Taustaa
Rasismin tunnistaminen läpi yhteiskunnan ja erityisesti koulutuksessa ja opetuksessa, on tärkeä ja ajankohtainen yhteiskunnallinen kysymys. Keskustelu rasismista on onneksi myös lisääntynyt ja mediassa on nostettu esiin nykyisen hallituksen ministereiden rasistisia kirjoituksia ja Suomessa on jouduttu pohtimaan sitä, millainen linja hallituksella on rasismiin ja syrjintään. Valitettavasti koulutus ei ole rasismista vapaa vyöhyke ja usein keskustelu pelkistyy kysymykseen ”onko meidän kouluissamme rasismia?” sen sijaan, että rasismin olemassaolo tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin olemassa olevaksi osaksi yhteiskuntamme rakenteita ja täten myös koulutusjärjestelmäämme.
Tämän Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella sitä, millaisina suomalaisten rodullistettujen mieheksi identifioituvien rasismin kokemukset koulukontekstissa näyttäytyvät ja miten kokemukset heihin vaikuttivat. Tutkimus huomioi sukupuolen vaikutuksen rasismin kokemuksiin ja tutki sitä, millaisia merkityksiä haastateltavat kokemuksilleen antoivat.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin ryhmähaastattelun keinoin. Tutkimukseen osallistui viisi henkilöä, ja ryhmähaastattelut pidettiin Teams-haastatteluina keväällä 2023. Haastatteluissa teemoina olivat identiteetti ja sen muodostuminen, haastateltavien kokemukset rasismista koulussa, sekä se, miten rasismiin on puututtu ja millaisia antirasistisia toimia haastateltavat tunnistivat kouluissa ja oppilaitoksissa. Analyysissa sovelsin temaattista lähestymistapaa.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksen tulosten mukaan rasismin kokemukset koulujärjestelmässä muovasivat nuorten miesten käsityksiä itsestään, identiteetistään ja osallisuudestaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Rodullistettujen miesten ryhmässä toimiminen ja ryhmään samaistuminen määritteli sitä, millaisia merkityksiä he antoivat rasistisille tilanteille koulun kontekstissa ja kenen kanssa ja millä tavoin he sanallistivat kokemuksiaan. Haastateltavat eivät kertomuksissaan juurikaan vastustaneet, haastaneet tai kyseenalaistaneet kokemaansa rasismia. He pitivät rasismia olemassa olevana ja pysyvänä tilana, ”hiljaisena faktana”.
Koulutuksia kohdistetaan antirasistiseen kasvatukseen ja rasismiin puuttumiseen kouluissa. Lähtökohdaksi määritellään usein opettajien rasismin tunnistaminen ja siihen puuttuminen oppilaiden välisessä vuorovaikutuksessa. Aineistossa kuitenkin vertaisten osuus rasismin kokemuksissa oli vähäinen ja haastateltavat kuvasivat pääosin kokemuksia opettajien ja muiden aikuisten rasistisesta käyttäytymisestä. Tämä osoittaa sen, että koulujen antirasistinen kasvatus ja osaaminen tulisi kohdistua opettajiin ja koulun aikuisiin ja sen tavoitteena tulisi olla ensisijaisesti oman ajattelun reflektointi ja toiminnan muuttaminen. Haasteena koulujen toimintakulttuurissa näyttäytyy vaikeneminen ja opettajien keskinäinen lojaliteetti ja haluttomuus puuttua ilmiöön.
Sofia Hildén
”Hiljainen fakta.” Rasismi rodullistettujen miesten koulukokemuksissa.