JOHDANTO
Käsitöiden avulla voi rentoutua, jutella mukavia ja jakaa mielenkiintoisia ajatuksia erilaisista käsin tehtävistä töistä toisten käsitöistä innostuneiden ihmisten kanssa. Valmiiden töiden antaminen muille tuo iloa ja onnistumisen tunteita, kun huomaa, miten ihmiset ilahtuvat saadessaan itse käsin tehtyjä tuotteita. Tarvittaessa käsitöiden tekeminen antaa lisäksi haastetta aivoille monimutkaisine matemaattisine malleineen ja kuvioineen.
Käsityön asema peruskoulun oppiaineena on ollut vahva ja sitä on opetettu Suomessa jo 1800-luvulla peruskoulussa. Käsitöiden teon tarkoitus on kuitenkin muuttunut paljon vuosien kuluessa. Ennen työt tehtiin käyttöä varten, mutta nyt se ei ole niin keskeistä. Käsitöitä tekemällä jokainen voikin onnistua omalla tavallaan, mikä saattaa tehdä siitä suositun oppiaineen. Onkin tärkeää pohtia, miten käsityön opetusta voisi kehittää, jotta se olisi yhä jatkossa tärkeä oppiaine peruskoulussa ja vastaisi tulevaisuuden kehitysnäkymiin.
TUTKIMUSTAVOITTEET JA TUTKIMUSASETELMA
Tavoitteena oli selvittää, mitä käsityksiä ja kokemuksia käsityötä peruskoulussa opettavilla luokanopettajilla on nyt, kun uusinta vuoden 2016 elokuussa voimaan astunutta opetussuunnitelmaa on toteutettu vajaan viiden vuoden ajan sekä sitä, miltä näyttää käsityön opetuksen tulevaisuus. Tutkimusaineisto koostui kahdeksan alakoulun luokanopettajan teemahaastattelusta. Tutkimus on laadullinen ja tyypiltään empiiristä tutkimusta. Analyysitapana käytettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimuksessa mukana olleet opettajat olivat opettaneet alkuopetuksen käsitöitä vuoden 2016 elokuussa voimaan astuneen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 mukaista käsityötä vähintään puoli vuotta ja enimmillään neljä ja puoli vuotta. Tutkimukseen osallistuneiden luokanopettajien koulutus käsitöiden opettamiseen vaihteli peruskoulutuksesta käsityön aineenopettajan koulutukseen.
TUTKIMUSTULOKSIA
Tutkimusaineistosta ilmeni, että suurin osa tehdyistä käsitöistä liittyi koulumaailmaan tai lahjaksi annettaviin tuotteisiin. Lasten omaan arkikäyttöön tulevien tuotteiden osuus jäi kovin vähäiseksi. Alkuopetuksessa oppilaat tuntuivat vielä innostuvan lähes kaikista käsillä tehtävistä töistä. Valmiista käsitöistä hyvin pieni osa oli monimateriaalisia eli sellaisia, että samassa työssä olisi käytetty eri työtavoille ominaisia materiaaleja, tekniikoita ja tiloja. Monimateriaalisuuden toteuttaminen käytännössä osoittautuikin useimmiten hankalaksi. Enimmäkseen materiaalit ja työtavat olivat askartelulle tai pehmeälle työtavalle ominaisia kovien materiaalien ja työtapojen jäädessä vähemmälle. Kestävän kehityksen huomioiminen opetuksen toteuttamisessa oli vaihtelevaa eikä se ollut aina välttämättä helppoa esimerkiksi materiaalihankintojen suhteen.
Käsityön opetuksen koettiin edistävän monin tavoin myös metataitojen, kuten ongelmanratkaisun, kehittymistä. Oppimisen arviointitavat perustuivat paljolti suulliseen arviointiin. Käsityön opetuksessa ilmeni paljon erilaisia haasteita. Aineellinen ja käsitteellinen tilanpuute olivat suurimpia haasteita. Käsityön tulevaisuudesta oppiaineena peruskoulussa opettajilla oli ristiriitaisia mielipiteitä keskenään. Osa oli sitä mieltä, että arvostus laskee koko ajan ja osa taas ajatteli, että arvostus voi herätä uuteen nousuun.
LOPUKSI
Käsityö pitäisi nähdä oppiaineena, joka on paljon muutakin kuin käsitöiden tekeminen ja kädentaitojen oppiminen. Käsityötunneilla voidaan harjoitella ja oppia muun muassa tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Käsitöiden tekeminen voi antaa tilaa luontevalle sosiaaliselle kanssakäymiselle. Koulussa eri oppiaineiden yhdistäminen käsityön oppimissisältöihin tuo moninkertaista hyötyä yhdellä kertaa. Jatkossa olisi tärkeää keskittyä miettimään lähemmin, mikä olisi paras mahdollinen käsityön opetuksen toteuttamistapa sekä sisällön että tuntimäärien suhteen tulevaisuuden visioita ennakoiden.
Tulevaisuudessa vaaditaan opettajan roolin mukautumista, joustavuutta, paljon lisää yhteistyötä sekä avarakatseisuutta nähdä opetus enemmän isona yhtenäisenä pakettina eikä niinkään oppiaineittain raamitettuna. Jatkossa tulisikin tutkia, miten toimintakulttuurin muutos vaikuttaisi käsityön asemaan koulussa ja koko yhteiskunnassa. Käsityötä voisi tutkia myös laajemmin koko peruskoulun käsittävänä oppiaineen jatkumona.
Ann-Chelie Keskinen,
Peruskoulun alkuopetuksen käsityö 2020-luvulla ja sen kehitysnäkymiä