Kuukausi: kesäkuu 2023

Yksityiset yritykset nuorten koulutuksen tehostajina

Suomessa tapahtuva nuorten koulutus on kokenut yhteiskunnallista muutosta uusliberalismin ja globalisoituvan koulutuspolitiikan myötä kohti markkinoitumista ja yksityistämistä. Muutos on tarkoittanut sitä, että julkisen sektorin palvelut ovat muuttuneet hiljalleen kohti yksityisen sektorin kaltaista toimintaa. Näin koulutuksessa ja oppimisessa ollaan sivistyksen sijaan kiinnostuneita oppimisen tehokkuudesta ja mitattavassa muodossa olevista oppimistuloksista. Muutos pitää sisällään myös individualistista vastuuta sisältävää eetosta, jossa pyritään auttamaan nuorta löytämään oma yrittäjämäinen toimijuus sekä taloustalkoohenkiset valmiudet yhteiskunnassa pärjäämiseen. Samaan aikaan vahvistuvan markkinoitumisen myötä yhteiskunnan palveluiden järjestäminen on avautunut yksityisille toimijoille markkina-alustaksi.

Koulutuksen rooli yhteiskunnassa ja nuoren elämässä on keskeinen, sillä sen avulla yksilöt osallistetaan yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin, normeihin ja ihanteisiin. Yksityiset yritykset palveluntarjoajina ottavat jatkuvasti suurempaa roolia osana nuorten koulutusta. Yritykset tutkimuskohteena ovat mielenkiintoisia, sillä niiden tuottaessa nuorten koulutukseen uudenlaisia sisältöjä, samanaikaisesti ne oletettavasti haluavat toiminnallaan tehdä myös voittoa. Olinkin tätä tutkielmaa tehdessäni kiinnostunut yritysten asemasta nuorten koulutuksessa: miten he perustelivat ja näkivät tarpeen toiminnalleen. Kysyin aineistoltani, miten nuorten koulutukseen toimintansa suuntaavat yksityiset yritykset perustelevat toimintaansa osana Suomessa tapahtuvaa nuorten koulutusta? Perusteluissa olin kiinnostunut tarkastelemaan myös sitä, millaisia sisältöjä yritykset nuorten koulutukseen tarjoavat.

Toteutin tutkielman osana Interrupting Future Trajectories of Precision Education Governance (FuturEd) – tutkimushanketta. Tarkastelin aihetta tutkimalla nuorten koulutukseen toimintansa suuntaavien yksityisten yritysten verkkosivuja. Rajasin tutkimusaineiston tutkimusryhmän keväällä 2021 keräämästä aineistosta. Aineiston lukutavassa hyödynsin netnografiaa.

Tuloksia ja keskeisiä huomioita

Sain tutkielmaa tehdessäni kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä tuloksia: yritysten toiminnan perusteluissa korostui tehokkuuden lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen sekä tulevaisuuden työelämätaitojen valmentaminen. Kaikki tämän tutkielman tulokset liittyivät oleellisesti globaalien virtausten mukana tuomiin uusliberaaleihin arvoihin, jotka edesauttavat yhteiskunnassa pyrkimystä maksimaaliseen kustannustehokkuuteen, kilpailutukseen sekä yksilölliseen vahvistamiseen ja korostamiseen. Yritykset kertoivat tekevänsä oppimisesta helppoa, sujuvaa ja kustannustehokasta. Oppimisesta ja hyvinvoinnista tehtiin datan keräämisen avulla mitattavaa, jotta niihin voitiin puuttua ja kohdistaa opetuksen resursseja tehokkaammin. Samalla opettajan työnkuva muuttui enemmän yritysvalmentajan suuntaan. Yritykset perustelivat toimintaansa myös vahvistamalla nuorilta puuttuvia tulevaisuuden työelämätaitoja, jotta nuorista tulisi työmarkkinoille suuntaavia, joustavia ja tehokkaita yksilöitä.

Tutkielma herättää kysymyksiä nuorten koulutuksessa toimivien yksityisten yritysten asemasta yhteiskunnassa ja nuorten elämässä. Yritykset perustelivat toimintaansa esimerkiksi nuorten paranevilla oppimistuloksilla, hyvinvoinnilla ja unelmien työllisyysmahdollisuuksien saavuttamisella. Samaan aikaan yritykset kuitenkin välineellistävät yllä mainitut tekijät osaksi markkinoitaan, jossa raha ja tehokkuus nousevat kaiken keskiöön. Lisäksi yksittäisille yrityksille avautuu väylä vaikuttaa koulutuspoliittisiin sisältöihin. Yritysten toiminnasta herää kriittisiä näkökulmia suhteessa siihen, että nuorille itselleen tarjotaan näennäisesti hyvän tulevaisuuden eväitä, mutta samalla kuitenkin tullaan siirtäneeksi yhteiskunnallista vastuuta nuorille itselleen.

Kokonaisuudessaan yksityisten yritysten ja julkisen koulutuksen välinen yhteistyö on mielenkiintoinen ilmiö, sillä se ei näennäisen oletuksen vuoksi ole täysin näkyvissä. Suomalaisen koulutuksen oletetaan yhä julkisessa puheessa olevan kaikille ilmaista ja julkisin resurssein tuotettua. Koska yksityisten yritysten osallisuus nuorten koulutuksen sisältöihin vaikuttajana yhdessä julkisten toimijoiden rinnalla on tänä päivänä todellisuutta, on aiheen tarkastelu merkittävää ja tarpeellista. Suomalainen koulutus pitää oletettua yleistä käsitystä enemmän sisällään yksityisen sektorin toimintaa ja tästä syystä toiminnan sisältöjen näkyväksi tekeminen on tärkeää.

 

Louna Soronen

”Todistetusti tehokasta oppimista”- yksityisten yritysten toiminnan perustelu osana nuorten koulutusta

Pro gradu- tutkielmassani tutkin nokkosen varrella värjäämistä, sekä siitä saatujen sävyjen värinkestoa. Kestävä kehitys ja kiertotalouden tavoitteet ovat tärkeässä osassa jotta maapallo säilyttäisi kantokykynsä. Ympäristölle ja ihmisille haitallisten väriaineiden korvaajaksi täytyy kehitellä vähemmän myrkyllisiä väriaineita. Tutkimukseni liittyy osana Biocolour- tutkimushankkeeseen, jonka tarkoituksena on koota luonnonväriaineiden paletti. Nokkosella värjäämisestä löytyy vähänlaisesti tutkimusta, joten tutkimukseni antaa uutta tietoa värjäämisestä ja saatujen värisävyjen värinkestosta.

Tutkimuksen toteutus

Nokkosen varresta saatiin värilientä kahdella eri tavalla. Toisen väriliemen valmisti väitöskirjatutkija Samica Sadik, joka sai väriliemen nokkosen varresta kuituprosessoinnin sivutuotteena. Toisen väriliemen valmistin itse keittämällä nokkosen varsia. Vertailin myös näiden väriliemien eroja värjäytyvyydessä ja värinkestossa.

Tutkimuksessani värjättävinä kankaina käytettiin puuvillaa, bambuviskoosia ja merinovillaa. Luonnonväriaineet tarvitsevat apuaineita, eli puretteita kiinnittyäkseen kuituihin. Puretteina käytin alunaa, rautaa, luonnon omaa tanniinia, sekä synteettistä tanniinia ja vertailin näiden vaikutusta värisävyihin, sekä värinkestoon.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksessa saatiin selville, että nokkosen varsi tuottaa rusehtavia ja hieman harmaan vihertäviä värisävyjä. Värit tarttuivat hyvin valikoituihin testikankaisiin ja saadut värit olivat värinkestoltaan hyviä. Värinkestotestien onnistuminen on tärkeää, jotta kuluttaja käyttäisi tekstiileitä mahdollisimman pitkään, eivätkä ne päätyisi jätevuoren täytteeksi.

Tummimmat sävyt saatiin villakankaisiin luonnon tanniinilla puretettaessa, kun taas vaaleimmat sävyt tulivat alunalla puretettaessa puuvillakangasta ja bambuviskoosia. Vertailun vuoksi värjäsin kankaita myös ilman pureteaineita. Näihin kankaisiin väri tarttui kaikista huonoiten, joten pureteaineet ovat tarpeen, jos halutaan saada tummempia sävyjä.

Molemmilla väriliemillä saavutettiin melko samat värisävyt ja värinkestot. Sadikin väriliemi olisi siten ekologisempi ja kestävän kehityksen mukainen, koska väriliemi oli kuituprosessoinnin jätelientä eikä värjäykseen varta vasten tehtyä.

Ideoita jatkotutkimukseen

Koska nokkosesta saadaan myös kuitua, olisi mielenkiintoista värjätä nokkoskuidusta tehtyä kangasta. Tällöin nokkonen saataisiin käytettyä kokonaisuudessaan. Toisaalta myös erilaisten tekokuitujen värjäämistä tulisi tutkia, koska luonnonkuidutkaan eivät aina ole kaikkein ympäristöystävällisimpiä. Myös erilaisten luonnonpuretteiden käyttöä olisi tärkeä tutkia, jotta värjäysprosessi olisi mahdollisimman luonnonmukainen. Esimerkiksi nokkosta voidaan käyttää myös pureteaineena.

Taru Kauranen

Nokkosen varrella värjäys – varresta saatavat värit ja niiden värinkesto

Tutkimuksen tausta

Yhteiskunnan muutosten keskellä myös opettajan työ on jatkuvassa muutoksessa. Jotta luokanopettajaopiskelija voi tulevaisuuden työssänsä vastata näihin muutoksiin ja samalla kehittää omaa osaamistaan ja opettajuuden kasvua, tulisi opiskelijoiden toimijuutta tukea jo opiskeluaikana. Toimijuus on kykyä ja mahdollisuuksia aktiiviseen toimintaan, itsensä kehittämiseen ja valintojen tekemiseen. Opettajan vahva toimijuus mahdollistaa myös oppilaiden aktiivisemman oppimisen ja toimijuuden vahvistamisen. Toimijuus lisää myös työhön sitoutumista ja työssä viihtymistä, joka on erityisen tärkeää opettajan työssä. Mitä paremmin opettaja viihtyy työssänsä, sitä paremmin hän jaksaa tehdä työtänsä ja työn tekemisen tavat ja kehittäminen heijastuvat myös opetettaviin oppilaisiin.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena BAT-hankkeessa valmiiksi kerätyn haastatteluaineiston pohjalta. Haastatteluihin osallistui 12 luokanopettajaopiskelijaa Helsingin yliopistosta. Luokanopettajaopiskelijoita haastateltiin opiskeluvuosien aikana 2017─2022.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ilmeneekö luokanopettajaopiskelijoiden puheesta toimijuutta, millaisia toimijuuden rajoitteita haastatteluista ilmenee, millaisia vaihtoehtoisia koulutusvalintoja luokanopettajaopiskelijoilla oli ollut ennen luokanopettajaksi pyrkimistä ja millaisia odotuksia luokanopettajaopiskelijoilla oli opintojen ja tulevaisuuden työn näkökulmasta.

 

Tulokset

Keskeisimpänä tuloksena tutkimuksessa nousi esiin luokanopettajaopiskelijoiden halu kehittyä ja kehittää itseään myös valmistumisen jälkeen tulevaisuuden työtä tehdessä. Kehittämismyönteisyys näkyi myös luokanopettajaopiskelijoiden puhuessa oppilaisiin ja opettamiseen liittyvistä asioista ja puheissa toistui usein osallistava aktiivinen oppimisympäristö, jossa toimijuudella on tilaa ja mahdollisuus toteutua.

Tuloksista oli havaittavissa myös erilaisia toimijuuden rajoitteita, jotka hidastivat tai estivät luokanopettajaopiskelijoiden toimijuuden toteutumista. Rajoitteita ilmeni kolmentasoisia; sellaisia, joihin opiskelija voi vaikuttaa, joihin voi vaikuttaa hieman tai ei voi vaikuttaa juuri ollenkaan.

Tulevaisuuden odotuksia tarkasteltaessa, mainittiin usein oman osaamisen kehittäminen. Kehittymisen odotukset liittyivät tietojen ja taitojen syventämiseen sekä opettajuuden kehittymiseen. Toimijuus ilmeni tulevaisuuden odotuksina ja kuvauksina omasta tulevaisuuden opettajuudesta. Opiskelijat kertoivat, etteivät he halua jämähtää paikoilleen, vaan heille tärkeää on oman osaamisen kehittäminen ja että on vuosienkin jälkeen innostunut omasta työstään. Osa opiskelijoista mainitsi haluavansa kehittää koko työyhteisöä.

Toimijuuden tutkiminen ja tunnistaminen on tärkeää, jotta opiskelijoita voidaan oikea aikaisesti tukea ja ohjata vahvemman toimijuuden kehittämiseen.

 

Hannamari Weurlander

Luokanopettajaopiskelijoiden toimijuus opiskeluaikana

Lastenkirjallisuudella on ainutlaatuinen paikka elämässämme. Se tarjoaa meille pakopaikan maagisiin maailmoihin, antaa arvokkaita elämän oppitunteja ja auttaa meitä ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Tarinoiden tapahtumat ovat usein joko täysin mielikuvituksen tuottamaa fantasiaa, tai vaihtoehtoisesti hyvinkin lähellä lapsen arkea. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden alalla harvat aiheet herättävät yhtä paljon tunteita ja itsetutkiskelua kuin vanhemman kuolema. Haastavien kokemusten, kuten vanhemman menettämisen, edessä kirjallisuudesta tulee lohdullinen kumppani, joka ohjaa nuoria sydämiä surun ja paranemisen vaikean matkan läpi. Tutkimusta tehdessäni pääsin sukeltamaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden syvälliseen vaikutukseen vanhemman kuoleman kuvaamisessa ja sen rooliin nuorten lukijoiden emotionaalisen sietokyvyn kasvattajana.

Katsaus sivuille: tutkimustavoite

Tutkimukseni päätarkoituksena oli selvittää, miten lasten- ja nuortenkirjallisuus käsittelee vanhemman kuoleman arkaluonteista aihetta. Neljän kiehtovan kirjan analyysin avulla selvitin niiden ainutlaatuiset tarinat, pohdin tekijöiden lähestymistapaa menetyksen kuvaamiseen ja tutkin, kuinka nuoret päähenkilöt kamppailevat surukokemuksensa ja sitä seuraavien surun aaltojen kanssa. Tutkimukseni edetessä ymmärsin, että kirjallisuuden potentiaali tarjota vertaiskokemuksia ja tukea surun aikoina, on mielettömän suuri.

Näiden teosten piilotettujen helmien paljastamiseksi käytin kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä materiaalilähtöisen sisällönanalyysin ja lähiluvun avulla. Kasvatustieteiden sekä suomen kielen ja kirjallisuuden opintoihini pohjautuen lähdin valaisevalle matkalle tekstien läpi omaksuen niiden tarjoamia oivalluksia.

Sanoista viisauteen: tulokset

Sivujen kääntyessä paljastui merkittävä totuus – lasten- ja nuortenkirjallisuus kohtaa pelottomasti vanhemman kuoleman ja upottaa lukijan tunteiden sinfoniaan. Nämä huolellisesti valmistetut tarinat valaisevat eri-ikäisten lasten näkökulmia ja käsittelevät niin menettämisen fyysisiä kuin psyykkisiä ulottuvuuksia. Tarinoiden kautta nuoret lukijat voivat tutkia omia tunteitaan ja saada tietoa ja näkemyksiä suruprosessista.

