Tutkielman tausta
Suhtautuminen työelämän konflikteihin on muuttunut, sillä nykyisin niitä uskalletaan tarkastella luonnollisena osana ihmisten välistä kanssakäymistä ja jopa organisaatioiden oppimisen vauhdittajina. Ymmärryksen lisääntyminen ja asenteiden muuntuminen näkyvät myös vaihtoehtoisten konfliktinratkaisukeinojen yhä moninaisempina sovellutuksina. Työyhteisösovittelu on yksi ilmentymä keinoista, joita on kehitetty työelämän ristiriitatilanteiden selvittämiseksi. Sovittelu voidaan määritellä prosessina, jossa puolueettomana pidetty sovittelija avustaa konfliktin tai riidan osapuolia löytämään ratkaisuvaihtoehtoja tilanteeseensa. Erilaiset teoreettiset määritelmät kuitenkin vaihtelevat.
Vaikka työyhteisösovittelun käyttö on lisääntynyt Suomessa 2000-luvun alusta lähtien ja sovittelutoimintaan liittyy paljon viitteitä ammatillistumisesta, ei työyhteisösovittelijoita ole tutkittu aiemmin. Jotta työyhteisösovittelua ja sen vaikutuksia voisi tulevaisuudessa tarkastella monipuolisemmin myös tutkimuksellisesti, on tärkeää kartuttaa tietoa sovittelupalveluiden tarjoajista. Tutkielmassani selvitän, millainen tausta työyhteisösovittelijoiksi identifioituvilla on ja millaisen joukon he muodostavat. Olen kiinnostunut erityisesti työyhteisösovittelijoiden orientaatioista. Orientaatio on sovittelijan sisäistämä sovittelua koskeva käyttöteoria, joka sisältää erilaisia ideologisia ja lähestymistapaan liittyviä preferenssejä, asenteita, olettamia ja käsityksiä. Niiden kautta sovittelija hahmottaa sovitteluprosessia, omaa ja konfliktin osapuolten roolia sovittelutilanteessa, suosii erilaisia tavoitteita ja vaikuttaa sovittelussa tapahtuvaan vuorovaikutukseen.
Tutkielman toteutus
Tutkielma on luonteeltaan kartoittava. Sen aineisto kerättiin työyhteisösovittelijoiksi identifioituvilta tammikuussa 2020 sähköisellä kyselylomakkeella. Vastauksia kertyi yhteensä 99 vastaajalta. Kyselylomakkeen osiot käsittelivät työyhteisösovittelijoiden taustaa, sovittelukokemusta, työyhteisösovittelukoulutusta sekä orientaatioita, joita kuvattiin teoriaperusteisesti muodostetuilla väittämillä. Aineisto analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttämällä.
Tutkielman tulokset ja johtopäätökset
Analyysin perusteella Suomessa toimivien työyhteisösovittelijoiden vastauksista voidaan tunnistaa kolme erillistä orientaatiota kuvastavaa ulottuvuutta. Näiden ulottuvuuksien avulla vastaajien joukosta voitiin tunnistaa neljä ryhmää, jotka eroavat toisistaan orientaatioissaan. Vastaajien jakautumista eri ryhmiin ei kuitenkaan voitu ennustaa selitysmalliin valittujen taustamuuttujien avulla. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että ulottuvuudet, jotka teoreettisesti esitetään usein toisensa poissulkevina, esiintyvätkin Suomessa toimivien työyhteisösovittelijoiden keskuudessa samanaikaisesti, erilaisina painotuksina ja taipumuksina. Vastaavia tuloksia on havaittu myös muissa tutkimuksissa.
Työyhteisösovittelijat eroavat toisistaan suhtautumisessaan sovitteluprosessiin ja esimerkiksi osapuolten itsemääräämisoikeuteen sovittelun aikana. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että työyhteisösovittelijat käyttävät itse omista lähestymistavoistaan nimityksiä, jotka eivät täysin kuvasta vaihtelua heidän orientaatioissaan. Omien ennakkokäsitysten sanallistamista pidetään erittäin tärkeänä sovittelutoiminnan eettisyydelle. Toivon, että tässä tutkielmassa tehdyt havainnot kannustavat sovittelijoita tarkastelemaan omia ennakkokäsityksiään sekä suhtautumistaan sovitteluprosessiin kriittisesti ja etsimään erilaisia tapoja sanoittaa sovitteluissa esiintyviä ilmiöitä.
Kanerva Rikanniemi
”Kartoittava tutkimus työyhteisösovittelijoista ja heidän
sovittelua koskevista orientaatioistaan”