Itsesäätelytaitojen vahvistaminen on olennainen osa varhaiskasvatusta. Lasten suuret erot itsesäätelytaidoissa näkyvät selkeästi varhaiskasvatuksen arjessa. Kokemukseni varhaiskasvatuksen opettajana sai pohtimaan, mikä vaikuttaa lasten itsesäätelytaitojen kehittymiseen sekä voidaanko itsesäätelytaitojen kehittymistä tukea kaikilla lapsilla samalla tavalla.
Tämä tutkimus auttaa lisäämään ymmärrystä temperamenttiulottuvuuksiltaan erilaisten lasten itsesäätelystä. Tiedostamalla, että muun muassa lapsen temperamentilla on vaikutusta itsesäätelytaitoihin, voidaan ottaa huomioon lasten vaihtelevat itsesäätelyn tuen tarpeet arjessa niin kasvatuksessa kuin opetuksessa. Itsesäätely voidaan jakaa kahteen osaan: kognitiiviseen itsesäätelyyn, joka viittaa toiminnanohjaukseen sekä emotionaaliseen itsesäätelyyn, joka viittaa tunnesäätelyyn. Tässä tutkimuksessa lasten itsesäätelyä tarkastellaan näistä molemmista ulottuvuuksista sekä lisäksi vielä itsesäätelyn haasteista käsin.
Tutkimuksen toteutus
Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty vuonna 2017 osana DAGIS-tutkimushankkeen interventiotutkimusta. Aineisto kerättiin päiväkodeista Salossa ja Riihimäellä. Tutkittavat koostuivat 3–6-vuotiaista lapsista ja heidän perheistään. Lasten itsesäätelytaitoja mitattiin varhaiskasvatuksen opettajien, lastenhoitajien tai erityisopettajien täyttämällä PikkyKesky-kyselyllä (itsesäätelyn haasteet) sekä vanhempien täyttämällä lomakkeella, jossa he arvioivat erikseen lapsensa kognitiivisia ja emotionaalisia itsesäätelytaitoja. Lasten temperamenttia arvioitiin vanhempien täyttämällä lyhyellä lasten käyttäytymisen kyselylomakkeella. Lasten temperamentin ja itsesäätelyn yhteyttä analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä.
Tulokset
Tulosten perusteella lasten temperamentilla ja itsesäätelytaidoilla on yhteyttä. Temperamenttiulottuvuuksista tahdonalainen hallinta ja ulospäinsuuntautuneisuus olivat yhteydessä itsesäätelyn haasteisiin: Itsesäätelyn haasteita oli enemmän ulospäinsuuntautuneilla lapsilla ja vähemmän niillä lapsilla, joilla oli enemmän tahdonalaista hallintaa. Temperamenttiulottuvuuksien ja kognitiivisen ja emotionaalisen itsesäätelyn väliltä löydettiin myös yhteyksiä. Kielteisesti virittyneillä lapsilla oli heikompi kognitiivinen itsesäätely, kun taas niillä lapsilla, joilla oli enemmän tahdonalaista hallintaa tai enemmän ulospäinsuuntautuneisuutta, oli hyvät kognitiiviset itsesäätelytaidot. Ulospäinsuuntautuneilla ja kielteisesti virittyneillä lapsilla oli vähemmän emotionaalista itsesäätelyä. Tahdonalaisesti itseään hyvin hallitsevilla lapsilla oli hyvät emotionaalisen itsesäätelyn taidot. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, ovatko lasten sukupuoli ja ikä tai äidin koulutus temperamenttiulottuvuuksien ja itsesäätelyn yhteyttä muokkaavia tekijöitä. Edellä mainituilla tekijöillä ei ollut tässä tutkimuksessa yhdysvaikutusta lasten temperamentin ja itsesäätelytaitojen väliseen yhteyteen.
Löydetyt yhteydet temperamenttiulottuvuuksien ja erilaisten itsesäätelytaitojen välillä ovat tutkimustuloksia, jotka tulisi ottaa huomioon varhaiskasvatuksessa, jossa tarjotaan perusta lasten itsesäätelyn kehittymiselle. Lisätukimusta kuitenkin tarvitaan siitä, miten eri temperamenttisia lapsia – varsinkin ulospäinsuuntautuneita – voidaan tukea itsesäätelytaidoissa. Olisi lisäksi tärkeää tarkastella etenkin sitä, millaiset menetelmät varhaiskasvatuksessa tukevat parhaiten temperamenttiulottuvuuksiltaan erilaisten lasten itsesäätelytaitojen kehittymistä.
Emilia Häggman
Pro gradu: Itsesäätelytaitojen ja temperamentin yhteys 3–6-vuotiailla lapsilla