Nämä kirjat toimivat tuen majakkana ja tarjoavat nuorille lukijoille lohdullisen syleilyn surun aikoina. Uppoutumalla lapsipäähenkilöiden kokemuksiin, nuoret lukijat saavat lohtua tiedosta, etteivät ole yksin. He voivat vapaasti tutkia omia tunteitaan ja löytää sanoja ilmaisemaan surunsa käsittämättömiä syvyyksiä.

Emotionaalisen sietokyvyn kasvattamista yksi sivu kerrallaan

Lastenkirjallisuus ei ole vain ikkuna kuvitteelliseen maailmaan; se on tehokas työkalu, joka vahvistaa nuoria mieliä. Lastenkirjallisuudella on keskeinen rooli emotionaalisen sietokyvyn kasvattamisessa, ja se opettaa nuorille lukijoille, että on normaalia kokea monenlaisia tunteita. Silloin, kun oma vanhempi kuolee, voi tunteiden kirjo olla moninainen ja jopa säikäyttää – moni kirjallisuuden päähenkilöistä kamppailee sen kanssa, mitä saa ja mitä pitäisi tuntea. Esittelemällä erilaisia selviytymismekanismeja ja ratkaisuja nämä kirjat antavat lukijoille mahdollisuuden navigoida omalla surumatkallaan – tai miksei myös läheisen surussa. Hahmojen sitkeys ja heidän paranemisensa herättävät toivoa muistuttaen nuoria lukijoita siitä, etteivät he ole kamppailuissaan yksin.

Kirjallisuuden voima koskettaa kaikkia

Lastenkirjallisuudessa on sanoin kuvaamaton viehätys – se on silta, joka yhdistää sydämet, lohduttaa sieluja ja inspiroi mieliä. Lastenkirjallisuuden voima piileekin sen kyvyssä käsitellä monimutkaisia ja haastavia aiheita empatialla ja herkkyydellä. Vanhemman kuoleman kuvauksen kautta nämä kirjat tarjoavat nuorille lukijoille opettavan tilan tutkia tunteitaan, löytää lohtua ja kehittää tärkeitä tunnetaitoja. Kun hyödynnämme kirjallisuutta, annamme nuorille mahdollisuuden parantua, kasvaa ja löytää voimaa vastoinkäymisten edessä. Vaalikaamme siis kirjallisuuden muutosvoimaa ja sen kykyä ohjata nuoria sydämiä synkimpien aikojen läpi, aivan jokaisella sivulla.

 

Iman Daher. (2023). Vanhemman kuoleman kuvaaminen lasten- ja nuortenkirjallisuudessa.

Målet med denna forskning var att undersöka hur privatiseringen inom det finländska utbildningssystemet, i form av förberedande kurser påverkats efter antagningsreformen år 2020. Mer ingående undersöktes studenternas val av förberedande kurs, deltagarnas studielinje samt socioekonomiska bakgrund. Efter antagningsreformen antogs de flesta studeranden på basis av betyg till skillnad från urvalsprov. Tidigare studier har visat att studeranden som deltar på dessa kurser studerar oftare på utbildningar med högt söktryck och har en högre socioekonomisk familjebakgrund. Som teoribakgrund användes Bourdieu & Passerons teori om reproduktion.

Forskningen genomfördes som en kvantitativ studie där datan samlades in av statistikcentralen. Undersökningen genomfördes som webbenkäter och var en del av Eurostudent undersökningarna. Analysen gjordes med SPSS. Sammanlagt bestod samplet av 9782 universitetsstuderanden uppdelade på fyra mätningar.

Resultaten indikerade att deltagandet i prepkurser minskade efter reformen. Utöver detta sjönk deltagandet bland studenterna på utbildningar med högt söktryck. Fortfarande deltog studeranden med högre socioekonomisk bakgrund i större grad i förberedande kurser. I och med att coronapandemin bröt ut år 2020 är det dock för tidigt att dra långtgående slutsatser. Resultaten i denna studie kan användas i framtida uppdateringar av antagningsreformen.

 

Charlotta Korander

Antagningsreformens inverkan på studenternas användning av förberedande kurser

Opetus muodostaa hyvin merkittävän osan korkeakouluopiskeluihin käytettävästä kokonaisajasta. Siinä tapahtuva vuorovaikutus ja yhdessä työskentely ovat merkittävässä asemassa muotoilemassa yhteisöllisyyttä, oppimiskokemusta ja hyvinvointia koko korkeakouluyhteisössä. Myötätunnon harjaannuttamisen tiedetään vaikuttavan erityisesti auttavaisen käyttäytymisen ja myönteisten tunteiden lisääntymiseen. Luonteeltaan myötätunto on stressiä kohti kurottavaa, aktiivista toimintaa ja tekoja, jotka perustuvat itsen, toisen ihmisen, ihmisryhmän tai toislajisen tarpeisiin tässä ja nyt sekä tulevaisuudessa. Rakenteellinen myötätunto voi palvella nykyisyydessä olevia myötätunnon tarpeita, mutta se voi mahdollistaa myös nykyhetkessä tapahtuvan toiminnan tulevaisuuden ihmisten ja toislajisten tarpeiden pohjalta. Myötätunnolla onkin todettu olevan potentiaalia edistää kestävän kehityksen ydintaitoja.

