Kuukausi: marraskuu 2023

I dagens samhälle finns information om sex och sexualitet lätt tillgänglig på sociala medier och internet. Trots att detta kan vara en positiv och bra sak, skapar detta även nya problem. Barn och unga kan komma i kontakt med sexuellt explicit material via sina telefoner och även komma i kontakt med människor som vill dem illa. På sociala medier ser vi även dagligen editerade bilder på orealistiska ideal på hur vi ska se ut.

Allt detta bidrar till att barn och unga behöver få information om säkerhet, kropp, sexualitet och sex. Därför är sexualundervisningen i skolan så otroligt viktig. Trots att sexualundervisningen har en avgörande roll finns det fortfarande brister i finländska skolor, vilket kan resultera i att många unga känner sig osäkra och saknar tillräcklig kunskap.

Forskning har visat att flickor kommer in i puberteten i genomsnitt vid 9,86 års ålder, en tidpunkt som är ungefär ett år tidigare än för 30 år sedan Åldern för pojkars pubertet är svårare att mäta men forskning indikerar att den även är tidigare än för 30 år sedan. Att inte ha tillräckligt kunskap om de förändringar som sker under puberteten kan vara skrämmande och skadlig för barn, både emotionellt och kognitivt, vilket understryker behovet av tillräcklig sexualundervisning.

Trots dess betydelse har ämnet nästan helt ignorerats under min studietid och mina egna erfarenheter från grundskolan gjorde mig lite orolig över hur sexualundervisningen handskas idag. Därför valde jag att göra min pro gradu avhandling om klasslärares tankar och sexualundervisningen. Min förhoppning med detta tema var även att förbättra min egen kunskap och ge mig en stadig grund för sexualundervisning i framtiden. Jag anser att detta personliga mål har uppnåtts väl med detta arbete.

Syftet med studien är att beskriva, analysera och tolka klasslärares tankar om sexualundervisningen i lågstadiet. Studien gjordes som en kvalitativ intervjustudie med tematisk analysmetod. Mina forskningsfrågor var följande:
Vad anser klasslärare att ska behandlas inom sexualundervisningen i lågstadiet?
Vilka utmaningar upplever lärarna att det finns i sexualundervisningen i lågstadiet?
Vilka kunskaper och färdigheter är nödvändiga för lärare för att genomföra sexualundervisning?

Resultaten av min undersökning visar på en brist på kunskap om ämnet bland lärarna, vilket skapar en känsla av obekvämlighet och resulterar i mindre mängd sexualundervisning i lågstadiet. För att förändra detta behövs stöd inom skolorna, fortbildning och mer utbildning för lärarna. Lärarna känner även en viss rädsla för att använda fel termer och att inte ha tillräcklig ämneskunskap vid undervisningssituationer.

Trots att resultatet visar på att lärare behöver stöd och utbildning, har även vissa lärare ett intresse för ämnet och har därför även satsat på undervisningen i sina klassrum. I och med att ämnet hela tiden blir mera diskuterat och mindre tabubelagt kommer säkert även sexualundervisningen i skolan att bli bättre och motsvara samhällets behov och krav. Den stora frågan är; händer det tillräckligt snabbt utan extra insatser för att försnabba processen?

Emilia Lindberg

Sexualundervisning i lågstadiet

Taustaa

Lastenkirjojen pariin houkuttelua pidetään tärkeänä, sillä lapsen lukijuus muodostuu vauvaikäisestä alkaen ja lastenkirjoilla onkin merkitystä muun muassa lapsen kielen kehityksen, vuorovaikutustaitojen tai kouluvalmiuksien parissa. Tästä syystä lapsen tulisi saada vauvaiästä alkaen lukemisen kokemuksia ja kuvallisen kielen tarkastelua. Alle 3-vuotiaiden kirjat ovat usein aika yksinkertaisia – niissä ei ole ollenkaan tekstiä tai teksti käsittelee kuvia lyhyin lausein. Kirjoissa on usein myös lelumaisia piirteitä luukkujen, aukkojen ja muiden elementtien kautta. Lasten kehitys ensimmäisinä elinvuosinaan on huimaa, ja ensikirjojen genren sisältä löytyykin erilaisia painotuksia näitä tarpeita tukien. Alle 3-vuotiaiden kirjallisuutta on kuitenkin tutkittu vähän. Pro gradu-tutkielmassani tarkoituksena oli havainnoida sitä, miten kuva, teksti ja erilaiset elementit pyrkivät tekemään lastenkirjasta kiinnostavan ja kuinka se näkyy alle 3-vuotiaiden kirjallisuudessa.

