Olen kauan ollut kiinnostunut monikielisten peruskoululaisten kielellisistä haasteista sekä mahdollisuuksista perusopetuksessa. Tutkielmassani käsittelen opetuksessa esiintyviä haasteita nimenomaan oppilaan näkökulmasta. Monikielisillä viittaan suomea toisena kielenään puhuviin suomenoppijoihin.
Tutkielmani lähtökohtana on se, että näille monikielisille oppilaille suomen kieli on sekä oppimisen kohde, että väline. Kielen oppimiseen taas vaikuttaa ratkaisevasti se, millaisena oppilas näkee kielen. Aihe on mielestäni hyvin ajankohtainen.
Toteutin tutkimukseni laadullisena tapaus tutkimuksena eli en pyrkinyt luomaan yleistyksiä vaan ennemmin ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä ja välittämään lukijalle aineiston rikkautta. Haastateltavat löytyivät omista kontakteista vaivattomasti ja tutkijana olen osa tutkittavaa yhteisöä. Siksi uskon minulla olevan pääsyä asioihin, joihin esimerkiksi natiivit eivät voi olla kosketuksessa.
Haastateltavien mukaan kielellisiä haasteita esiintyi suomen kielen oppimisessa, toisella kielellä opiskelussa ja etenkin luetunymmärtämisessä ja kielen sujuvuudessa. Kouluympäristössä koetut haasteet koskivat vahvasti tilanteita, joita koettiin sopeutumisen kannalta vaikeina. Monikielisyys koettiin voimaannuttavana tekijänä ystävyyssuhteiden ylläpitämisessä, tärkeänä osana omaa identiteettiä sekä itseilmaisun työkaluna. Vaikka nuorten vastauksista pystyi luomaan yhteenvetoja, yhtäläisyyksistä huolimatta nuorten kokemukset perusopetuksessa esiintyvistä haasteista vaihtelivat suuresti.
Se mikä yllätti: Monikielisyyden tarjoamia mahdollisuuksia nostettiin esiin eritellen, mutta niitä ei tässä tutkimuksessa yhdistetty opetukseen lainkaan.
Tutkimustulokset tarjoavat yksityiskohtaisia ja syvällisiä kuvailuja siitä, mitä kaikkea monikielisyyteen voi liittyä. Lisäksi tulokset voivat laajentaa kasvattajien ymmärrystä siitä, mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota kohdatessa monikielisen oppijan, jotta opettaminen opettajalle ja oppiminen monikieliselle olisi mielekästä kouluympäristössä.
Yksi johtopäätöksistä: Suomalainen koulutuslaitos on pitkään suosinut kirjoittamista ja kirjoitettua kieltä, minkä seurauksena suulliseen viestintään sekä kielitaitoon on kiinnitetty vähemmän huomiota. Oppilaiden puheviestinnän taitoja tulisi tukea tietoisemmin. Näin ainakin osa haasteista häviäisi.
Leyla Turkmen