Haastattelin kymmentä henkilöä, joilla oli kertynyt runsaasti opetuskokemusta, ja jotka olivat taustaltaan joko yliopistonlehtoreita tai pedagogisissa kehittämistehtävissä toimivia. Halusin saada muodostettua kokonaiskuvan siitä, millaisena he näkevät myötätunnon merkityksen yliopisto-opetuksessa, ja onko myötätunnolla mahdollisesti jokin erityinen tehtävä korkeakouluopetuksessa. Halusin selvittää lisäksi, millaisia myötätunnon esille tulemista korkeakouluopetuksessa hankaloittavia ja toisaalta sitä edistäviä asioita he näkevät olevan olemassa.

TUTKIMUKSESSA ESILLE NOUSSUTTA

Kaiken kaikkiaan tutkimushenkilöt kuvasivat hyvin moniulotteisena myötätunnon merkitystä ja sen ”paikkaa” opetuksessa. He nimesivät myötätunnolla olevan opiskelijan ja opettajan omaan oppimiseen sekä hyvinvointiin liittyviä aspekteja sen lisäksi, että myötätunnon ajateltiin muotoilevan kokemusta opiskeluryhmästä ja erityisesti työtiimistä. Myötätunnon esteiksi nostettiin kulttuuriin, opetuksen rakenteisiin sekä johtamiseen liittyviä asioita. Myötätunnon edistäjinä nähtiin erityisesti tietoisuuden lisääminen ja organisaation arvot. Eräs mielenkiintoinen havainto liittyi siihen, että myötätunnon jaettua merkitystä ei nostettu suoraan esiin opetustilanteissa tai työtiimissä, vaan sen merkitys näytti välittyvän kokemuksellisesti. Tutkimushenkilöiden puhe myötätunnosta opetuksessa liittyi erilaisiin poikkeustilanteisiin, pedagogisiin käytäntöihin, osallistavaan opetukseen ja kollegiaaliseen yhteistyöhön. Myötätunnolla nähtiin olevan merkitystä myös työelämätaidoille ja yksilöiden kyvylle tulkita sosiaalisesti suotuisasti toisten ihmisten käyttäytymistä. Myötätunnon merkitys tulevaisuuden ihmisten ja planetaarisen hyvinvoinnin kannalta ei välittynyt haastateltujen puheesta yksittäistä haastateltavaa lukuun ottamatta. Tämä tutkimushavainto ja myötätunnolle annettu hyvin kokonaisvaltainen merkitys opetuksessa tekevät myötätuntotietoisuuden lisäämisestä erityisen ajankohtaisen ja merkittävän korkeakoulutuksen kehittämisessä.

 

Laura Kallio

Myötätunnon merkitys sekä myötätuntoa estävät ja edistävät tekijät yliopisto-opetuksessa

Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia vaatimuksia ja ehtoja kohdennettu nuorisotyö asettaa työntekijöille ja miten nuori asemoituu kohdennetun nuorisotyön työskentelyssä. Tutkimuksen lähtökohtana oli jälkistrukturalistinen feministinen tutkimus ja tarkastelin kohdennettua nuorisotyötä affektiivisena käytäntönä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet haavoittuvuuden eetoksen levinneen koskemaan nuorten tukijärjestelmiä ja poliittista ohjausta niin Suomessa kuin muissa länsimaissa. Haavoittuvuuden eetosta on tutkittu laajasti hallinnan näkökulmista nuorisotyössä, mutta vähemmän siitä näkökulmasta, että miten se ohjaa nuorisotekijyyttä ja millaisia vaatimuksia ja ehtoja se asettaa työskentelylle. Tutkimukseni aineistona olivat autoetnografiset muistelutarinat, kenttämuistiinpanot ja nuorten haastattelut. Analyysiin käytin affektiivis-diskursiivista lukutapaa.

Tutkimustuloksista
Tutkimukseni tulokset valottavat sitä, miten kohdennetussa nuorisotyössä haavoittuvuuden eetos legitimoi työtä, ohjaa nuorisotekijyyttä ja asemoi työskentelyyn osallistuvat nuoret. Tunnistin tutkimuksessani, kuinka kohdennetun nuorisotyön affektiivinen käytäntö rakentuu henkilökohtaisuuden, merkityksellisyyden sekä vapauden yhteen kietoutumiin ja tiivistymiin. Nuorisotekijyys näyttäytyy tutkimuksessani affektiivisen subjektifikaation tuloksena, jossa työn henkilökohtaisuus, vapaus ja merkityksellisyys kietoutuvat työn käytöntöihin luoden ambivalensseja työskentelylle. Kohdennettu nuorisotyö asettuu helposti työntekijäkeskeiseksi ja nuori asemoituu työskentelyssä haavoittuvaiseksi ja työntekijän kannateltavaksi. Työn affektiivista luonnetta vaalitaan työskentelyssä aktiivisesti ja sen kautta mitataan työn onnistumisia. Työn tekeminen ja työnteon kuvaaminen linkittyy vahvasti sanoitettuihin ja kehollisiin tunteisiin. Kohdennetun nuorisotyön nähdään olevan muita nuorille suunnattuja palveluita enemmän mukana nuoren elämässä kokonaisvaltaisesti.