Tutkielman toteutus

Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jossa analyysitapana käytettiin diskurssianalyysia. Tutkimuksen aineistona oli tammikuu 2021-elokuu 2023 välillä ilmestyneet kotimaiset alle 3-vuotiaiden kirjat, joita oli 24 kappaletta. Diskurssien muodostamisessa on käytetty lastenkirjojen kaikkia tekijöitä: kuvitusta, tekstiä ja muita elementtejä lastenkirjoissa. Tutkimuksen diskurssit liitettiin aikaisempaan tutkimustietoon sekä lapsen maailmankuvaan, joka heijastuu lastenkirjoissa.

Tutkielman tulokset

Tutkimustulokset jakaantuivat leikillisyyden, lapsen kehityksen ja kokemuksen sekä toiminnallisuuden diskurssiin. Leikillisyys houkuttelee lapsia kirjojen pariin hassuttelun ja hauskanpidon kautta – kirjojen lukeminen ei ole niin vakavaa lapsen silmin. Lapsen kehitys ja kokemusmaailma on punainen lanka monen kirjan tarinassa, kuvituksen valinnoissa ja näiden yhdistelmässä. Toiminnallisuus sitoo lapsen kirjan lukemiseen tekemisen ja yllätysten avulla.

Johtopäätöksissä osoitetaan, että missään kirjassa ei käytetty vain yhtä houkuttelevuutta tuovaa tekijää, vaan niitä oli käytetty moninaisesti eri kirjojen elementeissä; kuvassa, tekstissä ja muissa elementeissä, kuten luukuissa tai aukoissa. Myös vuorovaikutus aikuisen kanssa linkittyy lukemisen houkuttelevuuteen vahvasti – jokaisessa diskurssissa aikuisen vuorovaikutuksella oli merkitystä kirjan tulkinnan kannalta. Johtopäätöksissä todetaan myös, että kotimaisten pienten lasten kirjojen ilmestyvyys on lisääntynyt ja kirjasarjojen osuus julkaistuissa kirjoissa on suuri.

Sara Palonen

Lukemaan houkuttelevat pienten lasten kuvakirjat

Taustaa

Luokanopettajan tuki ADHD-oppilaille on todella suuressa roolissa inklusiivisen koulun myötä. ADHD eli Attention deficit hyperactivity disorder on tarkkaavaisuushäiriö ja se ilmenee opetuksessa monin eri tavoin. Luokanopettajan tehtävänä on tarjota tukea kaikille sitä tarvitseville ja ADHD-oppilaat ovat usein tukea tarvitsevia. Tutkielmassani tarkastelen sitä, miten ADHD ilmenee koulun kontekstissa sekä sitä, miten luokanopettajat tukevat opetuksessaan ADHD-oppijoita. Syy tutkielman kirjoittamiselle lähtikin halusta selvittää, miten näitä oppilaita voidaan tukea.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineisto koostui kuudesta eri haastattelusta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun haastattelun menetelmin. Haastateltavat olivat opettajia, joista jokaisella oli kertynyt vähintään viisi vuotta opetuskokemusta. Runsas opetuskokemus oli tutkielman aineiston kriteerinä siksi, koska haastateltavilla opettajilla oli kertynyt kokemusta paljon. Toinen kriteeri haastateltavien valintaan oli se, että haastateltavilla oli kokemusta ADHD-oppilaiden opettamisesta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin ja aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä.

Tulokset

Tutkielman tulokset osoittivat, että ADHD-oppilailla on usein erilaisia haasteita koulussa ja/tai oppimisessa. Tukikeinoja ADHD-oppilaille ovat esimerkiksi rutiinit ja struktuuri, toiminnallisuus, eriyttäminen, tauottaminen, vaiheittainen ohjeistus, paikan sijoittaminen luokassa ja palautteenanto. Yleisimpiä haasteita ADHD-oppilailla on keskittymättömyys ja toiminnanohjauksen haasteet.

Keskittymisvaikeudet koulussa näkyvät erityisesti silloin, kun oppilaan täytyy ohjata omaa toimintaansa, jolloin ulkopuolisen antama struktuuri ei ole niin vahva. Lisäksi impulsiivisuus ja levottomuus vaikuttavat paitsi ADHD-oppilaan opetukseen ja oppimiseen usein muuhunkin ryhmään.

Tutkielman keskeisenä oivalluksena oli se, että luokanopettajat tarvitsevat tietoa ADHD:stä, jotta he osaavat tukea oppilaitaan. Tietämys ADHD:stä on ikään kuin ensiaskel kohti oikeanlaista tukea. Luokanopettajakoulutuksen vähäinen opiskeltava sisältö ADHD-oppilaiden tukemiseen voi johtaa siihen, että luokanopettajat eivät tiedä, kenellä luokassa voi olla ADHD hänen oireidensa perusteella tai miten tukea ADHD:n haasteiden kanssa. Luokanopettajalle voi olla haastavaa havaita esimerkiksi varhaisia merkkejä ADHD:stä ilman, että tuntee ja tietää tästä neuropsykiatrisesta häiriöstä enempää.

