Tausta
Korkeakouluopintojen etenemiseen keskittyvässä määrällisessä tutkimuksessa opintojen etenemistä tarkastellaan usein ryhmätasolla esimerkiksi kokonaisopintopistekertymän tai läpäisyasteiden kautta. Samalla kuitenkin kysymys siitä, mitä yksittäisten opiskelijoiden opinnoissa tarkemmin ottaen on tapahtunut, on jäänyt vähälle huomiolle. Tämän tutkielman lähtökohtana toimi ajatus siitä, että opintojen etenemisen ja lopputulemien ymmärtämiseksi on ymmärrettävä niitä tilanteita ja tapahtumia, jotka lopputulemiin ovat johtaneet. Tästä näkökulmasta opinnot on ajateltavissa polkuna, jolla on alku ja päätepisteet sekä näiden väliin jääviä askelia ja etappeja, joista jokainen vaikuttaa siihen, millaiseksi polku kokonaisuudessaan muodostuu. Tavoitteena tutkielmassa oli selvittää opintosuoritustietojen avulla minkälaisia tilanteita yliopisto-opiskelijat kohtaavat opinnoissaan ja minkälaisia polkuja näiden tilanteiden välisistä siirtymistä muodostuu.
Toteutus
Aineistona tarkastelussa käytettiin matematiikan, tietojenkäsittelytieteen sekä yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden (n=3167) opintosuoritustietoja Helsingin yliopistossa vuosien 2010–2020 ajalta. Suoritustiedoista muodostettiin ryhmittelyyn sopiva karkeamman tason aineisto, jossa opintojen tilanne oli kuvattu kunkin opiskelijan osalta periodeittain mitattuina opintokokonaisuuskohtaisina opintopistekertyminä. Aineiston avulla selvitettiin, voidaanko ryhmittelyanalyysilla tunnistaa opintosuoritustiedoista yleisiä opinnoissa esiintyviä tilanteita, mitä nämä tilanteet ovat ja minkälaisia polkuja näiden tilanteiden välisistä siirtymistä muodostuu. Ryhmittely- eli klusterianalyysissa aineisto jaetaan keskenään samankaltaisten osien ryhmiksi, eli klustereiksi. Aineisto ryhmiteltiin k:n mediaanin klusterointimenetelmällä yhteensä 25 klusteriin, joista kolme kuvasi opintojen lähtötilanteita ja loput opintojenaikaisia opiskelutilanteita.
Tulokset
Tunnistetut klusterit jakautuivat tasaisesti opintojen alusta valmistumiseen saakka, ja kattoivat monia erilaisia tilanteita aineiston muuttujien suhteen. Osa klustereista kuvasi esimerkiksi tilanteita, joissa opiskelijalle oli kertynyt paljon hylättyjä suorituksia hyväksyttyihin opintoihin verrattuna tai tilanteita, joissa opinnot olivat olleet tauolla tai pysähtyneet kokonaan. Yleisimmät tilanteet vastasivat kuitenkin sellaista opintojen etenemistä, jossa opinnot etenivät hyvin, ilman taukoja ja vähäisillä hylätyillä suorituksilla.
Klusteroinnin jälkeen aineistosta oli tunnistettavissa erilaisia klustereiden muodostamia ketjuja, jotka kulkivat opintojen alusta valmistumiseen tai muuhun lopputulemaan. Näitä polkuja tarkasteltiin neljän erilaisen polkutyypin kautta, millä tarkoitettiin tarkkarajaisesti tiettyjen klusterien kautta etenevän polun sijaan löyhemmästi tiettyä lopputulemaa kohti etenevien polkujen kimppua. Suoran etenemisen polkutyypillä tarkoitettiin polkuja, jotka olivat lähellä sellaista ideaalitilannetta, jossa jokainen kurssisuoritus edistää tutkinnon suorittamista, ja opinnot etenevät tasaisesti kohti valmistumista. Opiskelukatkosten polkutyyppi kuvasi kootusti polkuja, joille oli ominaista taukojen kokonaiskeston korostuminen verrattuna muihin klusteroinnissa käytettyihin muuttujiin. Hylättyjen suoritusten polkutyyppi puolestaan kokosi yhteen polut, joilla hylättyjen suoritusten määrä korostui. Neljäs polkutyyppi nimettiin alanvaihtamisen polkutyypiksi. Tämän polkutyypin varrella sivuaineopintojen ja vapaasti valittavien opintojen määrä korostui selvästi, mikä kertoi usein todennäköisesti siitä, että opiskelija ei enää suunnannut kohti valmistumista omalta alaltaan, vaan oli vaihtanut opiskelemaan jotain toista alaa.
Tulokset osoittavat, että klusterointimenetelmiä on mahdollista soveltaa opintosuoritustietojen analyysissa, kunhan opintosuoritustiedot muotoillaan klusterointiin sopivaksi aineistoksi. Aineistolähtöisenä menetelmänä klusteroinnin soveltuvuus ja hyödynnettävyys onkin täysin sidoksissa käytettävään aineistoon ja sen ominaisuuksiin.
Johtopäätökset
Suoritusaineiston tiivistäminen ja klusterointi tarjoaa intuitiivisen keinon ymmärtää opintojen etenemistä niin yksilö- kuin ryhmätasollakin. Opiskelupolkujen varrelta voitaisiin esimerkiksi helposti tunnistaa keskeyttämisen ja alanvaihdon kannalta merkitykselliset taitekohdat, jolloin niihin voidaan myös kohdistaa huomio esimerkiksi opintojen ohjauksen osalta. Aineiston opiskelijat voitaisiin myös jakaa opiskelijakohtaisten polkujen tai niiden piirteiden perusteella helposti erilaisiin ryhmiin, mikä tarjoaa nopean keinon erilaisten jatkotarkastelujen tekemiseen ryhmien välillä. Kokonaisuudessaan tulokset osoittavat, että opintosuoritustiedot sisältävät paljon sellaista informaatiota, jota yliopistot voisivat hyödyntää opintojen sujuvoittamiseen tähtäävässä kehittämistyössä.
Tuukka Salminen
Klusterianalyysin soveltaminen yliopisto-opintojen etenemisen tarkasteluun