Affektiivisuuksilla myös legitimoidaan työtä. Esimerkiksi nuorisotyön olemassaolon tärkeyttä perustellaan välittämisellä, nuoren läheisyydellä ja ajatuksella erilaisesta yhteisesti jaetusta välittävästä ilmapiiristä kuin mitä formaaleimmissa nuorten tukipalveluissa on mahdollista saavuttaa. Legitimaatiota haetaan haavoittuvuuden eetoksella, jossa haavoittuvuus tunnistetaan nuorten ominaisuudeksi ja työskentelyn lähtökohdaksi.
Autoetnografisen tutkielmani välittämä kuva on yksi tapa tunnistaa, sanoittaa ja teoretisoida kohdennettua nuorisotyötä. Nuorisotyön ollessa tarkasti määrittelemätöntä ja hyvin erilaista eri organisaatioissa, voi tämän tutkielman näkemys olla jollekulle toiselle kohdennettua nuorisotyötä samanlaisessa toimintaympäristössä ja samanlaisella nimikkeellä tekevälle vieras. Saman aikaisesti koen kuitenkin tavoittaneeni jotain sellaista, joka saattaa olla tunnistettavaa myös jossain toisessa ihmissuhdetyön kontekstissa. Tutkielmani paikantuu samanaikaisesti hyvin henkilökohtaiseen, mutta myös universaaliin affektiivisten käytäntöjen ja haavoittuvuuden eetoksen väliseen vuoropuheluun.

Anni Kouhia
”Tähdenlennot ja pianon kaunis ääni surun täyttämässä hetkessä ja se sinivuokko”
– Kohdennettu nuorisotyö affektiivisena käytäntönä

Millaisia diskurssiivisia todellisuuksia tutkijat tuottavat? Tähän kysymykseen perehdyin tutkielmassani, jonka tutkimuskohteena olivat kansainväliselle projektille tuotetut tekstit.

Teksti, todellisuus ja toiseuttaminen

Diskurssit vaikuttavat tapaamme käsitteellistää maailmaa, ja toisaalta käsityksemme maailmasta vaikuttaa tuottamamme diskurssiin. Ei siis ole lainkaan merkityksetöntä, millaisia todellisuuksia tuotamme tekstin avulla. Miten esimerkiksi näyttäytyvät oppilaat lauseessa ”Oppilaat lauloivat musiikin tunnilla”? Entä lauseessa ”Opettaja laulatti oppilaita”? Molemmissa tapauksissa oppilaat varmasti laulavat, mutta jälkimmäinen kiinnittää huomion opettajaan, ja hänen toimijuuteensa. Muutamalla sanavalinnan vaihdoksella oppilaasta on maalattu passiivinen opettajan toiminnan kohde. Jälkimmäinen lause kuitenkin toimii, koska se on yhteneväinen ennakkokäsitystemme kanssa. Sanojen ”oppilas” ja ”opettaja” suhde on niin vakiintunut, että vaikka niistä vain toinen olisi mainittu, kuten ensimmäisessä lauseessa, tietää lukija toisenkin osapuolen olevan luultavasti läsnä. Enemmän ihmetystä tai vastustusta saattaisi saada valta-asetelmaa ja instituutionaalisia rooleja rikkova lause ”Oppilaat laulattivat opettajaa”.

Ryhmän jäsenyys on kontekstisidonnaista, ja sosiaalisesti rakennettua. Lapsesta esimerkiksi tulee oppilas, kun hänestä tulee osa kouluinstituutiota. Paljon häilyvämpiä ovat monet muut ryhmät. Milloin lapsesta tulee nuori? Tai kuten tutkimuksessani kysyn, mikä tekee ”maahanmuuttajan”? Tällainen määrittely on vallankäyttöä. Tutkimissani teksteissä akateemikot, jotka eivät siis ole maahanmuuttajaoppilaita, ovat vastuussa siitä, miten kutkin osapuolet tulevat nähdyksi. Heillä on siis mahdollisuus joko toiseuttaa, tai taistella toiseuttamista vastaan. Tutkimuksessani toiseuttamisen ymmärrettiin koostuvat kahdesta oleellisesta prosessista: 1) Jotakin eroa ihmisten välillä korostetaan, ja sen perusteella ihmiset jaetaan ryhmiin. 2) Ulkoryhmään, joka yleensä on heikommassa valta-asemassa, yhdistetään negatiivisia piirteitä.

Tutkijoiden tuottama ”maahanmuuttajaoppilas”

Tutkimukseni käsitteli kahta kansainväliselle kasvatukselliselle projektille tuotettuja tekstejä. Toinen näistä oli opettajankoulutukseen ja muille sidosryhmille suunnattu projektista kertova dokumentti, ja toinen oli projektin rahoitushakemus, jossa projektia kuvattiin tarkasti. Analysoin näitä yhdistellen kasvatus- ja kielitieteitä; laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Analyysit koskivat”maahanmuuttajaoppilaan” nimiä, häneen yhdistettyjä piirteitä, ja hänen toimijuuttaan. Tämä ”maahanmuuttajaoppilas” ymmärrettiin tutkimuksessa kuvitteellisena, tutkijoiden tuottamana henkilönä.