Luokanopettajan tuen merkitys korostuu ADHD-oireisten oppilaiden kohdalla. Kun opettaja tunnistaa ADHD:n oireita, niin opettajan on myös helpompi suunnitella opetuksensa siten, että se tukee ADHD-oppilaita. Tukikeinoista on löydettävä ne keinot, jotka auttavat kutakin yksilöä. Täytyy siis muistaa, että ADHD-diagnoosin saaneet oppilaat voivat olla hyvin erilaisia keskenään. Huolimatta siitä, että diagnoosi olisi sama, diagnoosin alle mahtuu liuta hyvin erilaisia yksilöitä, joista jokaisella on henkilökohtaiset tarpeet huomioitavana. Usein ADHD-oppilaita tukevat opetusmenetelmät, kuten parityöskentely, ovat eduksi myös muulle ryhmälle. Yhteenvetona on tärkeää ymmärtää, että ADHD ei ole este oppimiselle tai menestykselle koulussa tai elämässä yleisesti, vaan monet ADHD-oppilaista tarvitsevat enemmän tukea heidän tavoitteidensa saavuttamisessa.

 

Sari Oubaija

”Luokanopettajien näkökulmia ADHD-oppilaiden haasteisiin ja tukemiseen”

I dagens samhälle står pedagogik och undervisning inför ständig förändring och utveckling. Med nya insikter och forskningsrön om hur barn lär och utvecklas, måste lärarna anpassa undervisningen för att möta de växande behoven och förväntningarna. En central aspekt av detta är valet av meningsfulla arbetssätt som stöder eleverna i deras lärande. I den rådande läroplanen är lek ett av de arbetssätt som lärarna ska använda för att förstärka och lära eleverna varierande färdigheter. Tidigare forskning har visat att lek inte endast är ett tidsfördriv som ger deltagarna glädje utan även en grundsten för utvecklande av barns socio-emotionella färdigheter, kognitiva färdigheter och kreativitet.

Syftet med studien var att undersöka hur och i vilka syften lärare använder lek i undervisningen i grundskolans årskurser 1–6. Likaså kartlades de utmaningar lärare upplevde av att använda lek i undervisning. Avhandling har utförts som en kvalitativ intervjustudie. Materialet samlades in genom halvstrukturerade intervjuer med tre privata personer som jobbar som svenskspråkiga grundskolelärare för årskurs 1–6 i Finland. Intervjuerna transkriberades och analyserades med en tematisk analys.

Lärarna menade att de använde lek i varierande ändamål. Lek användes i olika läroämnen för att lära ämneskunskap och nå mål från den rådande läroplanen. Lek upplevdes som en rolig, aktiverande och engagerande metod för att undervisa ämnesinnehåll. Likaså användes lek i syfte att stöda utvecklingen av socio-emotionella färdigheter samt främja bildande av sociala relationer och skapande av en god klassanda. Lek användes även som en metod för att aktivera och motivera eleverna till fortsatt arbete.

Lärarna upplevde också utmaningar i användning av lek i undervisning. Lärarna upplevde att arbetsbelastningen och tidsbegränsningar påverkade deras val att använda lek i undervisning. Lek kräver mera planering och förberedelse än traditionella undervisningsmetoder. Det finns inte färdigt lekmaterial som lärarna skulle kunna använda i sin undervisning och om det finns följer det inte nödvändigtvis läroplanen. Lärarna upplevde att andra arbetsuppgifter var av högre prioritet än att planera enastående lektioner. Brist på utrymme och otillräcklig möblering begränsade även möjligheten till lek i undervisning. Speciellt menade lärarna att trånga klassrum inte tillät mångsidiga arbetssätt. Lärarna poängterade även att stora elevgrupper försvårade ytterligare möjligheterna till att använda lek i undervisningen på ett meningsfullt sätt. Lärarna menade även att varje elevgrupp är unik och tillför unika utmaningar i undervisningen. Det är svårt att planera lekar som beaktar de enskilda elevernas behov, personligheter och utmaningar.

Genom att fortsätta utforska och utveckla användningen av lek som ett pedagogiskt verktyg kan vi skapa en mer varierande, motiverande, engagerande och givande undervisning för våra elever. Lek är inte bara en källa till glädje, den är också en grundsten till livslångt lärande och deras personliga utveckling.

Vivi Dahlberg
Lekens många möjligheter – En analys av klasslärares upplevelser av lekens roll i grundskolan

Tutkielman taustaa

Tunteet ja niiden ilmaisu ovat osa oppilaiden identiteettiä ja ne vaikuttavat merkittävästi oppilaiden yleiseen hyvinvointiin. Kouluympäristössä tunteiden esiintyminen ei liity puhtaasti ainoastaan opetustilanteisiin, sillä luonnollisesti tunnetilat voivat olla seurausta myös oppilaiden sosiaalisista suhteista sekä henkilökohtaisen elämän tapahtumista. Oppilaiden tunteet voivat vaikuttaa merkittävästi oppimiseen. Siksi opettajan kyky ymmärtää, miten oppilaat ilmaisevat tunteitaan, on tärkeää. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että opettajien tulkinnat oppilaiden ilmaisemista tunteista voivat poiketa huomattavasti siitä, miten oppilaat itse kokevat tunteidensa ilmaisemisen.

