Avainsana: varhaiskasvatus

Julkaistu

Ymmärretäänkö veganismi varhaiskasvatuksessa?

Tutkimuksen taustaa

Veganismi on yleistyvä elämäntapa, joka ei perustu pelkästään ruokavalioon vaan eettiseen vakaumukseen. Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatuksen perusteiden mukaisesti eettiset vakaumukset tulisi huomioida myös varhaiskasvatuksessa. Vegaaniruuan saatavuus monessa kuntien ja yksityisten päiväkodeissa onkin lisääntynyt viime vuosina, mutta veganismin huomioiminen kokonaisvaltaisena elämänkatsomuksena on saattanut jäädä vähemmälle huomiolle.

 

Tutkielman tarkoitus

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, otetaanko veganismi huomioon varhaiskasvatuksessa kokonaisena elämäntapana, sekä minkälaisia henkilökohtaisia näkemyksiä varhaiskasvattajilla on veganismista ja lapsen vegaanisesta ruokavaliosta. Myös, miten vegaanivanhemmat kokevat oman elämäntapansa huomioitavan varhaiskasvatuksessa ja minkälaisia kokemuksia heillä on varhaiskasvatuksesta.

 

Menetelmät

Tutkielman aineisto on kerätty kahdella e-lomakkeella. Lomakkeet ovat erilliset sekä vegaanivanhemmille että varhaiskasvattajille. Kyselylomakkeita on jaettu keväällä 2019 sosiaalisen median kautta. Lomakkeella oli sekä strukturoituja, puolistrukturoituja sekä avoimia kysymyksiä. Avointen kysymysten vastauksia on analysoitu laadullisesti ja strukturoitujen määrällisesti.

 

Tulokset

Tuloksien perusteella veganismia elämäntapana ei nähdä tarpeeksi laajasti varhaiskasvatuksessa. Veganismi ulottuu ruokavalion lisäksi myös muihin elämän osa-alueisiin mitkä varhaiskasvatuksessa voivat tarkoittaa retkikohteita, askarteluja, lauluja ja leikkejä, sekä vaatetusta. Vaikka ruokavalio huomioitiin ja sen merkitys ymmärrettiin, niin veganismin muut osa-alueet jäivät vähemmälle huomiolle.

Varhaiskasvattajien henkilökohtaiset mielipiteet veganismista ja lapsen vegaanisesta ruokavaliosta olivat vaihtelevia, mutta suurimmaksi osaksi positiivisia. Tietämys veganismin muista osa-alueista oli kuitenkin suppeaa, jonka takia veganismi kokonaisena elämäntapana jää varmasti huomioimatta.

Vegaanivanhemmat pitivät tärkeimpänä, että lapsi saa varhaiskasvatuksessa vegaanisen ruuan, vaikka toivatkin esiin veganismin muita osa-alueita ja varhaiskasvattajien koulutustarpeen koskien erilaisia elämänkatsomuksia. Myös varhaiskasvattajat toivoivat, että aiheesta olisi enemmän koulutusta tai tietoutta saatavilla. Vegaanivanhemmat toivoivat ruokavalioon myös samankaltaisuutta sekaruuan kanssa, ettei lapsi erottuisi ruokavalionsa takia muusta ryhmästä.

 

Tutkimuksen merkitys

Koska varhaiskasvatuksessa tulisi huomioida jokaisen lapsen uskonnollinen ja vakaumuksellinen tausta, tulisi myös veganismi huomioida kokonaisena elämänkatsomuksena. Veganismi on yleistyvä elämäntapa, joka tulisi sen kaikilla osa-alueilla huomioida eettisin vakaumuksiin pohjautuen. Tutkimus tuo tietoutta siitä miten veganismi voidaan ottaa huomioon varhaiskasvatuksessa. Vegaanivanhemmille heidän elämäntapansa huomioiminen on tärkeää ja myös varhaiskasvatuksen perusteet velvoittavat ottamaan jokaisen lapsen kulttuurisen taustan huomioon.

 

Jenni Hildén

Veganismi varhaiskasvatuksessa-varhaiskasvattajien ja vegaanivanhempien näkemyksiä

Julkaistu

Autismikirjon lapsien tuki varhaiskasvatuksessa – toteutuuko vaiko eikö?

