Read the story in English: Mentoring Insights: Attitude Counts

Ryhmämentoroinnissa yhdistyy mentorin opiskelijoille antama tuki sekä opiskelijoiden vertaistuki.

Lukuvuoden 2013–2014 ryhmämentorointiohjelma veti ennätysmäärän opiskelijoita: yhteensä 23 mentorointiryhmää. Kunkin alumnin mentoroitavana oli 2-5 opiskelijaa. Ryhmät tapasivat vuoden aikana useamman kerran.

– Mentorointiin käytetty aika ei ole mitään verrattuna siihen, kuinka paljon siinä voi oppia itsestään ja omista mahdollisuuksistaan, sanoo mentorointiin osallistunut yleisen kielitieteen opiskelija Enni Valtonen.

Tapaamisten sisältö sovitaan yhdessä

Mentoroinnin alussa ryhmäläiset ja mentori sopivat yhdessä, mitä tavoitteita osallistujilla on ja mihin tapaamiskerrat käytetään. Ryhmässä keskusteltiin mm. humanistiopiskelijoiden vahvuuksista työnhaussa sekä työn ja muun elämän yhteensovittamisesta.

– Kansainvälisenä opiskelijana ymmärrän nyt paremmin, miten suomalainen työelämä ja rekrytointiprosessit toimivat, kertoo englantilaisen filologian opiskelija Xing Wang. Mentorointivuosi oli samalla hänen ensimmäinen opiskeluvuotensa Helsingin yliopistossa.

– Mentorimme teki meille kuvitteelliset työpaikkailmoitukset, joihin meidän tuli lähettää hakemus ja CV. Sen jälkeen hän piti meille työhaastattelusimulaation, jossa myös ryhmän muut jäsenet olivat paikalla. Kävimme yhdessä läpi kaikkien CV:t ja työhakemukset sekä keskustelimme siitä, miten haastattelu meni, Valtonen kertoo.

– Puhuimme myös siitä, miten yritykset toimivat, miten työntekijä puolustaa oikeuksiaan ja siitä, miten rakennetaan oma brändi ja verkostoja esimerkiksi LinkedInin avulla, Wang selittää.

Ryhmän etuna on vertaistuki

Ryhmässä syntyy keskustelua ja oivalluksia ihan itsestään aktorien eli mentoroitavien kesken.

– Ryhmäläisten vertaistuki oli monissa keskusteluissa mentoriakin tärkeämpää, uskoo mentori Raisa Asikainen. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2001 pääaineenaan Itä-Aasian tutkimus.

– Mentoroinnin aikana tajusin, että kaikki muutkin opiskelijat miettivät samoja kysymyksiä ja että muilla on samanlaisia ongelmia. Koska ilmapiiri oli hyvä ja luotettava, keskustelu sujui mukavasti, Valtonen kertoo.

Mentorointi auttoi työpaikan löytämisessä

Ryhmän tavoitteena on auttaa opiskelijoita ymmärtämään paremmin, mitä annettavaa heillä on ja mitä he itse toivovat.

– Olen alkanut aidosti miettiä, millaista työtä haluan tehdä – sen sijaan että pelkästään miettisin, mihin voin tällä koulutuksella hakea. Yksi suurimmista oivalluksistani mentoroinnin aikana oli se, että oikeastaan ei ole kovin paljon merkitystä, mitä alaa opiskelee tai mistä aiheesta kirjoittaa gradunsa – tärkeämpää on se, millainen on kokonaisuutena: ihmisenä, Valtonen kiteyttää.

Mentoroinnin aikana Valtosta onnisti: hän löysi työharjoittelupaikan.

– Ryhmäni kannustus, työhaastattelusimulaatio ja muilta saamani palaute vaikuttivat paljon siihen, että sain paikan. Myös kasvanut itsevarmuuteni ja positiivinen asenteeni kuulemma näkyivät työhaastattelussa, jonka perusteella minut valittiin, Valtonen iloitsee.

– Oikea asenne on jopa tärkeämpää kuin tutkinto ja työkokemus, myös Wang painottaa.

Yleisestä kirjallisuustieteestä vuonna 2001 valmistunut Otto Mattsson ryhtyi mentoriksi siksi, että hän halusi auttaa humanisteja löytämään paikkansa työelämässä.

– Ryhmäni jäsenten kuva työelämästä ja rekrytointiprosessista muuttui paljon realistisemmaksi. He saivat käytännön vinkkejä siihen, millä tavalla humanistin kannattaa tuoda osaamistaan esille, Mattsson kertoo.

Aikamatkalle valmistumisvaiheeseen

Mentoreita yhdistää halu auttaa.

– Olen itse toivonut eri elämänvaiheissa, että minulla olisi mentori, mutta se ei valitettavasti ole ollut mahdollista – ajattelin sen takia ryhtyä itse mentoriksi ja laittaa sitä kautta hyvän kiertämään, Asikainen kertoo.

Mentori oppii kokemuksesta itsekin.

– Koen, että mentorointi on parhaimmillaan “peili”: tapa verrata omia oletuksia, toiveita ja uskomuksia muiden käsityksiin. Omien ajatusten sanallistaminen tekee hyvää. Työn arjessa ei aina ole aikaa pysähtyä ajattelemaan omia valintoja ja omassa työssä tarvittavia taitoja, mutta mentorointi tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä miettimään niitä, Asikainen kertoo.

– Mentorointi on vuorovaikuttamista. Mentorina opin koko ajan ja testaan omia näkemyksiäni. Ainoa tapa pitää aivonsa nuorena on keskustella nuorten kanssa, Mattsson sanoo.

Asikainen ja Mattsson suosittelevat muillekin alumneille mentoriksi ryhtymistä.

– Mentorina toimimisen kautta pääsee aikamatkalle valmistumisvaiheeseen ja opiskelijan nykyarkeen. Uskon, että monilla humanisteilla on kyky auttaa valmistumassa olevia opiskelijoita ymmärtämään heidän hankkimansa osaamisen syvyys ja laajuus ja ne monet, opiskelijan näkökulmasta yllättävätkin, suunnat, joissa humanistien osaamiselle on tarvetta, Asikainen sanoo.

Lue lisää

• Hiljainen tieto jakoon – kokemuksia ryhmämentoroinnista (lukuvuodelta 2012–2013)
• Seuraavat mentorointiryhmät aloittavat marraskuussa 2014 – haku on nyt käynnissä
• Helsingin yliopiston urapalvelut