Kielitietoisuus ja monikielisyys ovat ajankohtaisia aiheita suomalaisessa koulumaailmassa. Kielellisesti ja kulttuurillisesti monimuotoisissa kouluympäristöissä kielitietoisen pedagogiikan merkitys korostuu. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun ja muiden suurten suomalaisten kaupunkien kouluissa on luokkia, joissa merkittävä osa oppilaista opiskelee suomea toisena kielenä tai joissa luokat ovat muuten monikielisiä. Tämän lisäksi monikielisyys on enenevissä määrin globalisoituvassa maailmassa tärkeä tulevaisuuden taito. Siksi pedagogiset lähestymistavat, jotka ottavat huomioon kielen monimuotoisuuden, ovat hyödyllisiä kaikille oppilaille.

Tutkielman tavoitteet ja toteutus

Tämän tutkimuksen päämääränä on selvittää, miten kielellisesti monimuotoiset 5. luokan oppilaat tuottavat ja ilmaisevat affektisuutta työskennellessään pienryhmissä suomalaisiin taidekuviin liittyvän kielitietoisesti suunnitellun sarjakuvaprojektin parissa. Affekti viittaa tässä yhteydessä pidempiaikaiseen tai hetkelliseen tunnetilaan, joka ilmenee vuorovaikutuksessa erilaisten tunnetiloja ilmentävien toimintojen kautta.
Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksen periaatteita noudattaen ja se on luonteeltaan keskusteluanalyyttinen, hyödyntäen samalla narratiivisen etnografian otetta. Aineistona tutkimuksessa käytettiin videomateriaalia, joka kerättiin erään itähelsinkiläisen alakoulun 5. luokan kuvataidetunnilla. Näin tarkoituksena on syventää ymmärrystä affektin keskeisestä roolista erityisesti monikielisten lasten ja nuorten kielenkäytössä koulun ja luokkahuoneen kontekstissa.
Tulokset ja johtopäätökset

Tulokset jäsenneltiin neljään pääluokkaan. Nämä luokat olivat seuraavat: monimuotoinen kiusoittelu, kaveritulkkaus solidaarisuustekona, slangin käyttö affektin ilmaisuna ja huumorisävytteinen valitus ja itsen vähättely affektin ilmauksena. Kiusoittelu ilmeni monimuotoisena, ja sen vakavuusaste vaihteli eri tilanteissa. Oppilaat käyttivät kiusoittelua strategiana pitääkseen yllä ystävyyssuhteita sekä huvitellessaan. Samalla se oli myös tapa ilmaista epätyytyväisyyttä koulutehtäviin ja toisiin oppilaisiin. Kaveritulkkauksen ja slangin käyttö puolestaan toimivat välineinä ilmaista solidaarisuutta vertaisille, tuoda esiin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia sekä rakentaa omaa identiteettiä ja vakuuttavuutta. Huumorin sävyttämää valittamista ja itsensä vähättelyä käytettiin osoittaakseen turhautumista, epätyytyväisyyttä ja samalla empatiaa.

Affekti tutkimuksenkohteena osoittautui olevan erittäin laaja ja tuloksiltaan runsas sekä moniulotteinen. Affekti monikielisen luokkahuoneen sekä koulun konteksteissa on ehdottomasti aihe, jota tulee tutkia lisää.

Aminta Jobe
Viidesluokkalaiset kuvista keskustelemassa –
Affektin ilmaisu kielellisesti moninaisen luokan kuvataidetunnilla

Kotityöt ovat aina ajankohtainen tutkimusaihe tai mahdollinen keskustelun aihe. Kotityöt koskettavat lähes jokaisen arkea. Yksin asuessa vastuu niiden tekemisestä on ihmisellä itsellään, ellei hän teetä niitä kodin ulkopuolisen tekijän toimesta. Kumppanin löydyttyä kotitöistä ja niiden tekemisestä luultavasti käydään keskustelua, tai tiettyyn työnjakoon vain ajaudutaan. Muuttuvatko käytännöt ja näkemykset kotitöiden tekemisestä, kun kotona on myös lapsia? Tutkielmani tarkastelee äitien kokemuksia ja näkemyksiä kotityökasvatuksesta. Tavoitteena on selvittää äitien kotityökasvatuksen käytäntöjä ja kasvatuksellisia periaatteita sekä päämääriä, joihin äidit pyrkivät antamallaan kotityökasvatuksella. Tutkielmalla on uutuusarvoa, sillä kotitöihin kasvattamista on tutkittu vain vähän. Aiemmat tieteelliset julkaisut kuitenkin viittaavat, että kotitöihin liittyy kasvatuksellinen ulottuvuus. Aihetta oli tärkeä tutkia, jotta tieto ja ymmärrys kotitöihin kasvattamisesta lisääntyisi. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on herättää keskustelua lasten tekemästä kotityöstä.

