Miten vanhasta kirjasta tuli digikirja?

Julkaistu kirjoittanut eisaksso

Painettu kirja ei siirry itsestään digitaaliseen maailmaan, vaan vaatii monenlaista työtä. Helsingin yliopiston kirjaston bibliometriikkaan erikoistunut tietoasiantuntija ja tietokirjailija Eva Isaksson kertoo tässä blogiartikkelissa, miten hänen vuonna 1987 ilmestynyt teoksensa Nainen ja maailmankaikkeus siirtyi kaikkien saataville Helda Open Books -kokoelmaan.

Teksti: Eva Isaksson

Helda Open Books julkaisi tänään vanhan, vuonna 1987 ilmestyneen kirjani Nainen ja maailmankaikkeus.

Millainen on digikirjan tie? Tämä polku alkoi siitä, että ehdotin Heikki Ojan Aikakirjaa Helda Open Booksiin. Se on ollut avoimesti verkossa aiemmin, mutta vain Yliopiston Almanakkatoimiston sivuilla, joten oli hyvä saada se pysyvämmin talteen Heldaan. Myös Heikki Ojasta ja Almanakkatoimistosta tämä oli erinomainen idea.

Heikki Oja, yksi maan tunnetuimmista tieteen popularisoijista, innostui asiasta, ja kohta Helda Open Booksissa oli joukko vanhoja tähtitieteen kirjoja, joissa hän oli ollut mukana. Seuraavaksi Heikki ehdotti, että myös oma Nainen ja maailmankaikkeus -kirjani olisi hyvä lisä kokoelmaan.

Seuraavaksi tarvittiin myös Helda Open Booksista vihreää valoa. Sen saatuani aloitin skannausurakan. Kirjastolaisena tein kaiken vaikeamman kautta. Aikoinaan saamani kirjaston kannustuspalkkion olin käyttänyt pitkään havittelemaani ammattitasoiseen A3-skanneriin. Etsin ylimääräisen kappaleen kirjaa ja irroitin sivut nidoksesta. Pian skanneri oli iloisesti syönyt kitaansa kirjan sivut, 4 sivua kerrallaan.

Etsin ylimääräisen kappaleen kirjaa ja irroitin sivut nidoksesta. Pian skanneri oli iloisesti syönyt kitaansa kirjan sivut, 4 sivua kerrallaan.

Skannatut neljän sivun setit siirtyivät Linuxiin, jossa ajoin komentoriviltä skriptin joka pilkkoi tiedostot neljään osaan erillisiksi sivuiksi. Helppoa! Nämä puolestaan syötettiin ABBYY FineReader -tekstintunnistusohjelmalle, joka teki aineistosta Word-tiedoston. Seurasi oikolukua, kuvatiedostojen parantelua ja aivan erityisesti lähdeluettelon linkittämistä joko kokoteksteihin tai vähintään luettelotietoihin. Bibliometrisenä taka-ajatuksena on seurata, miten nopeasti esimerkiksi Google Scholar tekee indeksoinnin lähdeluettelon viitteiden linkityksineen. Lopuksi kirja muunnettiin pdf-muotoon.

Eikä tässä vielä kaikki. Tarvittiin kustantajan eli Tähtitieteellinen yhdistys Ursan lupa. Tarvittiin taittajan lupa. Lisäksi piti vielä uudestaan kysyä lupaa niihin kuviin, joille piti 1987 saada erikseen käyttölupa.

Sitten Helda Open Books muokkasi lisenssi- ja muita tietoja sisältävän tekstin alkusivuille ja antoi julkaisulle pysyvän DOI-tunnisteen (digital object identifier). Kirjan ilmestyttyä verkkoon ei oltu vielä maalissa, vaan sitten alkoi julkaisemisen some-tykitys. Twiittausta, Facebook-päivitys, uutinen Helsingin yliopiston Flamma-intranetiin. Ja tietysti vielä viestejä naisfyysikoiden ja FinDiPin (Diversity in Physics Finland) listoille.

Kirja kertoo naisluonnontieteilijöiden työstä tähtitieteessä, fysiikassa, matematiikassa, ja muutamalla muullakin luonnontieteen alalla. Ehkä joku aiheesta kiinnostunut yliopistolainenkin lataa sen kesälukemisikseen?

Eva Isaksson (TUHAT, ORCID, @eisaksso) työskenteee Helsingin yliopiston kirjastossa tietoasiantuntijana, erikoisalanaan bibliometriikka.