Varhaiskasvattajien osaamisen kehittäminen
Kasvatus- ja koulutusalan toimintaa arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti, minkä vuoksi myös täydennyskoulutukset ovat olennainen osa opettajien tietotaitojen ylläpitämistä. Varhaiskasvatus on ollut viime aikoina esillä julkisuudessa muun muassa henkilöstömitoituksen ja henkilöstön hyvinvoinnin suhteen. Kuinka varhaiskasvatuksen opettajat kokevat täydennyskoulutuksiin osallistumisen näiden haasteiden myötä – vai voisiko koulutuksista olla jopa apua arjen haasteisiin?
Opettajankoulutukset antavat hyvän peruspohjan opettamiselle ja opettajuudelle. Pelkällä pohjakoulutuksella ja työssäoppimisella ei kuitenkaan pystytä saavuttamaan elinikäisen oppimisen periaatteita tai vastaamaan muuttuviin haasteisiin. Varhaiskasvatuksen opettajien osaaminen ja sen kehittäminen takaavat laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumista. Täydennyskoulutusten toteuttamisen kannalta on oleellista tietää kuinka niiden tavoitteet täyttyvät ja kokevatko osallistujat ne hyödyllisiksi. Jotta täydennyskoulutus olisi vaikuttavaa ja merkityksellistä, on oleellista, että koulutus ja sen järjestäjät osaavat suunnitella, toteuttaa ja arvioida koulutusta suhteessa varhaiskasvattajien osaamiseen.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Tutkimukseni tavoitteena oli tarkastella varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia täydennyskoulutuksiin osallistumisesta. Tavoitteena oli selvittää millaiset syyt motivoivat heitä osallistumaan täydennyskoulutuksiin sekä millaisia hyötyjä he ovat niistä saaneet. Tämän lisäksi pyrin löytämään sellaisia piirteitä, joita varhaiskasvatuksen opettajat pitävät tärkeänä täydennyskoulutusten toteutuksen suhteen. Näillä näkökulmilla halusin selvittää millaiset tekijät tekevät täydennyskoulutuksista mielekkäitä ja merkityksellisiä varhaiskasvatuksen opettajille heidän omien kokemustensa perusteella.
Tutkimukseen osallistui yhdeksän varhaiskasvatuksen opettajaa Helsingin kaupungin itäisiltä varhaiskasvatusalueilta. Tutkittavien työkokemus varhaiskasvatuksen opettajana vaihteli kolmesta ja puolesta vuodesta 38 vuoteen. Tutkimuksessa keskityttiin sellaisiin täydennyskoulutuskokemuksiin, jotka tutkittavat olivat kokeneet onnistuneiksi. Tutkimuksessa käsiteltiin yhteensä 24 täydennyskoulutusta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Teemojen ja tekijöiden muodostamisessa käytettiin apuna Bellin ja Gilbertin (1994) ammatillisen kehittymisen ulottuvuuksien jaottelua. Motivaatio- ja hyötytekijät jaoteltiin ulottuvuuksien mukaisesti ammatillisiin, henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin tekijöihin.
Tulokset
Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia käsiteltiin kolmea eri aihealuetta tarkastelemalla: täydennyskoulutuksiin osallistumisen motivaatiotekijöitä, täydennyskoulutuksista saatuja hyötyjä sekä onnistuneen täydennyskoulutuksen toteutukseen liittyviä piirteitä. Eniten täydennyskoulutuksiin osallistumista oli motivoinut oman pedagogisen osaamisen kehittäminen, omat mielenkiinnon kohteet sekä alueelliset tarpeet. Erilaisia hyötytekijöitä varhaiskasvatuksen opettajat raportoivat 23 tekijän verran – näistä tekijöistä useimmin mainittuja olivat reflektoivan ajattelun lisääntyminen, tiedon jakaminen työyhteisöön ja teorian vieminen käytäntöön. Varhaiskasvatuksen opettajat olivat siis saaneet sekä käytännönläheisiä, teoreettisia sekä kognitiivisia kykyjä lisääviä taitoja. Näiden lisäksi he olivat kokeneet täydennyskoulutusten lisänneen lasten osallistamista sekä yleistä työhyvinvointia. Myös varhaiskasvatuksen maailmassa täydennyskoulutusten etäopetus on lisääntynyt covid 19 -pandemian myötä. Tutkimukseen osallistuneet pitivät eniten lähiopetuksena järjestettävistä koulutuksista, joissa oli mahdollisuus verkostoitumiseen ja ryhmässä oppimiseen. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat erilaiset täydennyskoulutukset tärkeänä työkaluna oman työn kehittämiseen sekä työn imun säilyttämiseen. Täydennyskoulutuksia suunnitellessa ja toteuttaessa tulisi alan kehitystarpeiden huomioimisen lisäksi kuunnella myös varhaiskasvattajien omia tarpeita. Tämä mahdollistaa koulutusten vaikuttavuutta sekä varhaiskasvatuksen laadun parantamista.
Emilia Karttunen
Maisterintutkielma: ”Täydennyskoulutukseen osallistumisen motiivit ja koetut hyödyt – Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia”