvalmentaja, mutta nuoret kokivat pääasiassa saaneensa tarpeeksi tukea oppilaitokseltaan työelämään siirtymistä varten.  Tukea oli saatu esimerkiksi opettajilta. Yhden nuoren mukaan opinnoissa oli melko nopea tempo, joten esimerkiksi teoriaan olisi ollut toivottavaa syventyä hieman enemmän. Nuoret kertoivat  työelämälähtöisten opintojen tuntuneen työllistymisen kannalta hyödyllisiltä.

Yleisellä tasolla haastatellut ammattilaiset mainitsivat erityistä tukea tarvitsevien nuorten työllistymistä edistäviksi tekijöiksi työssäoppimisjaksojen lisäksi esimerkiksi palkkatuen mahdollisuuden sekä oikeanlaisen tuen mahdollistamisen opintojen aikana. Lisäksi asenteella ja motivaatiolla on merkitystä, sillä nuoren on myös itse haluttava työllistyä.

Lopuksi

Siirtymävaihe opinnoista työelämään on merkittävä prosessi yksilön elämässä. Nuorille tulisikin taata riittävä tuensaanti siirtymävaiheessa. Erityistä tai vaativaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä on tärkeää tutkia, jotta voidaan saada tietoa siitä, kuinka nuoria voidaan tukea oikealla tavalla ammatillisessa koulutuksessa sekä valmistumisen jälkeen.

Toisaalta on tärkeää huomioida, että nämä nuoret ovat heterogeeninen joukko, joista jokainen on ennen kaikkea oma yksilönsä. Myös työllistymispolut ja tuen tarve vaihtelevat merkittävästi. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa nuorten ”erityisyys” ja tuen tarve näyttivät poistuneen nuoren päästessä työelämään. Syitä tälle tulokselle olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin. Voidaan pohtia, johtuuko tämä esimerkiksi siitä, että ammatillinen koulutus ja sen erityisopetus ovat onnistuneet tavoitteissaan.

Heidi Kotiranta

Ammatillisesta koulutuksesta työelämään : Tapaustutkimus neljän erityistä tai vaativaa erityistä tukea opintojensa aikana tarvinneen nuoren työllistymispoluista