Taustaa

Autismikirjon diagnoosi lapsuudessa on yleistynyt. Autismikirjon lapsia on inkluusioajattelun myötä aikaista enemmän tyypillisissä päiväkotiryhmissä ja integroiduissa erityisryhmissä. Tutkimusten mukaan autismikirjon lasten kuntoutuminen on paljon kiinni tuesta, jonka tulisi ylettyä kaikkiin lapsen elinympäristöihin. Kuntoutuksen toteutumiseksi on siis välttämätöntä, että tuki toteutuu myös varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa. Suomessa ei ole vielä tutkimustietoa huoltajien näkemyksistä lapsensa tuen toteutumiseksi. Huoltajat ovat usein lapsensa asiantuntijoita, ja huoltajien kokemuksilla tuen toteutumisesta voitaisiin kehittää autismikirjon lasten kokonaiskuntoutusta vielä parempaan suuntaan. Mutta toteutuuko tuki huoltajien mielestä?

Tässä tutkimuksessa tutkittiin huoltajien kokemuksia autismikirjon lasten tuen toteutumisesta varhaiskasvatuksessa tai esiopetuksessa. Tutkimusaihetta on rajattu varhaiskasvatukseen tai esiopetukseen tutkijan omien kokemuksien perusteella. Tällä tutkimuksella halusin selvittää, miten huoltajat kokevat tuen toteutumisen, ja onko siinä parantamisen varaa. Miten huoltajat itse muuttaisivat tuen muodostamisen pilareita?

Menetelmä

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena tammi-elokuun 2021 välissä. Tutkimukseen haastattelin neljää varhaiskasvatus/esiopetusikäisen autismikirjon lapsen huoltajaa, jotka löysin tuttavien kontaktien kautta tai Facebook-ryhmästä. Haastattelut pidettiin Teams-palaverin tai puhelinsoiton välityksellä, ja aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Haastattelumenetelmänä oli avoin yksilöhaastattelu, jolla pyrittiin hakemaan mahdollisimman subjektiivisia kokemuksia huoltajilta.

Tulokset ja pohdintaa

Tutkimuksen tuloksista selvisi, että huoltajat nostivat haastatteluissa esiin kolmeen eri aihepiiriin sopivia asioita. Huoltajat kertoivat puutteista tuessa, tuen myönteisistä piirteistä ja kehitettävissä olevista asioista. Huoltajat esittivät myös toivomuksia tuen toteutumisen järjestämiseksi paremmin. Negatiivisiksi asioiksi huoltajat nostivat resurssien puutteen, lapsituntemuksen puutteen, osaamattomuuden, tietotaidon vähyyden ja oppimisympäristöjen köyhyyden. Positiivisiksi asioiksi huoltajat kokivat usein tietyn kasvattajan henkilökohtaisen panoksen, jota nostettiin esiin useissa haastatteluissa. Positiivista oli myös ilolla tekemisen ilmapiiri, henkilökunnan toiminta yksilöllisten tarpeiden huomoioimiseksi ja yksilöllisten piirteiden ymmärtäminen. Huoltajat pitivät tärkeänä myös empaattista ja ymmärtävää suhdetta kasvatuskumppanuudessa. Huoltajat esittivät toiveeksi resurssien parantamisen, tarvittavien avustaja- ja apuvälinepalveluiden saatavuuden parantamisen ja ryhmän henkilökunnan ”autismitietoisuuden” lisäämisen.

Tutkimuksen tulokset puhuvat puolestaan: autismikirjon lasten tukea varhaiskasvatuksessa voisi  tämän tutkimuksen mukaan parantaa. Huoltajat eivät olleet tyytyväisiä lapsensa saamaan tukeen, ja kokivat kuormittavana monia eri asioita. Aikaisempien tutkimuksien mukaan huoltajat kokivat yhteistyön päiväkodin kanssa voimaannuttavana, ja tämän yhteistyön ja lapsen tuen olisikin siksi hyvä toimia. Jatkossa voisi tutkimusta tehdä vielä laajemmalla tutkimusaineistolla, jolloin tutkimustulokset ovat luotettavimpia. Tutkia voisi myös kasvattajien näkökulmia resurssien riittävyydestä, ja miten tässäkin tutkimuksessa huoltajien esiintuomat asiat resurssien riittämättömyydestä näkyvät käytännön työssä ja sen kuormittavuudessa.

