Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia tapaa, jolla seksuaalikasvatuksesta puhutaan opetusalan ammattilehdissä. Tarkastelun kohteena oli pienten lasten seksuaalikasvatus. Tarkoituksena oli myös selvittää, millä tavoin esiin tulevat puhetavat vertautuvat suomalaisen opetuksen velvoittaviin asiakirjoihin, kuten Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin.
Minua oli jo pitkään vaivannut kasvatusalan ammattilaisten vaitonaisuus seksuaalikasvatuksesta ja sen sisällöistä. Siksi halusin lähteä tutkimaan niitä keskusteluja, joita alan ammattilehdissä, eli Opettaja- ja Lastentarha-lehdissä tuotettiin. Valitsin aineistokseni kummankin edellä mainitun lehden kolme vuosikertaa. Nämä vuodet olivat 2016-2018. Lähtökohtinani tutkimukselle olivat jälksitrukturalismi ja feministinen metodologia. Näiden myötä tutkimukseni sisältöihin suhtauduin kriittisesti. Aineiston analyysimetodina käytin kriittistä diskurssianalyysiä.
Aineisto luettiin useaan kertaan ja jokainen mahdollinen seksuaalikasvatuksen teemoihin liittyvä huomio kirjattiin ylös. Tällaisia huomioita löytyi niin mielipidekirjoituksista kuin toimittajien tekemistä artikkeleista. Aineistoista löytyi selkeitä kokonaisuuksia, joita oli helppo keskusteluttaa keskenään. Esim. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomioimen opetuksessa nousi keskustelunaiheeksi, kun Aito avioliitto -yhdistyksen jäsen ja luokanopettaja julkaisi mielipidekirjoituksen siitä, ettei opetuksen sisältöjä pidä muuttaa harvinaisten kromosomipoikkeaminen myötä. Muita kokonaisuuksia olivat mm. koulussa ja päiväkodissa tapahtuva koskettaminen ja #metoo-kampanja.
Tutkimukseni tulos ei ollut minulle yllättävä, mutta silti harmittava: seksuaalikasvatuksesta puhutaan todella vähän. Seksuaalikasvatuksen sisällöiksi laskettavat teemat kuitenkin puhuttivat ja usein keskusteluja värittivät kirjoittajien omiin ideologisiin näkemyksiin painottuvat diskursiiviset tavat. Seksuaalikasvatus nähtiin lehtien perusteella itsestäänselvyyksien kautta, sen sisällöt ”maalaisjärjen käyttönä”. Kuitenkin aiheesta paistoi läpi sen tabumaisuus ja sen myötä diskursseissa näkyi defensiivisyys aiheesta puhumattomuutta kohtaan.
Isossa osassa tutkimuksessani oli myös media ja sen harjoittama valta. Monet keskustelunavaukset ja etenkin niiden vaientamiset voidaan nähdän median harjoittamana vallankäyttönä. Mieleen nousi kysymys siitä, miten paljon media käytti valtaansa diskurssien kehittymisessä. Olisikin kiinnostavaa tutkia aihetta lisää paneutuen juuri siihen, miten media päätyy valitsemaan julkaisemansa artikkelit ja mielipidekirjoitukset.
Kriittisen diskurssianalyysin ja valitsemieni tieteenfilosofisten suuntauksien myötä tällaisen blogipostauksen kirjoittaminen on erittäin merkityksellistä. Tarkoitus on herättää yhteiskunnallista keskustelua ja tuoda esiin nk. näkymättömät diskurssit. Niinpä haastankin sinut, lukija, miettimään sitä tapaa, jolla itse puhut seksuaalikasvatuksesta. Vai puhutko siitä ollenkaan?
– Otto Heinonen
Tutkielma: Näkymätöntä etsimässä: seksuaalikasvatus opetusalan ammattilehdissä