Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden väheneminen ja harrastusaktiivisuuden lasku on aiheuttanut yhteiskunnallista huolta ja keskustelua 2000-luvulla. Nuoruuteen ajoittuva urheiluharrastuksen lopettaminen on kansainvälinen ilmiö. Suomessa tämä ilmiö näyttäytyy jyrkkänä: ikävälien 13–15 välillä liikuntaharrastus syystä tai toisesta lopetetaan. Aiemmissa tutkimuksissa urheiluharrastuksen lopettamista ovat selittäneet muun muassa nautinnon puute, lajiin kyllästyminen, se, ettei viihdy joukkueessa, muu vaihtoinen vapaa-ajan tekeminen ja loukkaantuminen.
Tutkielman tarkoitus
Entisenä kilpatason joukkueurheilijana kiinnostuin selvittämään, miksi suomalaisnuori lopettaa urheiluharrastuksen. Laadullisen tutkielmani tarkoituksena oli selvittää syitä nuorten urheiluharrastuksen lopettamiselle. Lisäksi selvitin urheiluharrastuksen lopettaneiden nuorten harrastuksiin liittämiä merkityksiä sekä ajatuksia liikunnasta osana heidän elämäänsä myöhemmin. Tutkielmaani varten haastattelin kymmentä iältään 12–18-vuotiasta urheiluharrastuksen lopettanutta nuorta. Haastateltavien joukossa oli sekä entisiä kilpa-, että harrastetason urheilijoita.
Tutkielman tulokset
Kuten olemassa olevien tutkimusten, myös oman tutkielmani tuloksena urheiluharrastuksen lopettaminen oli ollut monen tekijän summa. Urheiluharrastuksen lopettamisen taustalta löytyi erilaisia syitä. Keskeisimpiä lopettamisen syitä omassa tutkielmassani olivat kilpailevat prioriteetit ja muu vapaa-ajan tekeminen sekä harrastusmotivaation lasku, johon oli vaikuttanut useita tekijöitä. Edellä mainittujen lisäksi harrastuksen lopettamisen syitä tutkielmassani olivat negatiiviset harrastukseen liittyvät kokemukset, sopivan joukkueen tai seuran puute, loukkaantuminen sekä halu vaihtaa lajia.
Tutkielmani tuloksena nuorille liikuntaharrastuksessa tärkeää oli ollut liikunnan ilo ja hauskuus, kehittyminen ja onnistumisen kokemukset sekä kaverit ja joukkue. Urheiluharrastuksen lopettaneiden nuorten vastaukset osoittivat, että liikunnan merkitykset olivat muuttuneet lapsuudesta nuoruuteen jonkin verran. Nuoruudessa liikunnassa ja sen harrastamisessa painottuivat tekemisen vapaus ja rentous. Omaehtoiset liikuntamuodot kuten kuntosali osoittautuivat suosituiksi haastattelemieni nuorten keskuudessa. Vaikka nuorten liikuntamäärät olivat vähentyneet harrastuksen lopettamisen jälkeen, nuoret suhtautuivat varsin myönteisesti liikunnan harrastamiseen tulevaisuudessa.
Pohdinta /johtopäätökset
Laadullista tutkimusta urheiluharrastuksen lopettamisen syistä sekä nuorten toiveista urheiluharrastustoimintaa kohtaan tarvitaan yhä lisää. Nuorten syyt siihen, miksi urheiluharrastusta ei haluta enää jatkaa ja nuorten toiveet urheilun harrastustoiminnalle täytyisi nykyistä paremmin huomioida nuorille suunnatun urheilutoiminnan suunnittelussa. Laadullisen tutkielmani tarkoitus ei ollut tehdä yleistettävissä olevia johtopäätöksiä, mutta tutkielmani tulokset osoittivat aiemmissakin tutkimuksissa esille nousseen nuorille suunnatun matalan kynnyksen harrastetoiminnan lisäämisen tarpeen. Lisäksi tutkielmassani nousi esiin negatiivisia harrastukseen liittyviä kokemuksia kuten nuorten kokemaa kiusaamista harrastuksessa ja epäreilua kohtelua valmentajan toimesta. Edellä mainitut olivat laskeneet haastattelemieni nuorten harrastusmotivaatiota ja vaikuttaneet harrastuksen lopettamispäätöksiin. Tulevaisuudessa nuorten harrastus- ja valmennuskokemuksia tulisi selvittää säännöllisesti ja huolehtia valmentajien riittävästä ammattitaidosta.
”Ei vaan ollu enää sellast samanlaist motivaatioo siihen”: Laadullinen tutkimus urheiluharrastuksen lopettamisen syistä nuoruudessa
Tekijä: Sonja Ilonen