Tutkimukset ovat osoittaneet, että vanhempien koulutustaso periytyy, mutta miksi? Mitkä koulutusjärjestelmän mekanismit ylläpitävät ja uusintavat luokkajärjestystä, eli yhteiskuntaluokkaan liittyviä historiallisia ja kulttuurisia merkityksiä? Tarkastelen pro gradu-tutkielmassani yhteiskuntaluokkaa elettynä ja naistapaisena kokemuksena, johon liittyvät yhtäältä häpeän ja ulkopuolisuuden tuntemukset ja toisaalta opiskelun palo sekä toimijuus. Neljässä elämäkertahaastattelussa nousee esiin, etteivät haastateltavat koe olevansa lähtökohtiensa uhreja, vaikka he tunnistavatkin, että keskiyläluokkainen akateeminen perhetausta olisi helpottanut koulutusvalintoja ja akateemiseen työelämään integroitumista.
Kirjatut, kunnolliset ja saavuttamaton legitimaatio
Tutkielmani taustateoriana käytän pääasiallisesti englantilaisen Beverley Skeggsin teorioita, jotka käsittelevät työläistaustaisten naisten luokkasiirtymiä akateemiseen keskiluokkaan. Sovellan käsitteitä kirjaaminen, kunnollisuus ja legitimaatio. Kirjaaminen tarkoittaa yksilöön ulkopuolelta, valta-asemasta käsin, kiinnitettyjä ulkoisia normeja, arvostuksia ja merkityksiä, kuten sopimattomana pidettyä sukupuolen ilmaisua. Kiinnitän tutkielmassani erityisesti huomiota kirjaamisesta kieltäytymiseen, jossa yksilö tunnistaa kirjaamisen haitallisuuden ja antaa itse itselleen merkityksen ja arvon.
Kunnollisuuden määritelmä vaihtelee yhteiskuntaluokittain: ei-akateemisissa perheissä korostuvat työnteon ja yhteisöllisyyden arvostus sekä ammatin hankkiminen, kun puolestaan akateeminen kunnollisuus edellyttää verkostoitumista keskiyläluokkaisiin piireihin sekä pukeutumis- ja puhetyylin omaksumista. Hyvän vaikutuksen tekeminen saattaa edellyttää omasta ei-akateemisesta taustasta vaikenemista. Sekä kunnollisuus että kirjaaminen edellyttävät legitimaatiota, eli varteenotettavuutta, jonka ainoastaan valtaapitävä keski(ylä)luokka voi suoda ja saavuttaa. Erityisesti yliopisto ikään kuin kieltää legitimaation ei-akateemisilta opiskelijoilta, sillä opinto-ohjauksen puute korostui kaikkien haastateltavien kertomuksissa. Ohjauksessa ei huomioida yliopisto-opiskelijoita, joiden vanhemmat eivät ole akateemisesti koulutettuja, ja siten kykeneviä neuvomaan esimerkiksi opintokokonaisuuksien koostamisessa ja uramahdollisuuksissa. Tutkielmassani viittaan usein myös Mari Käyhköön, joka kuvaa työläistaustaisten naisten olevan yliopistossa ”vieraalla maalla”. Mikään ei ole itsestään selvää, eikä ensimmäisen polven yliopisto-opiskelijoille ole tarjolla niin sanottua täsmätukea, vaan asioiden selvittelyyn kuluu paljon aikaa, jolloin myös ulkopuolisuuden ja kelpaamattomuuden kokemukset korostuvat.
Keskeisiä havaintoja
Ohjauksen (tai sen puutteen) yhteyttä luokkasiirtymiin ei juurikaan ole Suomessa tutkittu, varsinkaan yliopistokontekstissa. Kaikki haastateltavani nauttivat opiskelusta ja koulunkäynti oli heille lapsesta asti helppoa ja mielekästäkin, mutta silti heidän koulutuspolkunsa katkeilivat muun muassa masennuksen tai työnteon vuoksi. Kun opiskeltavasta alasta ei ollut saatavilla tietoa, myös itselle sopimattomia koulutusaloja osui kohdalle. Opiskeluajat ennen ensimmäistä maisterintutkintoa venyivät, mutta toisaalta kaikki haastateltavat olivat suorittaneet tai suorittamassa useita tutkintoja. Vaikka yliopisto itsessään tuntui ulossulkevalta, opiskelu innosti niin paljon, että edellisen tutkinnon valmistuttua seuraava alkoi pian kiinnostaa.
Toisin kuin monissa aiemmissa tutkimuksissa, haastateltavat eivät kokeneet perheensä lannistaneen opiskeluintoa, vaan tunnistaneen lapsensa ”lukupään” jo varhaisessa vaiheessa. Kuitenkin ei-akateemisilta vanhemmilta puuttui tietoa koulutusmahdollisuuksista, eivätkä nämä osanneet ohjata edes toisen asteen koulutusvalinnoissa, ja kolmannen asteen opinnot olivat näille täysin tuntemattomia. Onkin tarpeellista pohtia, kuinka tasa-arvoinen suomalainen koulutusjärjestelmä on. Toteutuvatko meritokratian ja yksilöllistymisen ihanteet, joiden mukaan kuka tahansa, jolla vain on riittävästi kykyjä, etenee koulutusjärjestelmässä perhetaustasta riippumatta?
Tutkielmani kurkistaa koulutustilastojen sisään ja kysyy, miltä luokkasiirtymä tuntuu ja mitä haasteita siirtymiin liittyy. Ei-akateemisesta taustasta tuleva akateemisesti koulutettu on tilastollisesti onnistuja ja osoitus tasa-arvoisesta koulutusjärjestelmästä, mutta havaitsin, että ’onnistujat’ kohtaavat valtavasti rakenteellisia ja asenteellisia esteitä. Kyse ei ole siitä, että kaikkien tulisi tavoitella yliopistotutkintoa, vaan siitä, että sen saavuttaminen olisi yhtäläisen mahdollista kaikille.
Minna Vilkman: Ulossulkeva akateeminen maailma? Eletyt ja koetut luokkasiirtymät Beverley Skeggsin mukaan