Perjantaina 15.11.2019 Summamutikkaan saapui Puistolanraitin ala-asteen 6.-luokka. Aloitimme tunnin keskustelemalla, millaisia eri taikatemppuja oppilaat olivat nähneet ja mitä temppuja he osasivat tehdä. Monet osasivat yhdistää korttitemput matematiikkaan.
Kaikki pääsivät heti testaamaan miten hyvin erilaiset muodot ovat hallussa, kun lähdimme muodostamaan niitä hammastikkujen ja vaahtokarkkien avulla. Tästä siirryimme tutkimaan lukujen jaollisuutta koko luokan voimin. Seuraavaksi oppilaat pääsivät näkemään matemaattisen taikatempun, jonka selittäminen osoittautui hankalaksi. Jotta keskittymiskyky ei huonontuisi pidimme tässä vaiheessa evästauon.
Tauon jälkeen lähdettiin tutkimaan taikaneliötä. Tässä tehtävässä kaverin kanssa pohtiminen osoittautui hyödylliseksi. Tunnin päätteeksi pelattiin pilvenpiirtäjät-peliä, jota osa ei olisi millään halunnut lopettaa.
Kiitos vierailusta ja toivottavasti saatte jatkettua pilvenpiirtäjät-peliä koulullanne!
Tiistaina 8.10.2019 Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksen Summamutikka-luokassa vieraili Pasilan peruskoulun parikymmentä seitsemäsluokkalaista. Tunnin teemana oli lukujen jaollisuus, pienimmät yhteiset jaettavat ja lukujen jaollisuushorisontit. Tunti aloitettiin ihmettelemällä oheista kummallisen näköistä kuvaa. Miten tämä voisi liittyä matematiikkaan? Hetken ihmettelyn jälkeen pienimmät yhteiset jaettavat ja lukujen jaollisuus saatiin avattua taputusten muodossa. Kuvan tarkoitusperä varmasti kirkastui tunnin loppua kohti, kun oppilaat pääsivät piirtämään omia jaollisuushorisonttejaan papereille.
Divisible Dreams, Saara Lehto
Kiitokset vierailusta Pasilan peruskoulun seiskaluokkalaisille!
Perjantaina 12.4.2019 Kumpulan luonnontieteen kampus täyttyi innokkaista nuorista velhoista, kun kampus muuttui Kumpulan noitien ja velhojen kouluksi. Velhojen koulussa opeteltiin muun muassa levitaation saloja, tutkittiin röntgen- ja infrapunasäteiden ihmeitä, sekä sekoiteltiin taikajuomia. Velhokokelaat saivat myös tutustua lasten ja nuorten StarT-projekteihin Uudenmaan StarT-festivaaleilla. Päivän aikana koettiin oivalluksia ja oppimisen iloa, herkuteltiin taianomaisilla muffinsseilla, sekä todettiin, että luonnontieteet pitävät sisällään taikuuttakin ihmeellisempiä asioita.
Kumpulan noitien ja velhojen koulu
Tapahtuman järjestäjänä toimi matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta professori Samuli Siltasen ja professori Minna Palmrothin johdolla. Helsingin yliopiston tiedekasvatuskeskus oli tapahtumassa mukana kuuden tiedeluokan voimin (BioPop, F2K, Gadolin, Geopiste, Linkki ja Summamutikka).
Matematiikan tiedeluokka Summamutikka järjesti tapahtumassa oman Numerologian oppitunnin. Numerologian työpajassa tutustuttiin numeroiden maagisiin ominaisuuksiin, sekä tehtiin matematiikasta taidetta. Velhokokelaat saivat opetella Numerologian työpajassa kaksi taikaa. Numerota Putus taian avulla syntyi musiikkia ja saimme selville kahden luvun pienimmän yhteisen jaettavan. Jaollistus Paljastuis piirustustaian avulla paperille syntyi pienimmän yhteisen jaettavan paljastava taideteos. Saimme päivän aikana ihastella monia upeita taideteoksia ja yllättyä, kuinka monet oppilaat löysivät tekemistämme taioista yhteyksiä tavalliseen koulumatematiikkaan.
Fraktaaleja ja Mustan aukon muffinit
Yksi velhopäivän ihmeellisyyksistä löytyi teollisuusmatematiikan laboratoriosta. Professori Samuli Siltanen kollegoineen esittelivät laboratoriossa röntgenlaitteen toimintaa. Röntgenlaitteen sisälle laitettiin pääsiäismunia ja mystiset röntgensäteet loivat röntgenkuvan pääsiäismunasta tietokoneen näytölle. Velhokoululaisten tehtäväksi jäi arvata, mitä röntgenkuva esittää. Pääsiäismunien sisältä paljastui perinteisten lelujen lisäksi muun muassa legoukkoja, sekä kananluita.
Teollisuusmatematiikan laboratorio
Summamutikka oli mukana myös velhopäivän välitunnilla, jossa riitti aihetta ihmetyksiin. Velho-oppilaat pääsivät tutustumaan muun muassa peilien ihmeelliseen maailmaan ja näkymättömyyden taikaan. Olisihan velhokoulu auttamatta vajavainen ilman näkymättömyyden oppimäärää!
Velhokokelaiden vastaanotto ja Numerologian työpaja
Neljästä isosta peilistä ja suorista kulmista muodostettu ”näkymättömyysviitta” herätti innostusta ja ihmetystä. ”Miten on mahdollista, että kaveri näkyy ´peilin takana´!? Pikkuvelhot pystyivät kuitenkin antamaan tälle ihmeellisyydelle luonnollisen selityksen: peilit oli asemoitu varta vasten suorakulmaiseen muodostelmaan, jotta valo (ja peilikuva) heijastuisivat kaikkien peilien kautta ”taikaviitan” toisella puolella olevalle kaverille. Välitunnilla ihmeteltiin myös hologrammia ja pientä taikalaatikkoa, joka mystisesti ”imaisi” sinne pudotetut kolikot. Kuten arvata saattaa näillekin velhouksille löytyi selitykset oikeanlaisista peileistä ja heijastuskulmista.
Kiitos kaikille tapahtuman järjestäjille ja tapahtumaan osallistuneille kouluille.
Helsingin yliopiston tiedekasvatuskeskus | Matematiikan ja tilastotieteen laitos