Tutkimuksen toteutus

Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella, joka oli avoinna ÄiTyLIt-nimisessä Facebook-ryhmässä maaliskuussa 2023. Lähes kokonaan avokysymyksistä muodostuva verkkokyselylomake oli suunnattu vanhemmille, joilla on alle 12-vuotiaita lapsia. Tutkimusaineisto sisältää 214 äidin vastaukset. Aineisto on analysoitu teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin, ja sen analysoimisessa on käytetty apuna Atlas.ti-ohjelmaa.

Tutkimustulokset ja johtopäätökset

Äitien kotityökasvatuksen käytännöt ja kasvatukselliset periaatteet olivat monipuolisia. Ne voidaan jaotella lapsilähtöisiin, toiminnallisiin, verbaalisiin, ajallisiin ja palkitsemiseen liittyviin käytäntöihin ja periaatteisiin. Lisäksi osa äideistä kertoi käyttävänsä kotityölistaa tai palkintotaulua välineenä kotityökasvatuksessa. Moni äiti kertoi ottavansa huomioon lapsen ikä- ja taitotason sekä lapsen oman halun, innostuksen tai persoonan kasvattaessaan lasta kotitöiden tekemiseen. Huomattava osa tutkimukseen osallistuneista äideistä teki kotitöitä yhdessä lasten kanssa tai lapset tekivät kotitöitä yhdessä sisaruksen tai muun sukulaisen kanssa. Kotitöitä tehtiin usein rutinoituneesti, ja pyrkimyksenä oli tasapuolinen työnjako. Moni äiti kehui, kannusti ja kiitti lapsiaan kotitöiden tekemisestä.

Kotityökasvatuksen tavoitteet kohdistuivat pääasiassa sekä lapsen omaan elämään että yhteiseen kotitalouteen. Erityisesti äidit halusivat opettaa lapsille itsenäistymistä tukevia taitoja, vastuuntuntoa, omatoimisuutta ja oman osuuden tekemistä. Äidit halusivat opettaa kotitöiden tekemistä sekä viestiä lapsille, että kotityöt kuuluvat arkeen ja kaikille kotitalouteen kuuluville.

Johtopäätöksenä voidaan esittää, että äidit haluavat edistää kotityökasvatuksella sekä lapsen että kotitalouden hyvinvointia, mikä voi vaikuttaa myönteisesti myös yhteiskunnalliseen toimintaan, kuten työelämään.

Tutkielma on lisännyt tietoa lasten kasvattamisesta kotitöihin; miten ja miksi äidit kasvattavat lapsia kohti kotitöiden tekemistä. Tutkimustulokset voivat olla hyödyllisiä erityisesti lasten kanssa työtä tekeville ja kotitalousopettajille, mutta myös kaikille aiheesta kiinnostuneille. Jatkotutkimuksessa olisi erityisen mielenkiintoista tarkastella isien kokemuksia ja näkemyksiä kotityökasvatuksesta. Uusimpien tilastojen mukaan ainakin Suomessa miesten ja naisten kotitöihin käyttämä aika on samankaltaistunut huomattavasti.

Tea Tarvainen

Äitien kokemuksia ja näkemyksiä lasten kotityökasvatuksesta

Tutkimusaiheeni oli frisbeegolflaukun kehittäminen juoksukäyttöön sopivaksi. Tutkimuksen lähtökohtana oli frisbeegolfharrastajan ongelma, jossa hän halusi yhdistää sykettä nostavaa liikuntaa frisbeegolfaukseen ja parantaa harrastuksen ergonomiaa vähentämällä laukun ja kiekkojen nostoja maasta pelin aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää käyttäjän ongelmaan sopiva frisbeegolflaukku. Suunnittelussa käytin Lambin ja Kallalin (1992) kehittämää FEA-mallia luomaan tuotteelle suunnittelukriteerit. Suunnittelukriteerien avulla lähdin toteuttamaan tutkimusta.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin. Tutkimus on käyttäjälähtöinen kehittämistutkimus, jossa käyttäjälähtöisesti kehitetään käyttäjän tarpeita ja toiveita kuunnellen tässä tutkimuksessa frisbeegolflaukkua. Aineistona toimi käyttäjältä kerätty tieto kolmella eri kerralla; 1) Teemahaastattelu 2) Prototyyppien testaaminen ja 3) Valmiin tuotteen testaaminen. Teemahaastattelu tapahtui karkean haastattelupohjan avulla niin, että tutkija haastatteli käyttäjää. Teemahaastattelussa luotiin tuotteelle suunnittelukriteerit FEA-mallia apuna käyttäen ja käyttäjä kertoi omia toiveita ja tarpeita tuotteelle. Teemahaastattelun aikana myös suunniteltiin prototyyppejä. Teemahaastattelun jälkeen tutkija analysoi haastattelun ja ompeli prototyypit haastattelusta nousseiden kriteerien avulla. Prototyyppien valmistuttua käyttäjä testasi ne ja äänitti ääniviestillä testaustuloksia. Käyttäjä arvioi prototyyppejä kolmesta eri näkökulmasta; toimivuudesta, ilmaisevuudesta ja esteettisestä näkökulmasta. Prototyyppien testaamisen jälkeen tutkija litteroi ja analysoi äänitteen. Tämän avulla kehitettiin varsinainen tuote. Kolmantena aineistona toimi valmiin tuotteen testaamisen arvioinnista saatu äänite. Tutkimus eteni vaihe vaiheelta, koska seuraavaan vaiheeseen ei voinut edetä ennen edellisen vaiheen analysointia.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimustuloksena syntyi toimiva frisbeegolflaukku käyttäjän tarpeisiin ja toiveisiin nähden. Tavoitteena oli kehittää frisbeegolflaukku 2–3 kiekolle niin, että laukkua ei tarvitse ottaa heittojen ajaksi pois. Tuotteesta tuli toimiva ja käyttäjä voi harrastaa frisbeegolfausta tuotteen ansiosta uudella tavalla.