Molemmat toiseuttamisen prosessit olivat yleisiä. ”Maahanmuuttajaoppilaiden” nimien ensisijainen funktio oli erotella heidät kirjailijan/lukijan sisäryhmästä. Heidät eroteltiin sisäryhmästä kiinnittämällä huomiota heidän erilaisuuteensa (esim ”diverse learners”), maahanmuuttajuuteensa (esim. ”students with migrant backgrounds”) ja heidän nuoreen ikäänsä (esim. ”child”). Myös negatiiviset piirteet olivat yleisiä. Esimerkiksi heidät määriteltiin nimillä ”refugee” ja ”asylum seeker”, jotka molemmat viittaavat kehnoon ekonomiseen taustaan. Kontekstissa tarkasteltuna myös erilaisuus näyttäytyi ennen kaikkea haasteena. Heihin yhdistetyt piirteet koskivatkin heidän haasteellisuuttaan, huono-omaisuuttaan, epäpätevyyttään ja passiivisuuttaan. Huomionarvoista on, että teksteissä (77 sivua, 43 100 sanaa) heihin yhdistettiin positiivisia piirteitä (kompetenssi) vain kerran. Silloinkin sen annettiin ymmärtää tulevan tunnistetuksi vain projektin avulla. ”Maahanmuuttajaoppilaan” toimijuuden tutkiminen osoitti, että hän on lauseessa useammin objekti kuin subjekti. Kun hän on lauseen subjektipositiossa, hänen toimijuutensa on usein ehdollista, epävarmaa, tai se ei vaadi häneltä toimintaa tai muutosta (esim. verbit ”olla” tai ”tarvita”). Kun hän toimii, hän kamppailee tai suoriutuu koulutovereitaan huonommin.

Maahanmuuttajuuden diskurssiivisen tuottamisen tutkimisen tulokset asettavat projektin ristiriitaiseen asemaan. Toisaalta se väittää tähtäävänsä vasta maahan muuttaneiden oppilaiden arvioinnin tasavertaistamiseen. Toisaalta se taasen uudelleentuottaa niitä valtarakenteita, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa. Projektin on tarkoitus tavoittaa yli 80 opettajaa, ja heidän yli 1000 oppilastaan. Miten onnistuneita voivat projektin tasavertaistamisyritykset olla, jos he kannustavat opettajia näkemään joitain oppilaitaan vähempiarvoisina, toiseuttamaan heitä?

Tutkimusprojektit vallan verkostossa

Tällä tutkimuksella pyrin ensisijaisesti kannustamaan lukijakuntaa kiinnittämään huomiota siihen, että diskurssiivisesti tuottamamme todellisuudet eivät olisi ristiriidassa sen todellisuuden kanssa, jota tavoittelemme diskurssin ulkopuolella. Ainoana sanomana tämä on kuitenkin vaarallinen. Se nimittäin mahdollistaa samaa toiseuttamista, kuin se kritisoi. Helppo olisi nimittäin sanoa, että nämä ovat vastuuttomia tutkijoita, toisin kuin me vastuullisesti todellisuuksia tuottavat. Käsittely jää yksilön tasolle.

Nämä tekstit on tuotettu laajassa valtasuhteiden verkostossa. Toisaalta niitä kirjoittaneet akateemikot ovat vallan käyttäjiä: Heillä on valta nimetä, määritellä ja kuvata kaikkia teksteissä esiteltyjä henkilöitä, määrittää kuinka he tulevat nähdyksi. Mutta toisaalta he ovat monille valtasuhteille alisteisia. Akatemiaa koskeva tutkimus on osoittanut, että tutkijoilta vaadittava julkaisumäärä on lisääntynyt, ja arvostettuihin julkaisuihin pääseminen on ehto uran kehittymiselle. Samanaikaisesti lisääntyvä byrokratia syö tutkimukselle varattua aikaa, ja rahoituksen saaminen on hankaloitunut entisestään. Yksi käsitellyistä teksteistä olikin projektin rahoitushakemus. Kyseisen rahoitusorganisaation sivuilla kerrottiin hyvän hakemuksen vastaavan rahoituskutsua ”110 %”. Jos tämä on kaikista lähetetyistä hakemuksista se, joka vastasi kutsua parhaiten, eikö se kerro enemmän rahoittavasta instituutiosta kuin itse projektista? Tutkimuksen privatisaatio antaa yhä enemmän valtaa tällaisille instituutioille määrittää mitä tulisi tutkia, ja millaisia hankkeita toteuttaa.

Tällä tutkimuksella pyrin paneutumaan mikrotason, jopa sanatason, analyysiin. Toisaalta pyrin asettamaan tuotettuja tekstejä osaksi laajempaa kontekstia. Toiseuttamista tapahtuu kaikilla tasoilla. Sitä vastaan pitää siis myös taistella kaikilla tasoilla.

Ella-Maria Lukala

Taustaa tutkimukselle

ADHD on vakiovieras julkisessa keskustelussa ja median eteen se marssitetaan usein varsin negatiivisella kulmalla. Uusin tutkimus korostaa ADHD:ta myös voimavarana ja toivottavasti ADHD:n positiivisiin piirteisiin kohdistetaan tulevaisuudessa enemmän huomiota.
ADHD:n esiintyvyys on noin viiden prosentin luokkaa, joten ADHD:sta ollaan koulussa tietoisia. ADHD:n ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Voimavarana voidaan mainita luovuus, rohkeus ja sinnikkyys.

