Tutkimuksen taustaa
Oppimisen kannalta avainasemassa on motivaatio, jota oppija kohdistaa oppimiseen. Kun lasten motivaatiota on tutkittu, on havaittu, että lapset suhtautuvat koulun aloittaessaan oppimiseen ja omiin taitoihinsa positiivisesti, mutta suhtautuminen muuttuu kouluvuosien karttuessa. Motivaation on havaittu laskevan jo kolmannelta luokalta aina yläkouluvuosiin saakka. Kiinnostuin aiheesta ja keinoista, joilla oppilaiden motivaatiota voitaisiin ylläpitää myös kahden ensimmäisen kouluvuoden jälkeen, joten lähdin tutkimaan kolmannen luokan oppilaita ja heidän ajatteluaan.
Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu Carol Dweckin (2000, 2006) kehittämän, ajattelutapoja koskevan teorian ympärille. Dweck on tunnistanut kaksi ajattelutapaa: muuttumattoman ajattelutavan ja kasvun ajattelutavan. Muuttumattomassa ajattelutavassa yksilön perusominaisuudet kuten älykkyys, kyvyt ja persoonallisuus nähdään pysyvinä ja muuttumattomina. Ominaisuuksien ajatellaan olevan synnynnäisiä ja niiden määrän ajatellaan olevan valmiiksi annettu, vakio. Kasvun ajattelutavassa uskotaan puolestaan, että ihminen voi alati oppia ja kehittää niin älykkyyttään, lahjakkuuttaan kuin kyvykkyyttään. Sen sijaan, että nämä ominaisuudet nähtäisiin synnynnäisinä, nähdään ne kasvun ajattelutavassa kehitettävinä ja muovautuvina ominaisuuksina. Ajattelutapojen on havaittu vaikuttavan siihen, miten yksilö suhtautuu sekä itseensä että toisiin ihmisiin oppijoina: uskooko hän, että oppiminen on mahdollista, kun harjoittelee (kasvun ajattelutapa), vai uskooko hän, ettei oppiminen ole mahdollista, sillä älykkyyttä ja taitoja ei voi juurikaan kehittää (muuttumaton ajattelutapa). Kasvun ajattelutapaa kasvatukseen sovellettaessa puhutaan kasvun ajattelutavan pedagogiikasta, jolle tutkimukseni tutkimusasetelma rakentuu. Kasvun ajattelutavan pedagogiikassa oppilaille opetetaan strategioita, joita hyödyntää oppimisen ollessa haasteellista. Strategioiden lisäksi positiivisella, oppimista edistävällä puheella on kasvun ajattelutavassa keskeinen rooli.
Tutkimuksen toteutus ja tulokset
Lähdin pro gradu -tutkielmassani tutkimaan kahden, erilaisen koulun kolmannen luokan oppilaita ja heidän suhtautumistaan oppimiseen liittyviin haasteisiin ja epäonnistumisiin. Tarkoituksenani oli selvittää, minkälaisia asioita oppilaat nimeävät haasteellisiksi, minkälaiset epäonnistumiset jäävät oppilaiden mieleen sekä minkälaisia strategioita oppilaat mainitsevat haastavien tilanteiden varalle. Lisäksi tutkin, miten kasvun ajattelutavan pedagogiikkaan perustuva Opin kyllä! -opetusjakso vaikutti oppilaiden ajatteluun.
Tutkimukseni aineisto koostui kolmasluokkalaisten oppilaiden täyttämistä oppimispäiväkirjoista. Tutkimuksen aineisto kerättiin osana Kirsi Tirrin johtamaa Copernicus -tutkimusprojektin interventiotutkimusta. Copernicus -projektin tarkoituksena on edistää jokaisen lapsen oppimista niin lasten, heidän huoltajiensa kuin opettajien ajattelutapoihin vaikuttamalla.
Tutkimukseni tulokset osoittivat, että Opin kyllä! -opetusjaksolla voitiin vaikuttaa oppilaiden ajatteluun ja suhtautumiseen liittyen oppimiseen liittyviin haasteisiin ja epäonnistumisiin. Oppilaiden mainitsemat strategiat haastavien tilanteiden varalle lisääntyivät ja positiivinen, sisäinen puhe alkoi esiintyä oppilaiden vastauksissa opetusjakson lopussa. Kasvun ajattelutapaa opettamalla edistettiin myös oppilaiden ajattelun muuttumista kohti kasvun ajattelutapaa. Koulujen välillä havaittiin eroja: toisen koulun oppilaat sisällyttivät oppimispäiväkirjavastauksiinsa kasvun ajattelutavalle ominaista ajattelua huomattavasti enemmän, kuin toisen koulun oppilaat. Sukupuolten välillä eroa ei juurikaan havaittu.
Venla Nissinen,
Opin kyllä! -opetusjakson vaikuttavuus kolmasluokkalaisten oppilaiden ajatteluun – Tapaustutkimus kahdesta helsinkiläisestä peruskoulusta.