Unna Huhtala

Frisbeegolflaukku juoksukäyttöön – Käyttäjälähtöinen kehittämistutkimus

Bakgrund

Ökad psykisk ohälsa och en otillräcklig fysisk aktivitet bland barn och unga är bekymmersamma trender. Nedstämdhet, ångest, skolstress och ensamhet ökar. Samtidigt som detta sker, rör sig färre barn tillräckligt enligt våra nationella rekommendationer. Med denna bakgrund motiveras valet för denna avhandling, att utforska lärarnas syn på sambandet mellan elevers fysiska aktivitet och psykiska hälsa. Denna studie fokuserar på Åland, där psykisk ohälsa och oroväckande statistik har fått en ökad uppmärksamhet det senaste året. Att förstå hur lärare kan främja fysisk aktivitet och psykisk hälsa är avgörande för att hantera dessa utmaningar och stödja ungdomars välmående.

Genomförandet av studien

Min avhandling är en kvalitativ forskning som undersöker sambandet mellan elevers fysiska aktivitet och psykisk hälsa enligt lärare på Åland. Jag använde mig av semistrukturerade intervjuer för att samla in data och valde en strukturerad design med narrativa berättelser för att presentera resultaten.

Resultatet

Sammanfattningsvis har alla tre informanter i studien betonat att det finns ett positivt samband mellan elevers fysiska aktivitet och deras psykiska hälsa. Fysisk aktivitet ger eleverna ökad energi, bättre koncentration, och hjälper dem att hantera stress. Däremot kan psykisk ohälsa, som stress och nedstämdhet, påverka elevernas motivation och förmåga att vara fysiskt aktiva. Detta samband är ömsesidigt och påverkar elevernas välbefinnande. Informanterna har även delat olika strategier och initiativ som de själva och som deras skolor använder för att främja fysisk aktivitet och psykisk hälsa bland eleverna. Sammantaget indikerar resultaten att både fysisk aktivitet och psykisk hälsa är viktiga faktorer för elevers välbefinnande och att de är nära kopplade till varandra.

Avslutning

I en tid av utmaningar för samhället och skolan är det avgörande att inte glömma vikten av barns och ungas psykiska hälsa och fysiska aktivitet. Dessa två faktorer är grundläggande för deras välmående. Genom att aktivt integrera psykisk hälsa och fysisk aktivitet i skolor och samhälle kan vi skapa en miljö där unga ges de bästa förutsättningarna att utvecklas och trivas. För att forma en sundare framtid behövs mer forskning, exempelvis hur lärarnas utbildning påverkar deras förmåga att främja aktivitet och hälsa. Teknologins roll och elevernas perspektiv är också värda att utforska. Genom att prioritera dessa områden kan vi säkerställa en ljusare framtid för den yngre generationen.

Matilda Strömberg

Åländska lärares syn på sambandet mellan elevers fysiska aktivitet och psykiska hälsa

Sain tutkimukseeni innostuksen omasta karjalaisuudestani sekä kiinnostuksestani oppimateriaaleihin, joihin olen päässyt tutustumaan melko laajasti luokanopettajan opintojeni aikana. En ole itse koskaan oppinut karjalan kieltä, mutta onnekseni karjalainen mummuni toi kulttuuria ja perinteitä aktiivisesti mukaan elämääni lapsuudestani alkaen ja pääsin hänen kanssaan useasti vierailemaan Karjalassa esiäitiemme mailla.