Halusin tutkia, millaista tukea erityis- ja erityisluokanopettajat kohdentavat ADHD-oireisen oppilaan oppimiseen ja koulunkäyntiin. Lisäksi olin kiinnostunut miten tuen tasot toimivat ja miten tuki koulussa toimii.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Tutkielmaani haastattelin kahta erityisopettajaa ja kolmea erityisluokanopettajaa. Haastattelut toteutin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Analyysimuotona käytin sisällönanalyysiä.

Haastateltavat olivat hyvin tietoisia ADHD:n piirteistä. Heillä oli laaja tietämys aiheesta ja selkeät toimintamallit. Tukimuodoiksi tarkentui kolme yläluokkaa; Toiminta oppimisympäristössä, vuorovaikutus sekä struktuuri ja oman toiminnan ohjaus. Haastateltavien mielestä tukitoimien tulee olla hyvin suunniteltuja, oppilaalle kohdennettuja ja niissä on mukana tiivis vuorovaikutus.
Tutkimuskysymykseen tuen kolmesta tasosta muodostui kolme yläluokkaa; Huoltajat, moniammatillisuus ja pedagogiset asiakirjat. Yhteistyötä pidettiin tärkeänä niin koulun henkilökunnan kuin oppilaiden huoltajien kanssa. Haastateltavat kokivat Pedagogiset asiakirjat tarpeellisina, mutta kaipasivat yhtenäisiä käytäntöjä tukiprosessiin.

 

Janne Saarela

Taustaa

Hyvinvointimme pohjaa luonnon tasapainon säilymiselle. Se on elinehto, jonka mukaisesti ihmisten toimet ja päätöksenteko tulisi sopeuttaa. Koulutusta pidetään yhtenä oleellisimmista väylistä vaikuttaa ajattelumalleihimme ja tietoisuuteemme ja kestävän kehityksen mukainen koulutus huomioi nämä tarpeet. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena olivat opettajien näkemykset kestävän kehityksen edistämisestä työssään. Tutkimuksella haluttiin myös tarkastella, millaiset tekijät edistävät tai haastavat kestävyyskasvatusta.

Lapset ja nuoret kohtaavat tällä hetkellä moninaisia ja kompleksisia haasteita esimerkiksi Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan, taloudellisen epävarmuuden ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Heidän luottamustaan tulevaan on tärkeää vahvistaa. Tutkimus on ajankohtainen, sillä vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvittelu ja niiden eteen toimiminen ovat väyliä edistää luottamusta ja toivoa. Opettajilla ja koulutuksella nähdään olevan merkittävä rooli näiden vahvistamisessa.

Menetelmät

Tutkimus toteutettiin osana Transformers 2030- koulutusta. Koulutus toteutettiin etäkoulutuksena, jolloin tutkimusaineisto muodostui erilaisista ääni- ja kuvatallenteista. Tavoitteena oli tutkia diskurssianalyysin keinoin opettajien tuottamaa puhetta kestävän kehityksen edistämisestä. Tarkastelun kohteena olivat koulutukseen osallistuneiden opettajien yhteiset ja pienryhmäkeskustelut, sekä kirjalliset tuotokset.

Tulokset

Tutkitussa aineistossa kestävän kehityksen kompleksisuuden ymmärtäminen ja sen tavoitteiden mukaisen toiminnan merkitys oli opettajille tärkeää. Opettajat halusivat vahvistaa kestävyyskasvatuksella lasten ja nuorten luottamusta tulevaan. Vaikka opettajat kokivat epävarmuutta osaamisessaan, pitivät he ongelmallisempana yhteiskunnallisen keskustelun, tuen ja konkretian puutetta. Myös yhteistyön ja yhteisen suunnan puutetta pidettiin merkittävänä haasteena kestävän kehityksen koulutuksessa.

Tulokset osoittivat, että opettajilla oli tahtoa muuttaa omia ajattelumallejaan ja tarve edistää kestävän kehityksen mukaista opetusta. Koulutuksen aikana he kokivat vaihtoehtoisien tulevaisuuksien kuvittelun ja utopia-ajattelun merkityksellisiksi keinoiksi ravistella omia ajattelumallejaan. Yhteistä keskustelua ja yhteistyötä pidettiin oleellisina muutoksessa. Koulutus nojasi konkreetin utopian menetelmään ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvitteluun, jotka koettiin vapauttavina ja toivoa antavina.

Opettajan on hyvä ravistella säännöllisesti omia ajattelumallejaan. Myös kestävän kehityksen edistäminen vaatii tätä. Koska ihminen on jo pitkään asettanut itsensä kaiken keskiöön ja kasvanut sen mukaisiin toimintamalleihin, edellyttää irtautuminen muutosta itsessä ja koulutuksessa. Opettajan näkökulmasta konkreettisten menetelmien, yhteistyön ja yhteisen suunnan, sekä opettajakoulutuksen merkitys korostuvat. Niiden vaikuttavuutta olisi hyvä tarkastella pidemmällä aikavälillä.

Anu Tasajärvi

Kestävä koulutus
Opettajien näkemyksiä kestävän kehityksen edistämisestä