Suomessa opetusta pyritään järjestämään kaikille oppijoille siten, että opetuksessa huomioidaan yhteiset perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden määrittämät tavoitteet ja periaatteet. Perusopetuksen perusteiden mukaan (2014) on siis huomioitava oppijoiden kielelliset valmiudet ja kulttuuritausta. Koulutyöhön saattaa sisältyä monikielisiä opetustilanteita, joissa käytetään kaikkia osallistujien tuntemia kieliä ja joiden tavoitteena on pyrkimys vahvistaa oppilaiden kielellistä tietoutta ja metalingvistisiä taitoja. Oppijoita pyritään ohjaamaan eri kielien ja kulttuurien arvostamiseen, ja näin tuetaan myös monikielisyyden kehittymistä. (POPS 2014, s. 86.)
Peruskoulut voitaisiinkin nykyään mieltää monikielisiksi ympäristöiksi. Uusia käytänteitä tarvitaan oppijoiden hyvinvoinnin takaamiseksi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) monikielisyys on jo osittain huomioitu sisällöissä ja tavoitteissa. Nämä muutokset kumpuavat arjesta, jossa yksikielinen opetus ei enää tavoita kaikkia oppijoita. Tätä muutosta ilmennetään perusopetuksen perusteissa käsitteillä kielikasvatus ja kielitietoisuus. Mutta millaisena kielitietoisuus avautuu opetusalan ammattilaisille? Näkyykö kielitietoisuus tavallisten koulujen arjessa?
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää opettajien käsityksiä kielitietoisuudesta. Kysyin, miten opettajat ja rehtorit hahmottavat kielitietoisuus-käsitettä ja millaisia arvoja ja käytänteitä he liittivät käsitteeseen. Tutkimukseni tärkeimpiä käsitteitä ovat kielitietoisuus, kielitaju ja kielitietoinen toimintakulttuuri. Tarkastelin kielitietoisuutta myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden näkökulmasta. Lisäksi käsittelin oman äidinkielen opetusta, valmistavaa opetusta ja suomi toisena kielenä -opetusta.
Tutkimukseni aineisto koostuu viiden opettajan ja kahden rehtorin haastattelusta. Opettajat ja rehtorit edustivat eri kokoisia kouluja ja paikkakuntia eri puolilla Suomea. Tutkimuksessa keskityttiin alakoulun kontekstiin. Tulokset kuvaavat opettajien ja rehtorien erilaisia käsityksiä ja kokemuksia kielitietoisuudesta.
Tutkimukseni päätulokset osoittavat, että paikkakunnan koko vaikuttaa opettajien ja rehtoreiden kielitietoisuuden käsityksiin ja käytäntöihin. Kielitietoisuuden käsite oli jäänyt haastatelluille osin epäselväksi, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että käsitteen määritelmät olivat melko suppeita. Haastatellut tarkastelivat kielitietoisuutta enemmän arvojen kuin käytännön tai akateemisen viitekehyksen kautta. Haastatellut nimesivät kuitenkin erilaisia esimerkkejä ja käytäntöjä, joilla pyrittiin kielitietoiseen toimintaan. Kaikki haastatellut kokivat kielitietoisen toimintakulttuurin myönteisenä ja edistämisen arvoisena asiana.
Iida-Maria Minkkinen
”Pääsääntöisesti niin kuitenkin, että lapset olisivat sen oman kielensä asiantuntijoita.” Opettajien käsityksiä kielitietoisuudesta.