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, kuinka karjalan kieltä ja kulttuuria kuvataan suomalaisissa alakoulun oppikirjoissa. Karjalan kieli on yksi suomen vähemmistökielistä, jota käyttää Suomessa eri tasoisesti n. 30 000 henkilöä. Enemmän karjalan kielen puhujia on Venäjän puolella. Karjalan kieli on eri asia, kuin karjalan eri murteet. Tutkimukseni tutkimuksellinen lähestymistapa perustui European language diversity for all (ELDIA) tutkimushankkeen menetelmiin, jonka avulla on tutkittu erityisesti suomalais- ugrilaisten vähemmistökielten asemaa sekä mahdollisuuksia kielenelvytykseen. Karjalan kieli on vahvasti uhanalainen, vaikka viime vuosina elvytystoimet ovatkin jonkin verran lisääntyneet. ELDIAn tutkimustulosten perusteella esimerkiksi kielituotteiden (esim. oppikirjat) saatavuus parantaa sekä kielenpuhujien mahdollisuuksia käyttää kieltään että kielen asemaa yleisesti. Tämän vuoksi päätin tutkia, kuinka suomalaisissa perusopetuksen oppikirjoissa karjalan kieli ja kulttuuri tuodaan esille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että oppikirjojen merkitys oppilaiden näkemyksiin ja asenteisiin on merkittävä.

Tutkimuksen menetelmänä käytin diskurssianalyysiä ja teemoittelua, jonka avulla oppikirjoista löydetyt maininnat karjalan kielestä ja kulttuurista jaettiin kolmeen eri ryhmään. Tutkimuksessa oli mukana kolmen suomalaisen kustantamon (Sanoma Pro, Otava, Edukustannus) kaikki alakoulun oppikirjat oppiaineista suomen kieli ja kirjallisuus, historia, uskonto ja ympäristötieto. Tutkittuja kirjoja oli yhteensä 146kpl ja ne noudattivat vuoden 2014 perus- opetuksen opetussuunnitelman perusteita. Mukana olivat oppilaankirjat, tehtäväkirjat sekä opettajan oppaat.

Tutkituista oppikirjoista havaittiin karjalan kieleen ja kulttuuriin liittyviä mainintoja yhteensä 25 kpl. Nämä löydöt jaoteltiin kolmeen eri diskurssiin sen mukaan, minkä aiheen yhteydessä karjala mainittiin. Nämä kolme diskurssia ovat historia, Kalevala sekä vähemmistökielet. Historiaan liittyviä mainintoja oli 10kpl, Kalevalaan liittyviä 7kpl sekä vähemmistökieleen liittyviä mainintoja 8kpl. Useimmat maininnoista olivat samoissa oppikirjoissa. Historia-teeman maininnat liittyivät joko Karjalan maantieteellisen alueeseen, Pähkinäsaaren rauhaan tai karjalaisiin heimoihin. Kalevalan yhteydessä mainittiin Elias Lönnrotin keräysmatkat Vienan Karjalaan. Lisäksi mainittiin karjalaiset runonlaulajat. Vähemmistökieliin liittyvät maininnat olivat useimmiten osa pidempää listausta, jossa kerrottiin vähemmistökielistä. Kaikki löydöt olivat korkeintaan kahden lauseen pituisia. Karjalan kieltä ei siis kuvata monipuolisesti tämän tutkielman perusteella.

ELDIAn sekä muiden esiteltyjen aiempien tutkimuksen perusteella, oppikirjojen olisi omalta osaltaan mahdollisuus parantaa vähemmistökielten asemaa kertomalla niistä laajemmin, antamalla ääni kielten puhujien edustajille, sekä kertomalla vähemmistökielistä ja kulttuureista tasavertaisesti enemmistökielten rinnalla.
Tein tutkimuksessani jonkin verran vertailua karjalan kielen, saamen kielten ja suomen romanikielen välillä, sillä ne ovat kaikki samankaltaisia vähemmistökieliä Suomessa.

Kävi kuitenkin ilmi, että vaikka saamen kielten ja suomen romanikielen asemakin on Suomessa hyvin heikko, on karjalan kielen asema vieläkin huonompi. Saamen kieliä ja romanikieltä on esimerkiksi mahdollisuus opiskella jo alakoulussa ja oppikirjoissa kerrotaan näistä kielistä enemmän kuin karjalan kielestä, vaikka kaikki vähemmistökielet esitelläänkin selkeästi alisteisina suomen kielen rinnalla. Toivon, että tutkimukseni havahduttaisi oppimateriaalien laatijoita kielten monipuolisempaan esittelyyn sekä antaisi lisätietoa karjalan kielestä kaikille asiasta kiinnostuneille.

