Taustaa
Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja jokaisen identiteettiä. Seksuaalikasvatus on osa ihmisoikeuksia ja jokaisella lapsella on oikeus ikätasoiseen seksuaalikasvatukseen. Tämä tutkimus syntyi omasta kiinnostuksesta, aiheen ajankohtaisuudesta ja sen tärkeydestä. Seksuaalikasvatus herättää edelleen hämmennystä ja epävarmuutta aikuisten keskuudessa, joten siksi siitä on tärkeä puhua paljon ääneen. Tällä tutkimuksella halusin luoda kuvaa seksuaalikasvatuksen tilasta luokanopettajan näkökulmasta. Erityisesti minua kiinnosti luokanopettajien tietämys seksuaalikasvatuksen sisällöistä, miten ne näkyvät opetuksessa ja miten he kokevat näiden teemojen opettamisen.
Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatusta varten maailman terveysjärjestö WHO on luonut Euroopan laajuiset standardit seksuaalikasvatukselle. Seksuaalikasvatuksen sisällöt ovat keho ja kehitys, läheisyys ja itsetunto, tunteet, moninaisuus, hyvinvointi, terveys, lisääntyminen, normit, tavat ja oikeudet. Seksuaalikasvatus on varsin moninaista ja se on osa ihmiseksi kasvamista ja kasvattamista. Seksuaalikasvatus on opetusta, valistusta, ohjausta ja neuvontaa. Seksuaalikasvatus on osa kasvatustyötä, aivan samoin kuin liikennekasvatus tai hygieniataitojen opettaminen. Seksuaalikasvatus on myös lapsen suojelemista seksuaaliväkivallalta ja turvataitojen opettamista. Seksuaalikasvatus antaa lapsille tietoja, taitoja ja opettaa positiivisia arvoja, joiden kautta omaa seksuaalisuuttaan oppii tuntemaan ja ymmärtämään. Niin ikään seksuaalikasvatus auttaa lapsia valintojen tekemisessä, jotka parantavat heidän elämänlaatuaan ja ohjaa osaltaan yhteiskuntaa oikeudenmukaiseen ja myötätuntoiseen suuntaan.
Opettaja seksuaalikasvattajana
Opetussuunnitelma ohjaa opettajan työtä. Seksuaalikasvatus on opetussuunnitelman perusteissa ympäristöopin oppiaineen alla lomittuen terveystiedon ja biologian tiedonaloihin. Opettaja koetaan tärkeäksi ja luotettavaksi lähteeksi usein oppilaiden keskuudessa. Seksuaalikasvatuksen avulla opettaja voi auttaa lasta kokemaan itsensä ainutkertaiseksi ja arvokkaaksi sekä hyväksymään oman seksuaalisuutensa. Seksuaalikasvatus on parhaimmillaan yhdessä löytämistä ja oppimista, itsestäänselvyyksien ravistelua ja vaihtoehtojen pohtimista. Opettajan kasvatustyön yksi tärkeimmistä lähtökohdista on muistaa, ettei seksuaalikasvatus koskaan perustu sukupuoli- tai seksuaalisuusoletuksiin. Opettajan omat tunteet ovat väistämättä läsnä seksuaalikasvatuksessa. Opettajan onkin hyvä reflektoida itseään jatkuvasti.
Tulokset
Opettajat pitävät seksuaalikasvatusta tärkeänä ja sen sisällöt ovat pääosin tuttuja. Osa sisällöistä kuitenkaan ei tutkimusta varten tehdyissä haastatteluissa noussut esiin ja osa sisällöistä esiintyi opettajien puheissa muissa yhteyksissä. Voidaan siis olettaa opettajien käsittelevän tiettyjä sisältöjä tiedostamatta niiden olevan juuri seksuaalikasvatusta. Opettajat kokevat seksuaalikasvatuksen lähtökohtaisesti luontevana, mutta samaan aikaan se herättää myös epävarmuutta. Lisäkoulutusta kaivataan selvästi, sillä valmistumisvuodesta riippumatta kukaan opettajista ei kokenut saaneensa eväitä seksuaalikasvatukseen opettajankoulutuksesta.
On mielenkiintoista nähdä, miten seksuaalikasvatuksen rooli muuttuu (vai muuttuuko?) seuraavissa opetussuunnitelmissa? Seksuaalikasvatuksen teemat ovat kuitenkin ajankohtaisia, niistä puhutaan paljon valtamedioissa ja sosiaalisen median eri kanavissa.
Sanna Särkelä