Matematiikan oppiminen muistuttaa lumipalloefektiä, jossa aiempi osaaminen vauhdittaa uuden oppimista. Lasten siirtyessä esiopetuksesta alkuopetukseen erot matemaattisissa taidoissa kasvavat. Näin ollen matemaattisilta taidoiltaan heikommat lapset jäävät herkästi yhä enemmän jälkeen ja vastaavasti matemaattisesti taitavampien lasten taidot vahvistuvat.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan matematiikan alkuopetuksen tehtävänä on vahvistaa oppilaiden myönteistä asennetta matematiikkaa kohtaan, kehittää oppilaiden matemaattista ajattelua ja luoda pohja matemaattisten käsitteiden ymmärtämiselle ja ongelmanratkaisutaidoille. Onkin syytä pohtia, millainen matematiikan alkuopetus tarjoaisi jokaiselle oppilaalle riittävät pohjataidot ja ymmärryksen, joiden varaan rakentaa matematiikan oppimista?
Tutkimukseni keskiössä on kokemuksellinen ja konkreettinen Varga-Neményi -opetusmenetelmä, joka saapui Unkarista Suomeen 2000-luvun alkupuolella ja on sittemmin levinnyt yhä useampien luokanopettajien matematiikan oppitunneille. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää Varga-Neményi -menetelmää käyttävien opettajien kokemuksia menetelmän eduista ja haasteista ensimmäisen luokan matematiikan opetuksessa.
Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineisto kerättiin viiden Varga-Neményi -menetelmää käyttäneen opettajan haastattelujen avulla. Kaikki haastateltavat opettivat eri puolilla Suomea ja olivat suorittaneet vähintään yhden Varga-Neményi -menetelmän mukaisen koulutuksen. Puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden kautta saatu tutkimusaineisto analysoitiin teema-analyysin keinoin.
Tutkimustulosten perusteella opettajat kokivat Varga-Neményi -menetelmän lähtökohtaisesti toimivana opetusmenetelmänä ensimmäisen luokan matematiikan opetuksessa. Keskeisimmiksi eduiksi osoittautuivat menetelmän oppilaskeskeisyys ja menetelmän myönteinen vaikutus oppilaiden matematiikkakuvaan sekä matematiikan oppimiseen. Matematiikan opetus Varga-Neményi -menetelmällä koettiin loogisesti eteneväksi kokonaisuudeksi, joka mahdollisti oppilaiden ajattelun taitojen kehittymisen ja monipuolisten laskustrategioiden sekä vahvan lukukäsitteen muodostumisen. Menetelmän mukaisen matematiikan opetuksen koettiin vastaavan kattavasti opetussuunnitelman asettamiin tavoitteisiin. Tutkimustulokset toivat kuitenkin esiin myös Varga-Neményi -menetelmään liittyviä haasteita. Ongelmallisena koettiin erityisesti menetelmän aloittamisen vaikeus ja työllistävyys opettajalle. Lisäksi oppilaan oppimateriaalin vaikeaselkoisuus ja koulun resurssien puute vaikeuttivat ajoittain opettajan työtä. Koetuista haasteista huolimatta kaikki tutkimukseen osallistuneet opettajat suhtautuivat menetelmään toiveikkaasti ja neljä viidestä opettajasta käytti menetelmää työssään säännöllisesti.
Tutkimukseni antaa tietoa ensimmäistä luokkaa opettavien opettajien kokemuksista Varga-Neményi -menetelmän eduista ja haasteista matematiikan opetuksessa. Tutkimustulokset voivat lisätä uusien opettajien kiinnostusta menetelmää sekä kokemuksellisia ja konkreettisia työtapoja kohtaan. Toisaalta Varga-Neményi -menetelmän haasteiden selvittäminen opettajan näkökulmasta voi auttaa menetelmän myöhemmässä kehittämistyössä.
Nea Torttila