Kaisa Koskenkorva
Karjalan kielen ja kulttuurin kuvaukset alakoulun oppikirjoissa

Miksi?
Yhteiskunnallista keskustelua seuraava ei voi olla välttynyt katsomusopetuksen järjestämiseen liittyvältä keskustelulta, jota on käyty vuosikymmenien aikana kerta toisensa jälkeen. On myös hyvin todennäköistä, että olet myös aikanasi miettinyt oppilaan roolissa, miksi luokkalaisesi jakautuvat uskontokunnan jäsenyyden mukaan eriytettyyn opetukseen. Ainakin minua asia on askarruttanut lapsuudesta saakka, kun keräännyimme elämänkatsomustietoa opiskelevien kesken saman pienen oppilasryhmän kanssa ensimmäisestä luokasta peruskoulun loppuun saakka. Todellisuutemme eriytyi aina siinä kohdassa, kun oppilaat taivalsivat eri luokkiin oman katsomuksensa mukaiseen opetukseen tai hyppytunnille siksi aikaa. Välillemme muodostui eron kuilu. Sain usein vastata kysymyksiin siitä, millaista on opiskella elämänkatsomustietoa ja millaista on elää elämää ilman uskoa. Toiset ihmettelivät, miten voi olla etten tunne Raamatun symboliikkaa, mutta virsien veisuu sujui mitä mallikkaimmin.

Tämä eriytetyn opetuksen muodostama tietämättömyys sai minut kiinnostumaan elämänkatsomustietoa koskevasta julkisista mielipiteistä. Miten anonyymit nettikeskustelijat rakentavat näkemyksiänsä elämänkatsomustiedon oppiaineesta, joka on vähemmistön katsomusaine? Tavoitteeni oli tuottaa lisää tietoa niin elämänkatsomustiedosta itsenäisenä oppiaineena sekä saada viitteitä siitä, mitä mieltä arkitiedon varassa ollaan oppiaineesta sekä sen tulevaisuudesta. Aiheen ajankohtaisuutta lisää se, että katsomusopetusmallimme todennäköisesti tulee kohtaamaan jonkin näköisiä muutoksia lähitulevaisuudessa. Tutkielman nimeksi muodostui: ”Siellä ei lyödä raamatulla tai ateismilla päähän” –
Tulkitseva diskurssianalyysi elämänkatsomustiedosta rakennetuista näkemyksistä sosiaalisen median
keskustelupalstoilla vuosina 2016–2022.

Miten?
Pro gradu-tutkielmani on laadullisin tutkimusmenetelmin tehty tulkitseva diskurssianalyysi. Rajasin tutkimukseni koskemaan kuutta eri elämänkatsomustiedosta käytyä keskustelua vauva.fi-keskustelufoorumilla. Koostin tutkielmaani löyhästi sisällönanalyysiä hyödyntäen kontekstin, joka aineistolähtöisesti tuki tutkimusaineistoni ymmärtämistä. Konteksti muodostui elämänkatsomustiedon oppiaineen säädöksien ja oppiaineen humanistisen luonteen kuvailusta sekä Suomessa sekä globaalisti tapahtuneesta postsekulaarisesta murroksesta. Tutkimusaineistostani erittelin viisi erilaista diskurssia niiden yleisyyden (hegemonisuuden) mukaan.

Tulokset?
Tuloksista selvisi, että yleisimmissä tavoissa rakennettiin:
– myönteisiä kuvauksia elämänkatsomustiedon oppiaineesta vertaamalla sitä evankelisluterilaisen uskonnon opetukseen,
– yhdenvertaisuuden näkökulmaa korostamalla,
– oppiaineen nykyaikaisuutta kehuen,
– luottamuksen osoittamisella (indoktrinaatiosta vapaana),
– oppiaineen riittämättömyyden ilmaisemisella yhteiskunnallisten tarpeiden kohtaamisessa, sekä
– oppiaineen opiskelua koskevilla arvovalinnoilla, joilla tulkittiin olevan oppilaan edun kannalta erilaisia syy–seuraussuhteita.
Harvinaisemmat näkemykset sisälsivät teemoiltaan
– toiseutumisen pelkoa oppiaineen opiskelun vuoksi ja
– opetussuunnitelmasta eroavien näkemysten rakentamista.

Hyöty?

Tutkimustuloksieni perusteella voi sanoa, että arkitiedon varassa elämänkatsomustieto tulkitaan ristivetoiseksi sen riittävyydessä ja riittämättömyydessä osana katsomusopetusta. Lisäksi yhdenvertaisuus ei automaattisesti toteudu elämänkatsomustietoa opiskellessa. Tulokset asettuivat samaan linjaan aiemman tutkimustiedon kanssa eriytetystä katsomusopetuksesta. Toisaalta tutkielmani tarjosi yllättäen tietoa myös elämänkatsomustiedon ja luterilaisen uskonnon opetuksen eroista. Yleisesti tutkielmaani voi hyödyntää osana katsomusopetuksen tarkastelemista nykyisessä eriytetyn katsomusopetuksen mallissa sekä tiedonlähteenä siitä kulttuurisesta varannosta, jonka puitteissa on mahdollista muodostaa näkemyksiä oppiaineesta.

 

Tuuli Suoranta