Tutkimuksen tausta
Turvallisuusnäkökulman puute luokanopettajankoulutuksessa on herättänyt keskustelua sekä opiskelijapiireissä että aiemmassa opettajankoulutusta tarkastelevassa tutkimuksessa. Kentälle sijaisiksi mennessään luokanopettajaopiskelijat saattavat törmätä tilanteisiin, jossa oppilas syystä tai toisesta käyttäytyykin uhkaavasti, tai jopa väkivaltaiseksi. Tällaisissa tilanteissa luokanopettajaopiskelija saattaa saada vääränlaisia ohjeita tilanteen käsittelemiseksi ja pahimmillaan vaarantaa sekä oman että kaikkien oppilaiden turvallisuuden.
Oppilaan väkivallan kohteeksi joutuminen on äärimmäisen kuormittava kokemus, jossa yhdenkään opettajan tai opettajaopiskelijan ei tulisi jäädä yksin. Oppilaan kohdistaessa väkivaltaa toiseen oppilaaseen, saattaa opettaja tässäkin tilanteessa väliin mennessään joutua oppilaan väkivallan uhriksi. Opettajien yhteistoiminnallinen kulttuuri ja yhteiset pelisäännöt väkivaltaisuuksien nollatoleranssin ylläpitämiseksi ovat keskeisessä asemassa oppilaitosten turvallisuuden parantamiseksi.
Tutkimuksen toteutus
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyyteen kouluväkivaltatilanteissa. Lisäksi tarkasteltiin, miten he kokevat saaneensa valmiuksia kouluväkivaltatilanteissa toimimiseen yliopisto-opintojensa teoriaopinnoista, opetusharjoitteluissa ja sijaisena toimiessaan.
Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin eksploratiivisen faktorianalyysin, sekä lineaarisen regressioanalyysin avulla. Toiseen tutkimuskysymykseen vastattiin kuvailemalla vastaajamääriä eri vastausvaihtoehtoihin.
Tulokset
Luokanopettajaopiskelijan minäpystyvyys kouluväkivaltatilanteissa. (Niemelä, 2021).
Luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyys kouluväkivaltatilanteissa jakautui viiteen ulottuvuuteen: Tilanteissa toimiminen, huoltajien kanssa toimiminen, moniammatillisessa yhteistyössä toimiminen, erilaisissa oppimisympäristöissä toimiminen sekä tilanteiden jälkeen toimiminen.
Jokaiseen ulottuvuuteen merkittävin taustavaikuttaja oli luokanopettajaopiskelijan perusopetuslain tuntemus. Mitä paremmin luokanopettajaopiskelija arvioi tuntevansa erilaisia turvallisuuteen ja kurinpitoon liittyviä perusopetuslain säätämiä toimenpiteitä, sen korkeampi heidän minäpystyvyytensä kouluväkivaltatilanteissa oli. Perusopetuslain tuntemukseen vaikutti opiskelijan työkokemuksen määrä.
Perusopetuslain tuntemuksen ohella tilanteissa ja niiden jälkeen toimimiseen vaikutti nostavasti opiskelijan ikä. Opintovuosi laski minäpystyvyyttä tilanteiden aikana ja niiden jälkeen toimimisessa sekä huoltajien kanssa toimimisessa. Opintovuoden negatiivisen vaikutuksen arviointia olisi syytä tutkia suuremmalla pitkittäistutkimusaineistolla tulevaisuudessa.
Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijat arvioivat saamansa valmiudet kouluväkivaltatilanteissa toimimiseen pääsääntöisesti heikoksi. Yli 35 % opiskelijoista koki, ettei ollut lainkaan saanut tuntemusta kouluväkivaltatilanteita koskevasta lainsäädännöstä, vaikka perusopetuslakiin tutustuminen on osana kurssien osaamistavoitteita. Lakiosaamista käsittelevän kysymyksen vastauksista jätettiin ensimmäisen vuoden opiskelijat ulkopuolelle, sillä opintosuunnitelman mukaan he eivät vielä olleet suorittaneet lakiosaamisen kannalta keskeisintä kurssia.
Tutkimuksen merkitys
Tämä tutkimus vahvistaa aiemman tutkimuksen tuloksia opettajankoulutuksen puutteellisesta turvallisuusnäkökulmasta. Opettajan minäpystyvyyttä esimerkiksi inkluusiota kohtaan on kyetty nostamaan kohdennetuilla harjoitteluilla erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden keskuudessa. Uhka- ja vaaratilanteiden ennakointi- ja toimintavalmiuksiin liittyvien sisältöjen lisääminen parantaisi luokanopettajien minäpystyvyyttä ja toimintavalmiutta kouluväkivaltatilanteissa. Lisäksi olisi tehtävä selkeä ero sille, ettei kouluväkivalta ole koulukiusaamista, vaan oma, kiusaamista vielä vakavampi ilmiö, jonka käsittely ja vähentäminen vaatii asianmukaiset työkalut.
Tutkimuksen ajankohtaisuutta lisää elokuussa 2022 voimaan astuva perusopetuslain muutos. Muutos laajentaa oppilaiden nykyisiä velvollisuuksia suorittaa tehtävänsä tunnollisesti ja asiallisesti myös käyttäytymään muita kiusaamatta ja syrjimättä, sekä toimimaan siten, ettei muiden oppilaiden, kouluyhteisön tai opiskeluympäristön turvallisuus tai terveys vaarannu. Opettajien tulee olla tietoisia niistä velvollisuuksista, joita oppilailla toiminnassaan on ja kyetä edesauttamaan heidän toimintaansa kehittämistä näiden velvollisuuksien suuntaisesti.
Erityispedagogisia sisältöjä on esitetty osaksi suomalaista luokanopettajakoulutusta jo viime vuosituhannen lopussa. Vaikka pelkällä teoreettisen osaamisen lisäämisellä ei pystytäkään estämään kouluväkivallan ääri-ilmiöitä, on silti hämmästyttävää, etteivät Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien kaltaiset kouluväkivallan äärimmäistapauksetkaan saaneet nostettua turvallisuusasioita osaksi suomalaista opettajankoulutusta. Tästä herää kysymys, millainen tragedia oppilaitoksia on kohdattava, jotta opettajien peruskoulutuksen muutos kohti turvallisempaa oppilaitosta saadaan käynnistettyä.
Pepita Niemelä
Luokanopettajaopiskelijat kouluväkivaltatilanteissa –
Minäpystyvyys ja koetut valmiudet