Julia Korhonen

Autismikirjon lapset varhaiskasvatuksessa – tuen toteutuminen huoltajien näkökulmasta

Julkaistu

”Tulkaa kattoo mä tein meduusalientä!” – Lasten havaintojen jakaminen tiedekasvatuksen aikana sosiokulttuurisesta näkökulmasta

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa tutkiminen on nostettu keskeiseksi toimintamuodoksi leikin ohelle. Perusteiden lapsikäsityksen mukaan lapsi oppii muun muassa ympäristöään tutkien. On kuitenkin huomattu, että tutkimiseen kannustavaa toimintaa on varhaiskasvatuksessa tarjolla melko harvoin. Tiedekasvatus on yksi tapa toteuttaa tutkimiseen kannustavaa toimintaa ja hyödyntää lasten luontaista halua tutkia ympäristöään. Henkilöstön osaaminen näyttää olevan yksi este tiedekasvatuksen toteuttamiselle.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten ja kenen kanssa lapset jakavat tutkimustoiminnassa tekemiään havaintoja ja miten päiväkodin fyysinen ympäristö sekä tutkimusvälineet näyttäytyvät havaintojen jakamisen yhteydessä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Pyrkimyksenä oli tuottaa uutta tietoa varhaisiän tiedekasvatuksesta sosiokulttuurisesta näkökulmasta varhaiskasvatuksen institutionaalisessa kontekstissa.

Varhaisiän tiedekasvatus

Varhaisiän tiedekasvatus luo pohjaa myöhemmälle tiedeosaamiselle sekä tieteellisten käsitteiden oppimiselle. Leikillisen ja mielikuvitusta hyödyntävän tiedekasvatuksen avulla lapset harjoittelevat tieteellistä lukutaitoa ja tutustuvat tieteelliseen prosessiin. Tieteellisten käsitteiden oppimisen sijaan keskeistä on ymmärrys siitä, että tieteellisiä käsitteitä on olemassa. Tiedekasvatuksen totetutamiseen on olemassa erilaisia malleja.

Havainnointi, eli huomion suuntaaminen kiinnostavaan ilmiöön on keskeinen osa tiedekasvatusta ja erityisesti tiedekasvatustoiminnan aikana tapahtuvaa tutkimista. Havaintojen jakamista lähestyttiin tutkimuksessa oppimisen sosiokulttuurisen näkökulman viitekehyksessä, ja päiväkodissa tapahtuvaa vuorovaikutusta tarkastellaan institutionaalisena vuorovaikutuksena.

Aineisto ja metodologia

Tämän laadullisen tutkimuksen videoaineisto kerättiin osana Monilukutaitoa opitaan ilolla (MOI) -kehittämisohjelmaa. Aineisto kerättiin suomalaisissa päiväkodeissa, ja tutkimushenkilöt olivat 5-6 -vuotiaita. Analyysimenetelmänä käytettiin multimodaalista keskustelunanalyysiä. Analyysissä hyödynnetään Rogoffin sosiokulttuurisen analyysin kolmea fokusta, ja huomiota kiinnitetään erityisesti kontekstuaalisiin ja yksilöiden välisiin prosesseihin.

Tulokset

Tulosten perusteella lapset jakavat tiedekasvatuksen tutkimusvaiheen aikana havaintoja puhumalla, osoituksilla sekä tutkimusvälineitä liikuttamalla, sekä näiden tapojen yhdistelmillä. Liittyminen havaintojen jakamiseen osoitettiin katseella, puheella tai molemmilla. Lapset jakoivat havaintoja sekä toisilleen että aikuisille, mutta eniten havaintojen jakamiseen liittyvää vuorovaikutusta oli lasten välillä. Aikuisten aktiivinen osallistuminen näyttäytyi havaintojen jakamista lisäävänä tekijänä. Päiväkodin fyysinen ympäristö sekä institutionaaliset käytännöt näyttäytyivät tutkimustoiminnassa havainnointiin liittyvää vuorovaikutusta osin rajoittavina seikkoina. Tulosten perusteella varhaiskasvatuksessa tiedekasvatuksen tutkimustoiminnan aikana havaintoihin liittyvää vuorovaikutusta voidaan tukea oppimisympäristöä muokkaamalla ja opettajan aktiivisella osallistumisella.

Laura Lahin

Pro gradu: ”Tulkaa kattoo mä tein meduusalientä!” – Lasten havaintojen jakaminen tiedekasvatuksen aikana sosiokulttuurisesta näkökulmasta