Pahenevan ilmastokriisin johdosta kestävyys ja kestävien elämäntapojen omaksuminen on ilmiö, jota tulisi yhä enemmän korostaa myös koulutuksessa. Kotitalous on oppiaineena käytännönläheinen ja sen sisältöihin kuuluu olennaisesti resurssien hallinta, kulutusvalinnat ja arjen toiminnot. Kaikella inhimillisellä toiminnalla on vaikutus ympäristöön, joten kotitaloutta voidaan pitää oivana oppinaineena siirtää kestäviä toimintatapoja ja kulutustottumuksia seuraaville sukupolville.
Tarkastelin tutkimuksessani kotitalousopettajien kestävyysuskomuksia ja toimijuutta peruskoulun kotitalousopetuksessa. Koulutuksella on merkittävä rooli kestävän tulevaisuuden rakentamisessa, tulevien haasteiden kohtaamisessa ja kestävien elämäntapojen vakiinnuttamisessa. Kestävyys on kuitenkin moniulotteinen ja tieteidenvälinen ilmiö, jonka sisäistämiseen tarvitaan laajaa aiheen käsittelyä ja oppilaiden kannustamista kriittiseen ajatteluun. Kotitalous on tieteenä ja oppiaineena luonteeltaan monitieteinen ja sen vahvuutena on pidetty kytkeytymistä arjen toimintaan.
Aiemmat kotitalousopettajien kestävyysopetusta käsitelleet tutkimukset ovat osoittaneet, että kotitalousopettajat ovat henkilökohtaisesti sitoutuneita kestävyyteen, mutta aiheen integrointi osaksi kotitalousopetusta koetaan haasteelliseksi resurssien, kannusteiden ja arvostuksen puutteen vuoksi. Tutkin omassa tutkimuksessani kestävyyskasvatuksen integrointia kotitalousopetukseen opettajan toimijuuden ja uskomusten näkökulmasta, josta aihetta ei ole aiemmin vielä tutkittu.
Tutkin opettajien toimijuutta kolmiulotteisen mallin pohjalta, joka käsittää toimijuuden muodostuvaksi eri aikaorientaatioiden kautta. Toimijuus muodostuu aikaisempien kokemusten, henkilökohtaisten pyrkimysten ja käytössä olevien resurssien vuorovaikutuksessa. Toimijuuden kolmiulotteinen malli ottaa lisäksi huomioon, miten ajattelutavat ja uskomukset ovat osana toimijuuden muodostumisessa. Perinteisesti toimijuuden on ajateltu olevan yksilön ominaisuus, kun taas tässä tutkimuksessa se nähdään laajemmassa kontekstissa muodostuvana ilmiönä.
Tutkimuksen aineisto koostui kolmentoista suomalaisissa peruskouluissa työskentelevien kotitalouspettajien haastatteluista, joissa kotitalousopettajilta kysyttiin, millä tavoin he opettavat kestävyyden aiheita omasssa opetuksessa. Analyysi toteutettiin temaattisen analyysin keinoin. Tunnistin haastatteluaineistosta opettajien ilmaisemia uskomuksia ja teemoittelin ne neljään teemaan. Nämä teemat muodostuivat sen perusteella, mihin tunnistamani uskomukset kohdistuivat. Kotitalousopettajien uskomukset koskivat kotitalousoppiainetta, opettamista, oppilaita ja kestävyyttä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kotitalousopettajat ovat sitoutuneita kestävyyden periaatteisiin ja uskovat työllään olevan merkitystä kestävän elämäntavan edistämisessä. Toisin sanoen, uskomus oman työn merkityksellisyydestä edisti opettajien toimijuutta kestävyyden opettamiseen. Kuitenkin uskomukset oppilaiden välinpitämättömyydestä ja kotitalouden arvostuksen puutteesta rajoittavat opettajien toimijuutta. Omalla oppiaineella uskottiin olevan tietynlainen imago, ja etteivät opettajakollegat, oppilaat tai vanhemmat ymmärrä mitä kotitalousopetus oikeastaan pitää sisällään.
Myös uskomus kestävyyden luonteesta kiistanalaisena aiheena saa opettajat käsittelemään aihetta varovaisuudella. Kestävyyden uskottiin olevan herkkä aihe, jota haluttiin lähestyä niin, ettei oppilaita syyllistetä tai opettaja tule poliittisesti leimatuksi. Kotitalousoppiainetta pitkään leimanneet myytit, kuten teorian ja ruoanvalmistuksen erottaminen toisistaan heijastuvat opettajien uskomuksissa. Kestävyys nähtiin erikseen teoriapohjaisesti opetettavana aiheena, vaikka kotitalousopetuksessa työskenneltiinkin kestävien periaatteiden mukaisesti.
Tutkimuksellani olen luonut uutta tietoa siitä, miten kotitalousopettajien uskomukset ohjaavat kestävyyskasvatuksen integrointia peruskoulun kotitalousopetuksessa. Uskomuksilla on yhteys siihen, miten opettajat työtään tekevät. Uskomusten luonteen vuoksi ne kuitenkin jäävät usein huomioimatta. Uskomusten tunnistamisella ja niiden reflektiolla, niin opettajien henkilökohtaisella tasolla kuin myös opettajankoulutuksessa, on mahdollisuus vahvistaa opettajien toimijuutta.
Kaisla Harmaala
Kotitalousopettajien uskomukset kestävyyskasvatuksesta